Moi! Ai Kirjailijanalut taitavat olla lataamassa tikkujaan.... ehkä paremminkin Kirjailijat! Minulle on nimittäin viime aikoina taas tullut kuin etiäisinä, että täällä mellastavatkin AMMATTILAISET eniten. Olenko mä Teidän mielestänne ihan pihalla?
Juu. Ehkä mä jatkan täällä tätä päiväkirjani pitoa kaikesta huolimatta. Ei tässä kuvia kumarrella, vaikka näillä palstoilla surffaillessa saattaa käydä niin, että mullekin sapelihammastiikerihampaat ja suippokorvat muotoutuvat naamariin kuin terva höyheniin. Hui kauhistus!
¤
Sainpa minäkin taas pinkan paperia eteenpäin nurkistani ja kevyt on mieli taas vähän aikaa. On siinä taas vastaanottajalla ihmettelemistä! Ja minulla jotakin puuhaa, kun odottelen postiluukusta putoilevan niitä lyijynraskaita hylsykirjeitä! Optimistina kirjoitin runon, luen sen sitten ääneen itselleni, kun siitä paketista kuuluu seuraavan kerran. Joo. Tässä se runo, jonka viskasin runopalstallekin, ja sain siitä jo kivan kommentinkin. Kiitos!
frankkeerattu dead-lineen
piti kyllä
aikamoista haipakkaa
nyt jotenkin sekava olo
ja kuitenkin
päämäärätietoinen
pintapuolisesti
ihan ajatuksissani
köröttelen kotiinpäin
ja autoradion nuppi kaakkoon
supattelen itselleni
nyt tää talous modernisoidaan
pelikonsolit, tietokonepelit,
digikamerat, musiikkisoittimet,
kännykät, taulutelevisio,
koira, lomamatka
kaikki uusiksi
kevyttä läpänheittoa
ja aurinko paistaa
tosi kuumasti
Tuleeko Teillekin Kirjailijanalut hieno fiilis kun saa sen nivaskan heitettyä itseltään, että jää vain kopiot. Mulle tulee aika rivakka olotila vähäksi aikaa... ja sitten taas ketterästi uusi keräilyerä alkuun. Hauskaa!
¤
Sattumalta osui viime viikolla näppeihini tuore Apu-lehti, jossa oli oikein hyvä novelli, jonka on kirjoittanut 14-vuotias tyttö Sodankylästä. Tyttö on voittanut novellillaan kirjoituskilpailun! Lehdessä hänen tekstinsä rinnastettiin Anna-Leena Härkösen ja Rosa Liksomin tekstiin! Eipä yhtään hullumpaa 14-vuotiaalle!
Täällähän oli juuri joissakin ketjuissa, että liian nuori tekemään sitä sun tätä... ei kannata lähestyä ainakaan kunnianarvoisia kustannustahoja alle kakskymppisenä... siis näin muistelen lukeneeni täällä Kirjailijanalut –palstalla. Hyvin kannustavia ovat nämä Kirjailijat, jotka täällä elämöivät lämpimikseen, verryyttelevät luppoaikoinaan, kun heidän sormiensa pitää vilistellä kaiken aikaa missä milloinkin. Juuh!
Minäpä taas olen sitä mieltä, että nykynuorille on tuttuakin tutumpaa kirjoitella omia blogejaan, vinkua ja vikistä, miksipä ei sitten oikein hiottuja novelleja, runoja, kertomuksia, sarjakuvia, käsikirjoituksia välillä hekin kasaisi.
Useimmissa asioissa ja teoissa ei tehoakaan se voima vaan näppäryys!
Jos Teillä suinkin on mahdollisuus lukaista se 14-vuotiaan novelli, niin lukeaa! Laittakaa tänne vaikka omaa kommenttia, mitä piditte!
¤
Ja yks päivä kirjastossa törmäsin runoilija Arja Tiaisen uusimpaan runokirjaan. Oikeastaan runokirjat on hurjan pikkuisia, mutta kuitenkin niin täynnä.
Minäkin tuonne Runo- ja Rakkausrunopalstalle viskelen runojani. Nyt olen taas yrittänyt sitä Shakespeare –tyylistä sonettiosastoa, mutta ei vieläkään tule mitään valmista! Se vasta vaikeaa on! Oletteko yrittäneet sonetteja värkätä? En oikein itsekään tajua, miksi haluaisin saada sellaisia itse tehtyä. Mikä muuten olisi hyvä kirja opiskella runojen kirjoittamista? Ja mitä nykyrunoilijoita olisi hyvä lukea, siis suomalaisia?
Yleensäkin runokirjoista voisin Teiltä asiantuntijoilta kysäistä täällä, että miten sellaisen runokirjan kasaaminen on järkevää tehdä. Pitääkö olla jotenkin teema tai peräti juoni? Minulla kun nuo runot on kaikenkaikkiaan ihan palapelejä, johtuen tietysti siitäkin, että teen näitä ”runojani” ihan spontaanisti. Osahan on ihan tuulesta temmattuja! Mielestäni ne ”tuulesta temmatut” ovat kyllä itselleni sitten niitä ”parhaita”. Siis kun luen niitä sitten jälkeenpäin, niin ajattelen, että kuka tän on kirjoittanut, ai minäkö? Mulla on kyllä hienot muusat, joskin arvaamattomat...
¤
Ja aamutelkkarissa oli viime viikolla sarjakuvapiirtäjä, joka on pingahtanut netin kautta siilillään myyntimenestykseksi! Ja siili puhuu pohjanmaan murretta!
Voi rehupaalit notten paremmin sanoos ... Sillälailla!
Minähän taannoin haikailin niitä murrejuttuja. Juu. Selkeästi murteet tulevat kehiin, ja varsinkin nyt kun Mietaa on Eduskunnassa, johan luki Hesarissakin, että kaikki puhutut puheet kirjataan sellaisenaan kirjoihin ja kansiin... ja jos Mietaa puhuu sitä pohojalaasta, niin voi hyvä ihme, kohta kaikki kansanedustajat alkavat puhua omaa murrettaan...
Kiva juttu, juu! Ai ei olekaan?!!!
Kirjoittamisiin!
Juu. Ehkä mä jatkan täällä tätä päiväkirjani pitoa kaikesta huolimatta. Ei tässä kuvia kumarrella, vaikka näillä palstoilla surffaillessa saattaa käydä niin, että mullekin sapelihammastiikerihampaat ja suippokorvat muotoutuvat naamariin kuin terva höyheniin. Hui kauhistus!
¤
Sainpa minäkin taas pinkan paperia eteenpäin nurkistani ja kevyt on mieli taas vähän aikaa. On siinä taas vastaanottajalla ihmettelemistä! Ja minulla jotakin puuhaa, kun odottelen postiluukusta putoilevan niitä lyijynraskaita hylsykirjeitä! Optimistina kirjoitin runon, luen sen sitten ääneen itselleni, kun siitä paketista kuuluu seuraavan kerran. Joo. Tässä se runo, jonka viskasin runopalstallekin, ja sain siitä jo kivan kommentinkin. Kiitos!
frankkeerattu dead-lineen
piti kyllä
aikamoista haipakkaa
nyt jotenkin sekava olo
ja kuitenkin
päämäärätietoinen
pintapuolisesti
ihan ajatuksissani
köröttelen kotiinpäin
ja autoradion nuppi kaakkoon
supattelen itselleni
nyt tää talous modernisoidaan
pelikonsolit, tietokonepelit,
digikamerat, musiikkisoittimet,
kännykät, taulutelevisio,
koira, lomamatka
kaikki uusiksi
kevyttä läpänheittoa
ja aurinko paistaa
tosi kuumasti
Tuleeko Teillekin Kirjailijanalut hieno fiilis kun saa sen nivaskan heitettyä itseltään, että jää vain kopiot. Mulle tulee aika rivakka olotila vähäksi aikaa... ja sitten taas ketterästi uusi keräilyerä alkuun. Hauskaa!
¤
Sattumalta osui viime viikolla näppeihini tuore Apu-lehti, jossa oli oikein hyvä novelli, jonka on kirjoittanut 14-vuotias tyttö Sodankylästä. Tyttö on voittanut novellillaan kirjoituskilpailun! Lehdessä hänen tekstinsä rinnastettiin Anna-Leena Härkösen ja Rosa Liksomin tekstiin! Eipä yhtään hullumpaa 14-vuotiaalle!
Täällähän oli juuri joissakin ketjuissa, että liian nuori tekemään sitä sun tätä... ei kannata lähestyä ainakaan kunnianarvoisia kustannustahoja alle kakskymppisenä... siis näin muistelen lukeneeni täällä Kirjailijanalut –palstalla. Hyvin kannustavia ovat nämä Kirjailijat, jotka täällä elämöivät lämpimikseen, verryyttelevät luppoaikoinaan, kun heidän sormiensa pitää vilistellä kaiken aikaa missä milloinkin. Juuh!
Minäpä taas olen sitä mieltä, että nykynuorille on tuttuakin tutumpaa kirjoitella omia blogejaan, vinkua ja vikistä, miksipä ei sitten oikein hiottuja novelleja, runoja, kertomuksia, sarjakuvia, käsikirjoituksia välillä hekin kasaisi.
Useimmissa asioissa ja teoissa ei tehoakaan se voima vaan näppäryys!
Jos Teillä suinkin on mahdollisuus lukaista se 14-vuotiaan novelli, niin lukeaa! Laittakaa tänne vaikka omaa kommenttia, mitä piditte!
¤
Ja yks päivä kirjastossa törmäsin runoilija Arja Tiaisen uusimpaan runokirjaan. Oikeastaan runokirjat on hurjan pikkuisia, mutta kuitenkin niin täynnä.
Minäkin tuonne Runo- ja Rakkausrunopalstalle viskelen runojani. Nyt olen taas yrittänyt sitä Shakespeare –tyylistä sonettiosastoa, mutta ei vieläkään tule mitään valmista! Se vasta vaikeaa on! Oletteko yrittäneet sonetteja värkätä? En oikein itsekään tajua, miksi haluaisin saada sellaisia itse tehtyä. Mikä muuten olisi hyvä kirja opiskella runojen kirjoittamista? Ja mitä nykyrunoilijoita olisi hyvä lukea, siis suomalaisia?
Yleensäkin runokirjoista voisin Teiltä asiantuntijoilta kysäistä täällä, että miten sellaisen runokirjan kasaaminen on järkevää tehdä. Pitääkö olla jotenkin teema tai peräti juoni? Minulla kun nuo runot on kaikenkaikkiaan ihan palapelejä, johtuen tietysti siitäkin, että teen näitä ”runojani” ihan spontaanisti. Osahan on ihan tuulesta temmattuja! Mielestäni ne ”tuulesta temmatut” ovat kyllä itselleni sitten niitä ”parhaita”. Siis kun luen niitä sitten jälkeenpäin, niin ajattelen, että kuka tän on kirjoittanut, ai minäkö? Mulla on kyllä hienot muusat, joskin arvaamattomat...
¤
Ja aamutelkkarissa oli viime viikolla sarjakuvapiirtäjä, joka on pingahtanut netin kautta siilillään myyntimenestykseksi! Ja siili puhuu pohjanmaan murretta!
Voi rehupaalit notten paremmin sanoos ... Sillälailla!
Minähän taannoin haikailin niitä murrejuttuja. Juu. Selkeästi murteet tulevat kehiin, ja varsinkin nyt kun Mietaa on Eduskunnassa, johan luki Hesarissakin, että kaikki puhutut puheet kirjataan sellaisenaan kirjoihin ja kansiin... ja jos Mietaa puhuu sitä pohojalaasta, niin voi hyvä ihme, kohta kaikki kansanedustajat alkavat puhua omaa murrettaan...
Kiva juttu, juu! Ai ei olekaan?!!!
Kirjoittamisiin!
Vastaukset 4
Vanhimmat
lukea kirjoituksesi! Kiva kun joku edes herää horteestaan ja viitsii heittää pari riviä tänne.
Mulla itsellänikin tuli tuossa taannoin samanlainen "etiäinen", että mitä tyyppejä nämä tänne kirjoittavat siis onkaan... Aiemmin luullut että harrastajakirjoittajia, kuten itsekin. Mutta tähtäin tietysti korkealla.
Onnea, että sait nivaskan eteenpäin! Miten muuten suoriudut "jumeista", vai tuleeku sulle edes sellaisia? Kirjoitit jossain, että panet itsellesi deadlinet (muistaakseni), toimiiko se?
Itse en ole moista yrittänyt tosin, ainakaan vakavasti.
Itse olen ikävästi jumissa. Oikein välttelen kirjoittamista! Ärsyttävä minä! Tuleeko muille tämmöistä!
Eihän siinä järjellä ole muuta kuin että alat vaan kirjoittaa! Kyllä mä alankin, mutta muutaman viikon olen ollut jumissa ja ärsyttää. Ehkä tänään on se päivä kun solmu aukee. Ihan varmaan.
Entä miten sinä arvioit että työ on "valmis" maalimalle. Onko se vain tunne siitä, että tämä on hyvä tai ok?
olen tavallaan samaa mieltä, ettei ole mitään järkeä asettaa ikärajoja. Mutta ehkä siinä on se, että ei kannata asettaa alle parikymppisenä kauheita paineita onnistua julkaisemaan.
Yksi tuttu, jolle pähkäilin kirjoittamista (pitikin taas puhua), totesi virnistellen että hän lukee sitten haastattelujani lehdestä! Ärsytti ihan älyttömästi. Taitaa olla mitätön prosentti julkaisseista kirjailijoistakin julkkiksia. Niinhän se on lääkärin ammatissakin, että on muutamia julkkiksia. Eihän lääkäriksi opiskelevallekaan kommentoida heti alussa haastatteluista ja tv-ohjelmista...
Olen tällä palstalla vajaan vuoden aikana kirjoittanut näissä ketjuissa yllättävän paljon kirjoittamisestani, joidenkin mielestä varmaan liikaakin.
Olen tosiaan harrastajakirjoittaja, mutta aktiivinen. Viimeisen vajaan vuoden aikana olen osallistunut useaan kilpailuun, joista kolme isoa ja jännityksellä odottelen siis vielä tämän vuoden puolella montako kirjettä postiluukusta tulee. Ja jos hylsyjä sataa, niin lataan ne takaisin... jonnekin...
Suuruuden... suunnitelmissani on saada valmiiksi dekkari, mutta en tiedä milloin, sillä sen suhteen olen tullut kriittiseksi, luultavasti liiaksikin, koska se on nyt aika puissa. Olen nimittäin nyt selaillut yhtä sun toistakin suomalaista dekkaria, tietysti myös muunmaalaisia, ja se teksti mikä minulla on valmiina kirjoitettuna (aikamoinen läjä) vaatisi nyt jossain vaiheessa päätöksen dekkarin lajityypistä ja deadlinen itseltäni, jotta saan sen kursittua valmiiksi.
Kehittelyä sen paketin kanssa riittää kyllä.
Ja nyt on alkanut houkuttaa jonkinlainen fantasiakirjakin, tyyliin Potter, mutta sekin vasta häivähdyksenä ... ja kaikenlaista... En jaksa kirjoittaa vain yhtä asiaa, minulla on erilaisia juttuja samanaikaisesti limittäin ja lomittain. Kun joku juttu alkaa näyttää siltä, että se etenee, niin laitan itselleni ajan ja yleensä onnistun määräaikaan mennessä keittämään keitoksen kokoon... siis ainakin tähän asti olen onnistunut. Juuri kilpailuihin osallistuminen on mielestäni helppoa, koska kilpailuissa on selkeästi ilmoitettu kaikki, aihe, tekstin pituus jne.
Tietsikkani ”arkistossa” on kaikenlaista tekstiä kertynyt, ja aika usein voin hyödyntää vanhoja tekstejäni uusiin tarinoihin, eli sellainen limitys-lomitus –systeemi on minulle luontaista. Tekstini muokkautuu eri tyyppisiin tarinoihin mielestäni helposti.
Pidän myös taukoja kirjoittamisesta niin, että teen vain muistiinpanoja eli keräilyä arkistoon. Dekkarini on tällä hetkellä aika irrallaan seilailemassa, muita isoja tekstipinkkoja minulla ei tällä hetkellä olekaan, vaan laitoin sen ison juuri perjantaina matkaan.
Kävin eilen aamulla kävelemässä ja päätin viettää loppupäivän sisähommissa.
Kuten sitten teinkin.
Painoin tulostin kuumana, hiki hatussa, pelko seuranain tekstiä koneesta.
Ja nyt se on kauniisti nipussa odottamassa, että kirjalija jaksaa lähteä tästä talsimaan postia kohti.
Meni nimitäin perjantaina hermot( tai jo torstaina) kun syksyllä ostamani lasertulostin ilmoitti musteen loppuvan. Ja jumankekka, uutta kasettia ei saanut kuin tilaamalla ja se maksoikin "vaivaiset 120 e".
Helkkari, sillähän saa jo uuden kokonaisen koneen.
Niin ja näistä tänne kirjoittajista, ammattilaisia ihan varmasti ovat.
Ja ikäkysymys, se korjaantuu jokaisella aikanaan.
Siitä ei kannata olla niin huolissaan.
Mutta ei nuoria saa lytätä, kannustaa pitää. Nähtiinhän se tässä yhdessä laulukilpailussakin, että ei aikuisten tyrmäyskommentit tee hyvää kehittymättömälle mielelle.
Jos ei ole aihetta kehua, ei ole oikeutta pistää maanrakoonkaan. Onhan tämä maailma kova,eikä täällä ketään silkkihanskoin käsitellä, mutta jotain tolkkua sentään.
Hyvä Scarabaeus, olen samaa mieltä, murteet kunniaan, sen tulette vielä näkemmään.