Miten pystyisi olemaan hermostumatta dementiaan sairastuneelle omaiselle, joka kyselee moneen kertaan samoja asioita ja selitetyt asiat eivät mene usein perille, vaikka selitän rauhallisesti monta kertaa. Tiedän että se kuuluu sairauteen, eikä hän voi itse sille mitään. Välillä vaan ei riitä oma kärsivällisyys...
Miten olla hermostumatta
Mietin vaan
71815
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kun tuntuu että meinaa pinna loppua dementikon kanssa, niin ota aikalisä; mene hetkeksi vaikka tekemään muuta hommaa ja kun taas jaksaa niin kertomaan tälle muistamattomalle samat asiat uudelleen ja uudelleen..ja muista että hän on sairas, ei "kiusaa" sinua tahallaan..
Olenpa aikanaan pohtinut samaa ongelmaa. Ankaran aivotyön ja sattuman ansiosta olen ainakin yhden ratkaisun keksinyt, joka ei välttämättä ongelmaa poista, mutta tekee vastaamisen mielekkäämmäksi. Se on tämä:
VASTAA JOKA KERTA ERI TAVALLA!
Voi olla, että joskus onnistut vastaamaan täsmälleen sen dementikon käsikirjoituksen mukaan ja hän huokaa tyytyväisenä: "Jopa minä viimein sain oikean vastauksen" ja lopettaa kyselyn. Jos näin onnellisesti ei käy, niin joka tapauksessa sinulle itsellesi on rattoisampaa keksiä aina uusia vastauksia.
eikös se sekoita vanhusta entistä enemmän kun aina saa eri vastauksen??
Ei siitä mitään hyötyä ole. Dementoitunut kun ei muista vastausta eikä edes muista kysyneensä.
Se sairaus vaan ilmenee sillä tavalla eikä sille mitään voi. Vastaa niin monta kertaa kuin kysytään. Mene rauhoittumaan jonnekin muualle vähäksi aikaa, jos et hallitse hermojasi.
Siis tarkoitin sitä, että vastaat jotenkin eri tavalla, jotta hän voisi sinun vastauksesi avulla täydentää sen puuttuvan kuvan. Kuvittele, mitä hän voisi kysymyksellään tarkoittaa. Esimerkiksi kysymys: "Mihin me olemme menossa?"
(ollaan autossa matkalla johonkin)
a) Mennään käymään kaupungilla (Mihin paikkaan)
b) Käydään kaupassa (Mitä varten)
c) Käydään ostamassa ruokaa
d) Haetaan nyt tavaroita, että ei tarvitse sitten huomenna käydä
e) Käydään siinä x-kaupassa, kun siellä oli se kahvi tarjouksessa
f) ... jne
...dementikko kyselee samoja asioita, niin siihen jotenkin oppii sopeutumaan, mutta kyllä se vaatii, vaatii todella kärsivällisyyttä.
Sen sijaan, mihin en vielä ole oppinut, on dementikon osoittamat harhat ja heittämät epäluulot. Joo, minähän tyttärenä kyylään ja odotan milloin dementikko potkaisee tyhjää, jotta saisin perinnön, eli sellaisia syytöksiä.
Raskasta se on, työ jota teette.
Mutta muistakaa, että dementia on luonteeltaan etenevä. Tulee aika, jolloin kysymyksiä ei enää esitetä. Ja tulee aika, jolloin syytöksiä, harhaluuloja ja paranoiaa ei esiinny.
Jaksakaa siihen saakka. Päivä kerrallaan. Ja suuttua saa, vihaa saa tuntea ja turhautumista jokainen kokee. Tärkeää on mitä teet, ja mitä et tee suuttuessasi, vihassasi jne...
Voimia teille omaishoitajat.
Onko omaishoitajuudessa hyviä puolia?