Olen noin 4-kymppinen nainen ja niin todella YKSINÄINEN. Tai sinänsä minulla on kyllä teini-ikäiset lapset (jotka tietysti menevät jo omia menojaan) ja seurustelusuhde, joka toimii loistavasti!
Yksinäinen olo ja yksin olo ahdistavat näin päiväsaikaan, kun olen yksin kotona. En ole työelämässä sairauteni vuoksi. Naapurit kaikki töissä ja ympärillä hiljaista. Ahdistavaa. Pelottavaakin välillä.
Yksinäinen olo ja yksin olo ahdistavat näin päiväsaikaan, kun olen yksin kotona. En ole työelämässä sairauteni vuoksi. Naapurit kaikki töissä ja ympärillä hiljaista. Ahdistavaa. Pelottavaakin välillä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kirjekaveri, jolle voit päiväsaikaan kirjoitella. Ja mene ihmisten pariin ulos, kirjastoon, kaikkialle. En tosin tiedä sairauttasi rajoittaako se liikkumista paljon.
Kiitos vinkistä! Siinäpä se, en pääse lähtemään yksin juuri mihinkään. Eihän siinä sitten mitään ongelmaa olisikaan...
kuluu lukemalla netistä uutisia jne. Kirjoittelen myös s-postia melkein päivittäin samaa sairautta sairastavalle naiselle(olen itse keski-ikäinen mies). Minulla on siis perhe ja kirjetuttavallani on oma perhe, kirjoittelu perustuu siis ainoastaan ystävyyteen(molempien perheet tietävät asiasta) ja meitä yhdistää ainoastaan sairaus.
Kohtasimme myöskin keskutelupalstalla sairaudesta keskustelemalla, emmekä tule koskaan tapaamaan toisiamme. Sairauden ohessa keskustelemme muistakin maailman asioista.
Ehkä Sinäkin voisit löytää itseäsi samassa tilanteessa olevan ystävän, kirjoittelukaverin, naisen tai miehen...
...aikonani kirjoitin artikkelin Kodin Kuvalehteen,miten voi kaiken ahdistuksen ja muun häiriön kanssa elää kuitenkin täyttä elämää.Se ei ollut mikään ilmoitus,mutta siihen vastasi 13 henkilöä,jotka pyysivät nimeä ja osoitetta "Ihmisten kesken"palstalta.Olen edlleen n.parinkymmenen vuoden jälkeen joihinkin yhteydessä ja yhdestä on tullut tosi hyvä ystäväni.Olen valmis kirjoittelemaan.Osoite vain ja viesti lähtee ;)
Otan mielelläni vastaan meilejä: [email protected]