Vastavalmistuneen jännitys

kyllä se siitä.Jos olet menossa sairaalaan töihin niin osastorutiinien pyörittämisen oppimiseen menee tovi, mutta ole armelias itsellesi. Älä tee mitään sellaista, jota et osaa, vaan kysy reilusti niin voit selvitä ikäviltä hoitovirheiltä. Ole maltillinen, ja ota opiksesi mitä vanhemmat opettavat. Ole avoin ja iloinen.

Jos menet neuvolaan niin kysy aina neuvoa vanhemmalta,jos olet epävarma. Ja ota tueksesti esim lastenneuvolassa paperi,mistä voit luntata mitä pitää milloinkin lapselta katsoa. Tietysti on vaikeaa,koska sinulla ei ole vielä kehittynyt silmää asioille.

Onne matkaan:)

Heippa

Minun ensimmäinen työpaikkani oli yliopistollinen sairaala. Kolmen päivän perehdytyksen jälkeen olisi pitänyt olla valmiuksia olla hoitajan vastuuvuorossa, jakaa lääkkeet tietyssä ajassa ja olla lääkärin kierrolla. Kysyin toki neuvoa, mutta usein tilanne oli se, että työtovereita ei näkynyt mailla halmeilla, heitä piti juosta etsimässä potilashuoneista tms.
Koitin parhaani ja kerroin kyllä, että pelottaa kun en osaa sitä ja tätä. Sain vastauksen että "Onhan nämä käyty koulussa läpi ja oletus on se että sulla on valmiudet tehdä sairaanhoitajan töitä itsenäisesti, se on osattava".
Koin työpestini sen verran rankaksi, että en halunnut jatkaa kesän jälkeen sairaalatyössä.

Neuvolassa viihdyin todella hyvin, siellä kun oli vain yksi asiakas kerrallaan ja aikataulu piti kutinsa.

itsevarma. Henkilökuntaa ärsyttää harva asia yhtä paljon kuin vastavalmistunut sh joka tietää kaikesta kaiken ja auliisti neuvoo muita pyytämättä. Omat mokat hän pistää huonojen ohjeiden ja muiden syyksi. Epävarma hoitaja on sellaiseen verrattuna peräti siedettävä työtoveri, niin kauan kuin tämä yrittää tehdä itse eikä vain odota käskyjä.

Elä sinä hyvä immeinen liikoo jännitä. Pieni jännitys on ihan terveellistä ja normaalia. Olisinpa huolissani jos et yhtään jännittelisi.

Siitä ossoomisesta. Joitakia asioita ovat koulussa opettanneet, mutta niinkuin olet huomannu niin ne käytännönjaksothan ne immeistä ja työntekijääkin opettavat parraiten.

Sitten noista vaikeista asioista. Jos niitä nyt sitten onkaan niin ne tulloovat ylleensa yks kerrallaan vastaan, joten heleppo ne on selevitellä sitä mukkoo kun etteen tulloovat.
Jos ei mitä tiijä niin on kirjat ja työkaverit ja aina jossain se tieto on. Pikkuhiljoo sitä itellekkin karttuu.
Kun alotat uuvessa työpaikassasi niin kukkaan ei vaadi sinulta täyvellisyyttä. Iloin avoin ja nöyrä kun on niin takkuulla hyvin männöö.

siinä työpisteessä mihin olet menossa, siis sitä mukaa kun vastaan tulee. Kovasti joudut töitä tekemään ainakin aluksi, mutta kun kokemusta karttuu, työt alkavat sujua paremmin. Ja valmishan et tule koskaan olemaan. Toivottavaasti tulet saamaan mukavat työkaverit.

Mulla oli ihan vastaava ahdistus alussa, mutta usko pois kun olet jonkin aikaa ollut, alat osata asioita ja olosi helpottuu. Alku on hankalaa, mutta muutaman viikon päästä huomaat, että asiat alkavat sujua.

Olipa lohduttavaa kuulla, että muutkin ovat hengissä selvinneet. Siis tottakai olisi outoa ettei yhtään jännittäisi, mutta välillä tuntuu että minua ahdistaa kohtuuttoman paljon. Vaikka kaikki harjoittelut ovat sujuneet oikein hyvin niin silti aina mielessä käy alanvaihto, se tuntuu vaan pakotieltä. Mutta jossain vaiheessa se vastuu on otettava...

hei, muistatko mennessäsi työharjoitteluun ei myöskään osaa kaikkea, mutta kuinka nopeasti opit. aina kun vaihtaakin työpaikkaa ei tiedä kaikkea, koska joka paikassa omat tavat toimia. ne oppii vain ajan kanssa. älä huoli!