huostaanoton.
Tähän astihan huostaanottoja on tehty lain vastaisesti tuollaisissa tilanteissa. Nyt on laki muutettu siltä osin, että viranomaiset voivat huostata hyvällä omalla tunnolla tässäkin asiassa ILMAN avohuollon tukitoimia.
14 §
Alle 12-vuotiaalle lapselle sitä voidaan (sijaishuoltoa) järjestää yksin lapseen kohdistuvana enintään kolmen kuukauden ajaksi, kun lapsen huolenpitoa ei muutoin voida järjestää hänen huoltajansa tai sen henkilön sairauden johdosta, jonka hoidossa ja kasvatuksessa lapsi on, taikka muun vastaavan syyn tähden. Mainittua hoitoa tai huoltoa voidaan erityisestä syystä jatkaa enintään kolme kuukautta."
Ja huomatkaa ihaanaaaa possun mentävä reikä sanoissa "....huoltajansa...sairauden johdosta, ... taikka MUUN vastaavan syyn tähden."
Nuo ovat juuri niitä iki-ihania sanoja, jotka mahdollistavat lain alle mitkä tahansa viranomaistoimet viime kädessä, jos oikein tiukaksi menee. Mikä tahansa tilanne saadaan mahtumaan 'MUUN vastaavan syyn tähden' -tilanteeksi.
Tähän astihan huostaanottoja on tehty lain vastaisesti tuollaisissa tilanteissa. Nyt on laki muutettu siltä osin, että viranomaiset voivat huostata hyvällä omalla tunnolla tässäkin asiassa ILMAN avohuollon tukitoimia.
14 §
Alle 12-vuotiaalle lapselle sitä voidaan (sijaishuoltoa) järjestää yksin lapseen kohdistuvana enintään kolmen kuukauden ajaksi, kun lapsen huolenpitoa ei muutoin voida järjestää hänen huoltajansa tai sen henkilön sairauden johdosta, jonka hoidossa ja kasvatuksessa lapsi on, taikka muun vastaavan syyn tähden. Mainittua hoitoa tai huoltoa voidaan erityisestä syystä jatkaa enintään kolme kuukautta."
Ja huomatkaa ihaanaaaa possun mentävä reikä sanoissa "....huoltajansa...sairauden johdosta, ... taikka MUUN vastaavan syyn tähden."
Nuo ovat juuri niitä iki-ihania sanoja, jotka mahdollistavat lain alle mitkä tahansa viranomaistoimet viime kädessä, jos oikein tiukaksi menee. Mikä tahansa tilanne saadaan mahtumaan 'MUUN vastaavan syyn tähden' -tilanteeksi.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Syöpäsairaat ry:n älähdyksestä, että perheille ei tarjota kodinhoitoapua, mutta lasten huostaanottoa sitäkin innokkaammin.
Ensi vuoden alusta ei LAIN MUKAAN tarvitse tarjota tuossa tilanteessa muuta kuin huostaanotto.
Kun ennenkin viranomaiset ovat pärjänneet ilman avohuollon tukea, niin mitäs sitä nyt suotta tarjoamaan tästä eteenkään päin.
Tottakai täytyy tehdä huostaanotto, jos äidillä ei ole minkäänlaisia suhteita normaaleihin ihmisiin ja sukulaisiinsa.
Jokainen normaali äiti soittaa anopille oli eksä eli uusi, tai äidilleen. Ja sitä varten on myös kummit ja omat siskot. Jos aikuinen ei ole ymmärtänyt hoitaa välejään niin että joku rientää auttamaan, on huostaanotto aivan oikein paikallaan.
Luuletteko te että te olette jotain ylhäisiä, joille pitää tulla jokin ammattihenkilö ja ilmaiseksikin vielä.
Kyllä normaali nainen sen tavallisen haukkumisien ja vittuilun jaksaa kuulla jos mamma sattuu arvostelemaan. Se kun kuuluu samaan hintaan.
Mummulta kirjoitti:
"Tottakai täytyy tehdä huostaanotto, jos äidillä ei ole minkäänlaisia suhteita normaaleihin ihmisiin ja sukulaisiinsa. "
Miten tämä liittyy yllä olevaan kahteen kirjoitukseen? Mistä tämä ajatus, että ei ole suhteita 'normaaleihin ihmisiin'? Kirjoittajaa ehdittiin epäillä jo sairaaksi...
Nykylain mukaan on tarjottava avohuollon tukea ennen huostaanottoa. Laissa nyt vain sanotaan, että niin on tehtävä, oli asiakas ylhäinen tai alhainen.
No, lastenkotiin sitten, sinnekin sijotetaan avohuollontukitoimenpiteenä. Jos se on sitten hienompaa kun menee vähän monimutkaisemmaksi. Huostaanotto siitä tulee jokatapauksessa, jos niitä normaaleja suhteita ei ole siis tukiverkostoiksi niitä kutsutaan
tv:n ajankohtaisohjelmassa kerrottua espoolaista yrittäjäperhettä, jonka äiti kävi läpi niin vaikeaa sytostaattihoitoa, että isä kantoi hänet hoidon jälkeen aina autosta kotisohvalle oksentamaan, äiti ei siis pystynyt tekemään kotitöitä ja isä oli kiinni omassa yrityksessään.
Perhe pyysi kodinhoitoapua, mutta tarjottiin huostaanottoa.
Sinun mielestäsikö tuon perheen tuttavien olisi pitänyt tulla vaikka puoleksi vuodeksi hoitamaan tuon perheen taloutta? Tuo ajatus on kuule jostain hamasta menneisyydestä, jostain agraariajalta, jolloin kyläyhteisö auttoivat kaikki toisiaan. Ei se nykyisin ole mahdollista, vaikka olisi kuinka laaja tuttavapiiri ympärillä. Jokaisella on ensin hoidettava oma työnsä ja omat lapsensa.
Ja miksi ei saisi vaatia sellaisia etuuksia, jotka LAKI lupaa ihmisille?
sano sillä tavalla, että tukiverkoston puute olisi syy huostaanotolle. Mutta jokainenhan saa syitä kehittää omassa päässään niin paljon kuin haluaa.
Tässä ketjussa vain aloitettiin näköjään puhumaan uuden lain valossa näistä tilanteista.
Mutta herranen aika, täytyyhän lasta jonkun hoitaa. Ei se laki lasta hoida.
pitkät päivät omassa firmassa. Kodinhoitajaa olisi tarvittu esim. hakemaan lapset tarhasta, syöttämään heidät ja hoitamaan se aika, että isä tulee myöhemmin illalla kotiin. Varmaan muukin kodinhoitoapu olisi ollut paikallaan, mutta Espoolla ei ollut tätä tarjota, vain pelkkä huostaanotto, kunnes vanhemmat nostivat asiasta ison mekkalan.
Itse olisin tarvinnut kerran kodinhoitajaa äkisti nousseen korkean kuumeeni takia, apua en saanut, vaikka olen yh ja asuin silloin uudella alueella, jossa ei ollut tuttuja lähitaloissa. Toisen kerran tarvitsin apua puolentoista viikon ajalle, mutta silloin oli äitini auttamassa lapsen hoidossa.
Tiedän kyllä sellaisenkin yh:n, joka sanoo, että jos hän sairastuisi, ei hänellä olisi ketään auttajaa, koska sukua ei ole ja vanhemmatkin ovat jo kuolleet. Minun oikeustajuni sanoo niin, että kyllä yhteiskunnan pitäisi auttaa tuollaisessa tilanteessa sen verran, että lasta ei tarvitsisi vieraaseen paikkaan sijoittaa. Ei lähiverkottomuus ole syy huostaanotolle, koska asiat ovat muutenkunnossa. Nyky-yhteiskunta nyt vain on sellainen, että jokaisella on ihan riittävästi oman työn ja lastensa hoitamisessa, ei kodinhoitoapua ystävä- ja tuttavapiiristä ole kovin helppoa saada.
Jos isovanhemmista nyt aika jättää, niin tiukkaa avun saanti on minunkin kohdallani. En tunne ketään työtöntä, jolla olisi luppoaikaa niin paljon, että tulisi auttamaan ihan vain suuresta sydämestään.
No, me kaikki ihmiset olemme niin erilaisia.
Minä tunnen sellaisia ihmisiä jotka ovat aina valmiita auttamaan minua hädän hetkellä.
Niinhän se on että hädän hetkellä ystävät punnitaan. Olen itsekin joutunut ounnitsemaan, ja yllättävä havainto toki minullekin oli, että sieltä mistä luuli sen avun tulevan, sieltä sitä ei tullut.
Itse olen hätäni hetkinä oppinut arvioimaan ystäväni ja siksi tunnistan aidot ystävät nyt paremmin.
Surullistahan se on esim. että joku on voinut ystävyyttä valheellisesti pitää yllä vuosikausia.
Nyt minulla on onni tuntea sellaisia ystäviä joihin voin aina luottaa ja siksi autan aina mielelläni myös ihan tuntemattomiakin ihmisiä.
Ja olen ehkä naivi, mutta ajattelen näin. Koska minulla on onni saada toiselta ihmiseltä apua, on minulla onni antaa apua toisillekin.
Ja ajattelen vielä näin, että pahaa oloa ja pahaa mieltä ei saa hetkeäkään pitää sisällään. Pienissäkin vaikeuksissa on heti käännyttävä toisen ihmisen puoleen. Sillä tavalla ne aidot ihmiset tunnistaa.
Siis sellaisella ihmisellä, jolla ei ole niitä tukiverkkoja, hänellä on sosiaalisia ongelmia ja ne juotaa mielestäni pelkästä kommunikaatiohäiriöstä. Täytyy osata puhua asiansa, ei kääntyä sissänpäin.
Olen kohta 40-vuotias leukemiapotilas, sairauteni olisi parannettavissa luuydinsiirrolla eli kantasolusiirrolla kuten nykyisin sanotaan, mutta sopivaa luovuttajaa ei ole vielä löytynyt. Puolisoni on myös sairastellut, mutta päässee pian työkuntoon (hänellä on selkäsairaus). Minulla ei ole sisaruksia ja mieheni sisarukset asuvat 200 ja 400 km päässä. Vanhempani asuvat myös 200 km päässä ja puolisoni äiti on jo yli 70-vuotias.
Onhan minulla ystäviä, en minä mikään reppana ole, mutta hehän ovat jotakuinkin samanikäisiä kuin minäkin, joten he ovat tiukasti työelämässä kiinni.
Onko nyt siis niin että jos minä pääsen siihen kantasolusiirtoon, mieheni on otettava töistä muutaman kuukauden palkatonta vapaata että hän saa hoidettua kotimme ja lapsemme? Kuinka käy meidän perheemme talouden?
En oikein suostu uskomaan sitä, että tämä meidän kalliilla rakennetun niin sanotun hyvinvointiyhteiskuntamme turvaverkot olisivat loppupeleissä niin hatarat, että tällaisessa tilapäisessä kriisitilanteessa yhteiskunnalla ei olisi tarjota muuta 'apua' kuin lapsen huostaanotto. Lapsemme on erityislapsi ja perheestä eroon joutuminen olisi hänen kehityksensä kannalta erittäin huono juttu.
Vai kuuluu ottaa huostaan! Ei varmasti kuulu! Voi taivas!
Joko et ajatellut nokkaasi pitemmälle ennen kuin vastasit tai sitten olet himmeä päästäsi. Tuossa kalskahti jopa ennen kuultu sävy tuossa kirjoituksessa, että tuli ihan mieleen, että missä ne astiat mahtaa ollakaan, siellä olohuoneen pöydällä vai?
perhettänne ja talouttanne sen aikaa kuin on tarvis.
Yksinhuoltajia on pilvin pimein.
Ei siinä sen kummempaa ole.
Hän käy töissä ja lapset ovat päivähoidossa.
Erityislapsille on omat tukimuotonsa.
Toivon sinulle paranemista ja asioiden järjestymistä.
Ei siinä mitään huostaanottoa tarvita.
Rahallakin saa lapsenvahteja esim. hakemaan tarhasta ja laittamaan ruoan.
asuu, kyllä vielä on kuntia, jotka antavat apua, eivätkä ensimmäiseksi tarjoa huostaanottoa.
mummulta, joka turun suunnas hoitaa lapsia, vaikuttaa melkoiselta känkkäränkältä, kuka sinne lapsiaan vie.
Hyvin paljon voimia sinulle ja perheellesi.
Minä jos joku tiedän miltä tuntuu ylläpitää toivoa paranemisesta. Tiedän myös miltä tuntuu se, kun toisia kuolee viereisestä sairaalapetistä. Minulla vain oli onnea oppia tietämään nuo asiat jo kuusivuotiaana. Olen ollut synnynnäisesti sairas ja olen sairastanut koko lapsuuteni. Minä odotin kuusi vuotta, että lääketiede kehittyisi ja minut osattaisiin suomessa parantaa. Nyt olen terve.
Ehkä siksi olenkin aina osannut arvostaa toisia ihmisiä ja myös itseäni. Ehkä siksi osaan myös heti pyytää apua, kun minusta siltä tuntuu ja ehkä siksi osaan myös tarjota toisille aina apuani.
En pysty kuvittelemaan tilannetta, ettei kukaan minua auttaisi, valitan. Minulla on ympärilläni rakkaita ihmisiä, jotka haluavat ja voivat antaa minulle kaiken mitä pystyvät. Ja jos ihminen ei minua voi auttaa, sitten auttaa Taivaan Isä.
Samoin minä tarjon kyllä kotini rakkailleni jos he sitä tarvitsevat. Rakkainpani eivät ole minun verisukulaisiani.
En tiedä mitä teidän seurakunnalla on tarjota lapsiperheille, joissain seurakunnissa on jo perhetyöntekijöitä. Mutta diakonissa omassa seurakunnassasi voisi kuunnella ja häneltä voisitte pyytää konkreettista apua. Pelastusarmeija on auttanut myös hädänalasia ihmisiä meidän kaupungissamme kysykää myös sieltä. Samoin syöpäyhdistykseltä voisitte kysyä apua.
Halaus sinulle ja perheellesi.
No, jos joku ei ymmärrä/osaa/pysty/ pyytämään apua läheisiltään niin mistä se johtuu? Väität ettei ole sellaisia. Valitan en pysty samaistumaan sellaiseen tilanteeseen.
Minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että lapset pitää hoitaa hyvin. Jos ei itse osaa/pysty/voi niin silloin täytyy ymmärtää antaa toisen hoitaa.
Miten tuollainen asia voi olla vaikea ymmärtää. Olenko minä mielestäsi paha ihminen jos olen sitä mieltä että lapsia on hoidettava hyvin?
Jokaisella meillä on vaikeaa joskus. Ja silloin pitää osata heti pyytää toiselta ihmiseltä apua. Olen minäkin pyytänyt joskus väärältä ihmiseltä, jota olen pitänyt ystävänäni. Olen minäkin pettynyt elämässäni. Mutta ei auta, yhdessä me ihmiset täällä eletään ja uudestaan ja uudestaan vaan on se luottamus koottava. Täytyy vaan kääntyä uudestaan, ehkä nyt tälläkertaa toisen ihmisen puoleen.
Ei pidä lannistua, täytyy pyytää apua joltain toiselta. Usein ihan vieras ihminen voi olla juuri se joka osasi auttaa. Ja sitten jos joku apua haluaa antaa, se avun anto täytyy osata ottaa vastaan. Ymmärrän kyllä, että masentuneen ihmisen mielestä avun vastaanotto tuntuu arvostelulta ja oman hätä häpeälliseltä. Mutta niin vain elämässä tapahtuu.
Sosiaalihuolto ja siihen kuuluvat instanssit eivät ole minua auttaneet silloin kun nimä olen sitä kerran pyytänyt. Olen hakenut apuni toisilta ihmisiltä ja sitä suosittelen muillekin.
Ja kun ihmisellä on hätä se tuntuu ahdistavalta mutta samoin sitäkin joka auttaa voi tuntua ahdistavalta. Ja siksi silloin ei kannata olla olla herkkätunteinen ja kriittinen. Omat läheiset voivat esimerkiksi haukkua, arvostella ja esim huutaa mutta se ikäänkuin kuuluu siihen. Se on sen läheisen ahdistus ja menee kyllä ohi.
Minä olen sellainen, että kun minä tarvitsen apua rimputan heti ensimmäiseksi naapurien ovikelloa, soittelen ystävät, herätän sukulaiset, itken ja parun heti surkeuttani jokaiselle joka suostuu kuuntelemaan. Minä pelkään aina pahinta ja luulen heti että minä kuolen. Aina on apu tullut.
Mutta samoin olen myös itse aina hyyssäämässä myös toisia ja passaamassa ja lellimässä muita. Auttaisin nytkin kaikkia teitä jos jotenkin vain voisin.
Pääni ei ole himmeä, tutkittu on ja terveeksi todettu.
Juttusi tuntuu vaan niin oudoilta, arvaas mitä tapahtuisi JOS minä kävisin kilkuttelemassa naapureiden ovikelloja,
siksi lääkärireissu oli peruttava, ei sinne voinut lasten kanssa mennä, tällaista se yhteistyö on täälläpäin.
Seurakunnan perhekehosta voi löytää ystäviä, ja miten on lastenhoitovaihto ilmoitus neuvolan ilmoitustaululle, ehkä.
En asu halikossa.
Niin mitä tapahtuisi? Unohdin äsken kysyä.
ovikelloa menisi parkuen pimputtelemaan...
Ei tämä ole ihan terveen ihmisen tekstiä, mitä alussa kirjoitit tähän kysymykseen:
"Tottakai täytyy tehdä huostaanotto, jos äidillä ei ole minkäänlaisia suhteita normaaleihin ihmisiin ja sukulaisiinsa.
Jokainen normaali äiti soittaa anopille oli eksä eli uusi, tai äidilleen. Ja sitä varten on myös kummit ja omat siskot. Jos aikuinen ei ole ymmärtänyt hoitaa välejään niin että joku rientää auttamaan, on huostaanotto aivan oikein paikallaan.
Luuletteko te että te olette jotain ylhäisiä, joille pitää tulla jokin ammattihenkilö ja ilmaiseksikin vielä.
Kyllä normaali nainen sen tavallisen haukkumisien ja vittuilun jaksaa kuulla jos mamma sattuu arvostelemaan. Se kun kuuluu samaan hintaan. "
Se että odottaa lakia noudatettavan, ei ole itsensä ylhäisenä pitämistä. Pidätkö sinä itseäsi niin ylhäisenä, että sinua koskevat lait tässä maassa? Ja että itse voit käyttää niitä etuuksiä, joita laki lupaa meille? Saatko kansaneläkettä? Kyllä taidat olla ylhäinen.
Meidän rapussa sattui muuten erikoinen välikohtaus viime yönä. Joku soitteli ovikelloja klo 3.30 - ei kestänyt kauan kun poliisipartio oli paikalla...
tuossa aiemmin, ei sitä tuosta noin vaan mennä toisten ovikelloja soitteleen, jos vähänkään tukan alla "jotakin", tietysti jos joku harmaapää vanhus tulee soittelemaan, pistän vanhuuden piikkiin........
mutta ei oikeen muuten kannata lähteä soittokierrokselle.
ole turha.
Jos vaikka miehesi vaivat tai hänen työaikansa tekevät mahdottomaksi hänen toimimisensa yh:na sinun toipilasaikanasi, ei yhteiskunta paljon muuta tarjoa kuin huostaanoton. Tiedän itse tasan tarkkaan, miten traumaattinen kokemus erityislapselle huostaanotto on, silti viranomaiset järjestävät sen sumeilematta lasten"suojelun" nimissä.
Paras neuvo on varmaan, että yrittäkää järjestää asiat niin pitkälle kuin suinkin ilman, että käännytte lastensuojelun puoleen.
Paranemisia!
taloissa tai sen tyyppisissä paikoissa on tilanne erilainen. Mutta tässähän puhutaan ihan tavallisissa taloissa asuvia pienten lasten vanhempia.
lasten hoitaja tai psykiatri joka tekee lastensuojeluilmoituksen... sen jälkeen paperit on ilman selityksiä aina valmiina kun tarvitaan...
vaiheessa kuin huostaanotto?
Jos siis vaikka äiti sairastuu niin, että saa pitkään kestävää sytostaatti-hoitoa, jonka takia ei kykene hoitamaan kotia, eikä lapsia. Isä ei voi ottaa vastuuta, koska on yksityisyrittäjä.
OK, meidän lapsiystävällinen yhteiskuntamme tulee vastaan ottamalla lapset huostaan. Isä haluaisi kyllä ilomielin tavata lapset päivittäin ja viettää heidän kanssaan aikaa vapaapäivinä, mutta nyt lapset ovatkin huostaanotettu ja eikös silloin tule voimaan TAPAAMISRAJOITUKSET.
Voi helvetti! Kyllä tämä on yhteiskunta!
se Yhteiskunta, jossa elämme ja on pakko lastemme elää.
Vuosi sitten ehdotin, ottakaa toisiinne yhteyttä, auttakaa toisianne, SE on paras keino suojautua iskuilta, joita yhteiskunta tekee. Muuta mahdollisuutta ei köyhällä/tavallisella ihmisellä ole. Auttakaa toinen toistanne.
rauden takia huostaanotettu, sehän voidaan avohuollon tukitoimena tehdä 3 3 kk, jos tuo aika ei riitä vanhemman toipumiseen, sijoitus muuttuu tavalliseksi huostaanotoksi.
Entä sitten?
Aloittaako sossu tavanomaisen kyyläyksensä sen jälkeen? Yleensähän purku on mahdottoman hankalaa, koska yhden syyn poistuttua sossu yrittää keksiä uusia syitä tilalle. Tai ihan muuten vaan ei kuukausiin ole resursseja huostan purkamiseen.
Sossullehan voi iskeä HUOLI, että vanhempi sairastuu uudelleen, vaikka syöpä uusii tai muuta vastaavaa. Sossun huoli riittää yleensä huostan jatkumiselle.
Olen ihan samaa mieltä. Ylpeys pitää niellä ja vaikeuksissa kääntyä heti toisten IHMISTEN puoleen.
Näitä palstalaisiako, vai yleensä samanlaisessa tilanteessa oleviako tarkoitat? Tämän palstan kirjoittajat ovat eri puolilta Suomea, ei taida verkostuminen onnistua. Vastasin jo äsken tuonne ylemmä, että ei ole helppoa löytää auttajaa, jos ei ole työttömiä tuttavapiirissä.
Varsinkin tuossa mummon vihamielisessä asenteessa on jotain käsittämätöntä. Ai 'olemmeko jotain ylhäisiä, joita pitäisi tulla ilmaiseksi auttamaan'? Kyllä on taas kateus huipussaan, kun pitää pelätä, että sairastunut äiti jotain siitä itselleen nettoaa! Lastahan siinä autetaan, kun saisi olla kotonaan, eikä tarvitsisi lähteä vieraaseen sijoituspaikkaan. Yritä nyt vain ottaa järki käteen ja nielaista oma kateutesi aivan turhasta asiasta. Ei se laitoshoitokaan lapselle ilmaista ole, eikä nykyäitien elämä mitään mummokerhoilua, jossa on nypläyskaveri on koska tahansa oksalta otettavissa lapsenhoitajaksi. Teitä huostaanottojen kannattajia en ole koskaan ymmärtänyt, enkä varmaan tule koskaan ymmärtämäänkään.
Espoossa vaikuttaa olevan paljon samankaltaisia, joten siellä toistensa auttamisen pitäisi olla helppoa, miksi apua haetaan ensimmäiseksi sossusta ?
Eikä avun saanti ja antaminen kovin työlästä muuallakaan suomessa ole, pienihän tämä maa on, suurin este on asenteet, jokainen kun hieman tarkistaa omiaan, eiköhän apua saa ja moni pystyy antamaankin.
Kyllä minullekin maistuisi muutama vapaapäivä, kun vuosia lasten kanssa samat touhut,mutta kun muu ei auta, mennään nyt sitten näin.
kannatettava, mutta vähän liian ihanteellinen se on nyky-yhteiskuntaan ihan noin vain sovellettavaksi. Varmaan se eläkeläisten kesken onnistuu, joilla ei ole omia lapsia hoidettavana, sen kun auttelevat lähinnä toisiaan. Mutta työikäisillä on toista. Pientä apua nyt voi pyytää aina, mutta muutaman viikon tai kuukauden kestävä kodin ja lastenhoitoapu on ylimitoitettua pyytämistä kenelle tahansa.
Lisäksi tuossa asenteessa jotenkin kummallisesti syyllistetään laillistetun sosiaaliavun käyttäjiä. Kun me kerran lakisääteisen sosiaalihuollon järjestämisestä maksamme verorahoja palkoistamme, niin on meillä kyllä varaa vaatia myös vastiketta rahoillemme. Tuntuu oudolle, kun jotkut kannattavat sitä, että verorahat saavat mennä vaikka kaivoon, ihmisten pitää vain ITSE pärjäillä jotenkin, joko naapuriavulla tai omine nokkineen. Pääasia, että eivät huutele lakisääteisten oikeuksien perään sanallakaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000023623288#22000000023623288
jossa mainitaan "kotiapua" ja niin edelleen
oikein voimassa olevaan lakipykälään perustuen......
surutta rikkonut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ihan nyt viho viimeistä tilannetta en tiedä, onko täälläkin jo lapsiperheille tarjolla kodinhoitoapua.
Viimeksi kun tästä aiheesta edes yritettiin täällä keskustella, hyökkäsi hyeena-lauma kirkumaan, että 'jokaisen on tiskattava omat astiansa ja hoidettava omat kakaransa'. Tällä nyt yleisesti ottaen tarkoitetaan tilannetta, jossa vanhempi on vaikkapa sairastunut väliaikaisesti niin, että ei TOSIAAN kykene itse noita asioita hoitamaan.
lapsen huostaanoton oikein lain mukaan (siihen astihan tuollaiset huostat ovat laittomia), niin mitä se lopulta kertoo yhteiskunnasta?
Sen, että avohuollon tukia ei ole tarkoitustakaan saada toimimaan.
Ihan vain pelkästään sen, ei mitään muuta.
Huostaanottoystävällinen buumi siis jatkuu jatkumistaan ja vanhemmat ovat ne, jotka ovat väärässä, koska eivät näe omia virheitään.
Kun lapsi ei saa tarvitsemaansa sairaalapaikkaa, vaan hänet huostaanotetaan lastensuojelulaitokseen, VAIKKA kotona ei syitä siihen olisikaan, silti häneen kohdistuu kaikki mahdollinen viranomaisten rikollisuus huostaanoton jälkeen.
Poikkeaako muka vanhemman sairauden takia tehty huostaanotto jotenkin tästä mallista? Tuskinpa. Miksi poikkeaisi? Kuinkahan moni vuotinen taistelu perheellä on lasten takaisin saamisessa sitten, kun vanhempi on toipunut sairaudestaan?
Mutta siis... jos huoltaja ei kykene lapsesta huolehtimaan eikä muulla tavalla lapsen huolenpitoa järjestämään, lastensuojelun on se järjestettävä. Millä tavalla se on muutosta nykyiseen lakiin? Ei sillä ole merkitystä onko vanhemman sairaus vai mikä syy joka estää häntä huolehtimasta lapsesta. Ja tuo kolmen kuukauden sijoitus avohuollon tukitoimena on mahdollista jo nyt, ja sitä voidaan toisella kolmella kuukaudella jatkaa. Mutta sitten lapsi on joko otettava huostaan tai kotiutettava.
vanha laki mainitse mitään. Jos mielestäsi on tähän asti toimittu oikein, on huosta syylitanian kolmas kohta se, johon vetoat eli lapsen etu, joka on ollut vain ja ainoastaan viranomaisten määriteltävissä, millainen se kulloinkin on ja miten sitä toteutetaan. Lapsen etu -käsitteen alle saadaan mahtumaan kaikki mahdollinen viranomaistoiminta maan ja taivaan välillä.
Jos uuden lain muka väitetään parantavan puutteellisia avohuollon tukia, niin minkä takia niiden toteuttamisesta ei sanota sanaakaan vanhemman sairauden yhteydessä. Eikä liioin tarkkaan määritellä, minkä pituisesta sairaudesta on oltava kyse, että lapsi voidaan sijoittaa kodin ulkopuolelle. Jääkö tuo nyt sitten taas toimistokohtaiseksi tulkinnaksi, lähtevätkö lapset joka risahduksesta pidemmän flunssan aikana vähintään avohuollon tukitoimena sijoitukseen vai onko heille missään vaiheessa tarkoitustakaan tarjota esim. kodinhoitaja-apua?
että sekä vanhassa että uudessa laissa on kolme perustetta, joilla lapsi voidaan huostaanottaa.
1) jos kodin olosuhteet vaarantavat lapsen terveen kehityksen,
2) jos lapsi itse vaarantaa terveen kehityksensä
3) jos lapsen etu niin vaatii.
Nytkin sossu sanoo, että 'näinhän on toimittu jo tähänkin asti'. Huostaanoton syitä on siis riittänyt tähänkin asti niin pitkä litania, että jos ne pohjanmaan suoralle levitettäisiin, niitä riittäisi niin pitkälle kuin katse kantaa.
Uusi laki vain oikein MAINITSEE tämänkin uutena syynä, että sossuparat eivät joudu yhtään pähkäilemään, toimitaanko oikein vai ei. Avohuollon tuista puhe taitaa olla silmänlumetta, lapset huostaan vain sen suurempia ihmettelemättä! Niin on ollut ennen ja tulee vastakin olemaan.
Minkähän takia julkisuudessa suositaan vääristynyttä kuvaa huostaanottotilanteesta, että niitä muka tehdään vain päihde-, väkivalta- ja mielenterveysongelmaperheistä.
siis lapsen vanhemman, vanhempien kysyessä sosiaalitoimesta kotipalvelusta apua
niin heille "tarjotaan" lapsen huostaanottoa!
Lain henkikö on nykyään lastensuojelussa se
että vaiva kuin vaiva, avun tarve kuin avuntarve
niin "ammattitaitoinen" sossu tarjoaa huostaanottoa lapselle.
"Sosiaalihuoltoasetus 29.6.1983/607
9 §
Kotipalveluina järjestetään:
1) kodinhoitajan tai kotiavustajan antamaa kodissa tapahtuvaa yksilön ja perheen työapua, henkilökohtaista huolenpitoa ja tukemista;..."
asetuksilla näytä olevan mitään virkaa, ei vanhan eikä uuden lain aikana.
Paskan jauhantaa puhua uudessa laissakaan avohuollontuista, joita sitten on tarjottava.
Ainoa apu taitaa olla aina vain lapsen kotoa pois saaminen.
Ja siihen kai se menee joka tapauksessa, koska kuntia ei pakoteta lain kirjaimessa avohuollon järjestämiseen. Jos se on suosituksen asteella, niin laki kuin onkin, ei sitä noudateta. Rahat käytetään sauvakävelijöiden valaistuihin reitteihin ja kaikkeen muuhun, mutta ei lastensuojeluun.
yskänlääkkeet "katukaupasta".
Avohuollon tukitoimen, eli sijoituksen, jälkeen lapsen edun, sijoitusten aiheuttamien traumojen hoidon ? Sillä niitähän tulee vaikka onkin kyseessä viranomaisten suorittama toimenpide. Vai laitetaanko kaikki sijoituksesta aiheutuneet ongelmat vanhempien syyksi ? Joita voi käyttää myöhemmin syynä vaikkapa huostaanottoon ?
on tietyt kolme SYYKOHTAA, mikä oikeuttaa viranomaisia tekemään huostaanoton. Uuden lain myötä on luvattu nyt puuttuviin avohuollon tukiin korjausta, mutta oikein joku sossu ihmettelee, että vanhemman sairaustapauksessa on ITSESTÄÄN SELVÄÄ, että lapsi otetaan huostaan.
Siis puhe avohuollon tukien lisäämisestä on pelkkää valhetta ja sanahelinää.
Omasta kokemuksesta sanon, että viranomaisia EI KIINNOSTA, mitä lapselle huostaanotto kaikkine järkyttävyyksineen aiheuttaa! Lapsen kidutuspaikkaansa lähettänyt keskussairaalan lääkärikin voi kieltäytyä lapsen kotiutumisen jälkeen tutkimuksista.
Lasta voivat viranomaiset kohdella miten tahansa ja kaikki tapahtuu sairaan lastenSUOJELUN nimiin.
HALUTESSAAN erilaisilta palvelyrityksiltä myös kotiapua ja kodinhoitoapua lapsiperheille. Sosiaalihuoltoasetus on erittäin selkeä kotipalvelun järjestämisen osalta! "yksilön ja perheen työapua, ...."
Mutta, mutta
olisi taas ilmeisesti saatava joku "ennakkotapaus" tästäkin lakipykäläkohdasta,
että onko kunnan tehtävä järjestää yleensäkään kenellekään yhtään mitään!
vuoksi huostaanoteta, vaan sitten jos sairaus esim rajoittaa vanhemman toimintakykyä, joka taas vaikuttaa lapseen.
Jos kaikkien sairastavien lapset vietäisiin, yli puolet lapsista olisi laitoksissa.
huoltoa eli kotiin tarvittaisiin juuri esimerkiksi kunnan tarjoamia kodinhoitajan palveluita tai muuta vastaavaa (ei siis millään tavalla tai muotoa varsinaisia "lasten suojelun" - palveluita)
kenen "rusina"aivoilla ajateltuna perhe tarvitseekin lapsen huostaanoton
tälläisessa yhteiskunnan tarjoamassa "kotipalveluapu" tilanteessa!
Eikö kenelläkään huostaanoton "puolustus" puheita pitävällä mukaan lukien nämä lasten suojelussa työskentelevät sossuparat.
Eikö kenelläkään käy mielessä, että kun lapsi otetaan huostaan omasta kodistaan
ja sijoitetaan vieraaseen perheeseen, laitokseen,
(satojenkin kilometrien päähän) on se
AINA JA JOKAISEN LAPSEN, NUOREN KOHDALLA
järkyttävä ja lasta traumatisoiva (monesti koko elämän ajan kestävä) tilanne.
Mutta sossut ja huostaanottoja puolustavat, ajattelevatko he ollenkaan lasta inhmillisenä ajattelevana olentona.
Ajattelevatko edes hekään joiden pitäisi jo virkojensakin puolesta niin tehdä (sossut).
Ovatko nämä lasten huostaanottoja kannattavat,
ovatko he edes äitejä, isiä, edes yhdenkään lapsen vanhempia.
Kuinka sairaaksi tämän yhteiskunnan pyörittämän ja tehtaileman lasten suojelun täytyy mennä
ennenkuin ihmismielen sairaus huostaanottotehtailun suhteen nähdään ja ymmärretään.
Ymmärretään se, mitä huostaanotoissa lapsille ja nuorille tehdään ja kuinka heidän ihmisarvoaan vähätellään ja poljetaan!
toimintakykyä rajoittavaa sairautta.
Kyse voi olla esim. astmaatikon saamasta äkillisestä korkeasta kuumeesta, omaiset asuvat 300:n km:n päässä, eikä työttömiä tuttavia ole, jotka tulisivat auttamaan aivan pienen lapsen hoidossa ja kaupassa käymisessä.
Avun tarve voi olla muutamasta päivästä viikkoon, korkeintaan kahteen.
Tai sitten esim. syöpäsairaan raskas sytostaattihoito, jolloin on kykenemätön hoitamaan kotia ja lasta/lapsia. Avun tarve on silloin useita kuukausia.
Täällä on esitetty 'mummon' mielipide, että on aihettakin ottaa huostaan tuollaisessa tilanteessa, jos vanhempi on niin 'outo', että hänellä ei ole tukiverkostoa ympärillään, jotka hoitaisivat kotia ja lasta nuo kuukaudet.
Toisaalta nimim. sossu piti itsestään selvänä, että lapset otetaan huostaan, jos vanhempi ei pysty heistä huolehtimaan.
Tuntuu tosi oudolle.
että jos vanhemman kyky hoitaa lasta on tilapäisesti alentunut, niin miksi riistää lapsi pois kotoaan vieraaseen ympäristöön. Miksi ei tarjota hoitoapua kotiin?
Yhteiskunnan viesti näyttää olevan se, että sairasvuoteellakin joko hoidat lapsesi tai itket ja hoidat, ilman yhteiskunnan apua. Ainoa vaihtoehto jaksamiselle näyttää olevan nykyisin se, että menetät lapsesi.
Joka paikassa sosiaalihuollon ihmiset muistavat hokea että 'huostaanotto on aina se viimeinen mahdollinen toimenpide', mutta kuten tälläkin palstalla on tullut esille, se on valetta. Puhdasrotuista, aitoa ja alkuperäistä paskapuhetta. Todellisuudessa huostaanotto on joskus se ensimmäinen ja ainoa toimenpide jota tarjotaan, ja kehtaavat vielä julkisuudessa itkeä miten huostaanottojen määrä on rajussa kasvussa. Tällainen käytäntö on lastensuojelun irvikuva, ja jos se kuvaa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa vuonna 2007, niin huh huh.
Joissakin paikoissa on selkeitä ylilyöntejä, toisissa taas lyödään rumasti ali. Vai miten muuten olisi mahdolista että päihde- ja mielenterveysongelmaiselle vanhemmalle tarjotaan tähdet ja kuut taivaalta ja kaikki mahdollinen tuki, mutta syöpäsairaalta ei-päihdeongelmaiselta lapset ryöstetään heti kun siihen tarjoutuu pienikin tilaisuus? Ja kaikki tämä tehdään vielä laillisesti. Ovatko sairaudet ja sairaat todellakin näin eriarvoisessa asemassa???
Minulle on joskus oikeusopin tunnilla opetettu että se mikä ei ole kohtuus, ei voi olla myöskään oikeus. Olisiko jo korkea aika käydä taisteluun lapsen oikeuksien puolesta - siis niiden todellisten oikeuksien, eikä viranomaisten paperilla kehittelemien mukaoikeuksien.
Näin kirjoittelee se leukemiaa poteva äiti.
PS: kiitos kaikille kannustuksesta!
"Sosiaalihuoltoasetus 29.6.1983/607
9 §
Kotipalveluina järjestetään:
1) kodinhoitajan tai kotiavustajan antamaa kodissa tapahtuvaa yksilön ja perheen työapua, henkilökohtaista huolenpitoa ja tukemista;..."
on kunnan tai kaupungin toimesta järjestetty.
Ja nimenomaan kotipalvelu on sosiaalihuollon puolelta asiakkaille järjestettävää työapua kotiin
eikä mistään lastensuojelusta!
perheiltä kielletty, on "avun" antaminen siirtynyt toimimattoman lastensuojelun harteille.
kotiavun.
Perustellen kodinhoitajan antamattomuutta sillä
ettei kodinhoitajia ole kunnassa enää tarjolla. Laki "kotiavusta" on kuitenkin voimassa.
on haluttu viime vuosikymmeninä karsia perheiltä, niin "ei ollut enää varaa" perheiden kodinhoitajapalveluihin, kaikki kiinnitettiin vanhustyöhön. Siinä oli pedattu yksi osa-alue valmiiksi taas huostaanottojen aloittamiselle.
Itse luulin, että paljon polemiikki asiasta varsinkin uuden lain myötä olisi nostanut taas kodinhoitajat kunniaan, vaikka vain vanhempien sairaustapauksissa. Mutta onhan tälläkin sivulla joku sossu kirjoittanut, että "jos vanhempi ei voi syystä tai toisesta huolehtia lapsesta, on itsestään selvä tehdä huostaanotto".
Joko sossu ei tunne uutta lakia tai sen myötä ei ollut tarkoitustakaan korjata tuota asiaa.
Tiedä häntä. Minä ainakin olen valmis lastensuojelun osalta uskomaan millaisiin päättäjien valheisiin tahansa. Kai niitä avohuollon tukia nyt sitten ei oo, ei tuu, eikä tilata.