olen umpikujassa. olen valehdellut lähimmäisilleni jo monta kuukautta, ja se tuntuu todella pahalta.
en kuitenkaan uskalla kertoa heille, koska häpeän itseäni ja tekoani niin paljon. olen tuottanut lähimmäisille pettymyksen, enkä tiedä kestänkö sitä syyttelyä, ja jopa vihaa, minkä saan osakseni kun he saavat tietää totuuden..
kyse on siis siitä, etten ole käynyt harrastukseni (urheilu) treeneissä moneen kuukauteen säännöllisesti, vain silloin tällöin. yleensä minua väsyttää niin paljon (henkisesti JA fyysisesti) etten vain jaksa, toisinaan minua ei kiinnosta ollenkaan treenata.
perheenjäseneni luulevat että olen treenannut koko ajan normaalisti ja tuntuu todella, todella pahalta valehdella heille, kun he kysyvät miten treenit menivät tänään tms. vielä pahemmaksi asian tekee se, että yksi perheenjäsenistäni on samalla valmentajani ja tekee minulle treeniohjelman. (asun siis eri paikkakunnalla kuin muut perheenjäseneni, olemme puhelimen ja netin välityksellä yhteydessä lähes päivittäin)
sitten sekin pahentaa asiaa vielä sata kertaa pahemmaksi, että koska olen suomen parhaimmistoa (tai olin ainakin...), ovat kotipaikkakuntani ihmiset (lehdissä silloin tällöin juttua minusta jne) ja kaikki tutut ja ystävät kiinnostuneita siitä miten minulla menee, ja kaikki odottavat minulta että pärjäisin taas ensi kilpailukaudella paremmin kuin edellisellä.. mitä kaikki hekin ajattelevat jos saavat tietää että haluaisinkin lopettaa urheilun??
minusta tuntuu etten ole mitään ilman urheilua, mutta en kuitenkaan jaksa enää.. painostusta tulee joka suunnalta.
olen siinä pisteessä, että minun on pakko kertoa jollekin. muuten he saavat tietää sen ennemmin tai myöhemmin, ja silloin se on yhä tuskallisempaa.
en kuitenkaan tiedä miten rohkeuteni riittää. olen tuottanut niin suuren pettymyksen perheenjäsenilleni valehtelullani etten kestä itseäni. itken vain koko ajan ja vihaan itseäni.
miten ihmeessä pystyn totuuden kertomaan?? miten selviän kaikesta siitä syyttelyiden ja kysymysten tulvasta, joka minua kohtaa kun kerron?? miten voin ikinä korvata valmentajalleni tuottamani pettymyksen (hän on kuitenkin tehnyt paljon treeniohjelmani ym eteen)??
auttakaa. tahdon jotain neuvoja. en jaksa enää yksin.
-tyttö 18-v
en kuitenkaan uskalla kertoa heille, koska häpeän itseäni ja tekoani niin paljon. olen tuottanut lähimmäisille pettymyksen, enkä tiedä kestänkö sitä syyttelyä, ja jopa vihaa, minkä saan osakseni kun he saavat tietää totuuden..
kyse on siis siitä, etten ole käynyt harrastukseni (urheilu) treeneissä moneen kuukauteen säännöllisesti, vain silloin tällöin. yleensä minua väsyttää niin paljon (henkisesti JA fyysisesti) etten vain jaksa, toisinaan minua ei kiinnosta ollenkaan treenata.
perheenjäseneni luulevat että olen treenannut koko ajan normaalisti ja tuntuu todella, todella pahalta valehdella heille, kun he kysyvät miten treenit menivät tänään tms. vielä pahemmaksi asian tekee se, että yksi perheenjäsenistäni on samalla valmentajani ja tekee minulle treeniohjelman. (asun siis eri paikkakunnalla kuin muut perheenjäseneni, olemme puhelimen ja netin välityksellä yhteydessä lähes päivittäin)
sitten sekin pahentaa asiaa vielä sata kertaa pahemmaksi, että koska olen suomen parhaimmistoa (tai olin ainakin...), ovat kotipaikkakuntani ihmiset (lehdissä silloin tällöin juttua minusta jne) ja kaikki tutut ja ystävät kiinnostuneita siitä miten minulla menee, ja kaikki odottavat minulta että pärjäisin taas ensi kilpailukaudella paremmin kuin edellisellä.. mitä kaikki hekin ajattelevat jos saavat tietää että haluaisinkin lopettaa urheilun??
minusta tuntuu etten ole mitään ilman urheilua, mutta en kuitenkaan jaksa enää.. painostusta tulee joka suunnalta.
olen siinä pisteessä, että minun on pakko kertoa jollekin. muuten he saavat tietää sen ennemmin tai myöhemmin, ja silloin se on yhä tuskallisempaa.
en kuitenkaan tiedä miten rohkeuteni riittää. olen tuottanut niin suuren pettymyksen perheenjäsenilleni valehtelullani etten kestä itseäni. itken vain koko ajan ja vihaan itseäni.
miten ihmeessä pystyn totuuden kertomaan?? miten selviän kaikesta siitä syyttelyiden ja kysymysten tulvasta, joka minua kohtaa kun kerron?? miten voin ikinä korvata valmentajalleni tuottamani pettymyksen (hän on kuitenkin tehnyt paljon treeniohjelmani ym eteen)??
auttakaa. tahdon jotain neuvoja. en jaksa enää yksin.
-tyttö 18-v
Vastaukset 1
Vanhimmat
feikkaat että loukkaannut tai sit loukkaannut oikeesti ja sit joudut pitää taukoa treeneistä nii paljo et ettet pääse enää ainakaa seuraavaks kaudeks huippukuntoon sit masennut siitä ja otat vähä dopingia etc. ja sit vaa kerrot et koska sä et voi päästä enää siihe kondiksee mis olit ni sul ei o motivaatioo treenaa ja se o sit siinä!!