Koko elämäni olen ollut ylipainoinen. Neljännen luokan alussa meni 100kg:n raja rikki, ja seiskan alussa painoin n. 160kg. Ongelmani ymmärsin kunnolla, kun kuudennen luokan uintikäynnillä sain kuulla kuittailuja siitä, että rintani ovat suuremmat kuin kenelläkään tytöllä luokallani (olen poika).
Sitten aloin laihduttamaan
Seiskan loppuun mennessä sain sitä pudotettua n. 5kg, mutta kesän aikana lihoin n. 7kg. Tällä hetkellä, ysin loppupuolella, painan 144kg (ja olen 172cm pitkä). Sen päätöksen olen nyt tehnyt, että syksyyn mennessä painan maksimissaan 135kg.
Sitten aloin laihduttamaan
Seiskan loppuun mennessä sain sitä pudotettua n. 5kg, mutta kesän aikana lihoin n. 7kg. Tällä hetkellä, ysin loppupuolella, painan 144kg (ja olen 172cm pitkä). Sen päätöksen olen nyt tehnyt, että syksyyn mennessä painan maksimissaan 135kg.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Helvetin optimistinen suunnitelma sinullakin...
Onko isotkin suunnitelmat siitä, miten aiot onnistua moisessa? Ainakin omasta puolesta suosittelen että jätät mopon/kevarin ostamatta ja pyöräilet paljon. Itsekuri ja rutiinit ovat kaiken A ja O, eli päivittäistä hyötyliikuntaa kehiin. Ui, jos et häpeä itseäsi liikaa. Sen pitäisi olla riittävän kevyt laji, eihän 140 kiloisen järkäleen (ei millään pahalla) pitäisi upota...
Itse olen myös ollut aina ylipainoinen, olen kylläkin tyttö. Hienoa että olet päättänyt laihduttaa! Tiedän millaista on lihavan elämä- tuntuu kuin kukaan ei näkisi MINUA vaan läskin peittämän ruumiini :< Joo, rumasti sanottu, mutta on tässä vähän vitsit vähissä...
onnea sulle. ite oon ihan normaalipainoinen mutta kannustan sua silti :) välillä voi tuntua vaikealta ja tosi turhauttavalta, eikä paino aina tipukaan, mutta jos oot kärsivällinen etkä lannistu ni pääset tavoitteesees! :)