Hei!
Minulla on menossa rv 8 6 ja ja haluaisin kuulla miten mies on suhtautunut raskauteen ja sinuun raskauden aikana. Onko antanut sinulle huomiota enemmän, puhunut asiasta, kysellyt vointia, ymmärtänyt tms?
Minulla on menossa rv 8 6 ja ja haluaisin kuulla miten mies on suhtautunut raskauteen ja sinuun raskauden aikana. Onko antanut sinulle huomiota enemmän, puhunut asiasta, kysellyt vointia, ymmärtänyt tms?
Vastaukset 8
Vanhimmat
raskauden alussa meille melkeen tuli ero kun mulla hormonit todellakin pisti pään sekasi ja mielialat heitteli ja kaikki ärsytti. mies vaan ei antanu periksi, jäi vähän taka-alalle ja tuli paikalle kun mieleni tasoittui =)tämän kriisin jälkeen hän on ollut tukenani, kyselee vointia, auttaa kotitöissä, ei anna tehdä raskaita juttuja, ymmärtää kun tarvin lepoa ja ei suutu vaikka välillä vieläkin mieliala heittelee. ja tupakanpolton lopetti yhdessä mun kans eikä liikaa läträä viinan kans. varmaan kuulostaa tosi lällyltä mutta se on mun ihana mieheni ja lapseni isi=)
Vaikka olimme yhdessä sopineet että pillereiden syönti loppuu, niin raskausuutinen oli meille molemmille silti yllätys, sillä tulin raskaaksi heti. Testin tein vasta viikolla 6. Olimme aluksi molemmat vähän hämillämme, mutta kun 8:lla viikolla minulta tuli veristä vuotoa, miehenikin itki ja sanoi että oli pikkuhiljaa alkanut tottua vauvantuloon ja sanoi, että jos kaikki ei ole nyt hyvin niin voimmeko pian alkaa yrittää uudelleen. Kaikki oli kuitenkin hyvin masussa :) Nykyään viikolla 12 mieheni ei niin paljoa puhu tulevasta vauvasta kuin minä, mutta soittaa tälle kuitenkin musiikkia ja silittelee mahaani välillä. Luulen, että hän vieläkin totuttelee asiaan. Läheisyyttä välillämme on muuten ollut, mutta seksiä emme ole harrastaneet vähän yli kuukauteen. Taitaa olla kummankin ajatukset vauvassa... Alkuhämmennys alkaa kuitenkin tasaantua, eiköhän tästä kohta "normaaliksi" elämä muutu taas :)
Raskausaika oli aika hauskaa molemmille. Se kun en yhtäkkii tykännyt kun isi kokkailee aamusta asti valkosipulilla maustettua aamiaista itelleen.. Se oli kyllä ihanaa aikaa.
Pitäkää huolta toisistanne.
Mä ootin, et oisin saanu ees vähä extrahuomioo, mut enpä ole saanu. Mietin sit, et on se vissiin miehellekki outo tilanne, ku sitä asiaa ei mistään huomaa. Paitsi siitä et vaimo on tosi väsyny. Mut eipä sitä välttämättä osaa yhdistää mihinkään. Ehkä munkin mies alkaa huomioimaan kun maha alkaa näkyyn jos sinne saakka päästään. No kuulostaapa hieman itsekkäältä, et tahtois huomiota tän asian tiimoilta... Ja mielialat kyl vaihtelee ja tuntuu et toinen ärsyttää välil tosi paljon. Ollaan me juteltukkin asiasta ihan rakentavasti, mut eipä huomiota heru...Tää on meidän eka lapsi ja muuten meil on kyl hieno parisuhde ja pitkä historia takana. Vaadinks mä liikaa?
on vauvan tulo miehellekin jännää aikaa ja miehen on vaikea varmasti alussa tajuta asiaa kun mahaa ei näy mutta silti siellä on joku joka sekottaa tulevan äidin pään =)voi vaatia aikaa toisilta miehiltä enemmän ennen kuin asian sisäistää. mielestäni kukaan äiti ei vaadi liikaa kun haluaa hellyyttä ja huomiota mieheltään. itse ainakin olen vielä enemmän hellyyden kipeä kuin aiemmin.mutta tosiaan myös mies tarvitsee aikaa kypsyäkseen ajatukseen. tsemppiä sinulle odotukseen!
Mieheni on luonteeltaan harkitseva, rauhallinen ja kaikin puolin ihana. Tuntuu että mieheni ei ole vielä oikein tajunnut koko asiaa. Vaikka lapsi on ihan suunniteltu juttu. No jospa asiat sitten muuttuu kun maha alkaa näkymään, mutta siihen voi mennä vielä aikaa. Täytyy vaan olla kärsivällinen. Voisihan asiat huonomminkin olla. Pääasia että lapsi on saamassa ihanan isän. Siitä olen kuitenkin ihan varma :)
Minun on nyt myönnettävä että ilmanmiestäni olisin ollut täysin pulassa ja itku kurkussa.
Hän on ollut alusta saakka valtavan ihana ja aina läsnä ja tukenut, kertaakaan ei ole huomautellut painosta eikä finneistä.
Aamupahoinvoinnin aikana hän ei kertaakaan nyrpistänyt nenäänsä sille että haisisin oksennukselle tai että olisin hikinen...
Nykyään hän lukee mahalleni (ja tietty minullle) ääneen "historiantutkijaa", silittelee ja pussailee :). Hän on ihana...oikean miehen isäksi olen valinnut...
mä just yks päivä mietin tuleeko tästä mitään.ollaan seurusteltu pari vuotta.nyt olen raskaana vk 23.olen yrittänyt saada ukkoa neuvolaan tai ultraan.aina se on luvannut mutta sitte häipyy omille teilleen kun olis aika lähteä.ei ollu mitenkään mukava käydä yksin ultrassa kun muilla oli ukot mukana.olen huomannu että neuvolassaki ne kyselee koko aika jotain kummia kun käyn siellä yksin.muuten mies on minuun suhtautunut hyvin mutta en tiedä miks se ei oikein ole kiinnostunut tästä vauvaasiasta.joskus kun alan näyttää ultra kuvia tai kertoo että mitä neuvolassa on menny,se vaan vaihtaa puheenaihetta.mietin että jos se on näin vaikeeta jo nyt ehkä olis parempi että jäisin vauvan kaa yksin.