Kerron tositarinan siitä, mitä autokorjaamolla voi sattua, kun kaikki natsaa kohdalleen eli huono tuuri ja vielä huonompi asiakaspalvelu sekoittuvat sopivasti.
Jouduin viimeviikon lopulla työmatkoilla risteilemään Suomea laidasta laitaan. Ajelin torstaina pohjoisesta nelisen sataa kilometriä Ouluun, josta tarkoitus oli lentää Helsinkiin ja palata sinne lauantai-iltana ja jatkaa taas matkaa autolla eteenpäin. Vähää ennen Oulua Volkkari alkoi kuitenkin piiputtamaan, joten soitin paikalliselle merkkikorjaamolle. Sain sieltä ystävälliset ajo-ohjeet, jätin auton korjattavaksi ja jatkoin taksilla lentokentälle.
Perjantaina sain luvatun soiton autokorjaamolta ja kuulin autoni olevan ajokunnossa. Koska olin tulossa takaisin Ouluun vasta kahdeksan-yhdeksän aikoihin lauantai-iltana, sovimme korjaamon kanssa, että he jättävät autoni pihaan ja piilottavat avaimet määrättyyn paikkaan auton alustaan. Kaikki näytti tässä vaiheessa menevän paremmin kuin olin aluksi osannut toivoakaan.
Vaikeudet iskivät kuitenkin heti lauantaina saavuttuani taksilla autokorjaamolle. Autoni odotti pihalla, mutta avaimia en löytänytkään sovitusta paikasta. Konttailin varttitunnin autoni ympärillä ja tutkin käsikopelolta kaikki vastaavat piilopaikat auton eri puolilta, samoin kuin muutaman muun lähettyvillä olleen samanmallisen auton. Ei tulosta ja olinkin jo melko varma, etteivät avaimet ole, ainakaan enää, piilotettuna yhtään mihinkään.
Seuraavaksi soitin numeropalveluun, jonka ystävällinen naisihminen suostui soittamaan läpi kyseisen autoliikkeen työntekijöiden kännykkänumeroita, kunnes löytyi yksi, joka ei ollut jostain syystä suljettuna. Vastaaja sattui olemaan ko. liikkeen automyyjä, ja kuvasin hänelle tilanteen pyytäen apua. Vastaus oli perin tyly: Sain kuulla, ettei hän voisi avaimiksi muuttua, ja olisi parempi hakea auto liikkeen aukioloaikana. Samoin hän kielsi tuntevansa yhtään korjaamopuolen työntekijää, johon voisi ottaa yhteyttä. Kysyessäni lopuksi, mitä minun hänen mielestään kannattaisi kyseisessä tilanteessa tehdä, vastaus oli: ”Eipä tule oikeastaan yhtään mitään mieleen”. Oli lauantai-ilta ja kello yli 21, kaveri vaikutti kyllä ihan selvältä, mutta täysin yhteistyöhaluttomalta. Siinä sitten seisoin teollisuusalueella tuntemattoman kaupungin ulkopuolella ja satojen kilometrien päässä kotoani, autoni vieressä, mutta ilman avaimia. Kännykästäni oli virta lopussa, ja parhaan juhlapukuni polvet ja hihansuut olivat kyynärpäitä myöten ravassa. Sanomattakin lienee selvää, että mieleni oli silloin melko synkkä ja manasin kyseisen autoliikkeen alimpaan mahdolliseen helvettiin. Vapaaehtoisesti on kyseisen firman kanssa ole enää koskaan missään tekemisissä! Samoin työnantajani autohankintoja pyrin vastedes kääntämään johonkin muuhun suuntaan.
Tarina sai kuitenkin onnellisen lopun: Olin juuri arpomassa suuntaa, johon lähtisin matkalaukkuineni kävelemään, kun autoliikkeen pihaan pyörähti yövartija. Selvitin hänelle ongelmani, ja silloin alkoi tapahtua: Hetkessä olimme sisällä korjaamon töiden vastaanotossa, jonka tiskillä aivan päällimmäisenä olivat autoni avaimet.
Jouduin viimeviikon lopulla työmatkoilla risteilemään Suomea laidasta laitaan. Ajelin torstaina pohjoisesta nelisen sataa kilometriä Ouluun, josta tarkoitus oli lentää Helsinkiin ja palata sinne lauantai-iltana ja jatkaa taas matkaa autolla eteenpäin. Vähää ennen Oulua Volkkari alkoi kuitenkin piiputtamaan, joten soitin paikalliselle merkkikorjaamolle. Sain sieltä ystävälliset ajo-ohjeet, jätin auton korjattavaksi ja jatkoin taksilla lentokentälle.
Perjantaina sain luvatun soiton autokorjaamolta ja kuulin autoni olevan ajokunnossa. Koska olin tulossa takaisin Ouluun vasta kahdeksan-yhdeksän aikoihin lauantai-iltana, sovimme korjaamon kanssa, että he jättävät autoni pihaan ja piilottavat avaimet määrättyyn paikkaan auton alustaan. Kaikki näytti tässä vaiheessa menevän paremmin kuin olin aluksi osannut toivoakaan.
Vaikeudet iskivät kuitenkin heti lauantaina saavuttuani taksilla autokorjaamolle. Autoni odotti pihalla, mutta avaimia en löytänytkään sovitusta paikasta. Konttailin varttitunnin autoni ympärillä ja tutkin käsikopelolta kaikki vastaavat piilopaikat auton eri puolilta, samoin kuin muutaman muun lähettyvillä olleen samanmallisen auton. Ei tulosta ja olinkin jo melko varma, etteivät avaimet ole, ainakaan enää, piilotettuna yhtään mihinkään.
Seuraavaksi soitin numeropalveluun, jonka ystävällinen naisihminen suostui soittamaan läpi kyseisen autoliikkeen työntekijöiden kännykkänumeroita, kunnes löytyi yksi, joka ei ollut jostain syystä suljettuna. Vastaaja sattui olemaan ko. liikkeen automyyjä, ja kuvasin hänelle tilanteen pyytäen apua. Vastaus oli perin tyly: Sain kuulla, ettei hän voisi avaimiksi muuttua, ja olisi parempi hakea auto liikkeen aukioloaikana. Samoin hän kielsi tuntevansa yhtään korjaamopuolen työntekijää, johon voisi ottaa yhteyttä. Kysyessäni lopuksi, mitä minun hänen mielestään kannattaisi kyseisessä tilanteessa tehdä, vastaus oli: ”Eipä tule oikeastaan yhtään mitään mieleen”. Oli lauantai-ilta ja kello yli 21, kaveri vaikutti kyllä ihan selvältä, mutta täysin yhteistyöhaluttomalta. Siinä sitten seisoin teollisuusalueella tuntemattoman kaupungin ulkopuolella ja satojen kilometrien päässä kotoani, autoni vieressä, mutta ilman avaimia. Kännykästäni oli virta lopussa, ja parhaan juhlapukuni polvet ja hihansuut olivat kyynärpäitä myöten ravassa. Sanomattakin lienee selvää, että mieleni oli silloin melko synkkä ja manasin kyseisen autoliikkeen alimpaan mahdolliseen helvettiin. Vapaaehtoisesti on kyseisen firman kanssa ole enää koskaan missään tekemisissä! Samoin työnantajani autohankintoja pyrin vastedes kääntämään johonkin muuhun suuntaan.
Tarina sai kuitenkin onnellisen lopun: Olin juuri arpomassa suuntaa, johon lähtisin matkalaukkuineni kävelemään, kun autoliikkeen pihaan pyörähti yövartija. Selvitin hänelle ongelmani, ja silloin alkoi tapahtua: Hetkessä olimme sisällä korjaamon töiden vastaanotossa, jonka tiskillä aivan päällimmäisenä olivat autoni avaimet.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Laita vaan äijän nimi näkyviin, niin tiedämme
välttää tollasta mulkeroa.
Miten ja miksi palvelu oli huonoa? Automyyjän työaika olikin varmaan jo päättynyt kun liikekkin oli suljettu. En käsitä miksi odotit häneltä hyvää palvelua tai palvelua yleensäkään. Itse en enään vastaa puhelimeen ollenkaan työajan ulkopuolella ja työaikanakin kiroilen puhelimeen vain jos saan korvauksen siitä eikä se ole omani. Asiakkaat ei onneksi soittele, työnjohtajat vain.
itse oon konevuokraamossa töissä jos jossain esim. vesivahinko lämmöt pois tai vaan antaan avaimet kyllä homman hoitaisin yleensä niistä saa hyvän mielen ja korvauksen