ahdistaa ja ärsyttää.. pystyin melko pitkää elää tosi vähillä kaloreilla (500)ja liikuin ehkä kakskin tuntii päiväs ja laihduin neljä kiloo.. sillo mulle tuli ahmimiskohtauksii kerran kahes viikos ja se vaa vauhditti laihtumist.. nyt oon menettäny kontrollin.. mulle tulee näit "kohtauksii"kakski kertaa viikos.. ja se vituttaa ihan sikana.. en vaa pysty vastustaa vaik tajuun et oon lihonu.. ja sit se taas ahdistaa ja sit taas syön! :( tää on kamalaa.. enkä mä ees osaa oksentaa vaik yritän.. eilen meni taas rutkasti yli ja tänää alko päivä kahvilla ja greipillä.. toisaalta tajuun et mul on ongelma mut toisaalt en voi ajatellakkaa haluavani parantuu tästä koska en haluu olla tällasis mitois :(.. onks kellää samaa=? tuli varmaa aika epäselvää :(
ärsyttää!!!
mievaankakka
111011
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Toi oli suoraan ku mun suusta...
Oksentaminen ei vaan luonnistu, vaik kuinka yritän. Eikä sillä, kyllähän harjoittelu tekee mestarin mut enpä jaksa harjoitellakaan enää. Aina kun saan samanlaisen "kohtauksen" ja oon taas syöny kaikkee paskaa, niin sen jälkeen kannattaa rauhottua, hengittää syvään ja miettiä järjellä: sen mitä tuli syötyä voi myös kuluttaa. Mä ainakin lähden juoksulenkille heti ku oon syöny jotain mitä ei saisi.
Mulla ainakin 1000kcal päiväs on ihan hyvä määrä. Ei tuu niin paljon näitä repsahduksia kun ei kituuta jollain 500kcal.
Kuin omaa tekstiä, kamalaa tällänen!
Ja tää on niin sistiriitastaki kun tollasen ahmimiskohtauksen jälkeen tulee kamala morkkis ja ällöttää ni sit vaa ajattelee että tää päivä meni överiks jo et ei oo välii vaik tänää söisin mitä... vaik just sillon pitäs tajuta että lopeta ajoissa (eli että on vaikka söikin suklaakevyn ja muuta paskaa, on silti sekin parempi kun että siihen päälle vetää vielä toisen ja kolmannen suklaalevyn..!!)
ja oksentaminen ei onnistu..... :(
mäkään en haluu mihinkää hoitoon, koska oon kamala läski! niistä eka eroon!
eli ristiriitaista piti sanomani
ihanaa et joku sanoo et on kun omaa tekstiä.. mulla on toi juttu ihan sama et jos vedän vähän yli ni sit ajattelen et ihan sama ja vedän lisää yli.. ja paljo.. sen takii et on menny sairaan överiks en edes sinä päivänä lähe lenkille koska se on muka turhaa.. ei tietenkää oo.. tänää on menny ihan okoosti ja oon syöny pelkkii marjoi.. lupasin itelleni et oon nyt tän koko viikon tosi pienillä' kaloreilla.. josta tietty tulee taas se kierre et ahmin :( rasittavaa.. mut pitää keksii itelleen joku tosi paha rangaistus jos herkuttelen tälllä viikolla.. olin jos laihempi ja nyt lihoin takas osan :( tunnen itteni NIIIN huonoks ihmiseks.. mun mitat on nyt 162\54 ja tähtään johonki 50 ensiks ja sit viel ehk siitä jonki verran.. pystynköhän ikinä.. ärsyttää ku kokoajan peilailen ja kattelen et kuinka paljon luut jo näkyy.. eipä paljon enää näy :( RYHDISTÄYDYTÄÄN!
mullaki just noin, jos päivä menee överiks en edes vaivaudu urheilemaan, ajattelen että se on turhaa koska olen syönyt niin paljon että ei siitä kulu kun jokunen parisataa kaloria joten sillä ei muka ole merkitystä, vaikka todellisuudessa juuri tuollaisina päivinä sinne lenkille pitäisi mennä eikä paastopäivinä jollon vaan lihas lähtee... mutta kiva (tai ei todellakaan kiva) että en ole ainut ongelmani kanssa, tai siis että muillakin samaa...
aloittajalle vielä, et todellakaan ole mikään läski, olet todella hoikassa kunnossa jos mittasi ovat 162/54, mä en edes kehtaa omiani laittaa kun olen päästänyt tän niin pahasti överiksi... :( :( :(
olen myös päättänyt että en enää ikinä laihduta, vaan minun on tehtävä elämänmuutos! mutta siitä tuskin selviän yksin, ajattelin mennä ravintoterapeutin juttusille... :(
harmittaa kun ruuan pitää olla kaiken keskipisteen elämässä!
nii.. on se aika jännä et oon hurahtanu syömishäiriön puolelle koska todellisuudessa tiiän kyllä kaikki ravitsemus suositukset sun muut.. mut minkäs teet.. en todellakaa oo hoikassa kunnossa.. paikat löllyy niin että.. se on jännä et jos näkee vaik ihmisen joka on itteensä läskimpi ni sitä pitää ihanteellisena ja sopivana mut ite on kuiteski l'skin näköne.. oon joskus painanu jopa 62 kiloo ja olin lyhyempi :( no onneks siit on aikaa 4 vuotta.. se on just tätä..illal menee nukkuu ni ajattelee et voiku ois jo aamu ni sais syödä.. ja päivä on sen mukaa hyvä tai huono et kuinka paljon on syöny ja liikkunu.. oon eristäytyny kavereistaki enkä haluu lä'htee minnekkään niiden kaa ku oon nii läski :( kakkaa tällane.. joka suupalan laskee ja miettii ym.. :(
halaus sinne! et ole ainoa!
olin eilen mun kahen kaverin kanssa ulkona ja illalla kun tulin kotiin itkin itteni uneen koska kaverini ovat niin nättejä ja hoikkia, ja syövät normaalisti sen enempää sitä miettimättä... miksen minäkin? ... miksi mulla pitää olla täää saakelin sairaus.. (tai ei anoreksia vaan ylipäätään miksen voi syödä kuten muutkin...) :(
ei mullakaa oo anoreksiaa mut ajattelen vaan tällai kummallisesti.. tänää en oo syöny mitää muut ku marjoi ku eilen syöin liikaa.. onneks ei oo ees nälkä.. nyt se lähtee.. must tulee viel 50 kilone.. seki taitaa olla liikaa .. :( oon vaa luonnostaa tällane pyöreempi.. en oo ikinä ollu mitenkää hoikka niinku jotkut on.. se on just inhottavaa et kaverit syö normaalisti ja niiden ei tarvii miettii mitää.. samois mitois ne on mun kaa mut ne näyttää hyvältä ja mä en .. hohhoijaa.. tää on nii voimii vievää.. mut haluun nähä luita.. nyt hetiiii..
Kannattaa käyttää KROMIA! Eipä tule makeanhimoa eikä varmaankaan ahmimiskohtauksia.
Ja heti aamulla syö kunnolla ja vähän pitkin päivää nii ettei ilalla mene sitte siihen et on Kamala nälkä ja sillonhan sitä tulee ronskisti (oli mitat mitkä hyvänsä) syötyä ja lopulta ahmittua ihan kamalii määrii!!!
Kromia? Siis helppaa nyt tyhmää...:)
välttää sillä, että syö päivän mittaan tasaisin väliajoin ja RIITTÄVÄSTI. Totta kai ihmiselle on luontaista pyrkiä tasoittamaan syntynyttä energiavajetta (eli seuraa se ahmiminen). Varsinkin suuri energiavaje aiheuttaa illalla hillittömän nälän tai ahmimisvimman. Itselläni ahmimiskohtaukset ovat oikeastaan loppuneet kokonaan, kun muistan aina syödä tarpeeksi päivän aikana. Lisäksi onnistuin muuttamaan ajattelutapaani. Esimerkiksi jos syön puolet suklaalevystä, en enää mieti kuinka kalorit menivät jo yli ja että ihan sama vaikka syön loputkin ja kaapit tyhjiksi. Tiedän myös sen, että kun ns. pääsee vauhtiin syömisessä, on vaikea lopettaa. Vieläkin joudun taistelemaan hillitäkseni itseni, mutta kun olen siinä jo muutaman kerran onnistunut, se on joka kerta helpompaa..