toivoton

En vain pysty tällähetkellä käsittelemään tätä asiaa ammattiauttajan kanssa. Liian tuoreita kaikki muistot vielä. En pysty kaivelemaan ja kertomaan vielä tapahtumista. erosta on kuitenkin niin lyhyt aika.

Olen yrittänyt nähdä jotain positiivista asiassa, mutta en näe sitä. Ja tuntuu etten pysty kantamaan tätä raskautta loppuun. Enkä kahden pienen lapsen kanssa elämään. Pieni lapseni tarvitsee myös paljon huomiota tämän kaiken jälkeen. Ei hänkään päässyt helpolla ja hän on erittäin huomita tarvitseva. Ja ymmärrän sen hyvin.

alpe kirjoitti:

En vain pysty tällähetkellä käsittelemään tätä asiaa ammattiauttajan kanssa. Liian tuoreita kaikki muistot vielä. En pysty kaivelemaan ja kertomaan vielä tapahtumista. erosta on kuitenkin niin lyhyt aika.

Olen yrittänyt nähdä jotain positiivista asiassa, mutta en näe sitä. Ja tuntuu etten pysty kantamaan tätä raskautta loppuun. Enkä kahden pienen lapsen kanssa elämään. Pieni lapseni tarvitsee myös paljon huomiota tämän kaiken jälkeen. Ei hänkään päässyt helpolla ja hän on erittäin huomita tarvitseva. Ja ymmärrän sen hyvin.

minulla oli samanlainen tilanne, pieni lapsi, ero väkivaltaisesta miehestä ja raskaus väkisinmakaamisesta, mietin pitkään ratkaisua ja tein abortin, koska siinä tilanteessa se oli sekä fyysiselle ja henkiselle terveydelleni paras vaihtoehto, olin fyysisesti todella huonossa kunnossa ja vaikeasta ahdistus ja paniikkihäiriöstä kärsivä silloin.
Minulla ei ollut minkäänlaista tukiverkostoa ympärilläni, myös lääkäriltä tuli aborttilupa "liukuhihnalta".
Itseäni en syytä koska tilanne oli mikä oli, mutta syytän tilanteeni aiheuttanutta henkilöä ja eritoten terveydenhuollon ammattilaisia siitä, että eivät oikeastaan edes tarjonneet mitään muuta vaihtoehtoa. Kertaakaan kukaan ei kysynyt missään vaiheessa, olenko nyt ihan varma, vai olisiko jotain mistä haluaisin vielä keskustella, ja itse olin liian ahdistunut ja hämmentynyt tajutakseni vaatia mitään muuta kuin mitä annetaan.
Jonkinlaisella tukiverkostolla ja tukitoimilla olisin luultavasti päätynyt toisenlaiseen ratkaisuun.
Kävi niin tai näin, kaikella on tarkoitus, keskity omasi ja jo olemassa olevan lapsesi hyvinvointiin ja ole rohkea päätöksessäsi, mikä ikinä se sitten onkaan.

"Sisaruksen syntymä samaan syssyyn on vielä suurempi kriisi lapselle (vajaan kahden vuoden ikäinen ei näe uutta vauvaa "kivana", vaan kilpailijana ja äidin huomion viejänä) saatikka sitten äidille. Haluttu lapsi on haluttu lapsi, se antaa kriisin kestämsieen voimaa ja tarkoituksen, mutta raiskauksesta alkunsa saanut raskaus jota ei haluttu, vieläpä avioliitossa niin että tuosta tekijästä ei vielä pääse edes jurudusesti eroon kun lapsikin on... tilanteesi on sietämätön"

Niin että se on aina niin, että vanhempi sisarus on äärettömän mustasukkainen. Että toit oikein esille, miten kauheaa on jos toinen lapsi syntyy. Just juu. Voipa kuule olla sekin mahdollisuus, että tuo vanhempi saakin muuta ajareltavaa uudesta tulokkaasta ja onkin innokas hoitamaan pienempäänsä, kuten omanikin oli. Kirjottelet myös halutusta lapsesta, mutta et tuo esille kuitenkaan sitä, että lapsi voikin olla haluttu kun syntyy, voi saatana mitä juttua. Että abortteja nyt vaan lisää, tässähän olisikin hyvä tapaus ja pätevät perustelut.

tiedoksi sinulle kun alat vänkäämään typeriä kommenttejas takas, että minä se en tuota alkuperäistä sitten tuomitse, teki hän abortin tai ei. Hänen tilanteensa on vaikea ja minun mielestäni siinä kohtaan kuuluisi tuoda positiivisia ajatuksia esille, eikä lietsoa tuota kauheaa tilannetta tuomalla esiin miten vaikeaa tulee noiden kahden lapsen kanssa olemaan. Ihan kuin ei mitään positiivisuutta olisi tiedossa, jos toinen lapsi saa syntyä. Ohh hoh.

hermot palaan kirjoitti:

"Sisaruksen syntymä samaan syssyyn on vielä suurempi kriisi lapselle (vajaan kahden vuoden ikäinen ei näe uutta vauvaa "kivana", vaan kilpailijana ja äidin huomion viejänä) saatikka sitten äidille. Haluttu lapsi on haluttu lapsi, se antaa kriisin kestämsieen voimaa ja tarkoituksen, mutta raiskauksesta alkunsa saanut raskaus jota ei haluttu, vieläpä avioliitossa niin että tuosta tekijästä ei vielä pääse edes jurudusesti eroon kun lapsikin on... tilanteesi on sietämätön"

Niin että se on aina niin, että vanhempi sisarus on äärettömän mustasukkainen. Että toit oikein esille, miten kauheaa on jos toinen lapsi syntyy. Just juu. Voipa kuule olla sekin mahdollisuus, että tuo vanhempi saakin muuta ajareltavaa uudesta tulokkaasta ja onkin innokas hoitamaan pienempäänsä, kuten omanikin oli. Kirjottelet myös halutusta lapsesta, mutta et tuo esille kuitenkaan sitä, että lapsi voikin olla haluttu kun syntyy, voi saatana mitä juttua. Että abortteja nyt vaan lisää, tässähän olisikin hyvä tapaus ja pätevät perustelut.

tiedoksi sinulle kun alat vänkäämään typeriä kommenttejas takas, että minä se en tuota alkuperäistä sitten tuomitse, teki hän abortin tai ei. Hänen tilanteensa on vaikea ja minun mielestäni siinä kohtaan kuuluisi tuoda positiivisia ajatuksia esille, eikä lietsoa tuota kauheaa tilannetta tuomalla esiin miten vaikeaa tulee noiden kahden lapsen kanssa olemaan. Ihan kuin ei mitään positiivisuutta olisi tiedossa, jos toinen lapsi saa syntyä. Ohh hoh.

Ennen kuin hermot menee, niin kannattaisi lukea vähän paremmin toisten kommentit. Tristar esitti asian monelta kannalta ja jopa sen toisen VIATTOMAN lapsen näkökannalta (joka vastustajien joukossa yleensä täysin unohdetaan) ja sinulta menee sen takia hermot? Eli sinusta, koska sinun vanhempi tenavasi oli innokas hoitamaan nuorempaa, myös kaikkien muiden on, eikä muita vaihtoehtoja tule huomioida päätösten teossa? Ei, vaikka tämä kyseinen tenava kokee sen lisäksi jo nyt "kotinsa rikkoutumisen" ja varmasti tukeutuu sen tähden enemmän äitiinsä.

Tuo on aika tyypillistä yksisilmäisyyttä; kerrotaan vain lapsen pitämisen positiiviset puolet ja unohdetaan negatiiviset. Ja jos edes vihjaa negatiivisiin puoliin, on jo suorastaan pakottamassa aborttiin?

Et ehkä tuomitse alkuperäistä omissa ajatuksissasi, mutta käytännössä tuomitset hänet tyhmäksi uskoessasi, ettei hän kykene poimimaan toisten viesteistä ja neuvoista itselleen tärkeimpiä asioita ja muodostamaan näistä itselleen ja perheelleen sopivimman ratkaisun.

Käytännössähän Tristar antoi vain myötätuntoa päätöstä tekevälle naiselle kertoessaan ymmärtävänsä, kuinka isoja päätöksiä nainen joutuu miettimään.

satua kirjoitti:

Ennen kuin hermot menee, niin kannattaisi lukea vähän paremmin toisten kommentit. Tristar esitti asian monelta kannalta ja jopa sen toisen VIATTOMAN lapsen näkökannalta (joka vastustajien joukossa yleensä täysin unohdetaan) ja sinulta menee sen takia hermot? Eli sinusta, koska sinun vanhempi tenavasi oli innokas hoitamaan nuorempaa, myös kaikkien muiden on, eikä muita vaihtoehtoja tule huomioida päätösten teossa? Ei, vaikka tämä kyseinen tenava kokee sen lisäksi jo nyt "kotinsa rikkoutumisen" ja varmasti tukeutuu sen tähden enemmän äitiinsä.

Tuo on aika tyypillistä yksisilmäisyyttä; kerrotaan vain lapsen pitämisen positiiviset puolet ja unohdetaan negatiiviset. Ja jos edes vihjaa negatiivisiin puoliin, on jo suorastaan pakottamassa aborttiin?

Et ehkä tuomitse alkuperäistä omissa ajatuksissasi, mutta käytännössä tuomitset hänet tyhmäksi uskoessasi, ettei hän kykene poimimaan toisten viesteistä ja neuvoista itselleen tärkeimpiä asioita ja muodostamaan näistä itselleen ja perheelleen sopivimman ratkaisun.

Käytännössähän Tristar antoi vain myötätuntoa päätöstä tekevälle naiselle kertoessaan ymmärtävänsä, kuinka isoja päätöksiä nainen joutuu miettimään.

joo joo, mahtaako Satua ja tristar olla kumminkin samoja henkilöitä.

"Eli sinusta, koska sinun vanhempi tenavasi oli innokas hoitamaan nuorempaa, myös kaikkien muiden on, eikä muita vaihtoehtoja tule huomioida päätösten teossa? "

Sinulle kuule ihan samat sanat, että kannattaisi lukea paremmin, ennen kuin vastaa. Tarkoitin, että vaihtoehto, "innokkaasti hoitava tenavakin on olemassa" eikä vain ja pelkästään negatiivisia vaihtoehtoja. Eipä ollut sinun puolustuksesi yhtään parempi ja vittuako sinä siinä iniset tuon tristarin puolesta, kaippa tuo itekki osaa itseään puolustaa.

Ja totta tietenkin se, että negatiivisista asioista tulee keskustella, mutta eri asia miten. Tristar toi esille sitä siihen tyyliin kuin abortti olisi ainoa ratkaisu.

"Et ehkä tuomitse alkuperäistä omissa ajatuksissasi, mutta käytännössä tuomitset hänet tyhmäksi uskoessasi, ettei hän kykene poimimaan toisten viesteistä ja neuvoista itselleen tärkeimpiä asioita ja muodostamaan näistä itselleen ja perheelleen sopivimman ratkaisun."

Minä en ole abortin vastustaja, hyväksyn sen kun ymmärrän että ketään ei voi pakottaa. Mutta en todellakaan ala sitä kenellekään suosittelemaan, enkä koskaan edes toisi sitä vaihtoehtoa eteen. Sinä laitat minun suuhuni sanoja, että tuomitsen alk.per. tyhmäksi. En todellakaan tuomitse mutta toivon, että tältä palstalta hän ei päätökseensä aihetta saa, sillä jos noita teidän neuvojanne lukee, ni jo on kusessa moni ihminen.

mene vinkuintiaan kirjoitti:

joo joo, mahtaako Satua ja tristar olla kumminkin samoja henkilöitä.

"Eli sinusta, koska sinun vanhempi tenavasi oli innokas hoitamaan nuorempaa, myös kaikkien muiden on, eikä muita vaihtoehtoja tule huomioida päätösten teossa? "

Sinulle kuule ihan samat sanat, että kannattaisi lukea paremmin, ennen kuin vastaa. Tarkoitin, että vaihtoehto, "innokkaasti hoitava tenavakin on olemassa" eikä vain ja pelkästään negatiivisia vaihtoehtoja. Eipä ollut sinun puolustuksesi yhtään parempi ja vittuako sinä siinä iniset tuon tristarin puolesta, kaippa tuo itekki osaa itseään puolustaa.

Ja totta tietenkin se, että negatiivisista asioista tulee keskustella, mutta eri asia miten. Tristar toi esille sitä siihen tyyliin kuin abortti olisi ainoa ratkaisu.

"Et ehkä tuomitse alkuperäistä omissa ajatuksissasi, mutta käytännössä tuomitset hänet tyhmäksi uskoessasi, ettei hän kykene poimimaan toisten viesteistä ja neuvoista itselleen tärkeimpiä asioita ja muodostamaan näistä itselleen ja perheelleen sopivimman ratkaisun."

Minä en ole abortin vastustaja, hyväksyn sen kun ymmärrän että ketään ei voi pakottaa. Mutta en todellakaan ala sitä kenellekään suosittelemaan, enkä koskaan edes toisi sitä vaihtoehtoa eteen. Sinä laitat minun suuhuni sanoja, että tuomitsen alk.per. tyhmäksi. En todellakaan tuomitse mutta toivon, että tältä palstalta hän ei päätökseensä aihetta saa, sillä jos noita teidän neuvojanne lukee, ni jo on kusessa moni ihminen.

"Ja totta tietenkin se, että negatiivisista asioista tulee keskustella, mutta eri asia miten. Tristar toi esille sitä siihen tyyliin kuin abortti olisi ainoa ratkaisu."

MIKÄ kohta tuossa Tristarin tekstissä neuvoi menemään aborttiin?

"ÄLÄ JÄÄ YKSIN! Sinä ja lapsesi molemmat kärsitte kaikkein eniten jos annat itsesi kadota, turtua ja tuhoutua henkisesti. Aborttiasiaan en sinällään ota kantaa, sinä tiedät itse mihin pystyt enkä voi misään nimessä kuvitella kenenkään muun tuntevan tuskaasi paremmin kuin sinä itse.

Soita paikalliseen terveyskeskukseen ja pyydä tulla ohjatuksi psykologille raiskauksen, ei-toivotun raskauden ja eron vuoksi. Tuo kriisisumma on jo niin kauhea ettet VOI jäädä käsittelemään sitä yksin!!"

Se mihin hän neuvoi, oli mennä hakemaan apua päätökseensä. Hän jopa suoraan sanoi, ettei aborttiasiaan ota kantaa, vaan sanoi, että nainen itse tietää ainoana oikean vastauksen tilanteeseen. Ja sen selvittääkseen tuossa kriisitilanteessa, hänen kannattaisi hakea ulkopuolista ja puolueetonta apua.

"sillä jos noita teidän neuvojanne lukee, ni jo on kusessa moni ihminen."

Kyllä on pahassa kusessa, jos kuuntelee omaa sisintään ja siihen päätökseensä hakee vielä ammatti-ihmiseltä apuakin, aivan kuten Tristar neuvoi :D

satua kirjoitti:

"Ja totta tietenkin se, että negatiivisista asioista tulee keskustella, mutta eri asia miten. Tristar toi esille sitä siihen tyyliin kuin abortti olisi ainoa ratkaisu."

MIKÄ kohta tuossa Tristarin tekstissä neuvoi menemään aborttiin?

"ÄLÄ JÄÄ YKSIN! Sinä ja lapsesi molemmat kärsitte kaikkein eniten jos annat itsesi kadota, turtua ja tuhoutua henkisesti. Aborttiasiaan en sinällään ota kantaa, sinä tiedät itse mihin pystyt enkä voi misään nimessä kuvitella kenenkään muun tuntevan tuskaasi paremmin kuin sinä itse.

Soita paikalliseen terveyskeskukseen ja pyydä tulla ohjatuksi psykologille raiskauksen, ei-toivotun raskauden ja eron vuoksi. Tuo kriisisumma on jo niin kauhea ettet VOI jäädä käsittelemään sitä yksin!!"

Se mihin hän neuvoi, oli mennä hakemaan apua päätökseensä. Hän jopa suoraan sanoi, ettei aborttiasiaan ota kantaa, vaan sanoi, että nainen itse tietää ainoana oikean vastauksen tilanteeseen. Ja sen selvittääkseen tuossa kriisitilanteessa, hänen kannattaisi hakea ulkopuolista ja puolueetonta apua.

"sillä jos noita teidän neuvojanne lukee, ni jo on kusessa moni ihminen."

Kyllä on pahassa kusessa, jos kuuntelee omaa sisintään ja siihen päätökseensä hakee vielä ammatti-ihmiseltä apuakin, aivan kuten Tristar neuvoi :D

"Vanhempien ero, kun siihen on vielä liittynyt väkivaltaa, on pienelle lapselle aina suuri kriisi, niinkuin vanhemmillekin. Sisaruksen syntymä samaan syssyyn on vielä suurempi kriisi lapselle (vajaan kahden vuoden ikäinen ei näe uutta vauvaa "kivana", vaan kilpailijana ja äidin huomion viejänä) saatikka sitten äidille. Haluttu lapsi on haluttu lapsi, se antaa kriisin kestämsieen voimaa ja tarkoituksen, mutta raiskauksesta alkunsa saanut raskaus jota ei haluttu, vieläpä avioliitossa niin että tuosta tekijästä ei vielä pääse edes jurudusesti eroon kun lapsikin on... tilanteesi on sietämätön."

voi voi kun tämä unohtui sinun niin pätevästä tekstistäsi.

ohhohhoijakkaaaaaaaa kirjoitti:

"Vanhempien ero, kun siihen on vielä liittynyt väkivaltaa, on pienelle lapselle aina suuri kriisi, niinkuin vanhemmillekin. Sisaruksen syntymä samaan syssyyn on vielä suurempi kriisi lapselle (vajaan kahden vuoden ikäinen ei näe uutta vauvaa "kivana", vaan kilpailijana ja äidin huomion viejänä) saatikka sitten äidille. Haluttu lapsi on haluttu lapsi, se antaa kriisin kestämsieen voimaa ja tarkoituksen, mutta raiskauksesta alkunsa saanut raskaus jota ei haluttu, vieläpä avioliitossa niin että tuosta tekijästä ei vielä pääse edes jurudusesti eroon kun lapsikin on... tilanteesi on sietämätön."

voi voi kun tämä unohtui sinun niin pätevästä tekstistäsi.

lukea vastaukset ihan kokonaan, eikä toisistaan täysin erillisinä lauseina?

Uskomatonta, ettei teillä näy ajatus pysyvän kasassa niin kauan, että ehtisitte lukea KOKO jutun, eikä vain osaa siitä. Sinä unohdat viesteistä kaiken muun, jos yksi kohta sattuu EHKÄ sopimaan abortin suosittelemiseksi.? Sattumalta kun se lopputeksti näytti tilanteen olevan täysin päinvastoin!

Aivan, varmasti aloittajan tilanne on sietämätön, koska tottakai hänen täytyy ajatella sen sisällään olevan alkion lisäksi paitsi omaa jaksamistaan myös sen jo olemassa olevan lapsen hyvinvointia. Ja tottakai hänen jaksamiseensa vaikuttaa uuden lapsen suhteen se, miten se on saanut alkunsa jne. Hänen täytyy siis ITSE huomioida etukäteen mahdollisimman hyvin KAIKKI näkökannat ja miettiä sitten niiden perusteella, mikä olisi paras vaihtoehto KAIKKIEN NÄKÖKANTOJEN valossa ja juuri heille.

mene vinkuintiaan kirjoitti:

joo joo, mahtaako Satua ja tristar olla kumminkin samoja henkilöitä.

"Eli sinusta, koska sinun vanhempi tenavasi oli innokas hoitamaan nuorempaa, myös kaikkien muiden on, eikä muita vaihtoehtoja tule huomioida päätösten teossa? "

Sinulle kuule ihan samat sanat, että kannattaisi lukea paremmin, ennen kuin vastaa. Tarkoitin, että vaihtoehto, "innokkaasti hoitava tenavakin on olemassa" eikä vain ja pelkästään negatiivisia vaihtoehtoja. Eipä ollut sinun puolustuksesi yhtään parempi ja vittuako sinä siinä iniset tuon tristarin puolesta, kaippa tuo itekki osaa itseään puolustaa.

Ja totta tietenkin se, että negatiivisista asioista tulee keskustella, mutta eri asia miten. Tristar toi esille sitä siihen tyyliin kuin abortti olisi ainoa ratkaisu.

"Et ehkä tuomitse alkuperäistä omissa ajatuksissasi, mutta käytännössä tuomitset hänet tyhmäksi uskoessasi, ettei hän kykene poimimaan toisten viesteistä ja neuvoista itselleen tärkeimpiä asioita ja muodostamaan näistä itselleen ja perheelleen sopivimman ratkaisun."

Minä en ole abortin vastustaja, hyväksyn sen kun ymmärrän että ketään ei voi pakottaa. Mutta en todellakaan ala sitä kenellekään suosittelemaan, enkä koskaan edes toisi sitä vaihtoehtoa eteen. Sinä laitat minun suuhuni sanoja, että tuomitsen alk.per. tyhmäksi. En todellakaan tuomitse mutta toivon, että tältä palstalta hän ei päätökseensä aihetta saa, sillä jos noita teidän neuvojanne lukee, ni jo on kusessa moni ihminen.

Toivotaan että ap osa lukea viestisi paremmin kuin sinä. Otin kirjoittaessani jo huomioon että jos annan sivulauseessakaan ymmärtää että aborttikin voisi tulla kyseeseen, että ymmärtäisin täysin miksi se tulisi, te vauhkoajat ristiinnaulitsette minut smantien :D

kiitos satua vain puolustuksesta, ymmärsit oikein. Tarkoitus oli miettiä ääneen sekä hyviä että huonoja asioita, eikö herranjestas negatiivisista asioista saa puhua ääneen ensinkään, ihmettelen??

Emme ole samoja henkilöitä, tosiaan. vain useimmista pointeista samaa mieltä.

Että toin asian esille niinkuin abortti olisi ainoa ratkaisu... sanoin suoraan että tilanne on sietämätön. Mitä se on. En ottanut kantaa siihen pitäisikö raskaus keskeyttää vai jatkaa, mikäli huomasit, se ei ole minun asiani. Minun asiani on ilmaista että ymmärrän tilanteen ja tunnen myötätuntoa.

Että satua sinun suuhusi sanoja laitta... lakkaa sinä syöttämästä niitä minulle!

Lapset Eivät ole aina ihania ja uuden lapsen syntymä on kriisi ehjässäkin perheessä, saati sitten väkivallan rikkomassa. Se on tosiasia.

***

ohhohhoijakkaaaaaaaa kirjoitti:

"Vanhempien ero, kun siihen on vielä liittynyt väkivaltaa, on pienelle lapselle aina suuri kriisi, niinkuin vanhemmillekin. Sisaruksen syntymä samaan syssyyn on vielä suurempi kriisi lapselle (vajaan kahden vuoden ikäinen ei näe uutta vauvaa "kivana", vaan kilpailijana ja äidin huomion viejänä) saatikka sitten äidille. Haluttu lapsi on haluttu lapsi, se antaa kriisin kestämsieen voimaa ja tarkoituksen, mutta raiskauksesta alkunsa saanut raskaus jota ei haluttu, vieläpä avioliitossa niin että tuosta tekijästä ei vielä pääse edes jurudusesti eroon kun lapsikin on... tilanteesi on sietämätön."

voi voi kun tämä unohtui sinun niin pätevästä tekstistäsi.

että tuo kohta toisen lapsen syntymästä oli tähdätty hieman tuolle edelliselle vastaajalle ketjussa joka korosti sitä miten on "kiva" kun lapsella on sisarus, ja että sen vuoksi uusikin lapsi tulisi tottakai tehdä...

Tätä ajatellen kirjoitin tuon. Unohtui rautalanka matkasta, niin.

Voitko väittää että jokin kohta tuossa lainaamassasi kappaleessa ei olisi totta?

***

hermot palaan kirjoitti:

"Sisaruksen syntymä samaan syssyyn on vielä suurempi kriisi lapselle (vajaan kahden vuoden ikäinen ei näe uutta vauvaa "kivana", vaan kilpailijana ja äidin huomion viejänä) saatikka sitten äidille. Haluttu lapsi on haluttu lapsi, se antaa kriisin kestämsieen voimaa ja tarkoituksen, mutta raiskauksesta alkunsa saanut raskaus jota ei haluttu, vieläpä avioliitossa niin että tuosta tekijästä ei vielä pääse edes jurudusesti eroon kun lapsikin on... tilanteesi on sietämätön"

Niin että se on aina niin, että vanhempi sisarus on äärettömän mustasukkainen. Että toit oikein esille, miten kauheaa on jos toinen lapsi syntyy. Just juu. Voipa kuule olla sekin mahdollisuus, että tuo vanhempi saakin muuta ajareltavaa uudesta tulokkaasta ja onkin innokas hoitamaan pienempäänsä, kuten omanikin oli. Kirjottelet myös halutusta lapsesta, mutta et tuo esille kuitenkaan sitä, että lapsi voikin olla haluttu kun syntyy, voi saatana mitä juttua. Että abortteja nyt vaan lisää, tässähän olisikin hyvä tapaus ja pätevät perustelut.

tiedoksi sinulle kun alat vänkäämään typeriä kommenttejas takas, että minä se en tuota alkuperäistä sitten tuomitse, teki hän abortin tai ei. Hänen tilanteensa on vaikea ja minun mielestäni siinä kohtaan kuuluisi tuoda positiivisia ajatuksia esille, eikä lietsoa tuota kauheaa tilannetta tuomalla esiin miten vaikeaa tulee noiden kahden lapsen kanssa olemaan. Ihan kuin ei mitään positiivisuutta olisi tiedossa, jos toinen lapsi saa syntyä. Ohh hoh.

En puhunut lapsen mustasukkaisuudesta vaan normaalista reaktiosta uuteen sisarukseen. Lapsen psykologiasta sinulla mitään tietoa? Puolentoista vuoden ikäinen lapsi reagoi uuteen tulokkaaseen vahvasti tavalla tai toisella vaikka varsinaista mustasukkaisuutta ei ilmenisikään, ja se kuuluu asiaan, on varsin normaalia. Esikoinen on tottunut siihen että äiti on vain hänen, hänen huolenpitäjänsä ja suojelijansa, suurin turvallisuudentunne tulee äidistä, korostettuna vielä jos perheessä on esiintynyt väkivaltaakin. Lapsi ripustautuu äitiinsä maailman keskipisteenä.

Kun uusi vauva syntyy, on äidillä yhtäkkiä muuta ajateltavaa. Lapsi ei saa äidin huomiota, vauva saa. Vauvaa imetetään lähes vuorokauden ympäri, se on jatkuvasti sylissä, isompi lapsi joutuu luopumaan erikoisasemastaan ja jakamaan rakkaimman ihmisensä jonka hän on koko ikänsä saanut pitää kokonaan.

Se On kriisi vaikka perheessä olisi muuten kaikki hyvin, ja se on sitä jossain määrin kaikilla. Lapsi voi olla myöhemmin innolla hoitamassa tulokasta, tietenkin, niin oli omanikin (ylpeänä kantoi vaippoja roskikseen kun pyydettiin) mutta tosiasia on että juuri vauvan syntymän jälkeisissä oloissa ei paljoa sitä vanhempaa lasta naurata. Ei silloin kun se on vajaa kaksivuotias eli sen kanssa ei voi hirveästi keskustellakaan tulevasta tilanteesta :D

Et tunnu ymmärtävän tätä lainkaan. Se ei ole pirujen maalaamista seinille, vaan sen myöntämistä että tunnen tosiasiat. Tahdotko sinä tiukasti pitää ne ruusunpunalasit päässäsi oli siitä kuinka paljon vahinkoa vain?

Masennukseen sairastuvat kaikkein todennäköisimmin ne joilla on epärealistiset odotukset äitiydestä tai uduesta lapsesta. Mitä enemmän odottaa, sen varmemmin saa pettyä. Kun odotukset ovat realistiset ja perustuvat tosiasioihin ja kokemuskeen, on paljon, paljon parempi mahdollisuus pärjätä kovissakin tuulissa.

Siksi minusta todellisuuden kaunistelu ei palvele ketään.

***

Tristar kirjoitti:

että tuo kohta toisen lapsen syntymästä oli tähdätty hieman tuolle edelliselle vastaajalle ketjussa joka korosti sitä miten on "kiva" kun lapsella on sisarus, ja että sen vuoksi uusikin lapsi tulisi tottakai tehdä...

Tätä ajatellen kirjoitin tuon. Unohtui rautalanka matkasta, niin.

Voitko väittää että jokin kohta tuossa lainaamassasi kappaleessa ei olisi totta?

***

"että tuo kohta toisen lapsen syntymästä oli tähdätty hieman tuolle edelliselle vastaajalle ketjussa joka korosti sitä miten on "kiva" kun lapsella on sisarus, ja että sen vuoksi uusikin lapsi tulisi tottakai tehdä..."

Jaa niin, olisi ilmeisesti negatiivinen asia SINUN mielestäsi jos nyt ai vaikka tapahtuisikaan aborttia. Mitä helvettiä hei oikein tarkoitat. Niinkuin ehdointahdoin on tuotava esille nuo neg. asiat.

"Voitko väittää että jokin kohta tuossa lainaamassasi kappaleessa ei olisi totta? "

no voi vittu, voihan se olla totta ja ei välttämättä ole totta. Riippuu siitä lapsesta ja hänen käsittelykyvystään. Et SINÄ, ainakaan tuosta asiasta tunnu tietävän mitään muuta kuin sen, että aina pari vuotias kokee nuoremman vakavana uhkana, muka. Olisit kun kerran niin vitun fiksu olet, niin tuonut esille myös positiivisia asioita.

Tristar kirjoitti:

En puhunut lapsen mustasukkaisuudesta vaan normaalista reaktiosta uuteen sisarukseen. Lapsen psykologiasta sinulla mitään tietoa? Puolentoista vuoden ikäinen lapsi reagoi uuteen tulokkaaseen vahvasti tavalla tai toisella vaikka varsinaista mustasukkaisuutta ei ilmenisikään, ja se kuuluu asiaan, on varsin normaalia. Esikoinen on tottunut siihen että äiti on vain hänen, hänen huolenpitäjänsä ja suojelijansa, suurin turvallisuudentunne tulee äidistä, korostettuna vielä jos perheessä on esiintynyt väkivaltaakin. Lapsi ripustautuu äitiinsä maailman keskipisteenä.

Kun uusi vauva syntyy, on äidillä yhtäkkiä muuta ajateltavaa. Lapsi ei saa äidin huomiota, vauva saa. Vauvaa imetetään lähes vuorokauden ympäri, se on jatkuvasti sylissä, isompi lapsi joutuu luopumaan erikoisasemastaan ja jakamaan rakkaimman ihmisensä jonka hän on koko ikänsä saanut pitää kokonaan.

Se On kriisi vaikka perheessä olisi muuten kaikki hyvin, ja se on sitä jossain määrin kaikilla. Lapsi voi olla myöhemmin innolla hoitamassa tulokasta, tietenkin, niin oli omanikin (ylpeänä kantoi vaippoja roskikseen kun pyydettiin) mutta tosiasia on että juuri vauvan syntymän jälkeisissä oloissa ei paljoa sitä vanhempaa lasta naurata. Ei silloin kun se on vajaa kaksivuotias eli sen kanssa ei voi hirveästi keskustellakaan tulevasta tilanteesta :D

Et tunnu ymmärtävän tätä lainkaan. Se ei ole pirujen maalaamista seinille, vaan sen myöntämistä että tunnen tosiasiat. Tahdotko sinä tiukasti pitää ne ruusunpunalasit päässäsi oli siitä kuinka paljon vahinkoa vain?

Masennukseen sairastuvat kaikkein todennäköisimmin ne joilla on epärealistiset odotukset äitiydestä tai uduesta lapsesta. Mitä enemmän odottaa, sen varmemmin saa pettyä. Kun odotukset ovat realistiset ja perustuvat tosiasioihin ja kokemuskeen, on paljon, paljon parempi mahdollisuus pärjätä kovissakin tuulissa.

Siksi minusta todellisuuden kaunistelu ei palvele ketään.

***

ymmärtävän minun pointtiani. Sinä olisit voinut tuoda esille myös positiivisia asioita tuosta toisen lapsen syntymästä. Ja sitten tuohon lapsen kehitys psykologiaan.... tuota on tullut ammatin puolesta luettua, joten pidä sinä pääsi kiinni siitä, etten minä ymmärrä. Tottakai uuden tulokkaan syntyminen on aina kriisi tavalla tai toisella sille vanhemmalle, mutta kun se ei kuitenkaan aina ole noin synkkää mitä SINÄ annoit kuvan.

Masentuneelle ihmiselle syötät negatiivisuutta oikein kunnolla ja hyvää tulee. Luuletko tosiaan että vain nämä asiat käytäisiin läpi myös ammattiauttajalla. Ohhohhoijakkaa.

Kyllä on tärkeää, että ainakin sinun abortin hyväksyntäsi ja edistämisesi tulee esille, sehän tuntuu olevan sinun päämääräsi. Ja siitä ei tingitä, ei.

Olet aivan samaa kastia, kuin nuo suu vaahdossa huutavat vastustajat. Perustakaa oma lahko ja pysykää poissa näistä foorumeista.

Tristar kirjoitti:

Toivotaan että ap osa lukea viestisi paremmin kuin sinä. Otin kirjoittaessani jo huomioon että jos annan sivulauseessakaan ymmärtää että aborttikin voisi tulla kyseeseen, että ymmärtäisin täysin miksi se tulisi, te vauhkoajat ristiinnaulitsette minut smantien :D

kiitos satua vain puolustuksesta, ymmärsit oikein. Tarkoitus oli miettiä ääneen sekä hyviä että huonoja asioita, eikö herranjestas negatiivisista asioista saa puhua ääneen ensinkään, ihmettelen??

Emme ole samoja henkilöitä, tosiaan. vain useimmista pointeista samaa mieltä.

Että toin asian esille niinkuin abortti olisi ainoa ratkaisu... sanoin suoraan että tilanne on sietämätön. Mitä se on. En ottanut kantaa siihen pitäisikö raskaus keskeyttää vai jatkaa, mikäli huomasit, se ei ole minun asiani. Minun asiani on ilmaista että ymmärrän tilanteen ja tunnen myötätuntoa.

Että satua sinun suuhusi sanoja laitta... lakkaa sinä syöttämästä niitä minulle!

Lapset Eivät ole aina ihania ja uuden lapsen syntymä on kriisi ehjässäkin perheessä, saati sitten väkivallan rikkomassa. Se on tosiasia.

***

"kiitos satua vain puolustuksesta, ymmärsit oikein. Tarkoitus oli miettiä ääneen sekä hyviä että huonoja asioita, eikö herranjestas negatiivisista asioista saa puhua ääneen ensinkään, ihmettelen??

Emme ole samoja henkilöitä, tosiaan. vain useimmista pointeista samaa mieltä."

Etpä paljoa tukea muualta saa kuin tuolta satutädiltä, kumma juttu. Lähes aina sama asia, te kaksi vouhkaamassa samassa keskustelussa.

satua kirjoitti:

lukea vastaukset ihan kokonaan, eikä toisistaan täysin erillisinä lauseina?

Uskomatonta, ettei teillä näy ajatus pysyvän kasassa niin kauan, että ehtisitte lukea KOKO jutun, eikä vain osaa siitä. Sinä unohdat viesteistä kaiken muun, jos yksi kohta sattuu EHKÄ sopimaan abortin suosittelemiseksi.? Sattumalta kun se lopputeksti näytti tilanteen olevan täysin päinvastoin!

Aivan, varmasti aloittajan tilanne on sietämätön, koska tottakai hänen täytyy ajatella sen sisällään olevan alkion lisäksi paitsi omaa jaksamistaan myös sen jo olemassa olevan lapsen hyvinvointia. Ja tottakai hänen jaksamiseensa vaikuttaa uuden lapsen suhteen se, miten se on saanut alkunsa jne. Hänen täytyy siis ITSE huomioida etukäteen mahdollisimman hyvin KAIKKI näkökannat ja miettiä sitten niiden perusteella, mikä olisi paras vaihtoehto KAIKKIEN NÄKÖKANTOJEN valossa ja juuri heille.

"Sinä unohdat viesteistä kaiken muun, jos yksi kohta sattuu EHKÄ sopimaan abortin suosittelemiseksi.? "

tuliko sinullekin EHKÄ sellainen olo.....?

Edelleen pidä huoli vain omista asioistasi.

ohhohhoijakkaaaaa kirjoitti:

"että tuo kohta toisen lapsen syntymästä oli tähdätty hieman tuolle edelliselle vastaajalle ketjussa joka korosti sitä miten on "kiva" kun lapsella on sisarus, ja että sen vuoksi uusikin lapsi tulisi tottakai tehdä..."

Jaa niin, olisi ilmeisesti negatiivinen asia SINUN mielestäsi jos nyt ai vaikka tapahtuisikaan aborttia. Mitä helvettiä hei oikein tarkoitat. Niinkuin ehdointahdoin on tuotava esille nuo neg. asiat.

"Voitko väittää että jokin kohta tuossa lainaamassasi kappaleessa ei olisi totta? "

no voi vittu, voihan se olla totta ja ei välttämättä ole totta. Riippuu siitä lapsesta ja hänen käsittelykyvystään. Et SINÄ, ainakaan tuosta asiasta tunnu tietävän mitään muuta kuin sen, että aina pari vuotias kokee nuoremman vakavana uhkana, muka. Olisit kun kerran niin vitun fiksu olet, niin tuonut esille myös positiivisia asioita.

Siis se että uskalsin sanoa negatiivisen asian, joka on kiistattomasti totta, tarkoittaa sitä että minusta abortti olisi parempi vaihtoehto? Hetko... etkö sinä lukenut ensinkää sitä kohtaa jossa totesin ettei yhden tai toisen vaihtoehdon suositteleminen ole minun asiani, voin vain osoittaa myötätuntoa ja ymmärrystä vaikeassa tilanteessa olevalle?

Miten julma sinä oikein olet??

Tottakai "ehdoin tahdoin" on tuotava esille nuo negatiiviset asiat, tyhmäkö sinä olet? Päätös tehdään TODELLISTAN asioiden perusteella, ei niiden ruusunpunalasien. On aivan sama mitä TOIVOO olevan, todellisuus iskee päin näköä kuitenkin.

Ota google kauniiseen näppikseen ja lukaise muutama artikkeli sisaruksen syntymän vaikutuksesta alle kaksivuotiaaseen lapseen, ole hyvä. Urputa vasta sitten tietämyksen määrästä. Tottakai jokainen lapsen psykologiaan tai -kasvatulkseen erikoistunut henkilö valehtelee, Sinä tiedät toki paremmin :D

Lasten persoonallisuuksilla on eroja, totta. Sekään ei poista sitä tosiasiaa että lapsi näkee uuden lapsen kilpailijana ja se on täysin normaalia ja sen tulee olla odotettu reaktio, jos sitä ei tule, on jotain vialla. Jos lapsi tukahduttaa noin perustavanlaatuisia tunteita on syytä olettaa että hänellä on siihen syy, ja se syy ei ole heppoinen. Lapsi kun ei osaa järkeillä tilannetta itselleen niinkuin aikuinen osaa, vaan hän toimii puhtaasti tunteensa pohjalta.

Uuden lapsen tuloon liittyy toki positiivisa asioita paljon, mutta montaakaan niitä ei ole esillä juuri syntymän jälkeen. Et taida ymmärtää lainkaan kuinka raskasta tuo aika on? Vieläpä yksin?? Myöhemmin, kun lapset kasvavat, on toki ihanaa että on sisarus. Mutta millä hinnalla..?

Älä tee itsestäsi enää suurempaa törppöä, vaan tutki asiaa ennenkuin annat typeriä lausuntoja.

***

ohhohhoijakkaaaa kirjoitti:

"kiitos satua vain puolustuksesta, ymmärsit oikein. Tarkoitus oli miettiä ääneen sekä hyviä että huonoja asioita, eikö herranjestas negatiivisista asioista saa puhua ääneen ensinkään, ihmettelen??

Emme ole samoja henkilöitä, tosiaan. vain useimmista pointeista samaa mieltä."

Etpä paljoa tukea muualta saa kuin tuolta satutädiltä, kumma juttu. Lähes aina sama asia, te kaksi vouhkaamassa samassa keskustelussa.

...kieltämättä täällä ehkä tällä hetkellä aktiivisimmat. Älä huoli, minä häviän tänään ennen puoltapäivää, on paljon tekemistä :D

***

etpä tunnut itse kirjoitti:

ymmärtävän minun pointtiani. Sinä olisit voinut tuoda esille myös positiivisia asioita tuosta toisen lapsen syntymästä. Ja sitten tuohon lapsen kehitys psykologiaan.... tuota on tullut ammatin puolesta luettua, joten pidä sinä pääsi kiinni siitä, etten minä ymmärrä. Tottakai uuden tulokkaan syntyminen on aina kriisi tavalla tai toisella sille vanhemmalle, mutta kun se ei kuitenkaan aina ole noin synkkää mitä SINÄ annoit kuvan.

Masentuneelle ihmiselle syötät negatiivisuutta oikein kunnolla ja hyvää tulee. Luuletko tosiaan että vain nämä asiat käytäisiin läpi myös ammattiauttajalla. Ohhohhoijakkaa.

Kyllä on tärkeää, että ainakin sinun abortin hyväksyntäsi ja edistämisesi tulee esille, sehän tuntuu olevan sinun päämääräsi. Ja siitä ei tingitä, ei.

Olet aivan samaa kastia, kuin nuo suu vaahdossa huutavat vastustajat. Perustakaa oma lahko ja pysykää poissa näistä foorumeista.

Sinä saat vain kerta kerralta kummempia käsityksiä minun kirjoituksistani. Toivoisinpa että ap kertoisi ymmärtääkö hän kirjoittamani samalla tavoin..?

Annoinko kuvan että uuden lapsen syntymä on SYNKKÄÄ? Wau, en huomannutkaan. Hassu tulkinta. Laitetaanko nyt sitten lässytysvaihde silmään ja todetaan että

"vauvat on niin ihania, ajattele nyt kun se ensimmäisen ekrran katsoo sinuun ja sinä rakastat sitä niin kauheasti... siinä unohtuu kaikki paha mitä se isä on tehnyt, se on vain maailman ihanin tunne, kyllä te selviätte, kyllä apua saa aina kun pyytää rohkeutta vain ja tee se lapsi"

Tämänkö halusit kuulla? En voi kirjoittaa ilman sarkasmia koska apua EI aina saa ja se pitää tise hakea. Luulen tosiaan että ammattiauttajalla käydään läpi KAIKKI puolet asiasta, ei vain ne mitä rajallisen tilan ja ajan puitteissa tässä kirjoitan. Kirjoitan sen mitä minulle tulee ensimmäisenä mieleen :D en istu kolmea päivää harkitsemassa sanojani ensin. Se kai on keskustelupalstan ajatus. reaktioista, keskusteluja. Ei julistustekstiä joka on hiottu ja johon ei odoteta vastausta.

Hyväksyn abortin, kyllä. En pyri edistämään sitä. Miten ihmeessä joku voi kuvitella että hyötyisin jotenkin siitä mitä joku muu päättää raskautensa suhteen tehdä? Miten se voisi minuun vaikuttaa millään tavalla?? Miksi ihmeessä tahtoisin "edistää" juuri jotakin vaihtoehtoa??

Miksi joka viestissä täytyy kysyä sama asia? Lukeeko näitä kukaan enne vastaamista?

***

ohhohhoijakkaaaa kirjoitti:

"kiitos satua vain puolustuksesta, ymmärsit oikein. Tarkoitus oli miettiä ääneen sekä hyviä että huonoja asioita, eikö herranjestas negatiivisista asioista saa puhua ääneen ensinkään, ihmettelen??

Emme ole samoja henkilöitä, tosiaan. vain useimmista pointeista samaa mieltä."

Etpä paljoa tukea muualta saa kuin tuolta satutädiltä, kumma juttu. Lähes aina sama asia, te kaksi vouhkaamassa samassa keskustelussa.

"Etpä paljoa tukea muualta saa kuin tuolta satutädiltä, kumma juttu. Lähes aina sama asia, te kaksi vouhkaamassa samassa keskustelussa."

Johtuisikohan siitä, että valtaosa ihmisistä ymmärtää, ettei näitä asioita ratkaista huutoäänestyksellä? Vaikka tekisit kymmenen peräkkäistä aloitusta otsikolla "Abortti on murha!" (muutaman voi toki laittaa CAPS LOCK POHJASSA VIESTIN PAINOARVON TEHOSTAMISEKSI) vaihtelevilla nimimerkeillä, niin se ei asiasta tee yhtään enempää totta.

Tristarilla on faktat ja perustelut sen verran hyvin hanskassa, että hänen jälkeensä kommentoiminen on sama kuin ilmestyisi touhukkaana lumikolan kanssa pihalle juuri kun naapuri on kolannut sen puhtaaksi.

Kiva kun joku jaksaa hakata päätään tiiliseinään kerta toisensa jälkeen ;) Minä en jaksaisi.

Tristar kirjoitti:

Siis se että uskalsin sanoa negatiivisen asian, joka on kiistattomasti totta, tarkoittaa sitä että minusta abortti olisi parempi vaihtoehto? Hetko... etkö sinä lukenut ensinkää sitä kohtaa jossa totesin ettei yhden tai toisen vaihtoehdon suositteleminen ole minun asiani, voin vain osoittaa myötätuntoa ja ymmärrystä vaikeassa tilanteessa olevalle?

Miten julma sinä oikein olet??

Tottakai "ehdoin tahdoin" on tuotava esille nuo negatiiviset asiat, tyhmäkö sinä olet? Päätös tehdään TODELLISTAN asioiden perusteella, ei niiden ruusunpunalasien. On aivan sama mitä TOIVOO olevan, todellisuus iskee päin näköä kuitenkin.

Ota google kauniiseen näppikseen ja lukaise muutama artikkeli sisaruksen syntymän vaikutuksesta alle kaksivuotiaaseen lapseen, ole hyvä. Urputa vasta sitten tietämyksen määrästä. Tottakai jokainen lapsen psykologiaan tai -kasvatulkseen erikoistunut henkilö valehtelee, Sinä tiedät toki paremmin :D

Lasten persoonallisuuksilla on eroja, totta. Sekään ei poista sitä tosiasiaa että lapsi näkee uuden lapsen kilpailijana ja se on täysin normaalia ja sen tulee olla odotettu reaktio, jos sitä ei tule, on jotain vialla. Jos lapsi tukahduttaa noin perustavanlaatuisia tunteita on syytä olettaa että hänellä on siihen syy, ja se syy ei ole heppoinen. Lapsi kun ei osaa järkeillä tilannetta itselleen niinkuin aikuinen osaa, vaan hän toimii puhtaasti tunteensa pohjalta.

Uuden lapsen tuloon liittyy toki positiivisa asioita paljon, mutta montaakaan niitä ei ole esillä juuri syntymän jälkeen. Et taida ymmärtää lainkaan kuinka raskasta tuo aika on? Vieläpä yksin?? Myöhemmin, kun lapset kasvavat, on toki ihanaa että on sisarus. Mutta millä hinnalla..?

Älä tee itsestäsi enää suurempaa törppöä, vaan tutki asiaa ennenkuin annat typeriä lausuntoja.

***

..Enkä tarvitse siihen edes Googlea :)

Meidän pikkuisilla on ikäeroa alle 2 vuotta. Eli tytär syntyi heinäkuussa 04 ja poika Marraskuussa 05, laskekoon siis jokainen itse iän. Enivei.. Kun poika syntyi, ja perhe tuli katsomaan vauvaa, niin reaktio oli tytön kohdalla hyvin kielteinen. Ei uskaltanut katsoa vauvaa ollenkaan, vaan itku tuli samantien. Kotiuduttua oli vauvan rintailut yhtä helvettiä. Toinen huusi hinaajan tapaan vieressä, eikä isä kelvannut. Tätä Oopperaa kesti n. 2 viikkoa, ja Sekasortoa kämpässä oli sen ekan kuukauden ajan. Mustasukkaisuutta toki löytyi, mutta nekin oli hallittavissa olevia tilanteita, ja nykyään mahtuvat molemmat mukavasti syliin.

Eli vaikka tilanne alkuunsa näyttää toivottomalta, niin ei se sitä ole kuin kotvasen.

CaroLuna kirjoitti:

..Enkä tarvitse siihen edes Googlea :)

Meidän pikkuisilla on ikäeroa alle 2 vuotta. Eli tytär syntyi heinäkuussa 04 ja poika Marraskuussa 05, laskekoon siis jokainen itse iän. Enivei.. Kun poika syntyi, ja perhe tuli katsomaan vauvaa, niin reaktio oli tytön kohdalla hyvin kielteinen. Ei uskaltanut katsoa vauvaa ollenkaan, vaan itku tuli samantien. Kotiuduttua oli vauvan rintailut yhtä helvettiä. Toinen huusi hinaajan tapaan vieressä, eikä isä kelvannut. Tätä Oopperaa kesti n. 2 viikkoa, ja Sekasortoa kämpässä oli sen ekan kuukauden ajan. Mustasukkaisuutta toki löytyi, mutta nekin oli hallittavissa olevia tilanteita, ja nykyään mahtuvat molemmat mukavasti syliin.

Eli vaikka tilanne alkuunsa näyttää toivottomalta, niin ei se sitä ole kuin kotvasen.

Tässä pointti joka minulta jäi mainitsematta, tilanne kahden pienen kanssa on alkuun hirveä, mutta se ei kestä ikuisesti.

Kyse on täsmälleen siitä kuinka paljon pystyy kestämän. Sitä kun ei osaa sanoa kukaan muu kuin se joka sen kestämisen joutuisi tekemään.

Sanoo kylläkin nainen jonka vanhempi lapsi Ei ollut mustasukkainen mutta terrorisoi kyllä imetyksen päättymään ennen aikojaan. Vauva kieltäytyis lopulta kokonaan rinnasta kun ei koskaan saanut rauhassa syödä. Ehkä se nyt on sellainen kuin on? Kärsimätön, koko ajan tyytymärön pikkupiru? :D :D don't get me wrong, hana napero ja rakastan niitä molempia. Mutta ei se helppoa ole eikä tule olemaankaan.

***

Tristar kirjoitti:

En puhunut lapsen mustasukkaisuudesta vaan normaalista reaktiosta uuteen sisarukseen. Lapsen psykologiasta sinulla mitään tietoa? Puolentoista vuoden ikäinen lapsi reagoi uuteen tulokkaaseen vahvasti tavalla tai toisella vaikka varsinaista mustasukkaisuutta ei ilmenisikään, ja se kuuluu asiaan, on varsin normaalia. Esikoinen on tottunut siihen että äiti on vain hänen, hänen huolenpitäjänsä ja suojelijansa, suurin turvallisuudentunne tulee äidistä, korostettuna vielä jos perheessä on esiintynyt väkivaltaakin. Lapsi ripustautuu äitiinsä maailman keskipisteenä.

Kun uusi vauva syntyy, on äidillä yhtäkkiä muuta ajateltavaa. Lapsi ei saa äidin huomiota, vauva saa. Vauvaa imetetään lähes vuorokauden ympäri, se on jatkuvasti sylissä, isompi lapsi joutuu luopumaan erikoisasemastaan ja jakamaan rakkaimman ihmisensä jonka hän on koko ikänsä saanut pitää kokonaan.

Se On kriisi vaikka perheessä olisi muuten kaikki hyvin, ja se on sitä jossain määrin kaikilla. Lapsi voi olla myöhemmin innolla hoitamassa tulokasta, tietenkin, niin oli omanikin (ylpeänä kantoi vaippoja roskikseen kun pyydettiin) mutta tosiasia on että juuri vauvan syntymän jälkeisissä oloissa ei paljoa sitä vanhempaa lasta naurata. Ei silloin kun se on vajaa kaksivuotias eli sen kanssa ei voi hirveästi keskustellakaan tulevasta tilanteesta :D

Et tunnu ymmärtävän tätä lainkaan. Se ei ole pirujen maalaamista seinille, vaan sen myöntämistä että tunnen tosiasiat. Tahdotko sinä tiukasti pitää ne ruusunpunalasit päässäsi oli siitä kuinka paljon vahinkoa vain?

Masennukseen sairastuvat kaikkein todennäköisimmin ne joilla on epärealistiset odotukset äitiydestä tai uduesta lapsesta. Mitä enemmän odottaa, sen varmemmin saa pettyä. Kun odotukset ovat realistiset ja perustuvat tosiasioihin ja kokemuskeen, on paljon, paljon parempi mahdollisuus pärjätä kovissakin tuulissa.

Siksi minusta todellisuuden kaunistelu ei palvele ketään.

***

Normaali reaktio uudesta sisaruksesta?

Oli minusta enemmän pelkoa, kuin mustasukkaisuutta, mutta en huomannut lapsen sielunelämässä "psykologiassa" tapahtuvan juurikaan mitään Omituista. Taantumista odotin, ja sitä tapahtuikin. Alkoi yöheräilyt, tosin samoihin aikoihin oli korvatulehduskierre, josta selvittiin putkituksella sekä perhepedin voimalla.
Tuosta lapsen ripustautumisesta, niin ei se yksinomaan vaadi mitään konkreettista syytä miksi näin käy toisen tulokkaan saavuttua. Meillä minä oon ollut kokoajan lapsien kanssa enemmän ja tuntuu siltä että vaikka isä kotona onkin, niin Äitiiii! huudetaan silti. On katastrofi jos lähden yksin ovesta ulos, kun isälle huudetaan heipat reippaasti niin minun pitää suukotella pienet moneen otteeseen ja silti itkut tulee. (välillä on toki ollut niinkin ettei haittaa jos menen). Voi lähteä rauhallisin mielin :)

Meillä pyrin ottamaan neitiä mahdollisimman paljon pojan lähelle, ja uskon sen vahvasti vaikuttaneen nopeaan hyväksyntään. Mutta on tietty erilaisia lapsia olemassa, erilaisia vanhempia ja erilaisia tapauksia ja tapoja hoitaa hommat. Hermostuminen oli monesti liian lähellä, mutta siinäpä oppi syömään omat tunteensa kun juurikin ajatteli asiaa sen pienen hämmentyneen lapsen kantilta.
En itse näe huonona vaihtoehtona tehdä sisaruksia putkeen, tietty joku järkevä väli on hyvä olla, muttei puhuta kuitenkaan monista vuosista. Ja se 5 kuukautta väliä raskaudesta raskauteen oli kyllä liian lyhyt, mutta joku vuosi olisikin ihanteellinen.

Tristar kirjoitti:

Tässä pointti joka minulta jäi mainitsematta, tilanne kahden pienen kanssa on alkuun hirveä, mutta se ei kestä ikuisesti.

Kyse on täsmälleen siitä kuinka paljon pystyy kestämän. Sitä kun ei osaa sanoa kukaan muu kuin se joka sen kestämisen joutuisi tekemään.

Sanoo kylläkin nainen jonka vanhempi lapsi Ei ollut mustasukkainen mutta terrorisoi kyllä imetyksen päättymään ennen aikojaan. Vauva kieltäytyis lopulta kokonaan rinnasta kun ei koskaan saanut rauhassa syödä. Ehkä se nyt on sellainen kuin on? Kärsimätön, koko ajan tyytymärön pikkupiru? :D :D don't get me wrong, hana napero ja rakastan niitä molempia. Mutta ei se helppoa ole eikä tule olemaankaan.

***

Muuten sen, et meilläkin tisuttelu kesti vain 3 kuukautta :( Ja siinä punnitsin kyllä hyödyn, ja henkisen hyvinvoinnin. No joo, eikä se yksistään lopahtanut minun päätöksestä, vaan ukko alkoi jo 2 kuukauden iässä nukkumaan koko yön (joka oli hyvin outoa).. Ja se taas vaikutti päivä imutteluihin ja maidon tuotantoon, luonnollisesti.

CaroLuna kirjoitti:

Normaali reaktio uudesta sisaruksesta?

Oli minusta enemmän pelkoa, kuin mustasukkaisuutta, mutta en huomannut lapsen sielunelämässä "psykologiassa" tapahtuvan juurikaan mitään Omituista. Taantumista odotin, ja sitä tapahtuikin. Alkoi yöheräilyt, tosin samoihin aikoihin oli korvatulehduskierre, josta selvittiin putkituksella sekä perhepedin voimalla.
Tuosta lapsen ripustautumisesta, niin ei se yksinomaan vaadi mitään konkreettista syytä miksi näin käy toisen tulokkaan saavuttua. Meillä minä oon ollut kokoajan lapsien kanssa enemmän ja tuntuu siltä että vaikka isä kotona onkin, niin Äitiiii! huudetaan silti. On katastrofi jos lähden yksin ovesta ulos, kun isälle huudetaan heipat reippaasti niin minun pitää suukotella pienet moneen otteeseen ja silti itkut tulee. (välillä on toki ollut niinkin ettei haittaa jos menen). Voi lähteä rauhallisin mielin :)

Meillä pyrin ottamaan neitiä mahdollisimman paljon pojan lähelle, ja uskon sen vahvasti vaikuttaneen nopeaan hyväksyntään. Mutta on tietty erilaisia lapsia olemassa, erilaisia vanhempia ja erilaisia tapauksia ja tapoja hoitaa hommat. Hermostuminen oli monesti liian lähellä, mutta siinäpä oppi syömään omat tunteensa kun juurikin ajatteli asiaa sen pienen hämmentyneen lapsen kantilta.
En itse näe huonona vaihtoehtona tehdä sisaruksia putkeen, tietty joku järkevä väli on hyvä olla, muttei puhuta kuitenkaan monista vuosista. Ja se 5 kuukautta väliä raskaudesta raskauteen oli kyllä liian lyhyt, mutta joku vuosi olisikin ihanteellinen.

Jaah, jokaisella mielipiteensä..
Kun kävin aikoinaan toista odottamaan esikoinen oli vain 3kk ja ikäeroa heille tuli vuosi.

Ja sanompa vain näin jälkikäteen heidän ollessaan jo kouluikäisiä niin eipä olis paremmin voinut mennä, ei mustasukkaisuutta.. suurimmilta riidoilta ollaan säästytty koska heillä on aina ollut seuraa toisistaan vaikka eri sukupuolta ovatkin..

Näin meillä..

.............. kirjoitti:

"Sinä unohdat viesteistä kaiken muun, jos yksi kohta sattuu EHKÄ sopimaan abortin suosittelemiseksi.? "

tuliko sinullekin EHKÄ sellainen olo.....?

Edelleen pidä huoli vain omista asioistasi.

juuri siksi ihmettelinkin, miten sait Tristarin viestin väännettyä aborttiin kannustamiseksi, kun sellaista kohtaa ei siellä missään ollut.

Mitäs jos sinä pitäisit huolen omista asioistasi, eihän Tristarkaan alunperin esittänyt kommenttiaan SINULLE! :D

Sivusta seuraaja kirjoitti:

"Etpä paljoa tukea muualta saa kuin tuolta satutädiltä, kumma juttu. Lähes aina sama asia, te kaksi vouhkaamassa samassa keskustelussa."

Johtuisikohan siitä, että valtaosa ihmisistä ymmärtää, ettei näitä asioita ratkaista huutoäänestyksellä? Vaikka tekisit kymmenen peräkkäistä aloitusta otsikolla "Abortti on murha!" (muutaman voi toki laittaa CAPS LOCK POHJASSA VIESTIN PAINOARVON TEHOSTAMISEKSI) vaihtelevilla nimimerkeillä, niin se ei asiasta tee yhtään enempää totta.

Tristarilla on faktat ja perustelut sen verran hyvin hanskassa, että hänen jälkeensä kommentoiminen on sama kuin ilmestyisi touhukkaana lumikolan kanssa pihalle juuri kun naapuri on kolannut sen puhtaaksi.

Kiva kun joku jaksaa hakata päätään tiiliseinään kerta toisensa jälkeen ;) Minä en jaksaisi.

täällä olla kanssa joka hetki. Tristarilla homma hanskassa, hah hah haaaaahhhhaaaa. Narsismi sillä on hanskassa hyvin. Hän on oikeassa, eikä kukaan muu. Google on ollut kovassa käytössä ja ollaan niin asiantuntijoita että... ohhohhhoijakkaaaa!!!

No taisit olla itse tristar, joka ajatteli saada persoonalleen lisä puolustusta. hah hah haha hah
Vaan etpä saa.

Tristar kirjoitti:

Sinä saat vain kerta kerralta kummempia käsityksiä minun kirjoituksistani. Toivoisinpa että ap kertoisi ymmärtääkö hän kirjoittamani samalla tavoin..?

Annoinko kuvan että uuden lapsen syntymä on SYNKKÄÄ? Wau, en huomannutkaan. Hassu tulkinta. Laitetaanko nyt sitten lässytysvaihde silmään ja todetaan että

"vauvat on niin ihania, ajattele nyt kun se ensimmäisen ekrran katsoo sinuun ja sinä rakastat sitä niin kauheasti... siinä unohtuu kaikki paha mitä se isä on tehnyt, se on vain maailman ihanin tunne, kyllä te selviätte, kyllä apua saa aina kun pyytää rohkeutta vain ja tee se lapsi"

Tämänkö halusit kuulla? En voi kirjoittaa ilman sarkasmia koska apua EI aina saa ja se pitää tise hakea. Luulen tosiaan että ammattiauttajalla käydään läpi KAIKKI puolet asiasta, ei vain ne mitä rajallisen tilan ja ajan puitteissa tässä kirjoitan. Kirjoitan sen mitä minulle tulee ensimmäisenä mieleen :D en istu kolmea päivää harkitsemassa sanojani ensin. Se kai on keskustelupalstan ajatus. reaktioista, keskusteluja. Ei julistustekstiä joka on hiottu ja johon ei odoteta vastausta.

Hyväksyn abortin, kyllä. En pyri edistämään sitä. Miten ihmeessä joku voi kuvitella että hyötyisin jotenkin siitä mitä joku muu päättää raskautensa suhteen tehdä? Miten se voisi minuun vaikuttaa millään tavalla?? Miksi ihmeessä tahtoisin "edistää" juuri jotakin vaihtoehtoa??

Miksi joka viestissä täytyy kysyä sama asia? Lukeeko näitä kukaan enne vastaamista?

***

"Sinä saat vain kerta kerralta kummempia käsityksiä minun kirjoituksistani. Toivoisinpa että ap kertoisi ymmärtääkö hän kirjoittamani samalla tavoin..? "

Ihan sama mitä ap vastaisi. Entäs ne muut joilla ehkä samaan suuntaan oleva tilanne, entä he?

"Laitetaanko nyt sitten lässytysvaihde silmään ja todetaan että "

Ei tässä mitään lässytystä tarvita, joko alkaa ohjakset loppua vai. Asiat voi tuoda positiivisessa mielessä esiin, ja tuo sinun kertomuksesi lapsen mustasukkaisuudesta olisi voinut saada jatkoa vaikka että, eihän tuokaan sitten ikuisesti kestä. Mutta ei, aborttiin vaan, eihän tuollaisesta selviä ketään, vanhemman lapsen mustasukkaisuudesta, ei.

"Hyväksyn abortin, kyllä. En pyri edistämään sitä. Miten ihmeessä joku voi kuvitella että hyötyisin jotenkin siitä mitä joku muu päättää raskautensa suhteen tehdä? Miten se voisi minuun vaikuttaa millään tavalla?? Miksi ihmeessä tahtoisin "edistää" juuri jotakin vaihtoehtoa??"

Sen takia koska itse olet sen kokenut ja tahdot että muutkin kokevat.... ehkä....noita syitä voisi luetella vaikka kuinka paljon. Ja seuraavassa vastaat itse itsellesi...:

"Miksi joka viestissä täytyy kysyä sama asia? Lukeeko näitä kukaan enne vastaamista? "

Siinäpä se! Nuo kaikki muut jotka sinulle vastaavat ovat väärässä ja SINÄ vain ja ainoastaan olet oikeassa. Merkillistä että olet joutunut ihmettelyn kohteeksi ennenkin?

-Kaarina- kirjoitti:

Jaah, jokaisella mielipiteensä..
Kun kävin aikoinaan toista odottamaan esikoinen oli vain 3kk ja ikäeroa heille tuli vuosi.

Ja sanompa vain näin jälkikäteen heidän ollessaan jo kouluikäisiä niin eipä olis paremmin voinut mennä, ei mustasukkaisuutta.. suurimmilta riidoilta ollaan säästytty koska heillä on aina ollut seuraa toisistaan vaikka eri sukupuolta ovatkin..

Näin meillä..

mene sen synkimmän mukaan. Meillä oli vanhempi, ikäeroa vuosi mustasukkainen, mutta vain hetken. Naapurissa ei oltu sellaisia ollenkaan, siellä tuo ikäero oli puolitoistavuotta.

Mutta toki on olemassa erilaisia lapsia ja ...toiset on toiset ei, niinpä emme voi tuota tietää etukäteen kyllä millään. Asiantuntijatkin sanovat tuosta, että on mahdollista....., mutta ei kuitenkaan mikään sääntö.

CaroLuna kirjoitti:

Normaali reaktio uudesta sisaruksesta?

Oli minusta enemmän pelkoa, kuin mustasukkaisuutta, mutta en huomannut lapsen sielunelämässä "psykologiassa" tapahtuvan juurikaan mitään Omituista. Taantumista odotin, ja sitä tapahtuikin. Alkoi yöheräilyt, tosin samoihin aikoihin oli korvatulehduskierre, josta selvittiin putkituksella sekä perhepedin voimalla.
Tuosta lapsen ripustautumisesta, niin ei se yksinomaan vaadi mitään konkreettista syytä miksi näin käy toisen tulokkaan saavuttua. Meillä minä oon ollut kokoajan lapsien kanssa enemmän ja tuntuu siltä että vaikka isä kotona onkin, niin Äitiiii! huudetaan silti. On katastrofi jos lähden yksin ovesta ulos, kun isälle huudetaan heipat reippaasti niin minun pitää suukotella pienet moneen otteeseen ja silti itkut tulee. (välillä on toki ollut niinkin ettei haittaa jos menen). Voi lähteä rauhallisin mielin :)

Meillä pyrin ottamaan neitiä mahdollisimman paljon pojan lähelle, ja uskon sen vahvasti vaikuttaneen nopeaan hyväksyntään. Mutta on tietty erilaisia lapsia olemassa, erilaisia vanhempia ja erilaisia tapauksia ja tapoja hoitaa hommat. Hermostuminen oli monesti liian lähellä, mutta siinäpä oppi syömään omat tunteensa kun juurikin ajatteli asiaa sen pienen hämmentyneen lapsen kantilta.
En itse näe huonona vaihtoehtona tehdä sisaruksia putkeen, tietty joku järkevä väli on hyvä olla, muttei puhuta kuitenkaan monista vuosista. Ja se 5 kuukautta väliä raskaudesta raskauteen oli kyllä liian lyhyt, mutta joku vuosi olisikin ihanteellinen.

Mietin sun ihannuus vuosia..
Montako vuotta se olisi sitten ihanteellinen ikäeroksi lapsille sinun mielestäsi?

-Vuosi minusta hyvä, koska lapsi ei vielä OIKEASTI ymmärrä sitä tilatta joka on päällä sen uuden tulokkaan myötä.. ( Meillä kaikki sujui alusta loppuun hyvin )

Kaksi vuotta?
-siitä minulla sen verran tietoa, että sisarukseni joka on minua pari vuotta vanhempi niin koitti AINA tilaisuuden tullen koittaa päästä minusta eroon, Paljon oli ollut läheltä piti tilanteita jotta olisi pahemminkin käynyt.. ja tämä se vasta olikin sitä mustasukkaisuutta Eikä mitään muuta, tuossa iässä lapsi ymmärtää jo paljon enemmän kuin 1 vuotias.

-3 vuotta?


Jään odottamaan sinun mielipidettäsi ;)

Kysymys??? kirjoitti:

Mietin sun ihannuus vuosia..
Montako vuotta se olisi sitten ihanteellinen ikäeroksi lapsille sinun mielestäsi?

-Vuosi minusta hyvä, koska lapsi ei vielä OIKEASTI ymmärrä sitä tilatta joka on päällä sen uuden tulokkaan myötä.. ( Meillä kaikki sujui alusta loppuun hyvin )

Kaksi vuotta?
-siitä minulla sen verran tietoa, että sisarukseni joka on minua pari vuotta vanhempi niin koitti AINA tilaisuuden tullen koittaa päästä minusta eroon, Paljon oli ollut läheltä piti tilanteita jotta olisi pahemminkin käynyt.. ja tämä se vasta olikin sitä mustasukkaisuutta Eikä mitään muuta, tuossa iässä lapsi ymmärtää jo paljon enemmän kuin 1 vuotias.

-3 vuotta?


Jään odottamaan sinun mielipidettäsi ;)

No onkohan sellaista Ihannuus vuotta olemassakaan. Mutta 5 kuukautta raskaudesta raskauteen oli mulle itselleni hiukan liian lyhyt aika. Eikä kyse ollut nyt vain lapsien ikäerosta (ihanteena), vaan myös omasta kropasta, joka ei ollut päässyt palautumaan niin että olisi ollut raskauteen valmis. . . Niin taikka sitten kolmas raskaus oli yksinkertaisesti se hankalin ja raskain.

Lapsien ikäeroa miettiessä, niin mitä pienempi väli, niin sen helpommin sopeutuvat lapset. Mutten nyt pois sulje sitä, et jos jonkun sisar/veli sabotoi 2 vuotiaana vauvaa, että jokainen 2 vuotinen tekee näin. Olen kyllä kuullut oikeasti kauhujuttuja sisaruksista joilla on ollut 3 vuottakin ikäeroa, eikä vanhempi sisarus ole päässyt oikein sinuiksi nuoremman sisaren kanssa.

Ja onhan minulla tämä vanhin lapsonen (10v.), joka puolestaan etosi vauvan tuloa, mutta kun tämän näki sairaalassa. Kuvasi jälkikäteen tilannetta näin: Sydämeni suli kun toinen oli niin suloinen. :) Mutta seuraahan näistä toisilleen ei sillain leikkimielellä ole, vaikka kyllä vanhin riehaantuu leikkimään useasti Tosikon kanssa. Auttaa minua valtavasti kun lähdetään ulos, pukemaan tosikkoa, kun itse puen Kolmikkoa.

Ok, mutta lapsetkaan ei kasva pellossa. Vaan lapsia kasvatetaan, opastetaan. Et kyllä varmasti löytyy sitten vikaa vanhemmistakin, jos lapsi ei kykene sulattamaan sisarustaan. Hyvin usein saa lukea ja kuulla kohtaloista joissa vauva vie kaiken huomion.

Olinhan itsekkin tietty peloissani hiukan kuinka sisar reagoi vauvaan, tämän lähelle päästyään. Alkaako muksiminen ja koitetaanko vetää sängystä lattialle jne.. Varaus pitää olla, mutta ei kuitenkaan niin ettei toinen pääse tutustumaan toiseen, siinä pelossa et tapahtuu jotain kauheeta.

Tuli vissiin söperrettyä vähän liikaakin...

CaroLuna kirjoitti:

No onkohan sellaista Ihannuus vuotta olemassakaan. Mutta 5 kuukautta raskaudesta raskauteen oli mulle itselleni hiukan liian lyhyt aika. Eikä kyse ollut nyt vain lapsien ikäerosta (ihanteena), vaan myös omasta kropasta, joka ei ollut päässyt palautumaan niin että olisi ollut raskauteen valmis. . . Niin taikka sitten kolmas raskaus oli yksinkertaisesti se hankalin ja raskain.

Lapsien ikäeroa miettiessä, niin mitä pienempi väli, niin sen helpommin sopeutuvat lapset. Mutten nyt pois sulje sitä, et jos jonkun sisar/veli sabotoi 2 vuotiaana vauvaa, että jokainen 2 vuotinen tekee näin. Olen kyllä kuullut oikeasti kauhujuttuja sisaruksista joilla on ollut 3 vuottakin ikäeroa, eikä vanhempi sisarus ole päässyt oikein sinuiksi nuoremman sisaren kanssa.

Ja onhan minulla tämä vanhin lapsonen (10v.), joka puolestaan etosi vauvan tuloa, mutta kun tämän näki sairaalassa. Kuvasi jälkikäteen tilannetta näin: Sydämeni suli kun toinen oli niin suloinen. :) Mutta seuraahan näistä toisilleen ei sillain leikkimielellä ole, vaikka kyllä vanhin riehaantuu leikkimään useasti Tosikon kanssa. Auttaa minua valtavasti kun lähdetään ulos, pukemaan tosikkoa, kun itse puen Kolmikkoa.

Ok, mutta lapsetkaan ei kasva pellossa. Vaan lapsia kasvatetaan, opastetaan. Et kyllä varmasti löytyy sitten vikaa vanhemmistakin, jos lapsi ei kykene sulattamaan sisarustaan. Hyvin usein saa lukea ja kuulla kohtaloista joissa vauva vie kaiken huomion.

Olinhan itsekkin tietty peloissani hiukan kuinka sisar reagoi vauvaan, tämän lähelle päästyään. Alkaako muksiminen ja koitetaanko vetää sängystä lattialle jne.. Varaus pitää olla, mutta ei kuitenkaan niin ettei toinen pääse tutustumaan toiseen, siinä pelossa et tapahtuu jotain kauheeta.

Tuli vissiin söperrettyä vähän liikaakin...

"Ok, mutta lapsetkaan ei kasva pellossa. Vaan lapsia kasvatetaan, opastetaan. Et kyllä varmasti löytyy sitten vikaa vanhemmistakin, jos lapsi ei kykene sulattamaan sisarustaan. Hyvin usein saa lukea ja kuulla kohtaloista joissa vauva vie kaiken huomion. "

Samaa mieltä, vanhemmat on kyllä melkein suurimmassa osassa tässä miten se vanhempi sen vauvan ottaa. Itsellä lapsilla on ikäeroa 4 vuotta ja vanhempi oli ihan kauhean mustasukkainen. Huomasin itse jossain vaiheessa, että vaikka olin ajatellut että vanhempi on otettava huomioon, niin helposti sitä kuitenmkin itsekin sen vauvan kanssa leperteli. Joskus se on niin pienestä kii. Kun aloin oikein ottaa asiakseni sen vanhemman huomioon ottamisen, niin jo ääni muuttui kellossa.

Mutta niinhän se on, että mikään tapaus ei ole sellainen, että se sitten olisi toisten kohdalla sama. joku voi olla niin mustasukkainen, että tuntuu ettei mikään auta.

sinä se taidat kirjoitti:

täällä olla kanssa joka hetki. Tristarilla homma hanskassa, hah hah haaaaahhhhaaaa. Narsismi sillä on hanskassa hyvin. Hän on oikeassa, eikä kukaan muu. Google on ollut kovassa käytössä ja ollaan niin asiantuntijoita että... ohhohhhoijakkaaaa!!!

No taisit olla itse tristar, joka ajatteli saada persoonalleen lisä puolustusta. hah hah haha hah
Vaan etpä saa.

Homma on hanskassa kyllä, googleakin käytän silloin tällöin. Monestakin asiasta vain tiedän enemmän kuin toiset :D narsistin kanssa olen kyllä elänyt mutta itsessäni en moisia piirteitä tunnista. Et viitsisi valaista minuakin mikä minussa mahtaa viitata narsistiseen häiriöön? Oletan että tarkoitat sitä etkä tervettä luonnollista narsismia joka kuuluu ihmisen persoonaan... sitä minulla kyllä on. Pidän itsestäni enkä haluaisi olla kukaan muu, pidän elämästäni. Se on tervettä narsismia, joka minulla on hanskassa hyvin.

Kirjoitan Aina rekisteröityneenä jottei sekaannuksia pääse syntymään.

***

ohhohhoijakkaaa kirjoitti:

"Sinä saat vain kerta kerralta kummempia käsityksiä minun kirjoituksistani. Toivoisinpa että ap kertoisi ymmärtääkö hän kirjoittamani samalla tavoin..? "

Ihan sama mitä ap vastaisi. Entäs ne muut joilla ehkä samaan suuntaan oleva tilanne, entä he?

"Laitetaanko nyt sitten lässytysvaihde silmään ja todetaan että "

Ei tässä mitään lässytystä tarvita, joko alkaa ohjakset loppua vai. Asiat voi tuoda positiivisessa mielessä esiin, ja tuo sinun kertomuksesi lapsen mustasukkaisuudesta olisi voinut saada jatkoa vaikka että, eihän tuokaan sitten ikuisesti kestä. Mutta ei, aborttiin vaan, eihän tuollaisesta selviä ketään, vanhemman lapsen mustasukkaisuudesta, ei.

"Hyväksyn abortin, kyllä. En pyri edistämään sitä. Miten ihmeessä joku voi kuvitella että hyötyisin jotenkin siitä mitä joku muu päättää raskautensa suhteen tehdä? Miten se voisi minuun vaikuttaa millään tavalla?? Miksi ihmeessä tahtoisin "edistää" juuri jotakin vaihtoehtoa??"

Sen takia koska itse olet sen kokenut ja tahdot että muutkin kokevat.... ehkä....noita syitä voisi luetella vaikka kuinka paljon. Ja seuraavassa vastaat itse itsellesi...:

"Miksi joka viestissä täytyy kysyä sama asia? Lukeeko näitä kukaan enne vastaamista? "

Siinäpä se! Nuo kaikki muut jotka sinulle vastaavat ovat väärässä ja SINÄ vain ja ainoastaan olet oikeassa. Merkillistä että olet joutunut ihmettelyn kohteeksi ennenkin?

Kun en nähtävästi ole sitten lukenut viesteistäni montaakaan, todettakoon TAAS KERRAN että EN ole kokenut aborttia itse. En ole sellaista tehnyt. Minusta kuulostaa NIIN ääliömäiseltä että oletetaan suoraan jokaisen tahtovat toisille saman minkä itselleen, herranpieksut! Vahingossa alkanut raskaus meillä kyllä oli, täyttää ensi viikolla kaksi vuotta.

Lakkaa jo jäkättämästä hyvä ihminen.

Se on kumma niin että nämä "ihmettelijät" jotka lukevat viesteissäni kaikenlaista hassua mitä siellä ei tosiaan lukenut, kikki olettavat että minulla on takanani abortti tai useampia. He haluavat ymmärtää tekstini tavalla joka tukee heidän näkemyksiään, eivätkö lue sitä mitä siinä ruudulla itse asiassa seisoo. Se vituttaa minua, ja monia muita täällä.

***

sinä se taidat kirjoitti:

täällä olla kanssa joka hetki. Tristarilla homma hanskassa, hah hah haaaaahhhhaaaa. Narsismi sillä on hanskassa hyvin. Hän on oikeassa, eikä kukaan muu. Google on ollut kovassa käytössä ja ollaan niin asiantuntijoita että... ohhohhhoijakkaaaa!!!

No taisit olla itse tristar, joka ajatteli saada persoonalleen lisä puolustusta. hah hah haha hah
Vaan etpä saa.

"No taisit olla itse tristar, joka ajatteli saada persoonalleen lisä puolustusta. hah hah haha hah Vaan etpä saa."

Onko sinulla vaikeuksia ymmärtää, että täällä voi tosiaan olla useampiakin ihmisiä, jotka ovat asioista eri mieltä kuin sinä? En ole Tristar enkä kaipaa persoonalleni "lisä puolustusta".

"Google on ollut kovassa käytössä ja ollaan niin asiantuntijoita että..."

Google on ihan hyvä väline tiedon hankkimiseen, kunhan muistaa terveen lähdekritiikin. Mistä mahdat itse ammentaa taustoja ja tukea omille väitteillesi ja ajatusillesi? Ihanko omasta pikku päästäsi, jossa toki asuu Suuri Viisaus ja Lopullinen Totuus?

Tristar kirjoitti:

Kun en nähtävästi ole sitten lukenut viesteistäni montaakaan, todettakoon TAAS KERRAN että EN ole kokenut aborttia itse. En ole sellaista tehnyt. Minusta kuulostaa NIIN ääliömäiseltä että oletetaan suoraan jokaisen tahtovat toisille saman minkä itselleen, herranpieksut! Vahingossa alkanut raskaus meillä kyllä oli, täyttää ensi viikolla kaksi vuotta.

Lakkaa jo jäkättämästä hyvä ihminen.

Se on kumma niin että nämä "ihmettelijät" jotka lukevat viesteissäni kaikenlaista hassua mitä siellä ei tosiaan lukenut, kikki olettavat että minulla on takanani abortti tai useampia. He haluavat ymmärtää tekstini tavalla joka tukee heidän näkemyksiään, eivätkö lue sitä mitä siinä ruudulla itse asiassa seisoo. Se vituttaa minua, ja monia muita täällä.

***

ihme hyypiöitä kun niin väärin ymmärtävät SINUN tekstisi. Oisko kenties parantamisen varaa...?

No ei kai... Jos tosi moni ymmärtää väärin, he ovat väärässä ja SINÄ oikeassa. Onnea vaan elämääsi, se on helppoa kun on aina oikeassa. Hullun on hyvä olla :D :D

on täällä monia kirjoitti:

ihme hyypiöitä kun niin väärin ymmärtävät SINUN tekstisi. Oisko kenties parantamisen varaa...?

No ei kai... Jos tosi moni ymmärtää väärin, he ovat väärässä ja SINÄ oikeassa. Onnea vaan elämääsi, se on helppoa kun on aina oikeassa. Hullun on hyvä olla :D :D

hullulla on ainakin :D

Jos minä kirjoitan jotakin ja joku ymmärtää sen omalla tavallaan, uskonpa että minä tise tiedän paremmin mitä ajattelin ja tarkoitin kuin se tulkitsija joka ei tunne minua? Hmmh? Ilmaisussa saattaa kyllä silloin olla parantamisen varaa, mutta tarpeeksi moni ymmärtää tekstini myös oikein jotta voin päätellä sen olevan edes jotakuinkin ymmärrettävää.

Mielipidekysymyksissä ei ole oikeaa ja väärää, vain näkökantoja. Siksi oletan olevani mielipidekysymyksissä oikeassa vain omalla kohdallani.

***

Tristar kirjoitti:

hullulla on ainakin :D

Jos minä kirjoitan jotakin ja joku ymmärtää sen omalla tavallaan, uskonpa että minä tise tiedän paremmin mitä ajattelin ja tarkoitin kuin se tulkitsija joka ei tunne minua? Hmmh? Ilmaisussa saattaa kyllä silloin olla parantamisen varaa, mutta tarpeeksi moni ymmärtää tekstini myös oikein jotta voin päätellä sen olevan edes jotakuinkin ymmärrettävää.

Mielipidekysymyksissä ei ole oikeaa ja väärää, vain näkökantoja. Siksi oletan olevani mielipidekysymyksissä oikeassa vain omalla kohdallani.

***

tuo sinun viimeinen tekstisi!

Mutta myös raiskauksesta seuranneen lapsen synnyttäminen voi olla erittäin traumaattista.Vai pidätkö raiskausta ns. helppona kohtalona?

äky hoi kirjoitti:

Mutta myös raiskauksesta seuranneen lapsen synnyttäminen voi olla erittäin traumaattista.Vai pidätkö raiskausta ns. helppona kohtalona?

expuolisosta jonka kanssa on jo ennestäänkin lapsi..perheväkivalta on vaikea asia mutta tämä ihminen rakastaa aiempaa lastaan ja on myös rakastanut expuolisoaankin eli asiat ei ole ihan tyypillisestä raiskauksesta vaan perheväkivallasta..

myös abortointi voi olla traumaattista ..eli eiköhän tämän ihmisen kuulu itse päättää kumpi on traumaattisempaa hänelle lopettaa raskaus vai ei lopettaa..

...hänen on käsiteltävä vihan tunteensa myös ekan lapsen suhteen..koska isä on heillä sama...ja hän riistää tällöin myös hänen sisaren..en kuitenkaan vastusta aborttia mutta se pitää olla harkittu eikä vain vihan osoitus/kriisin aihauttama harkitsematon teko.....

kyse kuitenkin kirjoitti:

expuolisosta jonka kanssa on jo ennestäänkin lapsi..perheväkivalta on vaikea asia mutta tämä ihminen rakastaa aiempaa lastaan ja on myös rakastanut expuolisoaankin eli asiat ei ole ihan tyypillisestä raiskauksesta vaan perheväkivallasta..

myös abortointi voi olla traumaattista ..eli eiköhän tämän ihmisen kuulu itse päättää kumpi on traumaattisempaa hänelle lopettaa raskaus vai ei lopettaa..

...hänen on käsiteltävä vihan tunteensa myös ekan lapsen suhteen..koska isä on heillä sama...ja hän riistää tällöin myös hänen sisaren..en kuitenkaan vastusta aborttia mutta se pitää olla harkittu eikä vain vihan osoitus/kriisin aihauttama harkitsematon teko.....

olla ja voi. Todella ajatellusti kirjoitettu. Saisivat edellä olevat ottaa mallia, mutta jo niihin on puututtukin.

mapeen.

NÄyttää tämäkin keskustelu taas menneen sivuraiteille (joo, itsekin syyllinen siihen, kyllä).

Mutta tavallaan myös tosiaan lapsesi on varmasti sinun "turvaköytesi", syy nousta joka aamu ja pysyä elämässä kiinni.

Toivottavasti saatte elämänne taas jatkumaan onnellisesti!

satua kirjoitti:

mapeen.

NÄyttää tämäkin keskustelu taas menneen sivuraiteille (joo, itsekin syyllinen siihen, kyllä).

Mutta tavallaan myös tosiaan lapsesi on varmasti sinun "turvaköytesi", syy nousta joka aamu ja pysyä elämässä kiinni.

Toivottavasti saatte elämänne taas jatkumaan onnellisesti!

mennyt sivuraiteille. Siltäosin, että kaikki eivät ole sitä mieltä, että aborttiin ehdottomasti, vai? No elämän tehtävänsä kullakin...

mites se on kirjoitti:

mennyt sivuraiteille. Siltäosin, että kaikki eivät ole sitä mieltä, että aborttiin ehdottomasti, vai? No elämän tehtävänsä kullakin...

viestejä voi ottaa enää edes vakavasti.

Ihan vinkkinä, että keskustelu oli mennyt aika lailla juuri siihen, että toiset väittävät jonkun kannustavan aborttiin, vaikkei mitään sinne päinkään oltu tehty. Aivan kuten sinäkin nyt vihjailet.

KUKAAN ei ole sanonut, että aloittajan tulisi ehdottomasti mennä aborttiin.

Pikemminkin on sanottu, ettei kukaan muu voi häntä paremmin asioita tietää.

mites se on kirjoitti:

mennyt sivuraiteille. Siltäosin, että kaikki eivät ole sitä mieltä, että aborttiin ehdottomasti, vai? No elämän tehtävänsä kullakin...

...taas kerran olla se minun olemukseni ruotiminen :D unohdetaan ap ja keskitytään tulkitsemaan sitä miten minä yllytän porukkaa aborttiin eikö niin? :D

Ap:n toivoisin kommentoivat keskustelua, näyttäneekö se jostakusta sellaisesta erilaiselta joka ei ole tuttu palstan vakiopläjäyksien kanssa?

Muutenkin, tuollaisessa kriisissä olevan ihmisen soisi puhuvan tuntemuksistaan mahdollisimman paljon ja käsittelevän tilannettaan edes jonkun kanssa. Toivon todella että ap ei jää yksin vaan hakeutuu keskusteluapuun, selvittää ajatuksensa itselleen tavalla johon vain harva pystyy yksin. Toivon kaikkea hyvää ap:lle ja hänen lapselleen, vaiekat ajat ovat edessä mutta niistä selvitään. Se olemassaoleva lapsi on kaikkein suurin ja paras motivaatio selviytymiseen, oli päätös raskauden suhteen mikä tahansa.

Toinen sivuraide oli tämän ikäeron ruotiminen. Täytyy noille ruotijoille taasen muistuttaa että kyse ei tässä ole vian pienestä ikäerosta, vaan perheväkivallasta josta on juuri päästy pakoon, ratkaisemattomasta tilanteesta ja erittäin ahdistuneesta äidistä, todennäköisesti ahdistuneesta nuoresta lapsestakin. Ei pieni lapsi selviä vaurioitta väkivallaan ilmapiiristä vaikka häneen ei koskettaisikaan, aina vaikeampi hänen on niitä tunteitaan käsitellä ikänsä vuoksi, koska ei ole kypsä ymmärtämään yhtään mistä se pelon ja turvattomuuden tunne tulee. Jos äiti on se turvapiste muuten epävakaassa tilanteessa, ihan todella pelkään miten uusi vauva vaikuttaisi. Se on minun päällimmäinen ajatukseni enkä voi sille mitään. Minun ensisijainen huoleni On raskaana oleva nainen ja olemassaoleva lapsi, ajattelen vain ja ainoastaan heidän kannaltaan nyt. Jos näette sen yllytyksenä aborttiin, voi nääs. Nähkää. En lässytä, vaan olen rehellinen. Tilanne ei kestä ikuisesti, muistamme siis, ja siitä voi selvitä jos niin haluaa. Kyse on jälleen vain ja ainoastaan siitä millaisen ratkaisun kriisin keskipisteessä oleva nainen haluaa tehdä, mihin hän tuntee parhaiten pystyvänsä.

***

...jos tuntuu että tarvitset puolueetonta kuuntelijaa, annan sähköpostini mielelläni. Olen nähnyt vierestä samantyyppisiä tilanteita ja kokenut väkivaltaa suhteessa myös itse. Yksi ymmärtäjä lisää ei ole ollenkaan huono asia jos tuntuu ettet tahdo ystäviäsi "kuormittaa" ongelmillasi. Joskus voi tuntua siltäkin vaikka ystävät olisivat kuinka valmiita auttamaan. Toivon todella että saat elämäsi kuntoon ja pystyt olemaan onnellinen lapsesi kanssa!

***

mitä ikinä teetkään. Yhden toivomuksen sinulle haluaisin osoittaa...älä koskaan ota sitä entistä miestäsi takaisin, jo pienen lapsesi takia. Annat pienelesi hyvän ja oikeudenmukaisen elämän kun et anna hänen katsoa väkivaltaa kotonaan. Niin usein kuitenkin naiset ottavat takaisin miehensä ja toivon että sinä olet yksi niistä vahvoista naisista jotka selviävät tästä kunnialla.

Kaikkea hyvää sinulle ja pienelle nupullesi. Ja muista, valoa on näkyvissä kun katsot pientä lastasi, hän on sinun valosi.

vai? yleensä selvännäkijät eivät syyllistä tuolla lailla, ainekaan ne jotka ovat kunnon ihmisiä. Ei hän mitään syntymättömälleen kosta, vaan ensisijaisesti ajattelee sitä pienempää lastaan! Toki minäkin toivon hänen pitävän lapsensa, mutta suon myötätunnon jos hän päätyy toisiin ajatuksiin. Ei se nainenkaan kaikkea kestä.