päästä susta irti.
Saisinpa tähän ketjuun hyvän vastauksen. Kyse on epätoivoisesta rakkaudesta naiseen jonka kanssa en voi olla. Pää ei vaan suostu sitä uskomaan.
Saisinpa tähän ketjuun hyvän vastauksen. Kyse on epätoivoisesta rakkaudesta naiseen jonka kanssa en voi olla. Pää ei vaan suostu sitä uskomaan.
Vastaukset 116
Vanhimmat
Aika auttaa, pois silmistä > pois sydämestä.
aika. :/ Sitä on kulunut jo riittämiin. Emmekä me voi olla yhdessä, emme mitenkään.
Olisko mitään muuta keinoa?
Kun tietää syyn keksii keinon.
mä olisin keksinyt sen jo aikapäiviä sitten.
En voi kertoa syytä. :(
Etsi joku toinen.
vua suosiolla vanahaks poijjaaks, jospa se naenen vaekka vappaatus vahahoella päevillää.
Oisko liian suuri ikäero sun mielestäs?
vaan, mutten voi kertoa mitään.
-ei se maailma siihen lopu.
Kukas se siellä kiusailee ihmisiä kertomatta jättämisillään?
Sinä, siis sinä juuri.
ja pyydä häntä jättämään omansa
Perheellisten viestejä nämä ovat, eihän vapaiden tarvitse täällä valittaa
se oot?
...tuo viestisi meinaan...ois voinut olla minunkin kirjoittama!!! Aivan sama fiilis...ja tilanne...vain toisinpäin! Ei mitään mahdollisuuksia minullakaan... :( Ei tämä sinua paljon lohduta, kun vastauksia odotit...ei niitä ole siis minullakaan... Minä suren hiljaa itsekseni, kun en voi edes kertoa kenellekkään. Mut koitetaan jaksaa...pakko sen auringon on joskus risukasaankin paistaa... :) :)
kuitenkin kirjoittaa tässä se toisillemme. Ehkä se helpottaa, ehkä ei... Tukea me molemmat tarvitaan.
Koitetaan vaan jaksaa molemmat :)
Saat ainakin minun myötätuntoni sinne.
onko hän kuollut?
ole...
Olen täysin samassa tilanteessa. Kaipaan häntä, haluan häntä, mutta koskaan en tule häntä saamaan. Vuodetkaan eivät auta.
emme vaan millään saa käsikirjoitettua elämäämme. Niin se menee kuin on mennäkseen, ehkä meillä jokaisella on oma kaipauksemme niin kauan kuin sitä tunnetta pystytään tuntemaan.
...vain niin täydellisen kyllästynyt tähän kaipauksen tunteeseen. Miksi en pääse irti siitä miehestä?
kuin minun suustani, kyse on vaan naisesta.
Minäkin voisin jo luopua tästä tunteesta siksi kyselenkin jos jollakin olisi hyvä keino siihen. Vaan eipä taida olla.
...vertaan kaikkia miehiä häneen, eikä kukaan tietenkään ole häntä "parempi". Eli en kiinnostu kenestäkään muusta. Järki sanoo, että olen täydellisen naurettava, idiootti suorastaan, mutta sydän se vain kaipaa... Olisipa olemassa täsmäunohduslääke!
jojo
sanomaan kenenkään tunteita naurettaviksi tai idioottimaiseksi. Älä sinäkään itseäs noin nimittele. Ikävämpäähän se olisi jos mitään ei tuntisi.
Ei kai kukaan voikaan olla parempi kuin se jota rakastaa?
Luin vastauksiasi läpi,mikähän on se,mikä estää,et vastaa,ymmärrän sen.
Se on vaan kertakaikkiaan elettävä,eteen päin,niin teen minäkin.
Olen rakastunut erääseen,mieheen,hän ei vaan tunne samoin.
Lisäksi on piiiitkä,välimatka ja yksi asia,mikä meidät yhdisti aikoinaan,mitä en voi kertoa.
Kyllähän niitä asioita voisi muuttaa,mutta se olisi niin iso prosessi,tuskin ainakaan helpolla onnistuisi.
Ja mikä olisi lopputulos,kun muutenkin nä(ä)imme,harvakseltaan.
lopputulosta onkin hyvä ennakoida etukäteen. Onko muutokset lopulta sen arvoisia ja tuleeko se koskaan toimimaan tai onnistumaan.
Sinä tunnut olevan realistinen asiasi suhteen...
Elämä on tavallaan asettunut omiin uomiinsa ns.tuttuun ja turvalliseen,sitä ei ole helppoa lähteä,muuttamaan.
Kun ikää tulee lisää,se merkitsee,yllättävän paljon,ainakin omalla kohdallani.
Menneisyys on ollut myrskyistä,sitä kaipaa jotain pysyvää.
Ihmismieli on aika outo ja kimurantti.Toisaalta kaipaa parisuhdetta,toisaalta on hyvä olla yksinkin.
Antaisiko suhteen vakiintuminen sitä,se on niin iso askel,jos nyt olisi, edes mahdollista.
Kunhan tässä vain ajatuksilla leikittelen.
menee. Jos elämässä ei muuten ole suruja kuin yksi ihmisen aiheuttama sydänsuru niin ehkä sen kestää ilman suurempia muutostarpeita. Tosiasiahan taitaa olla että aina sitä jotain kaipaa, on se sitten ihminen tai joku muu asia. Koskaan ei ole sellaista hetkeä että kaikki on hyvin eikä mitään tarvitse muuttaa.
Kokemuksesta sanoisin näin,kun elämä on hiuskarvan varassa,silloin pysähtyy todella miettimään elämän tosiasioita,eikä haihattele,rakkauden perään.
Mutta,kun aikaa menee ja selviää jaloilleen,myös tunteet heräävät,alkaa kaivata myös rakkautta.Olisihan se kumma,jos jämähtäisi paikoilleen,silloin varmaan olisi hoidon tarpeessa.
Rakkaus on lahja,se pitäisi osata oikein oivaltaa,mitenkä sen osaisi oikein tulkita,miten sen toiselle tuoda julki,siinäpä sitä pohtimista.
Yritin kertoa,ystävälleni,tunteistani,sain vain ympäripyöreitä vastauksia,se jollain tapaa syö voimavaroja,kun ei saanut selvyyttä,mitä toinen oikeasti ajattelee,tuntee.
Toivottavasti löydät ratkaisun,omanlaisesi.
Onnea eteenkin päin,elämässäsi.
ratkeaa aikanaan ja elämä on elettävä vaikka se ei aina niin hääviä olisikaan.
Onnea sinunkin elämääsi, elä täysillä! :)
olen miettinyt, ihan liiaksikin jo.. mutta ei tunnu mikään auttavan. Ja tilanne taitaa olla melko sama kuin sullakin, ei mitään saumaa yhdessäoloon, vaikka kuinka haluttaisiinkin, ehkä =(
vaan kallista aikaamme miettimällä asioita jotka eivät muuksi tule muuttumaan. Jospa nekin ajatukset osaisi kohdentaa johonkin hyödyllisempään, mitä kaikkea sitä saisikaan aikaiseksi.. :/
Sekö tilanteemme todella on? ):
älä sitten tuhlaa sitä turhiin fraaseihin.
jotenkin sun varpailles vai oliko sun vaan saatava kirjoittaa jotakin typerää?
etteikö mitään saumaa olisi, mutta.... ja enempää en voi sitten vieläkään kertoa
hyypiö pompi enää, voivat lattajalkas vielä kallistua väärään suuntaan.
ei ole lattajalat ja onneksi olet turvassa siellä langan toisessa päässä.
ymmärtää tuollaista totaalisen kieltävää asennetta että "ei siitä kuitenkaan mitään tule ja ei voida olla yhdessä", mikä tässä ihmisen elämässä voi olla niin totaalisen vaikeaa ettei kaksi toistaan välittävää ihmistä voi olla yhdessä jos tunteet on vaikka mollemmin puoleisia. Elämän tuhlausta on olettaa asioiden olevan oikeita ja saavutettavia vain jos ne ovat helppoja ja kaikki muut ihmiset (jotka eivät elämääsi elä) hyväksyvät kaiken. Kylmällä realismilla ja rationalisuudella harvemmin on sijaa ihmissuhteissa, tunteita on turha yrittää kieltää, se että tunteita herää jotain ihmistä kohtaan on hieno asia, kaikki eivät sitä saa kokea. Uskaltakaa elää, ei tämä ole mikään kenraaliharjoitus.
luuserista. niitä riittää täällä.
tunkiolla, kun et muuhun pysty
ei ole tuollaisesta olettamuksesta vaan ihan todellisista esteistä. Täysipainoista realistista elämää elämme molemmat. Tunteita on ja tulee olemaan sitä ei voi kieltää mutta jollain tavalla ne olisi saatava viileämmäksi.
Elämän realismia on se ettei meistä tule paria, se ei tässä ole se jutun ydin.
riittääpä hyvinnii, vai mitä luuska
pikkupojat ovat löytäneet tänne. Eikö telkusta tule mitään lapsille sopivaa enää tähän aikaan?
Sitten olisi kai jo nukkumatin aika tulla?
ja pallis pakastevihannespussiin, vaikka miniporkkanoiden joukkoon, eiköhän se aivolisäkkeesi siitä viilene.
sielt, mul on äkkä pöksyssä, pyyhkiiiiiiii
kova jätkä. Oikeen finninaama ja kaikki. Ja karkkipussi näppiksen päällä.
voi ainakaan huonosta mielikuvituksesta syyttää.
Ei ole tommonen konsti tullut koskaan mieleen.
Pitääpä oikein hämmästellä millainen poika tuonkin keksi ja miksi? Tuntuuko se hyvältä?
sielunkumppanini
alentua
:) :) ole hyvä.
Hmm. Tunnen ihmisiä jotka ovat:
-muuttaneet toiselle paikkakunnalle
-muuttaneet ruotsiin
-muuttaneet toiselle puolelle maapalloa
-eronneet avoliitosta
-eronneet avioliitosta
-eronneet vaikka on lapsia
-vaihtaneet työpaikkaa
-vaihtaneet ammattia
-vaihtaneet uskontoa
Ja kaikki nämä on tehty omasta vapaasta tahdosta ja mikään noista muutoksista ei ole tehnyt lopullista tuhoa mihinkään suuntaan. Kun muutokset hoitaa asiallisesti, niin kaikki menee lopulta hyvin. Niidenkin jälkeen on mahdollista taas muuttaa elämää. Ei elämässä ole kyse mistään vihonviimeisistä päätöksistä. Mikä on sinun (teko)syysi? Ettei vain olisi muutoksen ja vastuun kantamisen pelko?
Ystävysty hänen kanssaan, mutta ei mitään muuta. Muutaman vuoden kuluttua (yleensä) kyllästyt kyllä häneen ja hän sinuun. Sitten voitte molemmat hyvillä mielin jatkaa elämää ilman tommosia mietteitä.
Tämä teoria mulla on kyllä vielä testaamatta.
Me vaan ollaan jo tosi hyviä ystäviä... :)
aika hyvän neuvon sait äsken.
Monesti ensin ystävystymällä voi tutustua toiseen kunnolla ja ne liiat kuumat tunteetkin voi ajan mittaan viilentyä. Ja mikä parasta..se ystävyys voi jatkua vielä senkin jälkeen.
Ei ollenkaan pöllömpi ajatus.
Itsellänikin on oikeen hyvä ystävä olemassa, joka on tietty ylikiva mun mielestä. Punehtuu...hmm.
ihan liian hyviä ystäviä mekin jo ollaan.
muuten sanomme heitä liian hyviksi ystäviksi?
Eikös sen luulisi olevan hyvä asia.
Vaikka kai se osoittaa, että niitä tunteitä siinä välissä leijuu. Taitaa kummallakin olla
hiukan hallitsematon olo. Mulla ainakin on.
Suusta ei tuu kuin sammakoita nykyään.
En tiedä onko sulla samanlainen tilanne kuin mulla. Jotain samaa kuitenkin.
ees tunne sua
se vaikuttaa että tilanne on pitkälti samanlainen. Ja siitähän se liian hyvä ystävä tulee minkä jo totesitkin. Ystäviä on muitakin muttei heitä tule samalla lailla ajateltua.
ja hiukan se häiritsee välillä.
Joskus en saa millään rauhaa *niiltä* ajatuksiltani. Pitäs olla koko ajan jotain muuta tekemistä. Joskus mietin suorastaan pääni puhki ja saan sen särkemään. Mitähän se tuumais, kun tietäs. Varmaan joskus kerron. Jotenkin tuntuu, ettei tää muuten lopu, tunteiden miettiminen.
on, vertaa sammakoiden kurnutus
aiheuttaa vaan lisää sellaisia ongelmia joita et kuitenkaan haluaisi. Tilannettasi tietämättä kehotan harkitsemaan tarkkaan. Kyse ei varmaan ole pelkästään teidän kahden välisestä asiasta.
että on niitä välistä vetäjiä, kuten tämä minun noita-akka ja se sinun trulli-ukko
tietysti kakarat
noita-akka ja trulli-ukko? Ei meillä kummallakaan ole sellaisia(?). Ei mulla ainakaan.
tuossa vastaili. . .
Tutkimusten mukaan viimeistään kolmessa vuodessa kyllästytään tai ihastus laimenee. (ei omakohtaisia kokemuksia)
oltu paljon kauemmin.
vaihtoehtoa, vai? Joko kyllästytään tai ihastus laimenee? Kuule, miten kuvittelet niiden parisuhteiden alkaneen, jotka ovat ystävyydestä saaneet alkunsa?
oletteko joskus seurustelleet ja ystävyys on alkanut siitä? Vai olleet aina vaan pelkästään ystäviä?
ole seurustelleet, olemme "pelkkiä" hyviä ystäviä
Jos näin on, voisin olla varma että puhut minusta.
Jos noin kovasti tahdot eroon minusta ja tunteistasi, ystävyydestä päästä, niin oliko mikään koskaan oikeasti aitoa...koska sinähän osaat puhua hyvin, ja eikä viesti ehkä tänne satojen kilometrien päähän ollutkaan.
Ehkä se sitten ikävä ja kaipaus saa syyn, jos minulle sattuisi jotain ja kuolisin. ( En ole kuolemassa, enkä itsaria tekemässä )
Ehkä sitten kun minun aika on poistua, niin ikävä ja kaipaus saa paremman syyn, eikä tarvitse miettiä enää keinoja, millä unohtaa.
Eikös vaan...
itselläni jo 18 vuotta (siis avoliitossa ystäväni kanssa). Kaipa ystävyys säilyy,
mutta enää en jaksa edes odottaa että rakastuisin. Eikä se tarkoita sitten sitä, että seksielämä olis mitenkään puuduttavaa, vaikka rakkaus omalta osaltani puuttuukin.
Ja kyllähän mä tavallaan rakastankin, mutta en silleen, niin kuin rakastetaan kun rakastutaan.
Tuo oli vain tutkimustulos jonka esitin. Sanoinhan senkin ja myös sen, ettei mulla ole omakohtaisia kokemuksia asiasta.
ehkä sun vaan kannattaa kertoa tunteistasi.
Voit kyllä "menettää" ystävän. Itse heivasin kerran ystävän noista syistä. Nykyään olisin toimisin toisin, sillä hyviä ystäviä ei todellakaan ole liikaa.
on mennyt, ollaanko vielä ystäviä?
on puhuminen. Oli lopputulos mikä tahansa. Jos tunteesi ovat kerran niin suuret ja vaikuttavat elämääsi negatiivisesti, niin hyvä ihminen puhu ystäväsi kanssa. Jos tulette siihen tulokseen, että ette voi olla enää ystäviä, ainakin hänelle on ymmärrettävää syy miksi lopetat ystävyyden. Muutat rutiineja ympärilläsi, kuten hankit uusia ystäviä, rohkeasti ja avoimesti katsot tulevaan.
Jos haluat saada huomisen kiinni on päästettävä irti eilisestä.
taidat kyllä olla nyt ihan oikeassa. Asiat on puhuttava halki ja riski ystävyyden menettämisestä on otettava. En vaan haluaisi millään menettää häntä kokonaan. Mun on mietittävä tarkasti tätä sun vaihtoehtoasi ja miten sitä voisi soveltaa.
Kiitos! :)
tuossa ylenpänä kehotit olemaan kertomatta ja nyt...:(
voisi sopia mun tilanteeseen, ehkä voisin ottaa riskin ystävyyden menettämisen uhalla. En suosittele sulle samaa koska en tunne sua ja miten ottaisit jos korttitalo kaatuisi.
korttitaloa. Tunteistani huolimatta , olen kuitenkin aika jalat maassa oleva. Hän tuntuu kyllä olevan vielä enemmän. Varmaan liimannut ittensä lattiaan..;)
Sellaisen kuvan minäkin itsestäni annan ulospäin. Moni ystäväni, myös hän kuvittelee että minulla jos kenellä on jalat maassa. Harhaa sekin vain lopulta sitten on.
..älähän ny . Se typerä AIKA liittyy olennaisesti ja "raivostuttavalla" tavalla siihen unohtamiseen. Toisaalta pitääkö väkisin yrittää unohtaa? Jospa ne pitääkin käsitellä? Muutenhan voi pullahtaa jostakin "varoittamatta" takaisin, siinä sitä tuntuu kuin olisi taas hetken lähtö kuopissa:/ . Ajattele ,anna purkautua, älä häpeä että osaat tuntea. Vasta äskettäin tajusin että ehkä järkevämpää itselleen oikeuden muistaa. Ja antaa muiston olla sisällä, yrittämättä sitä kieltää. a_
tapauksessa mulla ei ole aikomus koskaan unohtaa häntä. Tunteet vaan pitäisi saada kuriin.
Hän on sellainen nainen jota ei vaan voi tai halua kokonaan haudata mielestä pois. Jos hänet unohdan niin en enää asu kotona vaan olen jo hoitokodissa.
eniten sua miellyttää?
jos jotain kyselet?
Jos on epätoivoisesti rakastunut niin sitten on, ei asia siitä muuksi muutu. Tunteessa on kyse tunteesta, ei mistään projeksisuunnitelmasta eikä aikatauluista eikä strategioista.
Epätoivoiseen rakkauteen ei kuole, moneen oikeaan sairauteen kuolee. Yksipuoliset tunteet sattuvat, mutta niihinkään ei kuole. Surkuttelun ja itsesäälissä kitumisen tilalle kannattaa kehitellä harrastetoimintaa. Lue vaikka vanhoja Aku Ankkoja, se on erittäin terapeuttista
Olisin sitä mieltä,että joku jossakin,on voinut elää rakkaus-surunsa niin voimakkaasti,että on itsellen aiheuttanut ikäviä asioita,jopa itsetuhoisia ajatuksia,jopa vakavampaakin.Puhumattakaan,herkistä ihmisistä,jotka vaipuvat itsesääliin,huume-alkoholi-yms.sairauksiin.Ei mielestäni ole leikin asia,rakkauden tuskan vähättely!
Toiset ihmiset eivät,kertakaikkiaan pääse niin helpolla yli,oikeasta,rakkauden tuskastaan.
alkaa jo pakkosuggestio toimia. kiellän itseäni ajattelemasta ollenkaan. alkuun se toimi tosi huonosti, mutta tätä nykyä jo suht automaattisesti muutan ajatusten suuntaa kun huomaan niiden eksyvän hänen suuntaansa. ei ole auttanut aika eikä mikään, tiedän, että rakastan häntä koko loppuelämäni ajan, tuli mitä tuli.
sattuu liikaa ajatella, pakko tällä hetkellä suunnata ajatukset muualle, muuten hajoaisin taas. en myös enää pidä yhteyttä, vaikka sekin sattuu, mutta kipuun tottuu, sen olen huomannut.
en tiedä. vaikeaa on.
tarvitset sitten sinäkin elämääs. Toivon että itsesuggestio auttaa sua. Siinä olet totaalisen oikeassa ettei niitä tunteita kokonaan voi koskaan poistaa.
niin ainakin tuot hänet minun mieleeni ja saat taas hymyilemään. Vielä ei ole ollut päivääkään, etten olisi sinua ajatellut, joten neuvoa en osaa, mutta ota asia vahvuutena - olet saanut jotain suurta, jotain mistä moni vaan haaveilee. Jos et voi unohtaa, pidä mut/hänet sydämmessäsi siellä minäkin sinua säilytän, salaa hellien. Pus.
nainen.
hyvän keinon vielä keksit. Koska...
Aika monta lukijaakin sait, yli viistuhatta.
on sellainen että et edes yritä pyristellä tunteitasi vastaan, vaan hyväksyt ne sellaisinaan. Loppupeleissä ne voittaa kuitenkin aina järjen.
Kaikesta jää kaunis muisto ja sinä siirryt eteenpäin elämässäsi. Kokemusta löytyy.
kun ne yrittää paukuttaa järkeä sun päähän :)
*DUMP THAT BiTCH!*
kulunu ilmaisu. Keksi joku toinen jo.
luolamiehet tietää kyllä senkin :)
onni seurustella luonteeltaan ja olemukseltaankin erilaisten naisten kanssa elämäni varrella. Jokainen on ollut omalla tavallaan ainutlaatuinen eikä ketään en voi nimittää "Bitchiksi". Nämä suhteet ei vaan jostain syystä ole onnistuneet.
Tuskin kukaan muukaan nainen ansaitsee moista "arvonimeä", joten olisko sinunkin syytä miettiä asiaa ja kunnioittaa naisia yleensäkin enemmän kuin nyt teet?
Juttele sen naisen kanssa!! muuta ohjetta en anna.
neuvoa olen tässä viime vuorokauden aikana miettinyt ja olen entistä vahvemmin samaa mieltä.
tämän naisen kanssa johon olet epätoivoisesti rakastunut...pystyt sen myötä unohtaan.
se auttaa ikävään, mutta ei unohtamiseen.kokemusta on:)
itelle tulee helpompi olo, kuitenkin! Ei tarvii vatvoo ja soutoo ja huopoo, ihan tosi!!
Hyviä vinkkejä täällä jo vuonna 2007!
Mäkin joskus ajattelin etten voi ikinä selvitä, unohtaa, lopettaa toivomasta..
Ja nyt taas olen samassa tilanteessa.
Huomasinpa vain että en enää mieti sitä vuosien takaista, en itseasiassa pitkään aikaan. Ja oli vuosia kun mietin päivittäin..
Joko mietit ja tunnet asian puhki poikki, jatkat samalla elämääsi ja yksi kaunis päivä se ei olekaan yhtä tuskallista.
TAi sitten noudatat toista hyvää neuvoa ja puhut hänen kanssaan asian puhki.
Mä tein aikoinaan molemmat, nyt vain täytyy tyytyä siihen elämiseen, mulla ei ole muuta vaihtoehtoa..
Kunpa kerrankin mäkin saisin jonkun muun vaihtoehdon kun ikävöidä mahdotonta =(
Jos todella haluat unohtaa hänet vältä häntä vaikka olisi läsnä.Mutta jos haluat muuta katso naista silmiin,jos siis tämä on tapaus että joudut naista pakolla näkemään.Jos nainen katsoo sinua samalla tavalla rakastavasti niin ehkä siinä tunne molemmin puolinen.Jos haluat unohtaa silloin olet vain hurmaantunut ja kai se ohi menee.Minä olen itse ihastunut,hemmetti kun erään piti katsoa niin pitkään syvälle silmiini että ikävä on!Jos siis välität eikö voisi olla ensin ystävä ja katsoa kehittyykö tunteet?!
Sittenhän sen näkee tuleeko siitä syvempää.
Vai onko epätoivoinen ihastus varattu ehkä hänkin on epätoivoinen ja ....Mutta sano suoraan tunteesi!
Lukukertoja yli kymmenentuhattako? Miten voi olla mahdollista? Kävin vaan arkistossa tsekkaamassa kuinka kauan tätä provoilua on täällä jatkunut...
provojen kuningatar olet ihan sinä itse, jatkuvine spämmäilyinesi vanhojen viestien kanssa!!!!!!!!!!
Vittu, että osaatkin olla idiootti! onko kukaan koskaan sanonut sulle sitä IRL??? Luulenpa että se on se lause, jonka kuulet päivittäin itsellesi sanottavan. Ja hanki elämä! sen varmasti kuulet tämän tästä, eipä sulla reppanalla tunnu muuta sisältöä elämässäs olevan, kui kaivella vitun vanhoja viestejä. IDIOOTTI OLET!!!!!!!!
hänelle tunteistasi. Minä kerroin ja hoidin asian niin, että en näe häntä enää koskaan eikä hänkään enää halua nähdä minua. Nyt olen ikävöinyt ja kärsinyt yli kaksi vuotta, eikä loppua näy.
Olisi ollut parempi olla kertomatta, että olisin saanut pitää hänet elämässäni,
en selviä tästä näinkään:(
mihin päin menee?
alla?
Ei ole mun viesti se. Minä itte päätän mitä kirjoitan. Olen aika itsepäinen.
päivänä?
irti? Tätä on hirmu paljon klikattu?
ja perhoset
oli että on tekemisissä mahdollisimman vähän tai rakastuu johonkuhun toiseen... niin se parhaiten epätoivoinen suhde loppuu. Itse aion kokeilla tätä yhden miehen suhteen.
hississä
tällä palstalla ilman häiriköintiä.
uskomaan?
housut jalassa.