kävin uimassa ja siellä oli murrosikäisten tyttöjen ja poikien ryhmä uimassa.Joukossa oli yksi ylipainoinen tyttö, joka oli ilmeisesti tahallaan unohtanut uimapukunsa kotia,ettei tarvitsisi mennä uimaan.Hänen oli pitänyt sitten ottaa uimahallin puku, jota siinä sitten joukolla tytöt vihastelivat,hän mukaanlukien. Vielä kun he lähtivät uimaan tämä lihava tyttö tuli muiden jäljessä ja empi kovasti mennä muiden joukkoon...
Ihmettelen kovasti miksi vanhemmat lihottavat lapsensa, koska se tuottaa paitsi terveydellistä vahinkoa nuorelle,vielä enemmän se aiheuttaa hallaa nuoren kehittyvälle mielelle ja itsetunnolle.
On pöty puhetta puhua geeneistä,parempi selitys on se,että perheessä, joissa vanhemmat ovat lihavia myös lapset ovat, koska ruokailutottumuksen ovat väärät ja lapsi oppii väärän laisen suhteen ruokaan kotonaan.Lapsi oppii mallista.Useiasti perheissä kaikki ovat lihavia.
Voi olla syyllistävä ote, mutta näin se vain on. Tunnistakaa itsessänne se,että itsessä se vika on, niin lasten ei tarvisisi kärsiä.
Ihmettelen kovasti miksi vanhemmat lihottavat lapsensa, koska se tuottaa paitsi terveydellistä vahinkoa nuorelle,vielä enemmän se aiheuttaa hallaa nuoren kehittyvälle mielelle ja itsetunnolle.
On pöty puhetta puhua geeneistä,parempi selitys on se,että perheessä, joissa vanhemmat ovat lihavia myös lapset ovat, koska ruokailutottumuksen ovat väärät ja lapsi oppii väärän laisen suhteen ruokaan kotonaan.Lapsi oppii mallista.Useiasti perheissä kaikki ovat lihavia.
Voi olla syyllistävä ote, mutta näin se vain on. Tunnistakaa itsessänne se,että itsessä se vika on, niin lasten ei tarvisisi kärsiä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Olen itse iso ja olen sanonut, että kyllä perheessä yksi läski riittää, tosin pienenemään päin minäkin.
Lapsilleni olen alusta alkaen sanonut, että minä olen hyvä esimerkki siitä, millaiseksi ei itseään saa päästää. Aina on jostain päin sairas ja muutenkin paha olo, kun on liikaa massaa päällä.
No, mutta kun olen itse elämänmuutoksia tehnyt vuosien varrella paljon partempaan ja terveellisempään suuntaan, niin samalla nuo lapset oppivat oikeat ruokailutottumukset ja tavat.
Lapsia minulla on kolme, joista yksi on poika ja kaksi tyttöä. Tytöt ovat kyllä selvästi perineet, myös ne "lihavuusgeenit", eli vaikka kaikki söisivät saman verran samaa ruokaa ja liikkuisivat yhtä paljon kaikki kolme, niin voin sanoa, että pojalle ei jää mitään näkyvää syömisestä, mutta tytöt saavat heti rasvaa kehoon, mikäli liikaa syöty. Tästä syystä olen pakotettu rajoittamaan lasten syömistä, mutta minkäs teet jos syövät koulussa ja hoidossa enemmän kuin olisi tarve, olen siinä kohtaa aivan avuton.
Kouluun en voi soittaa ja sanoa, että laittakaas tytölle ruoka lautaselle valmiiksi sen ja sen verran, hoitoon kyllä onneksi vielä voi sanoa, mutta eivät ne sielläkään ehdi annoksia mittailemaan. Niinpä tehtäväni on kotona tutkia ja tarkkailla sitä, mitä lapset suuhunsa laittavat.
Eipä niitä lihottavia aineita ole paljon suuhun laittaa, kun en niitä kotiin osta.
Mielestäni olen kyllä nyt hyvin onnistunut siinä, että saan pidettyä lapseni pieninä ja sopivina, jottei heidän tarvitse kärsiä ylipainosta siten kuin itse olen kärsinyt.
Minun lasteni ei siis tarvitse hävetä itseään , ainakaan kokonsa puolesta, mikäli menevät porukalla uimaan.
Eli voimme tehdä johtopäätöksen, että lihavan aikuisen lapset eivät aina ole lihavia.
Minun mielestäni olen täysin itse vastuussa siitä, mitä lapsilleni opetan syömisen suhteen, (niin kuin tietty kaiken muunkin, mutta nyt puhe ruuasta)kuinka he oppivat ravitsemaan itsensä juuri niin, että sen kaiken myöskin kuluttavat.
Yleistämistä havaittavaissa jälleen tämänkin ketjun aloituksessa, mutta toivottavasti kirjoittaja aikanaan huomaa, ettei asia ole niin kuin kertoi.
Poikkeuksetta yleistetyt asiat ovat vääriä, eli kun puhutaan asioista, ei kannanttaisi yleistää niitä, oli puhe mistä hyvänsä. Tällä vältymme ristiriidoista, joita usein havaittavissa juuri yleistämisen vuoksi.
Elikkä jos näkee hyvän esimerkin, josta haluaa puhua, niin puhuu vain kyseisestä tapauksesta.
tiellä,joskus se kierre on katkaistava.
toivottavasti lapsistasi kasvaa onnellisia ja kauniita ihmisiä :)
"minkäs teet jos hoidossa tai koulussa syövät liikaa"? Herräkin kysymys mistätämä on opittua. Siis kun kotona ei (muka) saa syödä tarpeeksi niin sitten kodin auktoriteetin ulkopuolella saa syödä. Eli siis lapsi on OPPINUT tämän suhtautumistavan ruokaan. Onko kotona annettu sellainen kuva ruoasta ja syömisestä? Kaikenkaikkiaan ruoan pitäisi olla vain ja ainoastaan ravinoa ihmiselle elääkseen,ei itse nautinto.
Syötkö elääksesi vai elätkö syödäksesi?
Mistä sinun liikakilosi ovat tulleet? Jos lapset ovat JO oppineet väärille tavoille,tuskin he sitä enää sisäistävät kun ovat jo mallin päähänsä saaneet,silä kuulostaa tämä syövät liikaa kun äiti ei ole vieressä kyttäämässä.
Ei voi yleistää ei,mutta erittäin suuret eettiset ja moraaliset kysymykset tässä ovat kyseessä. Jos aikuinen toimii ruoan suhteen niin ettei halua tuottaa lapselleen mielipahaa rajoittamalla hänen syömistään,mutta aiheuttaa kuitenkin toiminnallaan lapselleen hallaa,on se eettisesti väärin. Ainkuinen ei siis voi myötää tehneensä väärin ja se on yleensä vaikeaa todeta.
lihoi murrosiässä.
Ei hän nyt valtava ollut, mutta selkeästi ylipainoinen. Koko muu perhe olimme hoikkia, miltei laihoja.
Tämä poika jätti kouluruuan väliin, kävi välkillä ostamassa valkosipulipatonkeja ja kääretorttuja. Koulun jälkeen maistuivat sipsit ja lihapiirakat. Pizza, hampparit ja ranskikset olivat jokapäiväistä purtavaa. Ja kaikki tosiaan limulla alas. Karkkiakin kului, joskaan ei niin paljon, että se olisi tässä ollut vaikuttava tekijä.
Rahat tähän olivat omista töistä, torimyyjän apulaisena, mainosten jaosta, ATK-konsultoinnista jne. En toki voinut takavarikoida hänen rahojaan, ei ole laillistakaan. Me vanhemmat emme kuitenkaan antaneet hänelle penniäkään, koska tiesimme se menevän "huumeisiin".
Poika (nyt 17 v.) tuli sittemmin järkiinsä, urheilee ja syö huomattavasti terveellisemmin nykyään. Olemus on jäntevä ja hoikka.
Eli sanomani oli se, että vanhemman lapsen kohdalla ei ole aina vanhempien vika jos lapsi pulskistuu. Kyllä poika tiesi, mikä lihottaa, muttei muuttanut elintapojaan. Kotona on aina syöty hyvin terveellisesti.
Nuoremmat lapset ovat asia erikseen. Silloin vastuu on täysin vanhemmilla.
Olen täysin samaa mieltä tästä asiasta. Pari ensimmäistä vastausta olivat hyviä esimerkkejä poikkeustapauksista kylläkin.
Mistäpä muualta pieni lapsi oppisi syömään epäterveellisesti, kuin omilta vanhemmiltaan. Tietenkin täytyy aiempien esimerkkien valossa ottaa huomioon se, että ylipainoiset vanhemmat voivat myös tietoisesti ohjata lastensa syömisiä ja näin estää ylipainon muodostuminen.
Ei voi kuitenkaan olettaa, että jokainen ylipainoinen vanhempi olisi täysin tietoinen omista epäterveellisistä elämäntavoistaan, jotka sitten opettaa lapsilleen. Edes kaikki normaalipainoiset aikuiset eivät ole niin paljoa paneutuneet ruuan terveellisyyteen tai epäterveellisyyteen, joten normaalipainoistenkin vanhempien lasten ylipaino saattaa olla yhtä lailla opittua.
Suurin sääli on se, että lapsen tullessa tiettyyn ikään vastuu ylipainosta ja laihduttamisesta onkin yksin hänellä - vaikkakaan hän ei olisi aiemmin tiennyt tuon taivaallista ruuan terveellisyydestä tai epäterveellisyydestä. Laihduttaminen tuntuu tuossa tilanteessa varmasti lähes mahdottomuudelta, kun keinoja tai tietoa ei ole.
usein lapsena lihava on myös aikuisena lihava,
mutta hupsis!silloin hän onkin yksin syypää kaikkeen.
missä iässä lihava lapsi muuttuu yhteiskunnan viholliseksi nro.1?
tapahtuuko se murrosiän alussa vai?
lihavuutta on helpointa hoitaa opettamalla lapset syömän oikein.hoikasta lapsesta kasvaa hoikka aikuinen.
vastuuta itsestään aikuiselta enemmän kuin lapselta.. Onko sinusta siinä jotain väärää?
Rikosoikeudellisessa vastuussa on 15-vuotias, mutta alennetulla asteikolla 18-vuotiaaksi asti. Sopimuksia saa tehdä vasta 18-vuotias. Käsitätkö miksi? Lapsella ja nuorella ei ole vielä aikuisen harkintakykyä.
Tietenkin lihava aikuinen kantaa itse vastuun lihavuudestaan siinä missä rikollinenkin rikoksistaan. Mitä siitä tulisi, jos jokainen tappaja nyyhkisi kurjaa viinanhuuruista, väkivaltaista isäänsä etc. Pitäisikö taputtaa päähän ja voivotella käräjäoikeudessa?
Sen sijaan täällä hyväksytään typeryydet "äitini syötti minut lihavaksi, mitään ei ole tehtävissä" -jutut tuosta vain.
Ryhdistäydy läski!
muuta sitä tosiasiaa,että suurin osa ihmisistä selviää elämästää huomattavasti helpommalla,ihan vain sen tähden kun heidät on opetettu syömään oikein.
sinun ei varmaan ole tarvinnut kokea syrjintää ja halveksuntaa?
kiitä siitä äitiä ja isää.
kaikki käyttäytyminen opitaan lapsuudessa,kuten syöminen,henkilökohtainen hygienia,yleensäkin siisteys,itsestään huolenpito,ongelmien ratkominen.koko persoonallisuus opitaan.
Kirjoitat totta monessa suhteessa. Siinä olen eri mieltä, että "vanhemmat lihottavat lapsensa", koska omasta kokemuksesta voin sanoa, että ruoka voi olla rakkauden korvike. Eli vanhemmat eivät lihota lapsiaan tietoisesti, mutta eivät omaa muuta keinoa esim. lohduttamiseen. Syitä tällaiseen toimintaan voi olla monenlaisia, varmaankin eri perheissä erilaisia.
Kun perheessä on muutenkin vaikeuksia (ei taloudellisia) lohduttaudutaan ja lohdutetaan ruualla ja kaikella muulla hyvällä suuhun pantavalla. Se tuo hetkeksi hyvän olon. esim. äidille, jolla jo muutenkin on vaikeuksia. Lapset yksinkertaisesti tottuvat, että syöminen on tarkoitettu paitsi nälän loitolla pitämiseen, myös lohdutukseen, kun maailma potkii.
Kotona pienenä opittu esimerkki seuraa mukana aikuisuuteen ja kierre on valmis. Tosin, jos oppii ymmärtämään asian, aikuisena kuitenkin jokainen on vastuussa itsestään, ja voi tehdä asialle joain. Se ei ole helppoa, koska syöminen on ollut oleellinen osa eämistä.
Muista lihavista ja lihoinneista lapsista en sano mitään, koska en tiedä muiden taustoja kuin omani. Se kuitenkin johti jo alaluokilla ylipainoon ja sitä kautta päivittäiseen koulukiusaamiseen, josta arvet eivät ole parantneet vieläkään.
Jojottelu onkin ollut koko aikuisikäni "harrastus". Enkä halua syyttää vanhempiani enää tässä vaiheessa, koska olen aikuinen ja vastuussa omista valinnoistani. Tässä vain yksi esimerkki, miksi lapsi lihoo.
Mulla on kaksi tyttöä ja kumpikin on ylipainoisia ja heillä paino alkoi lisääntymään silloin kun erosin heidän isästään. Osaksi se oli heillä varmaan lohtu syömistä koska he olisivat halunneet asua minun kanssa, mutta isänsä riiteli puoli vuotta heistä, sen ajan he asuivat hänen kanssaan ja sinä aikana he lihoivat kumpikin 20kg. Ruoka oli etupäässä pizzaa, lihapiirakoita, hamppareita ja mikro ruokia.
Nuorimmaiselle jäi herkkujen himo niin päälle että käy vieläkin salaa penkomasta kaapista kaikkea makeaa mitä vaan löytää. Siskonsa on aina osannut säästää, joten hänenkin karkkipäivän karkit on monesti syöty salaa. Välillä se makean himo meni niin pahaksi että jos ei kotoa mitään löytyny niin sitten varastettiin kaikilta perheen jäseniltä rahaa että sitä voitiin käydä ostamassa. Onneksi siitä on sentään päästy.
Vanhempi tyttö on onneksi alkanut katsomaan itsekkin kuinka paljon syö ja ettei syö mitään ylimääräsiä välipaloja. Nuorimmaista saisi olla koko ajan vahtimassa, muuten lautasella on yhtä paljon ruokaa kun raavaalla miehellä.
Liikunnasta olen kovasti heille puhunut, voisi vaikka harrastaa jotain jumppaa kun on kerta omat huoneet niin ei tarvi edes pelätä et joku näkee. Koiraakaan ei oma alotteisesti viedä, mieluummin istutaan tietokoneella. Nuorimmainen sentää lumien sulettua otti polkupyörän esille.
Hei kaikki!
Olette käyneet aika runsaasti keskustelua lapsen/nuoren ylipainosta. Olen monienkin kanssa samaa mieltä.
Itse olen ollu aina ylipainoinen, ja viime jouluna painoni nousi 95:een kiloon. No, tuolloin päätin, että saapahan riittää ja aloin laihduttamaan. Tällä hetkellä vaaka näyttää noin 77:ää kiloa.
Olen kuitenkin pohtinut kovasti liikalihavuuteeni johtaneita syitä. Tiedän olevani todellinen sokeriaddikti, se vaan on niin hyvää. Mutta se on tullut itsekseen.
Voin kuitenkin allekirjoittaa sen, ettei mielestäni vanhemmat ole syyllisiä lihavuuteeni. Muistan aina, kun pienempänä oli karkkipäivä vain kerran viikossa, ja emme saanet karkkia tai limsoja ennen kuin menimme kouluun. Ruokamme on aina ollut terveellistä. Vanhemmat ovat innostaneet myös liikkumaan.
Mutta olen vain lihonut! En tiedä, painoa vain on kertynyt. En ole koskaan juurikaan urheilusta pitänyt, sekä ruuan terveellisyys ei ole koskaan merkinnyt juurikaan.
Mutta joulun jälkeen todellakin astuin vaa'alle, ja järkytyin. Siitä asti olen laihduttanut omasta tahdostani.
Eräs Amerikkalainen 7 -vuotias lapsi painoi 140 kg ja oli niin huonossa kunnossa, ettei juuri päässyt liikkumaan. Suomessa ollaan kohta samassa jamassa, jos ei nopeasti tehdä jotain.
Kenellä on ensisijainen vastuu?
Tietysti vanhemmilla, jotka eivät ymmärrä ajatella lapsen tulevaisuutta millään tavalla.
Tämä on suorastaan rikos vanhemmilta lasta kohtaan, että annetaan asioitten mennä noin pitkälle.
Näyttää siltä, että ainoa keino näitä vastuuntunnottomia vanhempia kohtaan olisi se, että järjestettäisiin koe kuka saisi lapsia tehdä, ettei lapset tulisi vain harkitsemattoman sukupuoliyhteyden seurauksena. Pitääkö olla aina niin, että yhteysvastuullisesti korvataan kaikki vastuuttomien ihmisten möhläykset.
Miten toteuttaisit ongelman, pakkosteriloimallako?
Itsestä riippumattomista syistä voi tulla eroja jossa lapset joutuu kiistakapuloiksi tai muuten tuuliajolle. Mitkään kokeetkaan ei auta kun voi elämässä tulla mitä vaan vastoinkäymisiä. Ei niitä voi ennalta ennustaa.
Työelämä kiristää vaatimuksia ja tahtia, parisuhde on kovemmalla koetuksella nykyään. Yhteistä aikaa ruokailuun ja ruuan laittoon ei tahdo löytyä. Pitää rakentaa, matkustaa, harrastaa, pyrkiä ja päteä. Tehdä uusperhettä entisen sijalle, toiset käy vuoroin vieraissa. Levoton vauhdikas elämä on muotia. Lapset tuupataan mäkkäriin pois jaloista häiritsemästä tai kauppaan hakeen limsat, shipsit ja karkit että pysyy hiljaa. Kaikkee ei voi koko ajan kieltääkkään että varmasti nuori pysyisi tikkuna. Kyllä ne syövät vaikka salaa.
Ja vaikka itse perustaisit kuinka malli perheen ja vaikka kunka täydellisesti toimisit niin mitään takeita se ei tuo täydellisyydestä. Lasten teko on kuin venäläistä rulettia, koskaan ei tiedä mitä tulee. Jos noin ajattelee niin ei kannata lapsia alkaa tekeen ollenkaan.
http://www.viewimages.com/Search.aspx?mid=73550483&epmid=1&partner=Yahoo
Klikatkaa sieltä vika sivu. Mistä muusta kuin vanhemmista tuo voisi johtua? Kyseinen poikahan alkaa nykyään olla jo normaaleissa mitoissa, mutta kuitenkin.
Joukon pitää kannustaa ylipainoisetkin mukaan liikkuun tuijottamatta kenenkään kroppaa. Ihmeellistä kun vain yksi oli ylipainoinen? Jospa muut ylipainoiset olivat jääneet kokonaan tulematta.
Kaikkia ei uimahallit jostain syystä kiinnosta. Kroppansa esittelyä kaveriporukassa voi arastella hoikatkin. Alastomuus sauna ja suihkutiloissa ei ole kaikille niin itsestäänselvyys. Sukulaistytölläni oli aina menkat kun piti uimahalliin mennä vaikka ei ollut ylipainoo grammaakaan.
Empiminen voi johtua muistakin syistä mutta ulkopuolinen tietenkin laittaa painon piikkiin kaikki. Uimapukukin on tosissaan voinut unohtua. Minä en olisi suostunut käyttään hallin pukuja vaan pitäisi olla vaihtoehtoja liikunnalle mennä vaikka lenkille tai muuta jos jostain lajista ei tykkää. Itse inhosin pallopelejä sisätiloissa ja kysyinkin opelta että voinko mennä lenkille sen sijaan ja se sopi. Kavereitakin tuli mukaan. Aina pitäisi olla vaihtoehtoja.
Sukulaistyttöni sai sitten uimajutut suorittaa vapaa- ajallansa kaverinsa kanssa. Opettaja ei ensin halunnut ymmärtää mutta kun vanhemmat ottivat yhteyttä että muitakin tapoja on niin johan alkoi ymmärrystä tuleen. Liikunnan iloa ei saa viedä niin että väkisin niskasta väännetään kaikki samaan muottiin! Me ihmiset ollaan niin yksillöllisiä ja erilaisia kaikki. Se pitää ottaa koululiikunnassakin huomioon.
Tiedän perheen jossa kaikki pysyivät hoikkana kunnes ero tuli ja lapsetkin lähtivät omiin hoteisiinsa. Hitleri oli äiti joka ei antanut kenenkään mennä jääkaapille. Hän hallitsi itsensä lisäksi kaikkien muidenkien ruokailut. Raha oli kysymyksessä ettei vaan liikaa kulunut syömisiin. Jäi enemmän sijotettavaa kun ei tarvinnut ruokaan satsata. Ämmä hakikin sitten uuden äijän kun entinen ei enään tyydyttänyt.
Miksi tämä lihominenon ainoo paha sillä muuta muitakin paheita vanhemmat voivat opettaa jälkikasvulleensa. Lapsien täytyy väkisin sopeutua vanhempiensa uusiin kumppaniinsa ja mahdollisiin uusiin kakaroihinsakkin.
Harvalla ihmisellä tulee paha mieli lapsen puolesta ja edes kykenee menemään lapsen asemaan. Tosin lapsetkin voivat pahaa mieltä aiheuttaa mutta se onkin hyväksyttävämpää kuin muiden.
Misstä perustelet sen että laihallakaan ei ole helppoo alastomana näyttätyä? Kroppa voi olla aivan upea mutta mieli ei ole niin avoin että täytyy sitä kaikille esitellä.
Mistä päättelet että aina täytyy olla laiha että voi mennä sinne sun tänne?
asenteissa on korjattavaa..? Mielestäni niiden lasten, jotka haukkuvat pulskaa koulukaveriaan. Toki on selvää että vanhemmillakin on vastuu, mutta nykyään ei tarvi olla kuin hivenenkin pulska ja ollaan läskiksi haukkumassa. Onko vanhempien vika myös jos lasta haukutaan kun ei ole varaa merkkivaatteisiin? Ilmeisesti myös lapsen kiusaaminen vammaisuuden, silmälasien, köyhyyden, lukihäiriöisyyden yms takia on vanhempien vika? Olen samaa mieltä että vanhempien tulisi ohjata lasta terveille elämäntavoille, mutta vain lapsen terveyden takia, EI SIKSI että tyhmien vanhempien kurittomat kakarat eivät vain saisi syytä kiusata! Aviomieheni oli pienenä hoikka ja sporttinen, vaan häntä kiusattiin koska isä oli invalidi. Asennevammaisia lapsia tulee asennevammaisista perheistä...
On harvinaista, että vanhemmat olisivat aiheuttaneet synnynnäisen vamman lapselleen. Toki näitäkin on, esim. FAS-lapset.
Sen sijaan lapsen lihavuus on AIKUISEN aikaan saannos. Kiusaaminen ei liity tähän sinänsä mitenkään. Kaikki tietävät, että lihavuus altistaa koulukiusaamiselle. Sitä suuremmalla syyllä vanhempien tulee huolehtia lapsensa normaalipainosta. Terveydellisten syiden lisäksi tulee ottaa huomioon henkiset kärsimykset.
En usko, että nykyään mitenkään erityisesti kiusataan "vähän pulskia" lapsia. Lapsissa alkaa näitä pyöreitä olla enemmän kuin jänteviä, laihoja lapsia, joten lihavuus on kohta lapsillakin normi. On selvää, että pahasti ylipainoinen lapsi tulee syrjityksi ihan fyysisten rajoittedensa takia. Minusta lapsia ei saa syyllistää tällöin "kurittomiksi kakaroiksi".
On täysin luonnollista, että lapset tuntevat samaa vastenmielisyyttä lihavuutta kohtaan kuin me aikuisetkin usein.
että vanhempien on syy jos lapsi on lihava. Lapsihan ei voi mitään sille mitä ruokaa kotona tarjotaan ja jos vielä ilot ja surut palkitaan herkuilla niin loppu tulos on selvä.
Minä olen ollut alle koulu ikäisestä asti läski, kotona oli melkein joka päivä makkaraa, rasvakastikkeita, ranskanleipää ja päälle lauantai makkaraa. Kaikki oli syötävä mitä lautaselle annettiin, ennen ei saanut pöydästä nousta.
Miestäni ei ole koskaan haitannut minun kiloni, hän on myös kovasti tykännyt makkarasta, joten olin lähes kolmekymppinen ennen kun pääsin niistä ruokailu tottumuksista eroon, vaihdoin kaikki kevyempiin ja aloin tosissani ajattelemaan että pitäisi laihtua jo terveydenkin takia.