Yhteenmuuttaminen poikakaverin kanssa tulee olemaan ajankohtaista tämän vuoden aikana. Semmoinen asia mietityttää että onko se naisen kannalta reilua jos mies tahtoo puolittaa kaikki laskut (vuokran sähkön ja tvn ymmärrän) ja myös ruoat. Syynä on se miksi ruoansuhteen ihmetyttää on se, että kuitenkin nainenhan syö vähemmän, niin onko se reilua että nainen joutuu periaatteessa maksamaan miehen ruoasta vai onko se normaalia? Kun mies kerran syö enemmän kuin nainen... Kertokaa- en todellakaan tiiä miten asiaan pitäis suhtautua. Itse meinaan olen sitä mieltä että "laskukoneen" käyttö ei joka tilanteeseen sovi ja tosissaankun ollaan. Ja aikuisiän ylittäneitä molemmat jo muutaman vuoden... suhde tosin nuori
Onko normaalia puolittaa kaikki yhteiset menot
Kertokaa mulle:)
335207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Usein ajatellaan niin, että yhdessä asuvilla on yhteinen kotitalous. Miehet hankkivat olla isoruokaisempia kuin naiset. Toisaalta esim. kosmetiikkaan ja kampaajalla käyntiin menee miehillä vähemmän (toivottavasti).
Meidän perheessä menee niin, että mies käy kerran kuussa parturissa ja minä käyn kerran viidessä vuodessa. Mulla on pitkät hiukset ja tasaan vaan latvoja itse, kun taas miehellä lyhyt malli tukassa, jota pitää kuosissaan ja siksi leikkauttaa useasti. Meillä siis isot parturilaskut saa aikaiseksi mies, ei vaimo. Toisaalta sitten minä ostan kyllä meikkejä, ja mies ei. Mutta mies käyttää kalliita merkkituotteita deodorantteja ja partavesiä ym. merkkipesuaineet. Itse taas ostan marketista halvinta.
Mutta me ollaan avioliitossa ja meillä menee kaikki laskut yhteiseltä tililtä, joten eipä siitä tiedä, kuka on mitäkin maksanut. Meille sopii tällainen kuvio. Kumpikin antaa omansa yhteiseksi perheen jaettavaksi ja kummallakin on hyvä olla.
Tuota... onkohan tuo ruuan laskeminen tärkeintä. No ei ole.
Meillä vaimo syö enemmän kuin minä mutta ei vielä 26:een vuoteen ole tullut syömisen laskeminen ajankohtaiseksi
Oma periaatteeni on aina ollut, että jos kerran halutaan parisuhteessa olla ja yhteen muuttaa, on jokainen minun euroni hänen ja toisinpäin. Se maksaa kellä kulloinkin on rahaa, tasapuolisuus toki pitää olla. Mutta jos toinen selkeästi aina maksattaa asiat toisella ja itse esim. ryypää omat rahansa, niin eipä sillä suhteella taida muutenkaan olla jatkumisen edellytyksiä.
Täyttä asiaa!
On niitäkin nähty että pariskunnan ruuat on jäkaapissa omilla hyllyillä. Täysin naurettavaa pelleilyä joka väistämättä aiheuttaa jossain vaiheessa eripuraa.
Parisuhde on perheyritys jonka jäsenet ovat tasavertaisia.
Meillä on vaimon kanssa toki omat tilit mutta molemmat tilit näkyvät samassa nettipankissa johon molemmilla on täysi käyttöoikeus. Laskut maksetaan milloin miltäkin tililtä.
Tämä systeemi tietysti edellyttää ettei toisella ole mitään älyttömän kalliita harrastuksia mutta kun perhebisnestä aletaan tosissaan pyörittämään, pitää jostain luopua.
Meillä myös yhteiset rahat, sillä totta kai me molemmat haluamme puhaltaa yhteen hiileen ja tehdä kaikkemme meidän perheen onnistumisen ja onnellisuuden eteen. Minä en halua, että puolisoni kärsisi tai olisi epätasa-arvoisessa asemassa, eikä hänkään halua minun kärsivän tai olevan paitsiossa. Meillä harrastukset maksaa suunnilleen yhtä paljon ja matkat ja lomat reissataan yhdessä, joten kumpikin kuluttaa suunnilleen saman verran.
En missään tapauksessa puolittaisi ruokalaskua!!
Periaate on vakavissa suhteissa ollut, että kukin ostaa omat ruokansa, ja vain yhteiset (maito, kahvi jne.) ostetaan vuorotellen/ puoliksi.
Nykyisessä suhteessani tuo onkin ainoa järkevä toimintatapa, sillä itse painan 50 kg ja miesystäväni 100 kg. Mies noudattaa tarkkaa proteiinipitoista/ vähähiilihydraattista salimiehen ruokavaliota ja itse olen kasvissyöjä (paitsi maitotuotteita).
Puolittaminen toimii ehkä suhteissa, joissa molemmat ovat suunnilleen samankokoisia, noudattavat samaa ruokavaliota ja syövät muutenkin saman kaavan mukaan.
Vakavassa parisuhteessa talous on yhteinen. Tilit voivat olla erit, mutta se maksaa jolla on rahaa. Vai miten toimitaan esim. sairauden sattuessa? Siippa elää sairaspäivärahalla ja syö kaurapuuroa, toinen on töissä tavalliseen tapaan ja vetää herkkuruokia joka päivä???
Tuleeko tappelu, jos toinen syö toiselta porkkanan tai jugurtin?
sulla tarvi maksaa miehesi ruokia!!! Tuohan on törkeää jos hän edes olettaa niin, törkeää hyväksikäyttöä!!!
Musta tuntuu, että ruokakustannuksien puolittaminen on kummallekin osapuolelle edullista ja hyvä ratkaisu.
Ruoka maksaa enemmän kuin luulisikaan, ja sitä paitsi vaikka nainen söisi vähemmän, niin säästää siinä selvää rahaa, kun tekee kerralla isomman satsin ruokaa josta molemmat saa.
Kokemusta on.
Meillä on monta vuotta laitettu kulut puoliksi ja molemmilla on omat pankkitilit. Ruoka maksetaan myös puoliksi, mutta ei kytätä syökö molemmat tasan saman verran. Ei se muutenkaan euron päälle ole. Molemmilla on taloudellinen vapaus tehdä omilla rahoillaan mitä haluaa.
kun muutin poikaystäväni kanssa saman katon alle vuosia sitten oli alusta asti selvää, ettei mitään helvetin puoleksi laskemisia aleta soveltamaan. Meillä oli omat tilit, mutta rahat oli yhteisiä. Laskut maksettiin aina siltä tililtä missä oli rahaa. Naimisiin mentyämme tilit yhdistettiin ja nyt homma helpompaa, kun ei tarvi joka kerta miettiä kumman tililtä löytyy rahat laskuihin jne.
En ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat jakaa elinkulunsa laskimen kanssa puoleksi. Miksi ihmeessä näin tulee tehdä? Olette perustamassa omaa perhettä omaa pientä taloutta ja yhteistä tulevaisuutta, miksi siis kyttäätte maksaako molemmat nyt varmasti yhtä paljon kaikesta? Täysin järjetön ajatus että molemmat ostaisivat omat ruokansa. Ettehän te mitään kimppakämppä asumista ole muodostamassa vaan parisuhdetta!
Eli yhteinen pankkitili, johon kaikki rahat tulevat. Siitä myös maksetaan kaikki menot. Lopuilla sitten ostetaan ruokaa, säästetään ja tehdään hankinnat. Välttämättömiä, pienempiä hankintoja saa tehdä omin päin (kampaaja, harrastukset, vaatteet yms), suuremmista sitten neuvotellaan yhdessä (esim. uuden tv:n hankinta). Meille molemmille on ihan sama, vaikka toinen kuluttaisi jossakin kuussa tavallaan toisenkin rahoja. Tilanne tasaantuu sitten jossain vaiheessa, jos on tasaantuakseen. Ihan sama.
huonekalutkin. Toinen puoli sohvasta on sinun ja toinen poikakaverisi. Toinen puoli televisiosta on sinun ja toinen poikakaverisi. Toinen puoli keittiön matosta on sinun toinen poikakaverisi... Mutta kumpi vie roskapussin, kun toinen puoli pussista on sinun ja toinen poikakaverisi!!
No nyt löyty syy siihen, miksei parisuhteet suomessa enää toimi. Eihän ne voi toimia, jos kytätään joka saatanan euro ja sentti ettei vaan missään nimessä toinen joudu maksamaan liikaa. Todella toimiva pohja parisuhteelle !!!
Onkos vessassa molemmilla omat vessapaperit?
On nimittäin aika epäreilua jos toinen pyyhkii hanurinsa käyttäen vaikka neljää palaa mutta toinen tärvää samaan hommaan jopa kuusi palaa!
Entäs kun on ripulilla? Paperia kuluu tolkuttomasti ja toinen osapuoli saa kärsiä sen lompakossaan kun joutuu kustantamaan puolison paskomiset.
Ehkä vessaan kannattaisi hommata pieni vihko johon merkitään käytetyt paperiarkit. Kun lopussa luvut ynnätään ja tilit tasataan.
Entäs sitten suihkussa lotraaminen. Toinen käyttää 8 litraa enemmän päivässä ja toisenko siitä muka pitäisi maksaa? Tämä pitää hoitaa niin että ennen suihkuun menoa pitää ottaa vesimittarin lukema ylös ja sama suihkun jälkeen.
Molempien vaatteet pitää pestä erikseen jotta saadaan sähkö- ja vesilasku kohdennettua oikein. Tai sitten hinnoittelu pitää tehdä pyykin painon mukaan.
Ja tuo edellä esitetty sohvahomma on tärkeää. Pitää aina istua omalla puolellaan. Sillä jos sohvaan tulee tahra niin puhdistamiseen käytetty pesuaine on helpompi laskuttaa oikealta henkilöltä.
Helpompi on tietysti hommata molemmille omat sohvat.
Vuokra pitää tietysti suhteuttaa kotonaoloaikaan. Tai vastaavasti jos mennään vaikka käymään miehen sukulaisilla viikonloppuna niin miehen kuuluu vaksaa vuokra tuolta ajalta koska kämppä on miehen takia "tyhjäkäytöllä".
Parisuhde on vaikea asia johon tarvitaan paneutumista ettei tule kusetetuksi. Jatkuvasti pitää kytätä ettei toinen aiheuta kuluja joita voi joutua maksamaan. Ties vaikka toinen syö salaa jugurtin sillä välin kun olet viemässä sitä yhteistä roskapussia.
normaalia.
Jos vakavassa parisuhteessa aletaan moisia hiuksia halkomaan niin pahasti on pielessä.
Itse 35 vuotta hyvässä suhteessa olevana voin vakuuttaa että mikään muu ei toimi kuin se, että se maksaa kummalla on rahaa ja kumpi ensin ehtii.
Isommat, SELVÄSTI itselle tulevat hankinnat maksaa se kummalle tavara tulee, toinen avustaa tietty jos pystyy ja/tai pyydetään.
Esim. minä kun ostan prätkän itselleni, maksan sen.
Vaimo taas maksoi kylpylälomansa itse.
me puolitamme vuokran, ruokamenot ja muut selvästi yhteiset menot. olemme molemmat nuoria opiskelijoita (23 ja 25v.) ja meillä tämä toimii erittäin hyvin, kaksi vuotta olemme asuneet yhdessä. vaatteeni ja meikkini yms. ostan omilla rahoillani.
enkä kyllä mitenkään koe että emme olisi "kunnolla sitoutuneita" kun emme jaa kaikkia rahojamme. kukin taplaa tyylillään. meillä näin :)
vuokra maksetaan puoliksi, ruokakaupassa maksetaan vuorotellen. TV-luvat, sähkölaskut ynnä muut sumplitaan niin että kumpikin maksaa yhtö paljon, mutta laskuja emme tässä tapauksessa ala puolittelemaan.
Bensat maksaa yleensä poikaystäväni, sillä auto on hänen ja hän tykkää ajella silloin tällöin ihan vaan huvikseen. Silloin tällöin kotona käydessä annan hänelle tankkausrahaa, sillä kotipaikkamme sijaitsevat lähekkäin. Tilit ovat kummallakin visusti omat, enkä kuuna päivänä tule siirtämään tule luopumaan omasta tilistäni. Yhteinen taloustili on tulevaisuudessa mahdollinen, mutta ei vielä ajankohtainen.
Poikaystäväni valmistuu pian, jonka jälkeen luultavasti suhteutamme vuokrasta maksettavan osuuden kummankin tuloihin nähden. Minä opiskelen vielä piiiiitkään.....
Ja vielä siitä ruosta: Minusta on liian pikkumaista jakaa maksaa ruoasta sen mukaan paljonko syö. Minä kyllä syön vähemmän kuin kaksilahkeiseni, mutta kalliimpaa ruokaa.
Aiotteko puolittaa seksinkin? Vain joka toinen kuukausi?
molemmat tulevat puolitiehen vastaan.
Ihan vain vinkiksi, että suosittelen jättämään yhteen muuton väliin, jos pitää alkaa laskea kaikki sentilleen puoliksi tai kulutuksen mukaan! Ette tule olemaan kovin pitkäikäinen pari.
Meillä rahapolitiikka on hoidettu niin, että on otettu yksi yhteinen tili. Molemmilla on sen lisäksi omat tilinsä. Kerran kuussa molemmat laittavat saman prosenttiosuuden käteen jäävästä palkasta yhteiselle tilille. Siltä tililtä maksetaan asuntoon kohdistuvat laskut, ruokaostokset, kotiin ostetut asiat ym. Vaatteensa ja harrastuksensa kumpikin maksaa itse. Meillä ja muutamalla ystäväpariskunnalla tämä järjestely on toiminut hyvin.
en jaksanut noita kaikkia tuossa lukea mutta pistän sulle että miten meillä jaetaan maksut..
Olemme avo(kihla)pari ja meillä on 1/2v poika..tämän tilanteen tultua asiat on tietenkin muuttuneet mutta ennen tätä....
Maksoimme vuokran, sähkön, automaksun ja vedet puoliksi. Kumpainenkin maksoi omalla nimellään tulevat laskut, esim puhelinlaskut, vaatetilauksetja tottakai omat menonsa esim meikit, parturit jne. Jos toisella ei ollut rahaa, niin toinen maksoi, eikä niitä sitten kyselty takaisin. Taidettiin sopia että "no maksa sä sit ens kuussa mun joku..". Lainoja ei makseltu takaisin vaan sitten muistettiin lainaus jos toinen tarvitsee rahaa. Kaupassa käytiin vuorotellen. Suunnilleen. Käytiin kerran viikossa isosti kaupassa ja joka toinen kerta oli toisen maksuvuoro..tosin jos ei sillonkaan ollut rahaa niin sitten ei voi mitään, ei me mitään tasan laskettu..Koska jos on yhteinen koti, niin ei sitä voi ajatella että tuo syö enempi joten maksakoon enempi. Hyvä keino on (kuulemma) tuollaisessa kinkkisessä tilanteessa se, että avataan yhteinen tili, mihin molemmat laittaa tietyn summan joka kk(joka kattaa siis vuokran, sähkön, veden yms kiinteet maksut)josta sitten maksetaan em asiat ja johon laitetaan sitten vielä ruokarahatkin. Ja niillä sitten pärjätään se kk. Ja molemmille tietty omat kortit tätä varten. Ja tililtä ei saa ottaa omaan käyttöön rahaa.
meillä on ollut käytössä yhteisen tilin systeemi siitä saakka, kun yhteen avopariksi muutettiin - eli jo vuosia. Nyt ollaan jo naimisissa, mutta systeemi on edelleen sama ja se on toiminut hienosti, voin lämpimästi sitä suositella!
Siis, yksi yhteinen pankkitili, johon molemmilla on kortit. Tältä tililtä maksetaan asuminen (aiemmin vuokra, nyt asuntolaina), sähkö, tv-luvat, ruoat, astiahankinnat, mitä nyt yleensäkin yhteiseen tarpeeseen kuluja on.
Ja tälle tilille molemmat laittavat kuukausittain samanmoisen summan, joka on sovittu sen suuruiseksi, että se hyvin riittää näihin menoihin. Jos jostakin syystä jossakin kuussa raha käy tiukaksi, maksetaan omistamme tai lisätään rahaa yhteiselle tilille.
Tässä systeemissä on myös se hyvä puoli, että molemmilla on käytössä myös "omat rahat", joita voi käyttää miten haluaa ilman, että kukaan niistä nopottaisi. Osti sitten kuinka monta paria kenkiä tai minkälaista elektroniikkaa hyvänsä, kukanenkin mieltymystensä mukaisesti! :)
Suosittelen!
Ei tarvitse laskimen kanssa täsmätä, kuka maksoi mitä eikä riidellä rahasta!
Olemme menestyksellä soveltaneet tätä systeemiä jo monta vuotta, minäkin suosittelen.
Välillä oli jakso, jolloin mieheni oli työttömänä, minä laitoin rahaa yhteiselle tilille ja sitä käytettiin samaan tapaan kuin muutoinkin.
Hyvä homma.
tämä systeemi toimii eikä tosiaan stressaa kun kaikki menee automaattisesti tasan. Edellyttää tietysti sitä, että parisuhteessa ollaan jo niin solmussa, että suuri osa kuluista on yhteisen talouden kuluja.
jos toinen saa 3000e ja toinen 1500e palkkaa??tai jso toinen jää työttömäksi/pitkälle saikulle??tai jos toinen jää kotiin hoitamaan lasta??Onko se siinä tapauksessa reilua että esim 800e vuokra ja 80 sähköt ja 250e automaksut ja vielä ruokakulut menisi puoliksi...??
Meillä tulot menee tällä hetkellä 2000e ja 600e..siinäs sitten oiskin kiva puolitella kuluja, tässä tilanteessa mies onneksi on ymmärtänyt että jos maksaisin kaikesta puolet, minulle jäisi -100e omiin laskuihin ja menoihin...
niistä selviää asia aika hyvin.
Ei tilanne siitä parane jos kaksi varatonta muuttaa samaan luukkuun.
Mua huvitti toi "kun mies syö kuitenkin enemmän". Meillä se olen minä, joka syö enemmän, kun mies. Ihmettelen aina miten hän pärjää niin pienellä, kun mulla on aina jano ja koko ajan nälkä ; ). Kaiken lisäksi olen aika pienikokoinen, että en tiedä mihin mahaan se ruoka sitten menee.
Joka tapauksessa meillä on ollut aina alusta asti kaikki yhteistä. Se oli sanomattakin selvää jotenkin. Mitenköhän poikaystäväsi perheessään on toimittu, onko tuo idea opittu jostakin, että laitetaan puoliksi, vai haluaako hän alkuun kenties "kuulostella" teidän tilannetta, kuinka vakavalta se tuntuu. Tiedä häntä. Itse en olisi moiseen ryhtynyt. Mutta mikä sopii toiselle ei välttämättä sovi toisille, meitä on niin monen junaan. Mutta toki teidän täytyy löytää joku yhteisymmärrys asiaan, jos meinaatte kimppaan muuttaa.
on maksaa ruokamenot puoliksi. Syö toinen sitten enemmän tai ei. Tuohan kuulostaa hullulta, että molemmat ostaisivat omat ruuat.
Raha on yksi suurimmista avo/avioliiton riitoja aiheuttavista syistä. Joten selvät pelisäännöt tulee joka tapauksessa yhteen muutettaessa sopia!
Monet käyttävät tuota konstia, että yhdelle tilille laitetaan molemmilta sama summa ja sieltä sitten maksetaan laskut.
Meillä homma toimii näin. Kaikki tilimme ovat yhteiset. Meillä on käyttelytili, johon on pk/visa molemmilla. Tuolle tilille tulee minun palkkani. Sen lisäksi on säästötili, josta menevät laskut automaattiveloituksella. Se on mieheni palkkatili. Lisäksi löytyy vielä sijoitustili, johon ylimääräiset rahat laitetaan korkoa kasvamaan (3,25%).
Kun yhteen muutimme olin itse työttömänä (tosin ansiosidonnaiseni oli lähes yhtä hyvä kuin mieheni palkka). Sovimme silloin, että raha-asiat ja tilit ovat yhteisiä, jos riitaa tästä tulee täytyy sitten tehdä uudelleen arviointi. Eipä ole tullut riitaa. Onneksi! Välillä myös mieheni on ollut työttömänä ja minä työssä, mutta rahasta ei ole tullut riitaa. Nyt olemme olleet jo useamman vuoden molemmat työssä ja minulla on ollut koko ajan parempi palkka kuin miehelläni. En kuitenkaan ole ajatellut, että se olisi väärin laittaa tilille enemmän. Meillä tietystikin on siitä hyvä tilanne, että aina rahat on riittäneet ja velaton asuntokin on ehditty säästää. Jos jompi kumpi jotakin isompaa haluaa hän ilmoittaa sen ostavansa ja toisinpäin. Mitään täältä ei mukaan saada kun kuollaan, joten eikö olisi paras nauttia yhdessä ansaituista pennosista!
Se kummalla on rahaa se maksaa. S-etukortille menee suoraveloituksena molemmilta sama summa. Ruokaa mies toki hieman enemmän syö mutta minun siteet ja tamppoonit menee samaan ruokalaskuun plus olen se meidän perheen herkkuperse joten saan extra naminamin tai muun jälkiruuaksi josta mies ei taasen niin välitä. Suht tasoihin siis luulisi menevän. Tämä ainakin toiminut tähän mennessä. Minä töissä mies opiskeli, nyt hän on töissä ja tienaa noin tonnin kuussa enemmän kuin minä joten jotenkin tässä koitetaan suhteuttaa menot. Kuhan ei rahasta nahistele turhaan kuka niitä pennejä laskee :)