Seurustelukumppanin löytäminen mahdotonta?

Kuule, älä ole huolissasi. Aivan varmasti löydät sen oikean. Jatka vain saman tapaan niin se oikea tulee vastaan vaikka siellä aamulenkillä. Koskaan et tiedä missä hän on. : D Kuulostat aivan fiksulta ja mukavalta tyttölapselta. Kapakoista ei löydy kuin luusereita, tietenkin poikkeus vahvistaa säännön. Nauti elämästäsi äläkä murehdi suotta! Mukavaa kevään jatkoa ja lippu korkeelle vain!

Et vaikuta milestäni ollenkaan pinnalliselta, olet ihan normaali ihminen.. Itse en myöskään polta, ja juonkin vain tooodella harvoin, mutta silloin kun teen sitä teen sen hyvässä seurassa. Tiedän ettei juominen olisi edes välttämätöntä, ilman sitä pärjää hyvin ja ilman sitä voi pitää hauskaa! Eikä kukaan voi pitää sua tylsänä sen takia ettet juo tai polta, muistat vaan arvostaa ittees :DD!!

En ole myöskään koskaan seurustellut ja olen 16. Pojat ovat kyllä osoittaneet kiinnostatustaan, mutta kukaan ei ole tuntunut vielä tarpeeksi kiinnostavalta, jotta alkaisin seurustella. Sullakaan ei oo mikään kiire seurustella, kannattaa vaan odottaa sopivaa henkilöä! Sitä oikeaa on musta vähän turha odotella, mutta jaksat vaan odottaa niin kyllä se siitä, alotat vaikka jonkun kivan harrastuksen!

16- vuotiaana äidiksi? Sanoisinpa että voi olla välillä rankkaa...

Mut tosta muuten, olen melko usein miettinyt täsmälleen samoja asioita. Siis aivan täsmälleen. Omat harrastukset (rajoittuu pääasiassa lenkkeilyyn) on juuri semmoisia, missä ei kovin paljon ihmisiä tapaa, joten kaveriporukka on jäänyt aika pieneksi ja pelkään pahoin, että välit alkaa viilentyä pahaenteisesti. :/ Osasyynä varmaan se etten lähde mukaan baareihin ja rientoihin.

Sitten kun muutenkin vähän rauhallisempi ja hiljaisempi tyyppi tuntemattomien seurassa, niin siinähän se sitten onkin. Yksin jää, ellei muuta luonnettaan tai ala juomaan.

olen itse samassa tilanteessa ja ei vain löydy ketään kenen kanssa haluaisin olla ja olen todella huono ihastumaan. itse olen myös itseksee viihtyvää tyyppiä ja baarit ovat todellakin kaukana minun elämästäni. kaikki aina sanovat että kyllä sinäkin joku päivä tapaat sen oikean mutta tuntuu todella kaukaiselta. ei mahda mitään.
varsinkin näin keväällä yksin olo on masentavaa.

Tekstisi oli kuin minun ajatusmaailmani. Olen vain pari vuotta vanhempi kuin sinä, mutta muuten.

On erittäin fiksua pysyä erossa tupakasta ja alkoholista. Niillä ei saa mitään hyvää aikaan. Joillakin saattaa olla kuitenkin eri suhtautumistapa ja minultakin usein kysytään miksi en juo tai miksi lähden kuskiksi viikonloppuna. Miksi muka pitäisi? Miksi sitä ei ihmetellä että jotkut vetävät päänsä täyteen, oksentavat ja potevat kaameaa kapulaa. Onko se sitten hienoa?

En ole myös koskaan seurustellut kunnolla. En halua iskeä miehiä baareista tai muista teennäisistä tilanteista. Haluaisin miehen, jonka tunnen hyvin ennen suhdetta. Unelmani olisikin löytää mies, jonka kanssa voisi lähteä lauantaiaamuna lenkille :)Olen kuitenkin hyvin varautunut miesten suhteen ja osaksi se johtuu huonosta itsetunnostani. Minulla on ikäänkuin panssarikuori ympärilläni, jonka vain harvat läpäisevät.

Toivotaan kumpainenkin, että vielä joku päivä omat prinnsimme tulevat ja hurmaavat meidät :)

Kaikkea hyvää sinulle ja aurinkoista kevään jatkoa!

Sinun iässäsi pojat osaavat olla vielä aika kakaroita. On niin hienoa hillua baareissa kännissä ja iskeä tyttöjä. Parin vuoden päästä kuitenkin alkaa elämän prioirisoinnit muuttua ja siinä vaiheessa sinun kaltaisesi tytöt alkavat olla markkinoiden halutuimpia. Varmasti jokainen mies miettii jossain välissä elämäänsä myös sen verran pitkälle, että näkee vierellään vaimon ja ehkä lapsia. Kuinkahan moni haluaisi lastensa äidiksi viinaa kiskovan rellestäjän.

Vaikutat todella fiksulta ja olet varmasti todella kaunis. Kirjoituksesi perusteella vaikutat jokapojan unelmalta. Olen varma, että tulet vielä huomaamaan kuinka haluttu oletkaan.

Olen myös ylpeä sinusta. Sinulla on elämän arvot kohdallaan. Olsivatpa kaikki nuoret kuin sinä :)

Tiedän täsmälleen miltä susta tuntuu, kun itse olen samassa tilanteessa.
Minäkin oon monta kertaa miettiny mikä mun ulkonäössä on vikana, kun tuntuu,etten kelpaa kellekään. Silti, tiedän monia ei-niin-kauniita ihmisiä, jotka seurustelevat onnellisesti. Omasta mielestäni oon ihan tavallisen näkönen eikä mua oo kyllä muistaakseni rumaksi haukuttu.
Mä oon aika hiljainen, sen takia en tutustu uusiin ihmisiin kovin helposti. En vaan oikeen keksi mitään sanomista ja mietin ihan liikaa mitä muut ihmiset ajattelee musta.
Tuntuu että mä olen ihan mitätön poikien silmissä eikä kukaan vois koskaan välittää musta, mutta kuitenkaan kuka tahansa ei kelpaisi minulle. Omituista.
Mullakaan ei lenkkeilyn lisäksi ole oikeen muita harrastuksia. Baarissa käyn melko harvoin parin kaverin kanssa, mutta turha luullakaan että menisin siellä jutteleen jolleki kiinnostavalle tyypille ja nolaisin itteni.

Nainenhan tarvitsee miestä aivan yhtä paljon kuin kala polkupyörää.

Itsekkin samassa tilanteessa... ns. yksin on masentavaa olla. Luonteeltani olen suht puhelias ja erittäin helposti lähestyttävä. Ystäviä saan helposti mutta silti se jää vain siihen. Monet pitävät minua "hyvänä tyyppinä" mutta ei enempää. Kerran olen seurustellut mutta sainkin tietää että kyseinen tyttö käyttikin minua hyväksi (väliaikainen pano...). En ole itseäni toisille tyrkyttävää tyyppiä, mutta en aio lannistua odotellessakaan.

en harrasta mitään missä voisi tavata ihmisiä joten miten koskaan voin tavata ketään poikaa/miestä.
koska en juo ja polta en halua käydä baareissa mutta kaverit käy aina sielä joten olen mielummin sitten yksin.
en ole seurustellut itsekkään koskaan.
netti deittailu vois olla kivaa muttakun se menee just noin et kaikki on jotai 200 kilosia ja ku ite oon alipainonen niin olisi kiva olla jonkun hoikan kanssa.
mulla on myös kavereita jotka on saanu vauvoja 16 vuotiaina ja menny 17 vuotiaina naimisiin.
alkaa vituttaa ku ite oon enitsyt ja kaverilla on jo kohta kolme lasta..
enkä ole edes mikään hirveän rumakaan..
mutta nii se menee että pojat tykkää vaan hyväitsetuntoisistqa tytöistä ja tällaset huonoitsetuntoset tikut jaa syrjään ..
tulee mieleen se leffa: 40 v ja neitsyt..
oon varmaa vähä samalainen ku se päähenkilö siinä..

siis 16- vuotiaana jo äidiksi,ei herranen aika...sen voin sanoo että ei oo mikään kiire tulla äidiksi jo niin nuorena,tuskin se on kovin kivaa jo mennä kihloihin siinä iässä ja vielä penskakin pitäisi hoitaa..se on aika rankkaa,jos se on elämää niin voi voi!siinä oot hoikka,minuakin on haukuttu lihavaksi mutta älä välitä,älä missään nimessä laihuta!joo itsekin oon etsinyt mies seuraa chatistä onhan siinä omat riskinsä että se mies ei saata olla kovin komea.kyllä sinä vielä löydät jonkun..ei oo mikään kiire=)

lihavat o lepposii :) Joo no ei kandee hätäillä. Olet 19? Ja sanoit että muut ovat kokeneet niin paljon, joku ollut raskaanakin...Arvostan sinua, oman tien ja oman päätösten kunnioittajaa :)
Minusta on vain hyvä jos kokee elämän tähti hetket pikku hiljaa eikä vain nuoruuttaan pilaa erilaisilla pelleillä kokeiluilla ja virheillä. EIhän 19 vuotias ole kokenut eikä kuulukkaan kokea silloin kaikkea :) sinulla on vielä monta monta vuotta aikaa seurustella ja kokea kaikki elämssä koettavat riemut ja murheet..

heei!!
sullahan on vallan loistava tilanne edessä..paljon kaikkea mahtavaa koettavaa vielä edessä!!
Miten käy niille jotka on jo 16 uotiaana kokeneet kaiken? äitiyden,rakastelun..kaiken tuommoisen. Mitä ne sitten odottaa tulevalta.. Musta ainakin ois tylsää "tuhlata" kaikki kokeminen heti ;D
itse olen kohta 17v. enkä seurustellut,enkä harrastanut seksiä ja en polta ja juomistakaan en harrasta. Odota siis innolla tulevaa..sillä sinulla on jotain mitä odottaa!!

tekstis oli ihan ku mun suustani!

ite oon 18, ja käyn joskus mut aika harvoin baareis. yleensä vähintään joku jätkä juu yrittää iskeä, mut mä pakenen aika nopeesti. vaikka ois kuinka ihana jätkä ja fiksun olonen ja vaikka mitä, mä pelkään jotain ja pakenen. ja sit mua kaduttaa. siis konkreettisesti en lähe pikajuoksuun ku jätkä sanoo "hei", mut pakenen siitä tilanteesta.

mitä mä pelkään? oon miettiny tuota monesti, ja oon tullu jopa jonkinlaiseen tulokseen. pystyisin puhumaan pojan kans henkisellä tasolla ihan mistä vaan. mut ku poika lähestyy mua fyysisesti, ni mä pakenen sillä hetkellä. oon niin kokematon asian suhteen. jos poika pussaa, mä pelkään että mä en osaa pussata ja se poika huomaa kuinka kokematon oon jne jne! :D tää tuntuu tosi typerältä ja pinnalliselta mut on se niin! mä en tiiä mitä mun pitäis tehdä, jos poika pyytää tanssiin ni miten mun pitäis tehä missäki vaihees tms. sit mä pelkään sitä, että miltä esimerkiks pussaaminen tuntuu. en oo pussannu ketään selvinpäin eikä muistikuvia oo jääny mitään mistään. en osaa. kun poika pyytää tanssimaan, mä sanon että en mä tuu. mitä se muuten musta ees aattelis. ja eniten mä pelkään ehkä sitä, että se tuntuis hyvältä. älä kysy, en tiiä itekkään yhtään mitään. pitäis vaan rohkaistua, eihän tästä muuten tuu ikinä mitään!

mun kaverit on kans hirveen "kokeneita". kaveri sai vuos sitte lapsen, moni muu on vakisuhteessa. inhottavaa ku ne puhuu jtn kortsujen ostamisesta tms.

tää varmaan tuntuu tyhmältä, mut jos joku poika sattuis tän lukemaan, niin haluisin kysyä, mitä poika odottaa esim. sillä että tanssii baarissa tytön kanssa. onko pojan mielestä itsessään tytön kanssa tanssiminen kivaa, vai onko pojalla mielessä ainoastaan taka-ajatuksia? :P

vaikka olen sosiaalinen, usein kauniiksi kehuttu, minulla on paljon kavereita (niin poikia kuin tyttöjäkin), käyn usein ulkona ja klubeilla ja tutustun helposti ihmisiin.

Käyn myös satunnaisesti treffeillä ja yhden illan juttuja on enemmän kuin tarpeeksi. Joitain vähän vakavampiakin "säätöjä" löytyy sillon tällöin, mutta ei niistä ikinä ole mitään tullut.

Olen siis 18, eikä takana ole tästä otollisesta tilanteesta huolimatta yhtään varsinaista seurustelusuhdetta. Kaveritkin ihmettelevät aina että miten noin ihana ja kaunis tyttö on ilman poikaystävää.

Osasyy on toki se että vaatimukseni taitavat olla vähän liiankin korkealla. Lisäksi kiinnostus lopahtaa usein lupaavan suhteen alkuvaiheessa niin, että haluankin olla vain kaveri.

Alan jo menettää toivoa kun ketään sopivaa ei löydy. Mulla on myös paljon itsetunto-ongelmia, vertaan itseäni jatkuvasti parhaaseen ystävääni. Hän on 19 ja seurustelee nyt ensimmäistä kertaa vakavasti. Tuntuuhan se pahalta kun hän ei nykyään voi nähdä kovin usein kun viettää iltoja poikaystävänsä kanssa :/ tai jos istutaan kavereiden kanssa iltaa ja nämä parit istuu sylikkäin niin tulee aika orpo olo. Pahaa oloa lisää se että pari kuukautta sitten tapasin ENSIMMÄISTÄ KERTAA elämässäni pojan jonka kanssa ei ahdistanut ja jonka kanssa olisin halunnut seurustella. Mutta kuinka ollakaan, tämä poika oli samalla ensimmäinen mies joak minut on koskaan torjunut :s

laita mailia [email protected], ni kerron mun treffiossan suomi24:ssä, ni voit käydä heittämässä minusta palautetta! ja kuvakin löytynee

Koen olevani hyvin samankaltaisessa tilanteessa kuin sinä.

Olisi hieno tutustua juuri sinuun

ps:187/70 ;)

mulla sama ongelma :)