Moneltako isältä lapsi(enemmän tai vähemmän haluttu) on pilannut elämän? Eli onko kukaan tullut katumapäälle, hankiuduttuaan ihan tietoiseksi isäksi? Pärjääkös sitä, jos joutuu elättämään perheensä hanttihommilla, vai palaako joko mies tai parisuhde loppuun? Jos olisi miljönääri, mikäs siinä sitten...Vaan kun hyvin tietää, ettei ole aavistustakaan, saako oman alan töitä valmistuttuaan, tai pärjääkö lapsiperhe hanttihommien palkalla, jos äiti on kotona. Menettääkö siinä koko oman elämänsä ja muuttuu pelkäksi rahanansaintakoneeksi?
Olen huomannut sellaisen mielenkiintoisen asian, ettei tutulta kannat ksyyä mitään isyydestä tai vanhemmuudesta. Eka tulee saatananmoinen kauheuksien tilitys, sitten lopuksi rehennellään, että olihan se kuitenkin sen arvoista. Ajattelin, että ehkä kasvottomalla keksustelupalstalla saa loogisempia vastauksia, kun ei kenenkään tarvitse esittää olevansa onneton tai onnellinen.
Olen huomannut sellaisen mielenkiintoisen asian, ettei tutulta kannat ksyyä mitään isyydestä tai vanhemmuudesta. Eka tulee saatananmoinen kauheuksien tilitys, sitten lopuksi rehennellään, että olihan se kuitenkin sen arvoista. Ajattelin, että ehkä kasvottomalla keksustelupalstalla saa loogisempia vastauksia, kun ei kenenkään tarvitse esittää olevansa onneton tai onnellinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Paljon riippuu siitä, millainen on se "parempi puolisko" eli lapsen äiti. Toiset pykää lapsia vain siksi ettei tarvitsisi mennä töihin ja sitten miehen pitää sekä elättää perhe (ja toteuttaa vaimon kaikki mielihalut) että tehdä vähintään 50% kotitöistä. Ei sellainen kerta kaikkiaan toimi.
Jos äitiehdokas on touhukas, tomera, valmis tekemään töitä eikä ns. katoa vauvalandiaan vaan hoitaa parisuhdettaan ja kroppaansa vielä lapsen syntymän jälkeenkin, elämä voi muodostua oikein mukavaksi. Lapsista on tosiaan paljon iloa ja perhe-elämä parhaimmillaan mahtavaa.
Toiset saa riesakseen äkäisen, lihavan muumimamman. Sellaisen kanssa elo voi olla aika puistatus.
Tarkkuutta siis äitikandidaatin valintaan, siinä pointti.
Minulla on suhteellisen lupaavaa ainesta, hyvin tomera ja reilu tyttö sattui vaimoksi lähtemään. Sitä lähinnä pohdin, miten vähavaraisuus ja opintojen loppuunsuorittelu sopii samaan yhtälöön perheen perustamisen kanssa...Jos en saa oman alan töitä pitää tyytyä lehdenjakajan hommiin, mikä on aika rasittavaa ja huonopalkkaista yötyötä.
Itselläni, kuten vaimollanikaan ei sitä kuuluista "elämää" edes niin paljon ole, että lapsi sitä jotenkin "häiritsisi". Jotenkin vaan tuntuu, että oiste elävät ihan mukavaa, tavallista elämää lapsia saatuakin, kun taas toisilla loppuu voimat, rakkaus ja seksi heti alkuunsa. Olisi mukavat tietää etukäteen, mikä ennustaa jälkimmäistä ja mikä edellistä. Jos se on kiinni vain äitikanditaatista, niin sitten meikäläisellä ei pitäisi olla mitään pelättävää.
jos suhteenne on pelannut hyvin tähän asti ja toimii edelleen synnytyksenkin niin sanoisin että hyvää tulevaisuutta on tulossa, me keskityimme täysin omaan perheeseemme esikoisen syntymän jälkeen, ensin aikaa vauvalle ja loppu vuorokausi toisillemme, hyvin menee 8 vuotta ja 3 lasta, en yhtäkkiä näkisi "hätämerkkejä" jos kemianne ovat hyvin toimineet tähänkin asti
minä ja kaikki lapset pilattiin elämä, ja hän jätti meidät oman onnemme nojaan. Karkuunkin juoksee jos meidän näkee. Yksi tuttavamme aivopesi meidän isän meitä vastaan.
Puhelimeen mulle huusi, että olette pilanneet mun elämän.
Ei hän ole meistä sen koommin välittänyt, ei lapsista eikä miten he voivat. Ei maksa elareita. Sossusta nekin tulee. Ei tapaa eikä ota yhteyttä. Joten siitä lasteni kanssa olemme päätelleet, että ollaan pilattu isän elämä.
Siinä vaiheessa ku vatsa alkoi näkyä, ni isipappa hoksasi, ettei hän tätä kauan kaivattua ja yritettyä lasta haluakaan, kun tuntee vielä itsekin olevansa ihan lapsi (29 v.). Ei ole sen koommin koskenutkaan vaimoonsa, ettei vaimo vain haluaisi uutta lasta ja tulisi paksuksi ihan pelkästä ajatuksesta. Ei ole osallistunut lapsen hoitoonkaan ja ilmoitti tos yks päivä, että voittekin sit muuttaa muualle, että perhe-elämä ei ole häntä varten ja on kuin vankilassa. Eri asia sit kuka on ollut vankilassa, kun olen yksin huolehtinut ja hoivannut lasta toista vuotta 24 tuntia vuorokaudessa, kun ei edes ole tuttuja lähimaillakaan.
Että avioeron panin vireille ja nyt isipappa sit hoksas alkaa vaatiin, että eihän nyt kukaan muu mies ala hänen lapselle isäksi, että isän oikeuksiahan hältä ei vie kukaan... just joo.
Eks nyt olisi aika hommata lastenhoitaja ja rentoutua iskän kanssa yhdessä? Jos olet Turun seudulta minulle saa tuoda hoitoon lapsen 30euroa yö.
[email protected]
ei se lapsi teidän liittoja ja elämiä pilaa, ei se itse tähän maailmaan päättäny tulla, te ne teitte. Jos joku jonkun elämän pilaa niin te niiden lasten!!
Tosiaankin mielenkiintoinen ajatus...Tavallaanhan tuossa on kyllä totuuden siemen, tuskin lapsi on kenenkänä elämää pilannut.
Lapsi pelasti elämäni. Saimme yllättäen ja suunnittelemattomasti lapsen, mutta se ei pilannut elämääni, vaan päinvastoin. Sain jotain merkitystä tähän ennen niin tyhjältä tuntuvaan elämääni. Pakko on myöntää että välillä menee hermot tähän samaan ruljanssiin ja vapauden puutteeseen, mutta se on todellakin ohimenevää. Ja mikä olisi sitten järkevämpää? Rampata sinkkuna kaiket viikonloput baareissa kännäämässäkö? Jääkö siitä jotain käteen? Tuskin. Lapsetkaan eivät ole pieniä ikuisesti, eli vapauden aika koittaa vielä. Mutta lapset silti säilyvät ja rikastuttavat elämääni. Ja niinkuin tuossa joku kirjoittaja totesikin; itsehän me ne lapset teemme, lapsi itse ei voi vaikuttaa siihen syntyykö maailmaan vai ei. Mielestäni kaikki on kiinni asennoitumisesta ja siitä mitä tässä elämässä loppujen lopuksi arvostaa.
meillä lapsi oli tarkkaan harkittu teko. en todellakaan kadu sitä. tosin on päiviä kun tekis mieli tilata lääkäriltä aika vasektomiaan ettei tulis lisää mutta kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä että pian uus pulla uuniin.
hanttihommilla pärjää hienosti. itte olen koneenasentaja eikä mulla ole mitään miljoona tuloja vuodessa. mut ei ne tulot vaan ne menot. ei se lapsi heti ala vaatiin mitään merkkivaatteita eikä uusia maastopyöriä. vuosi sitten tosin hommattiin omistuskämppä ja just syksyllä vaihdeltiin uudempaan autoon.
parisuhde (täytyy myöntää) on välillä koetuksella mutta siittä selviää keskustelemalla kumppanin kanssa. älä välitä siittä että saatko oman alas töitä heti sillä työ ku työ on aina parempi ku kortisto. kun sulla on yks työpaikka niin siinä sivussa on hyvä kattella parempia työmaita.
jos lapsia haluaa niin ei taloutta kannata miettiä liian vakavasti. ei tää maa niin tyly ole että se nälkään tappais apua pyytävän. ei ainakaan suomessa.
ei lapsi pilaa kenenkään elämää/parisuhdetta. parisuhteen pilaa joko mies itse tai nainen... nainen jaksaa olla hyvällä tuulella väsyneenäkin jos vain asiat ovat kunnossa ja tuntee itsensä onnelliseksi ja rakastetuksi. varmasti jaksaa rakastaa suakin vaikka lapsi onkin kuvioissa.. ja kun suhteessa molemmat pystyvät luottaa toiseen ja haluavat kumppaninsa voivan hyvin, antaa toiselle vapaa-aikaa silloin ku se molemmille sopii... ei ole väärin nähdä kavereita ja käydä ulkona vaikka olisi isä(/äiti).
ja siitä työssä käymisestä.... varmasti tulette toimeen vaikka naises olisikin kotona hoitamassa lasta.. äiti saa kelalta rahaa, kuinka paljon, riippuu tietysti siitä onko ollu töissä ennen lapsen saantia. ja näistä "hanttihommista" saa varmasti enemmän rahaa ku mitä saa sossusta jos ei töissä olis ollenkaa... jos vuokra yms syö liikaa palkasta saatte varmasti asumistukea!
lapsi ja perhe on ihana asia! asiat järjestyy varmasti! muistakaa vaan ottaa toisenne huomioon ja kuunnella toisianne! hyvin se menee... =)