Miehelläni on aikaisemmasta avioliitostaan kaksi lasta, jotka oleskelevat meillä säännöllisesti.
Näinä tapaamisaikoina meillä ei ole minkäänlaista parisuhdetta mm. siksi, että lapset (11 ja 13-vuotiaat) saavat mieheni puolesta valvoa niin myöhään kuin huvittaa ja nousevat myös aamuisin melko aikaisin ylös.
Lapsia ei ole koskaan kielletty tulemasta meidän makuuhuoneeseen, eikä mieheni ole koskaan vaatinut heitä esim. koputtamaan ovelle ennen huoneeseen ryntäystä, joten seksin harrastaminen on etälasten täällä ollessa täysin mahdotonta.
Mieheni ei koskaan myöskään järjestä meille kahden keskeistä rauhaa esim. aikuisten asioista juttelua varten, vaan lapset saavat koska tahansa keskeyttää keskinäiset juttelumme ja näin mieheni osoittaa, millainen marssijärjestys tässä talossa on hänen lastensa täällä ollessa.
Yksi viikonloppu vielä menee, mutta koska lapset ovat lähes puolet ajasta meillä, usein montakin viikkoa putkeen, alkaa parisuhde-elämä käymään jo aika toivottomaksi.
Olisi mukava tietää, mistä moinen johtuu ja onko tuo yleistäkin? Kun lapset eivät ole täällä, mieheni on aivan "normaali" mutta lasten tullessa kaikki muuttuu. Tähän asti olen pärjännyt tilanteen kanssa niin, että olen keskittynyt omiin puuhiini, mutta pidemmän päälle tämä on täysin sietämätöntä.
Keskustelu ei auta: mieheni mielestä kaikenlaisten toiveidenkin esittäminen osoittaa vain sen, etten siedä hänen lapsiaan. Hullun kanssa on siis turha riidellä.
Näinä tapaamisaikoina meillä ei ole minkäänlaista parisuhdetta mm. siksi, että lapset (11 ja 13-vuotiaat) saavat mieheni puolesta valvoa niin myöhään kuin huvittaa ja nousevat myös aamuisin melko aikaisin ylös.
Lapsia ei ole koskaan kielletty tulemasta meidän makuuhuoneeseen, eikä mieheni ole koskaan vaatinut heitä esim. koputtamaan ovelle ennen huoneeseen ryntäystä, joten seksin harrastaminen on etälasten täällä ollessa täysin mahdotonta.
Mieheni ei koskaan myöskään järjestä meille kahden keskeistä rauhaa esim. aikuisten asioista juttelua varten, vaan lapset saavat koska tahansa keskeyttää keskinäiset juttelumme ja näin mieheni osoittaa, millainen marssijärjestys tässä talossa on hänen lastensa täällä ollessa.
Yksi viikonloppu vielä menee, mutta koska lapset ovat lähes puolet ajasta meillä, usein montakin viikkoa putkeen, alkaa parisuhde-elämä käymään jo aika toivottomaksi.
Olisi mukava tietää, mistä moinen johtuu ja onko tuo yleistäkin? Kun lapset eivät ole täällä, mieheni on aivan "normaali" mutta lasten tullessa kaikki muuttuu. Tähän asti olen pärjännyt tilanteen kanssa niin, että olen keskittynyt omiin puuhiini, mutta pidemmän päälle tämä on täysin sietämätöntä.
Keskustelu ei auta: mieheni mielestä kaikenlaisten toiveidenkin esittäminen osoittaa vain sen, etten siedä hänen lapsiaan. Hullun kanssa on siis turha riidellä.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Itse olet miehesi valinnut ja myös hänen lapset. Ja on täysin oikein laittaa lapset sinun edelle. Nautin silloin omasta ajastasi ja annan isän nauttia lapsistaan ja lasten isästään. Anna heidän nauttia keskenään heille suodusta ajasta. Äläkä kerjää huomiota jota saat varmasti silloin kun lapset ovat poissa.
Jos pelkäät, että tämä huomio on jotenkin sinulta pois. Hanki mies jolla ei ole lapsia. Äläkä hanki omia silloinkin lasten viemä huomio on sínulta pois.
sinun kotisi ja sinua on kuunneltava tasavertaisena kumppanina. Jo hyvät käytöstavat kehoittavat koputtamaan toisen makuuhuoneeseen mentäessä.
Mies ei voi sinua sivuuttamalla hyvittää eron tuomaa huonoa omaatuntoa. Näin hän nimittäin nyt tuntuu tekevän.
Sinä olet miehes kumppani.Ja miehes tulee se myös lapsilleen osoittaa.
mikä koti se semmonen on että joutuu oveen koputteleen ja lupaa kysyä sisääntuloon, vaikkakin vain makuuhuoneeseen? ei varmasti lapsistakaan kovin miellyttävältä kodilta tai kakkoskodilta mutta kodilta kuitenkin! oveen koputtelemalla vain viestitään lapsille että tämä ei ole juuri se teidän koti vaan "kyläpaikka" johon tullaan ku isi-viikonloppu koittaa... ei hyvää päivää! ootko mustasukkainen lapsista jotka saavat isältään huomiota ja sitä ei liikene sinulle samaa vertaa kuin sillon ku lapset ovat äidillä? exälläni oli lapsi ja kun hän oli meidän luona ei olisi tullut mieleenikään vaatia isältä että opettaa lapselle oveen koputusta ja lupaa ennen ku saa tulla sisään! Ei käynyt etes mielessäni eikä ole käynyt tähän päiväänkään mennessä ennen ku luin viestis. Nytten on myös omia lapsia nykyisen mieheni kanssa ja meillähän ei makkarin oveen tarvitse koputella jos asiaa on vaan on aina tervetulleita sinne kun itse haluavat! kyllä sen seksin voi hoitaa silloin kun lapset ovat esim äidillään ja se ei ketään tapa vaikka lasten siellä olon aikana sitä seksiä ei harrastaisikaan. onneksi lasten isä on tajunnut tärkeysjärjestyksen ja vaikuttaa fiksulta, lapsiaan ajattelevalta ihmiseltä! ja kun lapset ovat teillä niinku sanoit pitkiäkin aikoja niin kyllä kekseliäs ja halukas keinot keksii miten millon ja missä sitä seksiä voi harrastaa.Ja sen ikäiset lapset mitä teilläkin on niin tuskin kiehnäävät isän kyljessä jatkuvasti vaan touhuaa omia juttujaankin välillä. ja jos tosissaan on juuri silloin harrastaa seksiä niin senhän voi hoitaa pikaisesti myöskin, minkä ei luulisi olevan este koska halut tuntuu olevan niin järjettömät ettei voi odottaa lasten kotiin lähtöä... ainakin meillä toimii mielikuvitus tämän kaiken perhe-elämän ja talon rakentamisen pyörittämisen keskelläkin! kyllä se vaan on niin että etsivä löytää vaikka sen kultaisen keskitienki.
Mikä helvetin "isi-viikonloppu"?
Mieheni ei ole viikonloppuisä vaan kuten sanoin, lapset ovat nk. vuoroviikkosysteemillä, eli joka toisen viikon täällä, joka toisen äidillään. Ja tietysti lomat puoliksi siten, että kesälomilla lapset ovat yhtä soittoa nelisen viikkoa putkeen. Käyväthän nuo täällä myös äitiviikoillaan, jos tarvetta ilmenee.
Tässä mielessä onkin mielenkiintoista, että minun pitäisi esim. kesälomisin olla neljä viikkoa putkeen aivan kuin en perheeseen kuuluisikaan, eikä tuollaisena aikana saisi edes kahdestaan miehen kanssa jutella.
Minä muuten koputan aina lasten huoneiden oviin, jos ovi on kiinni. Kunnioitan lasten yksityisyyttä, vaikka tämä on MINUNKIN kotini (kun tästä asunnosta olen puolet maksanutkin).
Eikö ydinperheissä harrasteta seksiä ollenkaan jos meinaat, että seksiä voi harrastaa sitten kun lapset ovat poissa?
Oville koputtaminen on hyvien tapojen mukaista. Eihän kohteliasuustapojen noudattaminen voi olla sitä, että ne otetaan käyttöön vain perhe-elämän ulkopuolella ja unohdetaan hyvät tavat, kun ollaan perheen kesken.
Jos lapset ovat puolet ajasta isän luona, niin on väärin ajatella, että isä silloin vain 'nauttii' lastensa seurasta ja unohtaa kokonaan ns. normaalielämän vaatimukset. Ei ole oikein lapsia kohtaan, että he tuon isän luona eletyn ajan eläisivät jossain ihmeellisessä puuhamaassa, jossa mikään ei ole kiellettyä. Silloin lapsille nimenomaan tulee tunne, että he eivät voi tuntea tuota toista kotia kodikseen. Isäkin alistetaan olemaan joku kaiken salliva jees-ukkeli, eikä isä. Outoa olisi tuollainen elämä.
ja olen aloittajan puolella tässä asiassa, että lasten tulee kunnioittaa aikuisia terveellä tavalla. Pelätä ei tietenkään tarvitse eikä saakaan, mutta olen sitä mieltä, että toisen puheen päälle ei saa puhua, pitää odottaa vuoroa. Oli puhuja sitten aikuinen tai lapsi. Makuhuoneeseen ei kuitenkaan mielestäni kotona tarvitse koputtaa. Mutta ei se huono tapa ole jos näin opettaa. Onhan se hyvä koputtaa enen kun menee lasten huoneeseen... meillä ainakin 9 ja 10 v :t ovat itsekin laittaneet oveen, että KOPUTA ! Sehän on tosiaan sellainen kohteliaisuus. Ja se taas on hyvä asia, että isä huomioi lapset! Niitä miehiä on harvassa!!! Äitipuoli voi myös osallistua määrätietoisesti kasvatukseen ja sanoa lapsille ystävällisesti mutta määrätietoisesti, että miten asiat ja käytöstavat on. Eikä pidä hätkähtää jos sieltä tulee murahduksia vastaan. Kyllä ne lapset sitten aikuisena kunnioittavat ja näkevät asiat oikein, että " kyllä se meidän (äitipuoli) oli sitten mukava, kun jaksoi olla aina niin ystävällinen ja neuvoa kärsivällisesti, vaikka me oltiin varmaan aika rasittavia ;) " Näinhän se menee. Äitipuolen tulee muistaa kuitenkin, että puhuu miehelle hänen lapsistaan aina ystävälliseen sävyyn, vaikka ne olisi tehnyt mitä pahuuksia. Näin saamme puolisomme kuuntelemaan eikä kääntymään vastaan. Ole aikuinen isolla A:lla.
Asuvatko lapset siis puolet ajastaan äitinsä ja puolet isänsä kanssa, vai miten? Ajattelin vaan, että silloinhan on väärin kutsua isää etäisäksi. Lapsilla on kaksi kotia. Asuvat yhtä paljon molempien vanhempiensa kanssa?
Jos näin on, niin tuli mieleen, että jos lasten äiti, samalla periaatteella, keskittyy vain nauttimaan lapsistaan,unohtaen normaalielämän, milloin nämä ovat hänen luonaan, niin lapsiltahan puuttuu kokonaan niinsanottu kasvatus ja samalla myös rajoja asettavat aikuiset, mikä taas aiheuttaa varmasti turvattomuutta.
Vanhempien avioero ei varmaankaan ole lapsille helppoa, mutta heidän tilannettaan vain pahentaa, jos vanhemmat sitten alkavat ikäänkuin hyvittämään heille tapahtunutta. Lapset haluavat vain, että heidän oma elämänsä ja turvallisuutensa ei muutu ja elämä jatkuu mahdollisimman tavallisena.
Itse kutsun miestä etäisäksi lähinnä vanhasta tottumuksesta, lasten asuinpaikka kun on virallisesti äitinsä luona. Kahdessa paikassa kun ei voi olla kirjoilla.
Miehen ja exänsä erosta on jo lähes 10 vuotta, joten erokriisiä ei pode enää kukaan. Lapset eivät edes muista aikaa jolloin vanhemmat olivat yhdessä.
Itse olen tullut lasten kanssa aina hyvin toimeen ja miten voisinkaan heidän elämäänsä häiritä, kun en koskaan opasta, ohjasta, komenna tai kasvata heitä mitenkään - koska mieheni haluaa hoitaa sen puolen.
Jos olisin niin kusipäinen ja itserakas äitipuoli kuin joku tässä ketjussa antoi ymmärtää, niin tuskinpa olisin jaksanut vuositolkulla luimuilla nurkissa ja "pois tieltä", kuten olen nyt tehnyt. Tässä kuviossa olen sentään ollut vähän yli kahdeksan vuotta.
Aika hyvin jaksettu - mielestäni, mutta nyt alkaa mittari olla lopullisen täynnä.
Minä kyllä koputan ja opetan lapseni koputtamaan. Itse olen koputtamatta "rynnännyt" vanhempieni huoneeseen ihan "väärään aikaan" ja voin sanoa, että himputti kun hävetti. Isä sitten sanoi, että jos makkarinhuoneen ovi on kiinni, niin silloin on kohteliasta koputtaa ja tämä tapahtui kun olin teini ja he luulivat minun jo nukkuvan...
Joten kantapään kautta on tämäkin tullut sitten opittua. Tietty, jos ei parisuhteessa seksiä harrasteta, niin ei kukaan voi yllättää.
AP:lle haluaisin sanoa, että koti on myös sinun koti ja te aikuisina laaditte säännöt sinne. Toisten päälle ei puhuta ja kaikille osapuolille myös yksityisyyttä. Tämänhän pitäisi myös miehesi tajuta. Jos aletaan elämään niin, että seksiä harrastetaan vain silloin kun lapset ei kotona, niin aika pieni olisi suomen väestö ja todella paljon vain näitä ykislapsisia perheitä;)
Höh! Ei oveen koputtamisessa oo mittään pahhaa! Kyllä minä ainakin aina koputan oveen, olipa siellä veli, sisko, äiti, isä, kummi, kaima tai kuka vaan. Ja kyylä ihan takuulla haluan, että myös omaan oveeni koputetaan.. Minusta on inhottavaa keskeyttää kenenkään juttuja. Olipa se sitten seksiä tai vain juttelua.. Eikä se tarkoita, että ketään ulkopuolelle jätettäisiin. Kyllä 11 vee ja 13 vee jo yksin ihan nukkuu,että varmaan isä ja äitipuolikin saa ovi kiinni omassa makuuhuoneessa nukkua!
Anteeks, varmaan tosi agressiivisen kuvan saa tästä minun viestistä, mutta tuli vaan hirmu ärsyyntynyt olo, kun edellä oleva niin jyrkästi moittii toisten perheiden tapoja..!
Olihan aloittajankin viesti erikoinen, erityisesti asenne miestään kohtaan viimeisessä lauseessa, mutta niin oli sinunkin ajatuksesi vähintäänkin outo.
Tietysti hyviin tapoihin kuuluu koputtaa. Kyllä meillä myös vanhemmat koputtaa lasten huoneiden oveen ennen kuin sisälle marssimme. Vaikka ihminen on laumaeläin, kaipaamme kaikki myös tietyn määrän yksityisyyttä. Aikuisilla se voi olla seksiä, tai muuten omaa rauhaa, mutta myös lapsilla on omat "salaisuutensa", ja se heille sallittakoon. Eihän sitä koskaan tiedä, jos Kalle 5 v. suunnittelee vanhemmille hauskaa ylläystä askartelemalla, ja huoneeseen kävelemällä yllätys menee piloille. Lapset, erityisesti tytöt, saattavat alkaa harrastamaan itsetyydytystä myös varhaisella iällä. Itse taisin olla silloin 11v. Enkä taatusti olisi halunnut vanhempien tulevan huoneeseeni yllättäen...
Kyllä koveen koputetaan, kotona tai muualla. Silloin todella tietää olevansa kotona, kun tietää saavansa siellä oman tilan ja oman rauhan!
Jos makuuhuoneen ovea ei voi lukita normaalisti, menet nyt rautakauppaan ja ostat säpin. Nainen ei voi olla niin avuton, ettei osaa sellaista asentaa.
Ei siihen lukkoon/säppiin tarvitse mieheltä mitään kysyä. Ja sitten oma telkkari makkariin videoineen myös.
Tietokone myös sinne sunun omaan valtakuntaasi. Ja lapsille voit selittää, että lukko se on siksi, etteivät pääse liikaa tietsikalle kun se pelaaminen ei ole hyväksi terveydelle.
Siinähän meillä naiaan vaan että sänkynlaidat lentelevät ja ryske kuuluu kolome korttelia joka suuntaan, lapset vieressä kattelevat ja nauruun meinaavat tikahtua, perskutarallaa, nauruunpa juu,
oppivatpahan samalla naimisen salat. Pittäiskö salaa naia, kyllähän sonnit pellolla lehmien päällä rymyävvät, lapsilla on hauskaa, kerran yks pikkupoika huusi, nyt sonni alko lyödä kepillä, ja kyllähän sonni löi ja löi ja löi, vihdoin veltto keppi iski lehmän jaloille jotta läiske kuulu.
Kyllä nuo oli sitten sinun päiväunias vaan. Et taida oikeasti saada koskaan.
ja puhutte asiat selviksi .Laaditte pelisäännöt.
Mitäs jos teillä olisi vielä yhteisiäkin lapsia niin tilannehan ei voisi jatkua samanlaisena . Kyllä mies ymmärtää ettei kyse ole siitä ettet välitä lapsista .Jos mies ei keskustele eikä muutu ,niin muutu sinä sitten keskustelematta .Ala osallistua lasten kasvatukseen ja tosiaan pane ovi säppiin ja lappu oveen ettei saa häiritä ja viettele mies ! Lapset jos keskeyttävät teidän jutustelun niin opeta niille käyttäytymissääntöjä sanomalla että meillä on juttu kesken odota hetki .
Minähän kyllä pyytäisin lapsilta, että saisin sanoa sanottavani loppuun, mutta sekin on jo miehelle liikaa. Ne pari kertaa kun olen yrittänyt, on mies pokkana alkanut vain jatkanut juttua lapsen kanssa tyyliin:
Minä: "Pekka, antaisitko minun puhua loppuun".
Mies: "Nooo, ei tässä nyt mitään, sano vaan Pekka, mitä sulla oli asiaa"
Itse en muuten mene lasten huoneisiin koputtamatta siksikään, että siellä saattaa olla vaikka itseään nolostelevat teinityttö juuri vaatteita vaihtamassa tms.
Samasta syystä en pidä siitä, että meidän makuuhuoneeseen rynnätään koputtamatta, sillä en minäkään halua miehen lasten nähden perse paljaana näyttäytyä. Ilmeisesti sitten pitäisi, koska eiväthän lapset muuten voi olla kuin kotonaan, elleivät pääse äitipuolensa intiimipaikkojakin ihastelemaan ...
miksi miehesi eksä jätti hänet.
Miehesi on itsekäs jäärä. Sellainen, joka on kyvytön kompromisseihin ja monen ihmisen tarpeiden sovitteluun. Kait hänelle sopii elää etäviikot parisuhteessa ja lähiviikoilla työntää sinut syrjään nauttiessaan lasten paapomisesta.
Vaikuttaa, että hänellä ei ole alkeellisintakaan käsitystä hyvästä lasten kasvatuksesta, siitä että lapset tarvitsevat myös kuria ja rajoja. Aika sairaan parisuhdekuvan muuten saavat, jos sinun sanat ovat yht äkkiä miehellesi kuin ilmaa silloin kun lapsella sattuu tulemaan jotain asiaa.
Mielestäsi vaatimuksesi ovat ihan kohtuullisia. Asuthan sinäkin siellä ja se on myös sinun kotisi. Taitaa miehelläsi olla pallo pahasti hukassa.
Tottapa puhelet.
Sen verran mitä mieheni ja exänsä avioerosta varmasti tiedän, on ainakin se, että exällä oli omat kotkotuksensa jotka eivät mitenkään liittyneet sihen, miten mieheni käyttäytyi. Selkeämmin sanottuna: nuo kotkotukset eivät olisi poistuneet, vaikka miehen exä olisi ollut Jeesuksen kanssa naimisissa.
MUTTA tuota huolimatta, VAIKKA miehen exä olisi ollut säyseä kuin lammas, ei toisaalta mieheni olisi häntä helpolla myöskään päästänyt omilla luonteenpiirteillään.
Itse en tosin ole miestäni pyhimykseksi koskana kuvitellutkaan. Kyllä minulle tuli selväksi jo seurusteluaikanamme, että olen jääräpäisen ihmisen kanssa tekemisissä. Enkä myöskään kuvitellut, että hänet jotenkin muuttaisin.
Mutta tietysti tulee yllätyksenä se, millaiseksi arki sitten loppujen lopuksi muodostuu.
Mitä tähän muuta toteaisi kuin että meitä on täällä muitakin samaan kerhoon kuuluvia. Ei tässäkään huuhollissa ole PARIsuhteesta tietoakaan silloin kun miehen lapset edellisestä avioliitosta ovat täällä.
Meidän tapauksessamme tilanteen kruunaa vielä se, että minun mieheni ei pidä lapsille minkäänlaisia nukkumaanmenoaikoja, joten mukulat hiipuvat nukkumaan omaan tahtiinsa, kuka mihinkin aikaan. Tämä tarkoittaa (riippuen vähän siitä, onko viikonloppu,loma tms.) mitä tahansa kellonaikaa välillä 22.00 - 02.00. Lomilla valvovat tietysti hyvinkin myöhään.
Suoraan suomeksi sanottuna minun tapauksessani tilanne on se, että jos aikoisin ylläpitää parisuhdettamme, saisin aina iltaisin istua kullihaukkana kyttäämässä, päästäänkö parisuhdeasioihin tunnin vai kolmen päästä. Voitte uskoa, että enpähän jaksa niin kauan valvoa kyttäämässä sellaista, mitä ei välttämättä kuitenkaan tule - kun ukko runsaiden ja hienojen ruokajuomiensa jälkeen on pelit seis, aivan kirjaimellisesti.
Miehestä ei ole häätämään lapsia omiin huoneisiinsa, vaan hänen ainoa päämääränsä on olla kaiken salliva puuhamaa-isä, vaikka menisi sitten tämäkin parisuhde päin persettä. Mutta senkin uhalla siis.
Oletko sanonut haluavasi?
Arvaapa kaksi kertaa, olenko?
Miksi minun pitäisi elää selibaatissa silloin kun mies niin määrää, mutta olla halukas aina silloin, kun mies lähestyy kulli kourassa. Tämä tapahtuu yleensä pari kertaa viikossa sellaisina päivinä kun lapset eivät ole meillä.
Mutta mies voi huoletta "määrätä" minut selibaattiin vaikka viikoiksi, jos häntä sattuu lasten viihdyttäminen huvittamaan enemmän.
Asutko meillä? :-)
Hieman sentään lohduttaa, että muitakin on, vaikka tietysti se on muulla tavalla surkeaa.
TOI OLI HYVÄ!!!;) Ei mitään lisättävää.
Vaihtakaa tuollaiset miehet. Jos se mies ei ole pystynyt parisuhteeseen ennenkään, ei se pysty tulevaisuudessakaan.
Minä en ymmärrä naisia, miksi otatte eronneita ukkoja? Valmiit vanhat lapset jotka vie koko kodin tulot. Miten siihen omia tekisitte? Millä elättäisitte oman lapsenne kun jo talo täynnä käenpoikasia.
Minä en ole eläessäni laskenut, kuinka paljon lapsiin kuluu rahaa - olivatpa omia tai toisten. Siispä minua ei nytkään huolestuta se, miten mies omat lapsensa elättää, herranpieksut sentään. Enkä usko, että mahd. oma yhteisemme jää tippaakaan sen vähemmälle, vaikka miehellä on lapsia entuudestaan.
Minua ei kiinnosta raha, minua kiinnostaa tämä parisuhde johon haluaisin panostaa, mutta kun ei niin ei.
Ja toisaalta - eivät ne miehet ydinperheissäkään taida sen veikeämpiä olla jos niikseen tulee. Vai miksi muuten ydinperheet hajoavat nykyistä vauhtia?
Meillä ei muuten ole kysymys siitä, ettei mies ole "pysynyt" avioliitossaan. Miehen exä löysi aikoinaan uuden jonka kanssa tuli raskaaksi vielä kun avioliitto mieheni kanssa oli voimassa. Ei tässä siis kukaan tarkoituksella ole metsästänyt ukkomiehiä.
Ja lapsissa ei minua ärsytä mikään. Kyllä syyllinen on tuo lasten isä, jolle ainoa isyyden muoto tuntuu olevan nykyään niin yleinen jatkuva lasten ympärillä hyöriminen ja kaiken periksi antaminen.
Entinenkin joutui aikoinaan kullia hakemaan muualta! Sama ongelma vaan jatkuu.
Mistä luulet miehellä riittävän rahaa sinun uusiin lapsiin, jos entiset ovat jo noin pahasti lellitty, ettei mitään kunnioitusta sinua kohtaan.
Mitä isommaksi lapset tulevat, sitä kalliimpia harrastuksia ja vempaimia ne vaatii. Itse sinä joutuisit vauvallesi haeskelemaan vaunuja ja vaatteita käytettyjen tavaroiden kierrätyskeskuksissa. No, mitä väliä kierrätystavaraanhan sinä olet tottunut.
No, käyn minä itsekin töissä, eikä meillä nyt ole rahapulasta kärsitty siinä määrin, että lisälapset talouden kaataisivat.
Mutta siinä oln kanssasi samaa mieltä, vaikka provoillaksesi tuon sanoitkin, että kenenkään vanhaa ei näköjään kannata kierrättää.
Tämä kannattaisi kaikkien eronneiden isipappojen muistaa.
Nuoret naiset ovat niin tyhmiä, ei ne usko jos vihjaistaan tai suoraan sanotaan.
Ne luulevat että kyllä hän onnistuu.
Minä olen entisen aviomieheni ensimmäinen vaimo, ja kun pistin kierrätykseen on se mies ehtinyt nyt viiskymmentä ikävuoteen mennessä perustaa ja tuhota kolme perhettä minun jälkeeni. Muutama vuosi aina kutakin.
En tiedä, kuka täällä niin ihmeellisen nuori on, meillä on molemmilla ikää lähempänä neljääkymmentä kuin kolmeakymmentä.
Että siis ihan vauvojentekoiässä vielä!
No, itse olen 50 ja ja tiedän mistä puhun, kun menin pilaamaan elämääni vähän liian kauan saman kanssa, ja sain vaan yhden lapsen.
En ymmärrä, miten tähän on nyt sotkettu mahdolliset yhteiset lapset kun kysymys on kuitenkin minulla ja tuolla kohtalotoverillani ollut alunperin vähän muusta.
Niin, no jos tyydyt miehen terrorisoiviin lapsiin, et halua omia niin kait se seksikin on sitten turhaa touhua.
Onko seksi ainoastaan lastentekemistä varten?
Toisekseen en usko, että vaikka oman lapsen saisinkin, seksiä sen enempää harrastettaisiin, sillä eiväthän nuo miehen vanhimmat lapset sillä mihinkään katoa, että minä saan lapsen. Samanlaista touhua se olisi taatusti siitäkin eteenpäin.
Itse en pode liitossani ainoastaan seksinpuutetta, vaan myös sitä, ettei meillä ole yhteistä hetkeä edes viittä minuuttia, koska miehen aika menee todellakin TOTAALISESTI palvellessa näitä kohta teini-ikäisiä "pikkuisiaan" ...
Niin, ja ne lapset eivät jaksa kiinnostaa sinua yhtä paljoa.
Taitaa olla niin, että sinä tahdot oman elämän. Mietipä hetki mitä siihen kuuluu.
Itse vaihdoin miestä viimmein kun olin oikein kyllästynyt vastaavanlaiseen. Otin kynän ja paperia ja aloin oikein listaamaan, mitä muutosta halusin.
Ja arvaa yllätys oli. Rahasta ei saa olla puutetta,(siitä oli ollut puutetta) Mies voisi olla enemmän kotona (harrastuksia, työtä ja rientoja oli ollut liikaa) yms.
Ja se siivitti eron ja löysin uuden uuden miehen. kotonaviihtyvän itseäni vähän vanheman, ei lapsia kun oli aikuiset lapset. Ja yhtäkkiä kaikki toiveeni olikin toteutuneet. Nyt on harrastukset yhteisiä ja kaikki sujuu minun mieleni mukaan. Seksiä parinpäivän välein! Ja viisi vuotta jo.
Siis ei kannata tuhlata elämää. Tee niin kuin sinusta tuntuu hyvältä!