Hei,
minä ottaisin mielelläni viestin itselleni. Erityisesti rakkauselämän koukerot kiinnostavat. Nyt ei ole ketään, olen eronnut reipas vuosi sitten. Työpaikalla on hankalaa ja odotan vain, että pääsisin uuteen paikkaan. Kerrotaanko minulle näihin jotain viestiä?
Kiitos
minä ottaisin mielelläni viestin itselleni. Erityisesti rakkauselämän koukerot kiinnostavat. Nyt ei ole ketään, olen eronnut reipas vuosi sitten. Työpaikalla on hankalaa ja odotan vain, että pääsisin uuteen paikkaan. Kerrotaanko minulle näihin jotain viestiä?
Kiitos
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voit kokea aimo annoksen turhautumista, odottelua ja asioiden viivästymistä. Kuitenkin nyt sinun pitäisi käyttää tuo ylimääräinen aika hyödyksesi asioiden pohdiskeluun, kypsyttelyyn ja taustatietojen hankkimiseen. Tilanne ei ole niin pysähtynyt kuin miltä se voisi päällepäin näyttää. Ota hetki aikaa asian tai ongelman pohtimiseen. Niin kuin sanotaan:" Määritetty ongelma on jo puoleksi ratkaistu ongelma." fyysisen voimasi perusteena ovat henkiset voimavarat. Vaikka kaikki tuttu ja turvallinen on nyt murtunut ympäriltäsi niin älä anna sen järkyttää sinua. Saatat kokea, että kaikki se mihin olet aina uskonut, olikin vain harhaa ja valhetta. Voit käyttää tämän muutosten ketjun niin, että sinulla on nyt mahdollisuus puhdistaa elinpiirisi "mädistä omenoista". Anna elämän viedä ja huomaat, että se kuitenkin kantaa! Kun tämä puhdistus on ohi muuttuu elämäsi taas positiiviseen suuntaan ja silloin on aika rakkauden, eli tee ensin hyvä pohja, mihin voi sitten rakentaa tuon toimivan parisuhteen, sillä se on tulossa ja jopa niin että se vie Sinun jalat altasi, eli ole huoletta!
Hei
Kiitokset sinulle.
Turhautunut olen, lähinnä työasioiden takia. Tilanne näyttää erittäin jämähtäneeltä. Ongelman töissä näen ja tiedän, vaan ratkaisun avaimet eivät ole käsissäni. Tein, mitä pystyin eli avasin suuni. Näyttää kuitenkin, että hukkaan meni. Tietyillä henkilöillä on ruusunpunaiset lasit päässä. He tekevät päätökset en minä. Nyt esimies erittäin kaunainen. En oikein usko, että hän minuun pystyy suhtautumaan koskaan ns. normaalisti. Aina taustalla sanomani, joka ei ole minulle esimiehen silmissä eduksi. Tässä siis mietin lähteäkö vai jäädä - voisiko jokin ihme tapahtua ennen kuin on liian myöhäistä?
Elämä kantaa, näin on. Työasiaa lukuunottamatta elämäni on ok. Rakkaan puutettakaan en näe ongelmana, osaan olla ilman miestä.
Jään odottelemaan noita positiivisia muutoksia, ennen kaikkea työhön liittyen. Pidän työstäni, mutta en esimiehestäni - aiheesta.
En kyllä pane hanttiin, jos tommoinen kampittajakin elämääni tulee ;)
Kiitos kovasti.