Hei kaikki..Olen raskaana, ja noin viiden viikon päästä olis laskettu aika..Erosimme poikaystäväni kanssa 2viikkoa sitten..Olimme liian erilaisia ja riitaa tuli kaikesta..Mutta nyt..itkenyt olen niin paljon että alkaa voimat olla niin lopussa..En osaa päästää irti vaikka kuinka tahtoisin..:'( En osaa mennä eteenpäin..Olen erittäin onnellinen vauvasta mutta pelkään että en osaa ikinä päästää irti ja jumitun tähän tilanteeseen loppuelämäkseni..Kertokaa rakkaat ihmiset miten pääsen eteenpäin..? Lapsen isä siis on silti kuvioissa ja joudun näkemään häntä tietty koska on yhteinen lapsi tulossa..Ja se vaan pahentaa tilannetta..:'(
Miten jatkaa eteenpäin..?
Jumittunut..
51128
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
paras lääke taitaa olla kaiken huomiosi keskittäminen vauvaasi,laskettuaikasikin on jo kohta.Laittele vauvan tavarat valmiiksi ja hoida asiat niin että kotiin on mukavaa tulla sitten sairaalasta...jos olet menossa synnytykseen yksin,harkitse uudelleen,jos vaikka ottaisitkin jonkun ystäväsi tai vaikka äitisi mukaan!!eikö loppujen lopuksi ole mukavaa kun kaikesta ei tarvitse riidellä ja saat päättää asioistasi aivan yksin,ei tarvitse kysellä toisen mielipidettä;) laita vaikka sähköpostia minulle jos huvittaa jutustella enemmän!! [email protected]
Soita neuvolaan ja kerro tilanteesi. Pyydä, että pääset juttelemaan psykologille. Tarvitset tukea suruusi ja voimia vauvan kanssa olemiseen. Juttele myös läheistesi, ystäviesi kanssa. Sinulla on edessä elämän upeimmat hetket vauvan syntymisen myötä. Tärkeintä; älä jää yksin!
Tiedän tasan miltä sinusta tuntuu. Meille tuli myös ero, liikaa riitelyä ja muuta. Itkin kuukausi kaupalla ja mietin miten jaksan vauvan kanssa kun olin niin masentunut tilanteesta. Jouduin sairaslomalle ja makasin vain kotona itkemässä. Muutimme siis erilleen, ja kaikki tuntui niin menetetyltä...mutta jotenkin saimme asioita setvittyä ja opimme paljon.
Asuimme siis muutamia kuukausia erillään, mutta nyt taas samankaton alla ja onnellisia ollaan molemmat. Vauva ei ole vielä syntynyt mutta ihan lähiaikoina pitäisi syntyä.
En oikein tiedä miten tässä kävikin niin että palattiin yhteen, kertaakaan meillä ei välit katkenneet kuitenkaan ja oltiin viikottain tekemisissä toistemme kanssa. Mielestäni nyt jälkeen päin erotilanne oli hyvä, se katkaisi sen pahanolon mikä meillä oli ollut jo pitkään. Nyt ei enään riidellä samalla tavalla ja ollaan opittu puhumaan ja kuuntelemaan toista paremmin. Kyllä se oli rankkaa aikaa, mutta sen arvoista, asiat ovat nyt kuitenkin niin paljon paremmin. Jos rupean liikaa muistelemaan, alan itkemään.
aikaa. Saat kohta lapsen, synnytät maailmaan uuden ihmisen.
Tunteesi ovat pinnalla. Uskon, että se oli syy eroosikin. Eron ajoitus oli kuitenkin huono. Minusta lapsen isän velvollisuus ja oikeus on olla nyt tukenasi.
Et sinä tuohon tilanteeseen jumitu. Elämä menee eteenpäin. Mutta sinulla pitäisi olla nyt aikaa ja mahdollisuus keskittyä vauvan odotukseen - ja mieluiten yhdessä tulevan isän kanssa.
Minä uskon että se lapsi nimen omaan tulee olemaan sinulle se asia,joka auttaa sinua eteenpäin ja
tuo elämääsi aivan uudenlaisia kokemuksia.Äitinä
oloa suurempaa kunniaa et naisena voi kokea.Älä
pohdi sitä asiaa etukäteen,kun sitä ei voi tajuta,ennen kuin saa vauvan syliin,saa äitinä
olemisen tunteen.Ihmissuhteet ei saa olla
riippuvuus suhteita ja toisinaan ne epäonnistuvat.
Ei saa ketään syylistää,koska ei ole syyllisiä.On vain kaksi ihmistä,jotka ei sopineet yhteen.
Maailma ei lopu siihen,vaan elämä jatkuu.Nauti
siitä,mistä moni nainen vain haaveilee,äidiksi tulemisesta.Rakkaus lapseen korvaa enemmän kuin
nyt tajuat!