Otin kaksi viikkoa sitten itselleni maine coon rotuisen poikakissan, joka on nyt vajaat 2 vuotta. Omistaja luopui siitä ajanpuutteen takia. Minulla oli jo ennestäänkin maatias tyttökissa, alle vuoden ikäinen. Molemmat ovat leikattuja. Elämästäni on tullut kuitenkin todella vaikeaa kissan ottamisen myötä.. Cooni ei anna öisin nukkua, maukuu kovaa ja kissojen yhteiselo ei näytä sujuvan vieläkään, pienempi sihisee aina kun kolli tulee lähelle. Välillä kehitys on näyttänyt menevän hyvään suuntaan, mutta viikonlopun jälkeen tuntuu että ollaan jälleen lähtöviivalla. Kollilla oli ennen isommat tilat, joten kaipaa varmaan niitä sekä omistajaansa. Nämä ongelmat näyttävät suuremmilta sen takia että asun yksiössä. Tiesin ottaessani kissaa että se vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa sopeutua, mutta rupee pikku hiljaa tuntumaan ettei mikään muutu.. Halusinkin kysyä että onko kenelläkään tietoa ja kokemusta, että kuinka kauan sopeutuminen kestää ja onko muutaman viikonkin jälkeen käytös ihan ok? Lisäksi pelkään coonia, koska hän on suuttuessaan todella aggressiivinen ja on saanut pahaa jälkeä aikaiseksi.. Onko se ihan normaalia? Pojalla ei pitäisi olla minkäänlaista luonnevikaa.. Hän ei myöskään vielä osoita kaipaavansa hellyyttä tai huomiota paitsi saadessaan ruokaa..
kissan sopeutuminen
sompuli
2290
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen aiemminkin täällä vastannut, että kahden, toisilleen vieraan kissan yhteiseloon sopeutuminen vie aikaa. Pari viikkoa on lyhyt aika.
Kissan tullessa vieraaseen ympäristöön, sen on tietenkin ryhdyttävä reviiriään merkkaamaan ja toisen kissan kanssa on tehtävä selväksi kumpi on pomo. Ota Feliway käyttöön, meillä se auttoi ja yövalvominen loppui pikkuhiljaa noin kuukaudessa.
Mulla on viisi kissaa 2 narttua ja3kollia.
13. kalle 11.kölli ja pienet.1v.kille ja ville 2.v nasu.
Nasu tuli jouluna meille erittäin arka ja pelokas.Mua näykki ja pomppi mihin halusi.Jolkottelia ja kuriton, oppimaton kissamaailmasta.Itsekkin pelkäsin välillä käsitellä sitä ,eikä tykännyt pitelemisestä.
13.v kalle on vanhan herran käpälällä komentanut
nasua ihan isällisesti.mutta tämä kölli 11.v vanha rouva ei hyväksy mitenkään sen käyttäytymistä ja oloa meillä.Tulee katsellessa mieleen ,et kuulu joukoon.Ulkona ei anna olla pihalla ,nasu on ajettu perä korpeen ole siellä ,ja vahtii enemmän kuin rottia .On aktiivinen luulisi väsyvän.Kesytystä olen tehnyt
syksystä tähän päiviin asti. Nasun osalta joulusta.Kysyy kärsivällisyyttä ja aikaa.Välillä ihania lupaavia ja taasen takapakkia .Olen ajatellut etten vanaa ystävää unohda uusien takia! Katson mikä loppu tulos!Stressihän siinä väkisin itseenkin tulee,mutta hyvä kun itse sen tunnistaa!Sillon pyrin sen karistamaan pois!