Hei kohtalotoverit!
Keskusteluteknisistä syistä jatkan samaa keskustelua uuden otsikon alla. Toivottabasti löydätte tämän.
Helpottavaa (mutta toisaalta kurjaa) kuulla muistakin samoista vaivoista kärsivistä. Itse kun olen potenut blastoa (toki vähän muutakin) jo viidettä vuotta, niin haluan myös tukea ja lohduttaa teitä "uudempia potilaita".
Tietenkin jokainen ihminen on yksilö ja samakin vaiva yksilöllinen, mutta vaikka ymmärrän hyvin masennuksen (olin keskivaikeasti masentunut kolme vuotta sitten, osin juuri sietämättömien mahaongelmien takia), en silti näe tätä minään ylitsepääsemättömänä ongelmana.
Ensinnäkin uskon, että hoito vielä löytyy lähivuosina (tai kuukausina, viikkoina!), tai mene ja tiedä, ehkä oireet voivat loppua ihan itsestäänkin vaikkei petoa saisi poiskaan.
Toiseksi, vaikka kurjimmillaan olo kyllä todella vaikuttaa mielialaan (muutenkin kuin tuo teidän molempien mainitsema utuinen olo) ja sosiaaliseen elämään (mielialan, ilmavaivojen, uupumuksen, ruokarajoitusten jne takia), silti ihmiset elää PALJON pahempienkin vaivojen kanssa. Toiset lannistuu, toiset ottaa elämästä irti minkä saa niissä oloissa mihin on päätynyt. Itse yritän kuulua jälkimmäisiin.
Ehkä se metronidatsoli nyt auttaa kun tarpeeksi kovalla annostuksella jysäyttää, mutta jos ei (itse en enää omalla kohdallani oikein ko lääkkeeseen usko), niin jossei esim. tämän australialaisen badbugs.com-sivuston jutut ole aivan puppua, niin muitakin hoitovaihtoehtoja on olemassa. Eihän niitä ole helppo saada (eikä varmaan mitään takuita toimivuudesta), mutta pitää sitten yrittää muita reittejä.
In the meanwhile (eli sitä odotellessa) suosittelen "sekopäälle" myös sen tiukan ruokavalion (hiilarit mahdollisimman alas, maitotuotteet pois, ei makeita, mieluiten ei kofeiinia myöskään) noudattamista. Mä noudatin TOSI tiukasti viime kesänä, ja olo oli parempi kuin vuosiin, oikeastaan ihan "normaali". Mutta se hyvä olo tuli vasta 3-4 viikon dieetin jälkeen. Olen puhunut joidenkin hyvin vaikeasti hoidettavista ameeboista kärsineiden kanssa, ja väittivät, että jos 6-18 kk pystyy noudattamaan huipputiukkaa ruokavaliota, voi saada tapettua eläimen johon lääkkeet ei pure, yksinkertaisesti näännyttää ötökät suolistossa nälkään.
Multa ei ole vielä löytynyt kylliksi itsekuria että olisin saanut testattua toimisiko näännytystaktiikka blastoon, mutta yritän varmaan sitä seuraavaksi, kun moderni lääketiede (tai ainakin suomalaiset lääkärit) tuntuu olevan aseettomia.
Voimia teille!
Keskusteluteknisistä syistä jatkan samaa keskustelua uuden otsikon alla. Toivottabasti löydätte tämän.
Helpottavaa (mutta toisaalta kurjaa) kuulla muistakin samoista vaivoista kärsivistä. Itse kun olen potenut blastoa (toki vähän muutakin) jo viidettä vuotta, niin haluan myös tukea ja lohduttaa teitä "uudempia potilaita".
Tietenkin jokainen ihminen on yksilö ja samakin vaiva yksilöllinen, mutta vaikka ymmärrän hyvin masennuksen (olin keskivaikeasti masentunut kolme vuotta sitten, osin juuri sietämättömien mahaongelmien takia), en silti näe tätä minään ylitsepääsemättömänä ongelmana.
Ensinnäkin uskon, että hoito vielä löytyy lähivuosina (tai kuukausina, viikkoina!), tai mene ja tiedä, ehkä oireet voivat loppua ihan itsestäänkin vaikkei petoa saisi poiskaan.
Toiseksi, vaikka kurjimmillaan olo kyllä todella vaikuttaa mielialaan (muutenkin kuin tuo teidän molempien mainitsema utuinen olo) ja sosiaaliseen elämään (mielialan, ilmavaivojen, uupumuksen, ruokarajoitusten jne takia), silti ihmiset elää PALJON pahempienkin vaivojen kanssa. Toiset lannistuu, toiset ottaa elämästä irti minkä saa niissä oloissa mihin on päätynyt. Itse yritän kuulua jälkimmäisiin.
Ehkä se metronidatsoli nyt auttaa kun tarpeeksi kovalla annostuksella jysäyttää, mutta jos ei (itse en enää omalla kohdallani oikein ko lääkkeeseen usko), niin jossei esim. tämän australialaisen badbugs.com-sivuston jutut ole aivan puppua, niin muitakin hoitovaihtoehtoja on olemassa. Eihän niitä ole helppo saada (eikä varmaan mitään takuita toimivuudesta), mutta pitää sitten yrittää muita reittejä.
In the meanwhile (eli sitä odotellessa) suosittelen "sekopäälle" myös sen tiukan ruokavalion (hiilarit mahdollisimman alas, maitotuotteet pois, ei makeita, mieluiten ei kofeiinia myöskään) noudattamista. Mä noudatin TOSI tiukasti viime kesänä, ja olo oli parempi kuin vuosiin, oikeastaan ihan "normaali". Mutta se hyvä olo tuli vasta 3-4 viikon dieetin jälkeen. Olen puhunut joidenkin hyvin vaikeasti hoidettavista ameeboista kärsineiden kanssa, ja väittivät, että jos 6-18 kk pystyy noudattamaan huipputiukkaa ruokavaliota, voi saada tapettua eläimen johon lääkkeet ei pure, yksinkertaisesti näännyttää ötökät suolistossa nälkään.
Multa ei ole vielä löytynyt kylliksi itsekuria että olisin saanut testattua toimisiko näännytystaktiikka blastoon, mutta yritän varmaan sitä seuraavaksi, kun moderni lääketiede (tai ainakin suomalaiset lääkärit) tuntuu olevan aseettomia.
Voimia teille!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin, piti vaan vielä sanoa, että en todellakaan vähättele teidän(meidän) kurjaa oloa noilla "positive thinking" puheillani, mutta kun jos elää tahtoo, niin pakko se on niillä aseilla taistella mitä on. Eli jos suolistoaan ei saa kuntoon ja olo on välillä paskamainen, niin pitää edes yrittää nähdä muissa jutuissa valoa.
Ja kyllä mulla ainakin seurustelu on jatkunut entiseen malliin, vatsavaivoista huolimatta. Joo, eihän se aina ole romanttista, mutta jos on fiksun kumppanin löytänyt jota itse rakastaa ja joka rakastaa takaisin, niin ei siinä yksi vatsaloinen voi koko seurustelua pilata. Jos lääkkeet ei, niin se ruokavalio helpottaa ainakin huomattavasti ripulointia, ilmavauvoja, röyhtäilyä. Jos niiden takia sosiaaliset tilanteet (puhumattakaan romanttisista!) tuntuvat vaikeilta.
Ja myös suosittelen ihan mielen virkistyksen kannalta, että yritätte tehdä kivoja ja mielekkäitä juttuja, niin paljon kuin vaan jaksatte. Ei tarvitse olla tehokas ja toimelias, jos sattuu ja uuvuttaa, mutta mulla ainakin on auttanut ihan mielettömästi liikunta (aina kulloisenkin kunnon rajoissa), kaverien näkeminen, muiden ihmisten huolten kuuntelu ja tunne että voi auttaa (sen sijaan, että miettii vaan omaa kurjaa oloa), ja ylipäätään kaikki puuhailu, lukeminen, leffat, musiikki jne. Jos ette vielä ole pahemmin masentuneita, ennaltaehkäiskää henkisen terveyden huononeminen pitämällä yllä sosiaalisia suhteita ja tekemällä asioita, joista nautitte mahdollisimman paljon.
Jos taas on jo sellainen olo, ettei jaksa tehdä kivojakaan juttuja, eikä mikään kiinnosta ja vaan itkettää (olen itse kokenut sen), niin avun hakeminen pahaan (henkiseen) oloon on paikallaan.
Tänään loppu tuo kuuri sitten.Ollu koko kuurin ajan ihan hirveen sekava olo.Päätä ku kääntää ni kaikki kuva tulee jäljessä.Semmone tosi sekava olo.Johtunee noista antibiooteista.Huhhuh.Muutamia kertoja tuli oksenneltuaki,ku oli nii hirviä olo.ei oikein syödäkkää pystyny,mut kuuri meni muuten ihan hyvin.Nyt sit pitäs katella miltä tuntuu.
Ainakin nyt kuuri on ohi, olo helpottaa varmasti, kun myrkyt poistuu elimistöstä. Siis siinäkin tapauksessa, että madot pysyy.
Kattele nyt oloasi ja toivu rauhassa. Kantsii mennä kumminkin niihin tarkistustesteihin, vaik olo kohenisikin, mutta niinkuin totesin aiemmin, jos ne tekee liian pian kuurin jälkeen, voi näyte olla puhdas, mutta muutama viikko myöhemmin onkin taas runsaasti loista.
Mutta toivotaan nyt, että tuo toimi. Jos pysyt terveenä, ehkä mäkin vielä yritän myrkyttää ne pedot, vaikka se onkin omalle elimistölle hirvää rääkkiä.
Tänään tuli taas karmea olo, kun söin täytekakkua ja vielä mämmiäkin. Pääsiäisen jälkeen taas hiilariton linja. Pakko.