Mä en tajua mitä mulle on käynyt.. Tapasin yli vuosi sitten netissä mukavan pojan ja me tavattiin sitten oikeastikkin kerran.. Oon tosi ujo enkä osaa tulkita tai näyttää tunteitani..Mut musta tuntuu että oon kiintynyt tähän poikaan mielettömästi.. Sillon aluksi sekin oli muhun, ja kai se nyt jollain tavoin vieläkin on.. Mutta mä oon niinku mustasukkanen ja mietin koko ajan mitä se tekee.. Sillä on tällä hetkellä joku tyttö ja kun soittelen sille niin se aina kertoo jotain siitä.. Jälkeenpäin mä itken.. Olen niin usein itkenyt itseni uneen kun olen ajatellut häntä ja kaikkea mitä se on mulle kertonu..
Mä oon kuvitellut niin usein mitä meillä vois olla, mitä me voitais tehdä.. Oon unelmoinu siitä että voisin olla hänen luonaan.. Ja aluksi me unelmoitiinkin yhdessä, mut nyt mä en tiedä mitä mun pitäis tehdä....... Onko tää vaan jotain pakkomielteistä takertumista? Mulla on itellä koko ajan ihan kauhee olo kun ajattelen häntä.. Ja tää vaikuttaa koko mun elämään.. Mul on vaan koko ajan niin ikävä (tai siltä se ainakin tuntuu)
Mä oon miettiny monta kertaa et onks tää ihan normaalia vai pitäiskö mun hakea jostain jotain apua.. En osaa ees kertoa kelleen tästä...
Mä oon kuvitellut niin usein mitä meillä vois olla, mitä me voitais tehdä.. Oon unelmoinu siitä että voisin olla hänen luonaan.. Ja aluksi me unelmoitiinkin yhdessä, mut nyt mä en tiedä mitä mun pitäis tehdä....... Onko tää vaan jotain pakkomielteistä takertumista? Mulla on itellä koko ajan ihan kauhee olo kun ajattelen häntä.. Ja tää vaikuttaa koko mun elämään.. Mul on vaan koko ajan niin ikävä (tai siltä se ainakin tuntuu)
Mä oon miettiny monta kertaa et onks tää ihan normaalia vai pitäiskö mun hakea jostain jotain apua.. En osaa ees kertoa kelleen tästä...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulostaa kyllä niin tutulle... Itselläni joskus menneinä vuosina oli ihastus, jota näin useammankin kerran sattumalta ja juttelin hänelle ja olin aina ihan hurmiossa sen jälkeen... Ja itkin aina kun tiesin sisimmässäni ettei hän välitä minusta... Meillä ei ollut kyllä mitään yhteisiä haaveita vaan haaveet olivat minulla itselläni. Mutta hän oli kokoajan mielessäni ja haaveilin hänestä lähes taukoamatta. Ikävä oli aivan suunnaton jatkuvasti. Tuo on siis normaalia, ei siihen hoitoa tarvitse. Ehkä tämä ei helpottanut paljoa oloasi, mutta tiedät nyt ainakin, että kohtalotovereita on, myös minun lisäkseni miljoonia... Mutta tsemppiä nyt oikein kovasti! =)
niin.. Välillä musta tuntuu että jos vaan katkaisisin kaikki yhteydet häneen, että se auttaisi.. Mutta en mä pystyisi siihen.. Tai sitten jos välillä yritän olla lähettämättä hänelle viestiä niin sitten se lähettää mulle ja niin.. Ja kun hänkin on sanonut mulle että ei halua menettää mua.. Mut hän haluaa vain kaverin (luulen)....
Olen haaveillut että me voitais seurustella, mutta oikeassa elämässä en kuitenkaan usko että mä edes osaisin olla siinä roolissa.. Tää on niin vaikeeta.. Eikä tää rakkautta voi olla......