Heipä hei,
Nyt tulee pitkä vuodatus. Pitäisi kaikenlaisesta avautua.
Olen huhtikuussa 21 vuotta täyttävä naisenalku, joka on kärsinyt ajoittaisesta unettomuudesta jo yläasteen seiskaluokasta lähtien. Vanhempien luona asuessa ongelma oli ärsyttävä ja nöyryyttävä, koska isä (joka itse myös kärsii vastaavista ongelmista) komensi aina takaisin sänkyyn. Jäi sellainen tunne, että ongelma on oma vikani ja olen jotenkin vammainen kun en "osaa" nukkua. Makasin sitten hiljaa itsekseni sängyssä aamuun asti. Onneksi mukavat aikuiset kuitenkin jakelivat fiksuja neuvoja lämpimän maidon kittaamisesta ja lammasmatikasta.
Nykyään joko nukun viikon ajan noin kolmesta kuuteen tuntia yössä tai sitten useampana yönä ne ihanteelliset kahdeksan ja jään unetta parina kolmena yönä. Joskus menee pari yötä putkeen jolloin en nuku ollenkaan. Koska pitää käydä päivisin (8-16) töissä ja iltalukiossa (ma ja ke 17-20) on pakko saada unta kupoliin. Stressiä on siis jo valmiiksi ja lisää aiheuttaa nukkumaan mennessä se surullisen tuttu ajatus, että "huomenna on sitä ja sitä, pitää saada unta..." Sitten sitä ei tietenkään nuku!
Kahvia en juo enää puolenpäivän jälkeen, syön neljän tunnin välein ja illalla vaihtelevasti jotain pientä. En juo ollenkaan teetä ja suklaata mussutan harvoin. Käyn kolme kertaa viikossa lenkillä töiden jälkeen tai viikonloppuna sekä teen kävelylenkkejä. Työ on fyysisesti raskasta varastotyötä ja liikun muutenkin paljon. Olen jopa joutunut vähentämään lenkkeilyä, koska liika aerobinen liikunta lisää unettomuutta. Alkoholia juon vaihtelevasti, joskus sekä perjantaina että lauantaina, joskus en ollenkaan. Tämän en kuitenkaan ole havainnut vaikuttavan unen saantiin, paitsi sunnuntain ja maanantain välisenä yönä.
Imovanesta on ollut apua, puolen vuoden välein käyn nykyään uusimassa reseptin. Olen nyt tosin käyttänyt lääkettä jo kuukauden ajan, joten pilsut ovat menettämässä tehoaan. Käyttö on myös muuttunut runsaammaksi, nyt joudun ottamaan kokonaisen ja monta kertaa viikossa. Saatan myös herätä neljän - viiden tunnin unien jälkeen. Olen sitten koko päivän päänsärkyinen ja väsynyt. Täytyy siis pitää näistä taukoa. Pelottaa vain kamalasti etten saa nukuttua. Vuokraduunarilla ei ole varaa olla tehoton...
Huomenna käyn apteekissa tai luontaistuotekaupassa fytonomilta kyselemässä rohdoksista. Jospa vaikka jokin kevyempi lääke riittäisi mulle. Illalla kuuden jälkeen piristyn valtavasti ja uni tulisi parhaiten siinä yhden tai kahden maissa yöllä. Mulla on varmaan vain täysin väärä unirytmi nyky-yhteiskuntaan, jossa eletään vielä jonkin ihme agraariaikataulun mukaan. Paras rytmi olisi jokin 02-10 systeemi tai jopa 05-12, johon lipsun aina työttömänä tai lomilla.
Suurin syy unettomuuteeni on varmaan turhan vilkas mielikuvitus, joka puhkeaa kukkaan aina kun pitäisi päästä Nukku-Matin kanssa treffeille. On vaikea olla ajattelematta mitään. Jospa sen taidon joskus oppisin.
Kiitos tästä läpinästä, toivottavasti saatte selvää. Tän palsta olemassaolo auttaa jo ihmeesti kun tietää, että muitakin univammaisia riittää. Tosin täällä voitais suhtautua nuoriin ihmisiin vähemmän ennakkoluuloisesti. Ei meidän nuorten uniongelmat johdu aina töllöholismista tai liikkumattomuudesta.
Nyt tulee pitkä vuodatus. Pitäisi kaikenlaisesta avautua.
Olen huhtikuussa 21 vuotta täyttävä naisenalku, joka on kärsinyt ajoittaisesta unettomuudesta jo yläasteen seiskaluokasta lähtien. Vanhempien luona asuessa ongelma oli ärsyttävä ja nöyryyttävä, koska isä (joka itse myös kärsii vastaavista ongelmista) komensi aina takaisin sänkyyn. Jäi sellainen tunne, että ongelma on oma vikani ja olen jotenkin vammainen kun en "osaa" nukkua. Makasin sitten hiljaa itsekseni sängyssä aamuun asti. Onneksi mukavat aikuiset kuitenkin jakelivat fiksuja neuvoja lämpimän maidon kittaamisesta ja lammasmatikasta.
Nykyään joko nukun viikon ajan noin kolmesta kuuteen tuntia yössä tai sitten useampana yönä ne ihanteelliset kahdeksan ja jään unetta parina kolmena yönä. Joskus menee pari yötä putkeen jolloin en nuku ollenkaan. Koska pitää käydä päivisin (8-16) töissä ja iltalukiossa (ma ja ke 17-20) on pakko saada unta kupoliin. Stressiä on siis jo valmiiksi ja lisää aiheuttaa nukkumaan mennessä se surullisen tuttu ajatus, että "huomenna on sitä ja sitä, pitää saada unta..." Sitten sitä ei tietenkään nuku!
Kahvia en juo enää puolenpäivän jälkeen, syön neljän tunnin välein ja illalla vaihtelevasti jotain pientä. En juo ollenkaan teetä ja suklaata mussutan harvoin. Käyn kolme kertaa viikossa lenkillä töiden jälkeen tai viikonloppuna sekä teen kävelylenkkejä. Työ on fyysisesti raskasta varastotyötä ja liikun muutenkin paljon. Olen jopa joutunut vähentämään lenkkeilyä, koska liika aerobinen liikunta lisää unettomuutta. Alkoholia juon vaihtelevasti, joskus sekä perjantaina että lauantaina, joskus en ollenkaan. Tämän en kuitenkaan ole havainnut vaikuttavan unen saantiin, paitsi sunnuntain ja maanantain välisenä yönä.
Imovanesta on ollut apua, puolen vuoden välein käyn nykyään uusimassa reseptin. Olen nyt tosin käyttänyt lääkettä jo kuukauden ajan, joten pilsut ovat menettämässä tehoaan. Käyttö on myös muuttunut runsaammaksi, nyt joudun ottamaan kokonaisen ja monta kertaa viikossa. Saatan myös herätä neljän - viiden tunnin unien jälkeen. Olen sitten koko päivän päänsärkyinen ja väsynyt. Täytyy siis pitää näistä taukoa. Pelottaa vain kamalasti etten saa nukuttua. Vuokraduunarilla ei ole varaa olla tehoton...
Huomenna käyn apteekissa tai luontaistuotekaupassa fytonomilta kyselemässä rohdoksista. Jospa vaikka jokin kevyempi lääke riittäisi mulle. Illalla kuuden jälkeen piristyn valtavasti ja uni tulisi parhaiten siinä yhden tai kahden maissa yöllä. Mulla on varmaan vain täysin väärä unirytmi nyky-yhteiskuntaan, jossa eletään vielä jonkin ihme agraariaikataulun mukaan. Paras rytmi olisi jokin 02-10 systeemi tai jopa 05-12, johon lipsun aina työttömänä tai lomilla.
Suurin syy unettomuuteeni on varmaan turhan vilkas mielikuvitus, joka puhkeaa kukkaan aina kun pitäisi päästä Nukku-Matin kanssa treffeille. On vaikea olla ajattelematta mitään. Jospa sen taidon joskus oppisin.
Kiitos tästä läpinästä, toivottavasti saatte selvää. Tän palsta olemassaolo auttaa jo ihmeesti kun tietää, että muitakin univammaisia riittää. Tosin täällä voitais suhtautua nuoriin ihmisiin vähemmän ennakkoluuloisesti. Ei meidän nuorten uniongelmat johdu aina töllöholismista tai liikkumattomuudesta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinulla on hyvät mahdollisuudet oppia lääkkeettömään unensaantiin.
Tämä on ollut joskus suuri ongelma. Muistan tapauksen kun tressioireisena
monet yöt pyörin unettomana aamuvuoroon lähtö edessä
Psyykeään voi koulia mielikuvaharjoitusten avulla niin että riittävä rentoutustila saadaan.
tuo voisi olla minun elämästä.
olen ollut vauvasta asti huono nukkumaan, mutta huonot yöt on yleensä menneet ohi enkä ole valvonut kokonaista yötä. mut tänä keväänä unettomuus on iskenyt tosi pahasti. välillä tulee putkia että nukun pari tuntia yössä ja sit kun se laukeaa nukun hyvin. mieliala heittelee unien mukaan eikä mitään jaksa entiseen tahtiin. olen vähentänyt koulutöitä ja kaikkea puurtamista, ei vaikutusta. unilääkkeenä käytän jo mielestäni vahvoja mirtazapin 15mg ja opamox 15mg ja propral 15mg iltaisin. nekään ei tunnu auttavan. toisinaan nukun, toisinaan en.
unettomuus haittaa jo elämää. olen äkkipikainen, itkuherkkä ja alakuloinen. seurustelukin kärsii kun minä pyörin sängyssä ja pidän poikaystävänkin hereillä.
sinun kertomuksesi kuulostaa hyvin, hyvin tutulta. mitä ihmettä me tehdään? lääkäreilläkään ei meinaa olla keinoja, pitäisi vaan kestää. mutta kun ei jaksa. mitä kaikkea olet kokeillut? itsekin tiedän että pahin on oma alitajunta, joka pitää hereillä öisin. on vaikea nukahtaa ja vaikeaa pysyä unessa. kun pystyisi vääntämään aivot pois päältä nukkumaan mennessä. kroppa on väsynyt mutta päässä vaan savuaa.
Itse asiassa sain jo apua :) Maanantaina tein kunnon tuuletuksen kämpässä avaamalla sekä keittiön että makkarin ikkunat. Sitten laitoin kännykkään herätyksen, pistin luurin huoneen nurkkaan pois näkyvistä ja otin seinäkellon veke seinältä. Tein läksyjä ajasta mitään tietämättömänä, otin puolikkaan Imovanen (vieroitus) ja menin sänkyyn. Rauhoituin eka, ajattelin isoimmat huolet pois ja mietiskelin elämää. Tämän jälkeen kokeilin "laske viidestäkymmenestä nollaan" -neuvoa ja sehän toimi! Yöllä heräsin tuon Imovanen takia ja tein homman uudestaan. Ootko kokeillut tota? Jos et tiedä tuota kikkaa (jonka Guitar83 on joskus postannut) tässä lyhyt ohje:
Ajattele, että nyt lasket viidestäkymmenestä nollaan ja nollan kohdalla nukahdat. Toistat vielä vaikka päättäväisesti, jos et usko että menee kaaliin. Sitten alat hitaasti hengityksen tahdissa laskemaan lukuja. Ajattelet vaikka mielessäsi kulloisenkin luvun jos et pysty keskittymään hommaan. Kolmenkymmenen kohdalla musta tuntui kuin olisin kellunut aaltoilevan veden pinnalla. Kymmentä pidemmälle en muista laskeneeni :)
Myös meditointia voisin kokeilla. Ehkä meidän stressaajien kannattaisi kokeilla kaikkia ennaltamainittuja mielikuvaharjoitteita.
Hyvää pääsiäistä kaikille unettomille, toivotan hyviä unia :)