sairastunut masennukseen jonkin vakavan sairauden jälkeen. minä sairastuin,ensin oli miehellä syöpä ja heti perään minulla. pian omien hoitojen loputtua sairastuin vakavaan masennukseen. löytyykö kohtalotovereita,suunilleen saman kokeneita?
onko
joku teistäkin
4498
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Masentaa välillä kovastikkin.
Kyllä vaan kohtalotovereita löytyy. Olen ollut nyt 5 kk sairaslomalla masennuksen takia, syöpä leikattiin/hoidettiin v. 2004. Yritän pyrkiä takaisin töihin osa-aikasairasloman kautta. Jos Kela/työnantaja suo...
Kysyin yhdeltä lääkäriltä aiemmin sairastetun masennuksen ja syövän välisestä yhteydestä ja hän kertoi että on olemassa yksi tutkimuskin, joka vahvistaa yhteyden olemassolon.
Eilen tuli televisiosta joku ohjelma, jossa syöpään sairastunut sanoi että syövän kanssa elää niin kuin elämän ja kuoleman välissä. Venäläiseen rulettiin hän sitä vertasi myös. Koen kyllä juuri noin, eilen tulin 3-vuotiskontrollista, ja jotenkin jäi tunne, ettei kaikki ole hyvin. Ihmettelen myös miksei tehty ultraäänitutkimusta.
Aion soittaa kyllä Meilahteen ennen lääkärissäkäyntiä.
minäkin käytin jo syöpäsairauden aikana kelan päivärahat lähes loppuun. ehdin olla noin 3kk. töissä,kun sairastuin tähän vaikeaaksi luokiteltuun masennukseen.nyt minulle haetaan kuntoutustukea ainakin puoleksi vuodeksi,sitten kun olen toipunut,menen töihin kuntoutusrahan turvin aluksi kokeilemaan 4.tuntia päivä.Mitä on tämä osaaikais sairausloma,josta kirjoitat? minulle se ei varmaankaan sovi,koska psykiatrisen lääkärin mielestä olen masennukseni takia toistaiseksi täysin työkyvytön.Alan saamaan nyt terapiaa,josta toivottavasti on hyötyä.Onko sinulla,samoin kuin minulla,itkuisuutta,välillä itken paljon,sitten saattaa olla helpompi päivä. Mutta ahdistus,pelko,jonkinlainen hätääntyminen .Olen aloittanut siparex.lääkityksen,rauhoittavia en halua käyttää,kokeilun jälkeen opomox teki minut vain tokkuraiseksi ja itku siirtyi etten päin. mitään psykoottista minussa ei ole,vain tämä toivoton masennus. jos haluat,kirjoitellaan näistä.
Minulla on keskivaikeaksi luokiteltu masennus. Nyt on tosiaan mennyt kohta kaksi kuukautta osapalkalla ja koska olen yksinasuva, tämä alkaa olla mahdoton tilanne taloudellisesti. Joten pakko yrittää nyt tuota osa-aikasairaslomaa. Se on ihan uusi juttu, en itsekään tiedä siitä kovin paljoa. Pitää mennä lukemaan Kelan sivulta lisää. Mutta siinä pitää siis olla Kelan ja työnantajan suostumus. Parasta siinä on, että Kela maksaa sen osuuden palkan, minkä on sairaslomalla.
En ole varma, olisiko se vaikka 50/50, eli puolet palkkaa ja puolet Kelalta, samoin työaika.
Sitä pitää mennä ensi viikolla Kelaan selvittämään sillä sairaslomani loppuu kohta.
Itkuisuutta, toivottomuutta, itsesääliä, negatiivisia ajatuksia, ulkopuolisuuden tunteita, epäsosiaalisuutta, alemmuudentunteita, lamaantuneisuutta. Näitä kaikkia minulla liittyy tähän sairauteen. Mutta olen syönyt Citalopramia jo aika kauan, joten en oikein pysty tällä hetkellä edes itkemään. Lääkkeillä olosta tulee hiukan turta, tai paljonkin, riippuen annostuksesta. Saan itse vähän säädellä sitä 20-40 mg/pvssä. Siis tuo outo pelon tunne minullakin oli, lääkkeet pitävät sen poissa. Ja saa nukuttua.
Onko sinulla ketään läheistä, johon tukeutua? Minulla ei tässä sairaudessa ole oikein ollut kuin psykiatrian polin sairaanhoitaja ja lääkäri.
Masennushan tietenkin on siitä ikävä sairaus, että ihmisten on vaikea puhua siitä. Toisin kuin syöpää sairastavana sai myötätuntoa.
Koen vähän nyt niin, että pitäisi yrittää olla rohkea ja nostaa kissaa pöydälle työyhteisössäkin. Ei tämä ole sen kummempi sairaus kuin muukaan. Saa nähdä vaan miten se onnistuu, tulenko itkien kotiin kesken ensimmäisen työpäivän ehkä. Turhahan on odottaa, että kaikki ihmiset ymmärtäisivät. Ne ihmiset vaan pitäisi yrittää sulkea pois, ei kuunnella tyhmiä kommentteja jne. Ne taas, joilla on lähipiirissään edes masennusta sairastava ymmärtävätkin jo paremmin.