AUTTAKAA!!!!

Mene sosiaaliin ja kerro siellä tarinasi.
He katsovat mitä kannattaa tehdä esim.rikosilmoitus, koulunvaihto ym...
vaihtoehtoja on monia ja varmasti löytyy suakin auttava apu, kun vaan rohkeasti lähdet hakemaan aikuista ihmistä joka auttaa ja kuuntelee ja ennenkaikkea uskoo sua!!!

Olen ollut kiusattu noin neljä vuotiaasta neljätoistavuotiaaksi. Viimeiset parivuotta istuin köyderssä ja koitin miettiä elämän merkitystä. Siihen aikaan vanhempieni ajan vei kova riitely buumi, mutta kus jostain ihmeestä muutimme yhtäkkiä ja samalla vaihdoin koulua ja kaikki muuttui kertaheitolla. Tosin edelleen ihmiset jatkuvasti puhuvat minusta ja nauravat selkäni takana. ( Tosin se nyt vain on omaa mielikuvitustani) Myös joskus ajautuessani masennukseen tuli pirupahainen korvaani supsuttamaan ja lyttää minua alemmas koko ajan. Mutta pää sääntöisesti olen päässyt näistä jutuista eroon. Ja edelleen jatkan tukipilareideni rakentamista. Olen huomannut, että kiusattuna oleminen on myös opettanut minulle paljon. Tai itse asiassa siitä selviäminen. Jouduin kyllä kävelemään vuodet ja rakentamaan käsitystäni oikeuden mukaisuudesta ja rakkaudesta uudelleen, mutta se kannatti. Tosin tekstini ei auta tätä hetkeä juuri laisinkaan jos niin haluat, mutta jokainen tie on kivinen älkä astu reunan yli sillä se lopettaa kaikki vaihtoehdot. Kut itse pääsin itsemurha ajatuksista niin huomasin että voin itse olla itseni pahin vihollinen, sillä joka päivä kiusaamisesta huolimatta minulla oli aina vaihtoehto. Pahimalla hetkellä veljeni kun näin pää sääntöisesti komenteli ja jos en totellut, niin sain potkusta tai nyrkistä. Koulussa olin ainoa lökäpöksy joka koitti ajaa eteenpäin ihmisoikeuksia, mutta kolmesataa pikkurasistia ei siitä tykännyt. Vaikka olen tällä hetkellä vasta vähän yli kaksikymmentä niin silti ajattelin alkaa kiertämään kouluissa ja keskustelemaan kiusaamisesta ja sen eri muodoista. Toivon totisesti, että homma kääntyy oikeaan suuntaan ja ota yhteyttä sosiaaliviranomaisiin. Itse en sitä tajunnut tehdä. Tietenkin usein niin käy, että mitä pitempään kiusaaminen jatkuu, niin sitä korkeampi kynnys on asiasta puhua, mutta rohkaise mielesi. Minulla oli ala- asteella tapana kertoa kaikki asiat ns. kavereilleni mutta seuraavana päivänä sain siitä kärsiä. Tämän johdosta en kyennyt vuosiin kunnolla luottamaan ihmisiin, mutta nyt tunnen itseni välillä vain hölmöksi kun en kenellekkään puhunut. Aika moni aikuinen osaa sittenkin suhtautua asiaan hyvin ja osaa neuvoa ja ne jutut eivät leviä muille. Vaikken uskonnollinen olekkaan niin rukoukseni sinut tavoittakoon.