Jäin vähän aikaa sitten työttömäksi. Ensin tuntui että kaikki järjestyy ja arki palaa normaaliksi pian. Näin ei ole kuitenkaan käynyt ja nyt oma terveyteni huolestuttaa pahasti myös läheisiäni.
Juomisesta on tullut paha ongelma. Juon nykyään joka viikonloppu heti aamusta ja sitä saattaa kestää kaksikin päivää putkeen.
Lisäksi käytän rauhottavia lääkkeitä ja mielialalääkettä, jota olen syönyt jo monta vuotta. Olen aiemminkin ollut elämässä todella pohjalla ja niin masentunut etten jaksanut tehdä mitään muuta kuin nukkua ja itkeä.
Olen tosi yksin. Mulla on mies joka on aina tukenut mua ja aiemminkin vei hoitoon kun huomasi tilanteeni kun mistään ei tullut mitään.
Juomiseni loukkaa miestäni todella syvälle koska hän joutuu sitä katsomaan, itse käyden joka päivä normaalisti työssä ja viettäen "normaali elämää".
Nyt taas viikonlopun jälkeen masentaa todella paljon. Yritän jaksaa mutta en saa mitään tehdyksi. Väsyttää niin paljon ja itkettää. Tuntuu kuin eläisin täydessä sumussa. Olen harkinnut menemistä johonkin hoitoon mutta kun sitäkään jaksa. En pääse kotoa mihinkään, nukun, syön ja itken. Pelottaa että sekoan kohta lopullisesti enkä tiedä mitä tehdä. Nyt en voi edes kuvitella meneväni töihin kun olen niin sekavassa mielentilassa.
Pitäisiköhän itse lisätä mielialalääkitystä jos se auttaisi jaksamaan avun hakemisessa. Mieheltäni olen anonut anteeksi ja pyytänyt apua mutta en tiedä jaksaako hänkään auttaa.
Haluan apua mutta en tiedä mistä sitä saisin. Olen liian väsynytkin sitä hakemaan. Tätä kirjoittaessanikin itken ja itsekin ihmettelen miten elämäni voi olla tässä jamassa.
Itsemurhaa ja kuolemaa mietin päivittäin, en kuitenkaan voi sitä tehdä ja jättää läheisiäni suremaan. Usein myös alkoholin turvin teen tahallani itsetuhoisia asioita toivoen että jotain pahaa tapahtuu ja ehkä siten päätyisin hoitoon...
Juomisesta on tullut paha ongelma. Juon nykyään joka viikonloppu heti aamusta ja sitä saattaa kestää kaksikin päivää putkeen.
Lisäksi käytän rauhottavia lääkkeitä ja mielialalääkettä, jota olen syönyt jo monta vuotta. Olen aiemminkin ollut elämässä todella pohjalla ja niin masentunut etten jaksanut tehdä mitään muuta kuin nukkua ja itkeä.
Olen tosi yksin. Mulla on mies joka on aina tukenut mua ja aiemminkin vei hoitoon kun huomasi tilanteeni kun mistään ei tullut mitään.
Juomiseni loukkaa miestäni todella syvälle koska hän joutuu sitä katsomaan, itse käyden joka päivä normaalisti työssä ja viettäen "normaali elämää".
Nyt taas viikonlopun jälkeen masentaa todella paljon. Yritän jaksaa mutta en saa mitään tehdyksi. Väsyttää niin paljon ja itkettää. Tuntuu kuin eläisin täydessä sumussa. Olen harkinnut menemistä johonkin hoitoon mutta kun sitäkään jaksa. En pääse kotoa mihinkään, nukun, syön ja itken. Pelottaa että sekoan kohta lopullisesti enkä tiedä mitä tehdä. Nyt en voi edes kuvitella meneväni töihin kun olen niin sekavassa mielentilassa.
Pitäisiköhän itse lisätä mielialalääkitystä jos se auttaisi jaksamaan avun hakemisessa. Mieheltäni olen anonut anteeksi ja pyytänyt apua mutta en tiedä jaksaako hänkään auttaa.
Haluan apua mutta en tiedä mistä sitä saisin. Olen liian väsynytkin sitä hakemaan. Tätä kirjoittaessanikin itken ja itsekin ihmettelen miten elämäni voi olla tässä jamassa.
Itsemurhaa ja kuolemaa mietin päivittäin, en kuitenkaan voi sitä tehdä ja jättää läheisiäni suremaan. Usein myös alkoholin turvin teen tahallani itsetuhoisia asioita toivoen että jotain pahaa tapahtuu ja ehkä siten päätyisin hoitoon...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Työttömyys voi olla todella kova paikka, jos on aina mitannut itseään työn kautta. Yritä keksiä itsellesi päivärutiini esim. ylös klo 7, lehden luku, aamuTv ja sitten kuntosalille/kirjastoon/lenkille, lounas, päiväunet, tiskaus ym. Kun on joka päivä sama ohjelma, se tuo turvallisuuden tunteen ja saa syyn nousta ylös.
Vaikuttaa siltä, että lääkityksesi ei ole ihan kohdallaan. Lääkkeillä ei tietenkään voi vaikuttaa ulkoisiin olosuhteisiin kuten työttömyyteen, mutta jos paha olosi johtuukin muusta. Onko itsetuntosi heikko - arvostatko itseäsi vain, kun olet töissä ?Juomisesta tulee v,,,mainen kierre. Kun on paha olla, tekee mieli juoda, että olisi edes hetken hyvä olla ja sitten seuraavana päivänä on kauhea morkkis ja entistä pahempi olo. Aloita avantouinti tms. joka antaa sinulle syyn lähteä kotoa pariksi tunniksia ja jostaa saa endorfiinia. Joo, tiedän miltä tuntuu kun ei jaksa mitään. Yritä nyt edes muutaman kerran raahautua jonnekin.
useiden mielialalääkkeiden kanssa ja vaikkei olisikaan mainittu mitään, niin hyväksi se ei ole.
Ota itseäsi niskasta kiinni.
Ei viinaa ei tipan tippaa, sillä usko, miehesi ei anna anteeksi loputtomasti. Jos olet pyytänyt mieheltäsi usein anteeksi, hän ei enää kohta usko sinua.
Haluatko olla se, jota aina epällään? Se rikkoo sinun itsetuntoasi ja tapaa rakkauden.
Puhun kokemuksesta.
Älä lisää lääkettä itse, voihan olla että sinulla on kokonaan väärät lääkkeet ja annoksen lisääminen voi tehdä olosi vain pahemmaksi.
Mene lääkäriin ja puhu totta, sillä tavalla saat parhaan avun.
Voimia sinulle ja edellisen vastaajan vastaus oli myös tosi hyvä. Aloita pienin askelin, kyllä elämä voittaa.
"ota itseäsi niskasta kiinni" ei auta yhtään, päinvastoin, masentaa lisää! Ei siinä paljon oteta niskasta kiinni, kun ei sinne ollenkaan edes ulotu.
Jos en olisi eilen ja tänään ollut siinä määrin selvin päin, että tiedän etten itse tuota kirjoittanut, niin epäilisin kyllä.
Kiva huomata ettei ole yksin. Vai onko? :-(
olis hyvä joskus elämässään käydä läpi masennusta jossain määrin, tulis ajateltua asioita. Siitä, kun selviää, on paljon, paljon vahvempi. Ja aina on toivoa!!Itse tuossa juuri tapasin entisen huumeidenkäyttäjän. Elää nyt hyvää elämää perheensä kanssa.MUTTA Ei siitä kyllä yksin selviä. SE on ihan varma. Apua pitää saada ja mitä on enää menetettävää, kun on jo tarpeeks pohjalla? Siitähän on tie vaan ylöspäin!!!Ilmanmuuta!!!Niin, siinä voipi olla pahanolon syynä selvittämättömät lapsuudenasiat esim. Että sinne vaan terapeutin puheille, siitä se prosessi lähtee käyntiin!
Rankkaa, mutta tulee hienoja ymmärtämisen hetkiä ja avautuu uusi ajatus sille, miksi se oma olo on niin paha. Rakkaudettoman lapsuuden jättämiin haavoihin sitä usein loppujenlopuksi sitä alkoholiakin otetaan ainakin "liikajuonnissa". Lievittää tuskaa hetkeksi. Kun ei äiti tai isä silloin, niin nyt sitten pullosta.
Se voi se masennus olla merkki siitä, että muutosta olis luvassa, kun vaan ottaa vastaan rohkeasti ne kaikki kurjimmat tuntemukset. Siitä sitten tie parempaa kohti, kun asioita selvittelee. Masennuksen takana voi olla niitä padottuja vihan ym. tunteita. Onhan niitä muitakin syitä, mutta tämä melkoisen yleistä.