kun pilasin kaiken ja sotkin ystävyydenkin.
En ehkä ollu ainu ketä tästä vois syyttää jos niikseen, mutta paha mieli jäi.
Ja alkää ikinä nostako tunteita esille,
jos haluatte säilyttää ystävyyden.
Minä tein niin ja menetin sielunkumppanin ;(
En ehkä ollu ainu ketä tästä vois syyttää jos niikseen, mutta paha mieli jäi.
Ja alkää ikinä nostako tunteita esille,
jos haluatte säilyttää ystävyyden.
Minä tein niin ja menetin sielunkumppanin ;(
Vastaukset 11
Vanhimmat
voinut sitten jatkua niin, että et olisi kertonut ja olisit jatkanut haaveiluasi.. ehkä loputtomiin. Nyt ainakin voit kääntää uuden sivun elämässäsi.
olisi jatkunut muutoin. näin ymmärsin.
ystävyys olisi jatkunut ja yksipuolinen rakkaus myös. Näinkin voi ymmärtää.
se ei olisi silloin varmaan hiertänyt heidän välejään rikki. Siis jos toinen ei olisi tiennyt, kaikki olisi jatkunut ennallaan ja toinekin olisi voinut aikojen kuluessa suunnata rakkautensa johonkin toiseen ihmiseen... ja ystävyys olisi silti säilynyt. Ihan selkeä ero.
aloittaja? Vai muuten vain tiedät heidän asiat?
sain ja noinhan se taitaa aina mennäkin.
Vaikea juttu kaikenkaikkiaan, koska sanotaanhan että ystävyyspohjalta lähteneet suhteet ovat niitä, joilla on ihan uskomattoman hyvät mahdollisuudet onnistua. Kuitenkin se on niin vaikeaa tietää, koska tunteet ovat molemminpuolisia ja koska eivät.
Ystävien välisissä kanssakäymisissä on aina kovin suuri vaara tulkita väärin asioita. Ei aina erota sitä rajaa, joka kulkee normaalin ystävyyden ja suurempienkin tunteiden välillä. Tietysti ystävykset aina pitävät toisistaan jollain tasolla ainakin, muttei sitä niin helposti voi tietää, onko mukana jotain enemmänkin. Joskus vaistotkin voivat pettää.
sun sielunkumppanis. Sielunkumppanis ois tajunnut sua ja halunnut jatkaa edes ystävänä. Anna sille hetki aikaa toipua. Ehkä se haluaa tulla vielä takaisin. As a friend.
Kerroin tunteistani hänelle, hänelläkin oli ollut tunteita minua kohtaan, enemmän kuin ystävänä.
Tutustuminen ja hänen tulonsa minun elämään oli ihmeellistä, autoin häntä, pidin häntä todella tärkeänä ystävänä, siihen vaikutti vielä kolmaskin osapuoli.
Hän kertoi löytäneensä minusta sielunkumppanin, mutta jälkeenpäin ajatellen, taisin olla vain pilaa.
Mutta toisaalta kaikki meidän välillä todella oli sielunkumppanuutta, sen tiesi, sen tunsi, sitä ei voi kiistää.
En mahda mitään jos en mahdu hänen elämäänsä, olen kuitenkin laittanut hänelle aina välillä s-postia, miten kaipaan häntä, ja olen aina hänen tukenaan jos tarve vaatii.
En voi häntä unohtaa, vaikka olen monesti yrittänyt, kokonaisen vuoden taistellut sitä tunnetta vastaan, mutta en pysty siihen.
Hän pystyy, piti varmaan pilkkanaan.
On hän sielunkumppani kuitenkin, ei muuten kaikkea tapahtunutta voisi selittää.
Näin hänestä aina välillä unta, silloin tiesin kävellä tietokoneelle, ja aukaista s-postin, unen avulla tiesin hänen laittaneen postia, vaikka aikaa olisi kulunut viikkoja.
Katsotaan nyt mitä tapahtuu, tiedän hänellä olevan välillä vaikeaa, olisiko syy siinä, vai vinttasiko hän minut jälleen pois elämästään...
Jään edelleen odottamaan mitä aika tuo tullessaan, hänellä on jokin suuri merkitys elämässäni, sen tunnen sydämessäni.
Koeta jaksaa kohtalotoveri, anna ajan kulua, jos hän oli sielunkumppanisi, niin hänellä varmaan on jokin tarkoitus elämässäsi vielä joskus.
ollutkaan sielunkumppani. On kulunut vähän pitempi aika kuin hetki, joten taidan lopettaa
samantien kirjottelun tänne.
Ei pysty enää kiertämään puukkoa haavassa.
Kauan siinä on mennytkin tajutessa,
että se oli siinä sitten. kyynel*
Mutta ei tässä mitään, kovaa on elämä.
Voi huokauksien huokaus sentään!
Iso ikävä erästä ystävääni!
Se oli puoleltani,enemmän,kuin ystävyyttä!
tiedän tunteen,tein samalla tavalla.Eli kerroin ystävälle tunteistani ja siitä että koin hänet sielunkumppanikseni.Sen jälkeen kaikki on mennyt jotenkin v****ksi, kaikesta huolimatta.Pahinta on varmaan se etten tahdo millään uskoa ettei hänelläkin olisi ollut tunteita...
Tsemppiä teille kaikille jotka olette rohkeasti kertoneet tunteistanne!Ollaan ainakin uskallettu puhua :)Eihän tästä elämästä mitään tulisi jos ei koskaan uskaltaisi tehdä mitään minkään eteen.