Näin se menee, joka päivä

itsensä tappaminen on yhtäkun luovuttaisi. eikä mitään muuta!

..itse keräsin rohkeutta ja kerroin bulimiasta läheisilleni, siihen jos johonkin sinun kannattaa kerätä rohkeutta. et häviä sillä mitään. ja se ettet muka ole tarpeeksi rohkea on vain tekosyy. jokaisesta löytyy sen verran rohkeutta. yksi lause ei elämäsi tuskaa tuosta pahenna, päinvastoin. mitä siis pelkäät? et ainakaan sitä, että vajoaisit syvemmälle, koska se ei ole mahdollista..

ja se itsemurha.. raukkamaisinta mitä kukaan voi tehdä. vihaan ha paheksun itsemurhan tehneitä, sillä heidän takiaan kaltaisillesi ihmisille (joilla ahdistus tuntuu ylitsepääsemättömältä) muodostuu päähän mielikuva itsemurhasta rohkeana ratkaisuna. SE EI OLE RATKAISU, SE ON KAIKEN LOPPU. itsellenikin on käväissyt mielessä joskus ajatus itsemurhasta, mutta äitini miesystävän tapettua itsensä tajusin, miten järjettömiä ajattelen. hän oli raukkamaisin henkilö mitä tiedän. säälin ja vihaan häntä sen yhden ainoan teon takia yli kaiken.

puhu jollekin! avaat vain suusi, se ei ole sen vaikeampaa. usko pois. äläkä sano itsellesi ettet pysty. kyllä pystyt. älä ajattele asiaa enempää, annat vaan mennä. niin minäkin tein vaikka pelottikin. jos minä uskalsin kertoa asiasta niin uskallat sinäkin.

majs kirjoitti:

itsensä tappaminen on yhtäkun luovuttaisi. eikä mitään muuta!

..itse keräsin rohkeutta ja kerroin bulimiasta läheisilleni, siihen jos johonkin sinun kannattaa kerätä rohkeutta. et häviä sillä mitään. ja se ettet muka ole tarpeeksi rohkea on vain tekosyy. jokaisesta löytyy sen verran rohkeutta. yksi lause ei elämäsi tuskaa tuosta pahenna, päinvastoin. mitä siis pelkäät? et ainakaan sitä, että vajoaisit syvemmälle, koska se ei ole mahdollista..

ja se itsemurha.. raukkamaisinta mitä kukaan voi tehdä. vihaan ha paheksun itsemurhan tehneitä, sillä heidän takiaan kaltaisillesi ihmisille (joilla ahdistus tuntuu ylitsepääsemättömältä) muodostuu päähän mielikuva itsemurhasta rohkeana ratkaisuna. SE EI OLE RATKAISU, SE ON KAIKEN LOPPU. itsellenikin on käväissyt mielessä joskus ajatus itsemurhasta, mutta äitini miesystävän tapettua itsensä tajusin, miten järjettömiä ajattelen. hän oli raukkamaisin henkilö mitä tiedän. säälin ja vihaan häntä sen yhden ainoan teon takia yli kaiken.

puhu jollekin! avaat vain suusi, se ei ole sen vaikeampaa. usko pois. äläkä sano itsellesi ettet pysty. kyllä pystyt. älä ajattele asiaa enempää, annat vaan mennä. niin minäkin tein vaikka pelottikin. jos minä uskalsin kertoa asiasta niin uskallat sinäkin.

Ymmärrät kyllä bulimiaa, muttet masennusta? Ihminen saattaa todellakin olla psyykkisesti niin SAIRAS, että tappaa itsensä. Se ei aina ole mikään järkevä ja harkittu teko, vaan sekavassa mielentilassa epätoivoinen ylilyönti. Missä on empatiasi? Vihaat ihmistä, joka oli niin onneton, että päätyi niin hirveään tekoon kuin itsemurhaan... Uskomatonta.

majs kirjoitti:

itsensä tappaminen on yhtäkun luovuttaisi. eikä mitään muuta!

..itse keräsin rohkeutta ja kerroin bulimiasta läheisilleni, siihen jos johonkin sinun kannattaa kerätä rohkeutta. et häviä sillä mitään. ja se ettet muka ole tarpeeksi rohkea on vain tekosyy. jokaisesta löytyy sen verran rohkeutta. yksi lause ei elämäsi tuskaa tuosta pahenna, päinvastoin. mitä siis pelkäät? et ainakaan sitä, että vajoaisit syvemmälle, koska se ei ole mahdollista..

ja se itsemurha.. raukkamaisinta mitä kukaan voi tehdä. vihaan ha paheksun itsemurhan tehneitä, sillä heidän takiaan kaltaisillesi ihmisille (joilla ahdistus tuntuu ylitsepääsemättömältä) muodostuu päähän mielikuva itsemurhasta rohkeana ratkaisuna. SE EI OLE RATKAISU, SE ON KAIKEN LOPPU. itsellenikin on käväissyt mielessä joskus ajatus itsemurhasta, mutta äitini miesystävän tapettua itsensä tajusin, miten järjettömiä ajattelen. hän oli raukkamaisin henkilö mitä tiedän. säälin ja vihaan häntä sen yhden ainoan teon takia yli kaiken.

puhu jollekin! avaat vain suusi, se ei ole sen vaikeampaa. usko pois. äläkä sano itsellesi ettet pysty. kyllä pystyt. älä ajattele asiaa enempää, annat vaan mennä. niin minäkin tein vaikka pelottikin. jos minä uskalsin kertoa asiasta niin uskallat sinäkin.

Usein ne jotka päätyvät itsemurhaan ovat niin ojan pohjassa itsensä ja ajatustensa kanssa kuin olla ja voi. Tiedän, koska sitä yrittäneet ovat kertoneet että elämässä ei näe enää mitään muuta, näkökenttä ja ajatusmaailma on niin kaventunut että omasta mielestä mahdollisuudet mihinkään ovat 0. Se on niin kapea että ainoa ulospääsy epätoivoiselta tuntuvassa tilanteessa on itsemurha. Siinä kohtaa pystyt hallitsemaan vielä jotain, päättämään jostakin asiasta. Samalla siinä kohtaa ahdistaa myös läheisten vointi. Mutta jokin ajaa toteuttamaan/yrittämään sitä.

Sitten taas suru. Meidän suru. Onko suru loppujen lopuksi itsekästä? Suru on tunne, ja tunteisiin emme pysty vaikuttamaan. Ymmärrän itsemurhaa yrittäneitä, me ei saada/ei voida, eikä meillä ole oikeutta tuomita ketään. Mutta ymmärrän myös sun ajatuksen että se on itsekäs teko, tavallaan ajattelen niinkin, mutta ei saa unohtaa toisen näkökulmaa, koska elämä ei ole niin yksinkertaista.
Olen itse itsemurhan tehneen lähiomainen.

majs kirjoitti:

itsensä tappaminen on yhtäkun luovuttaisi. eikä mitään muuta!

..itse keräsin rohkeutta ja kerroin bulimiasta läheisilleni, siihen jos johonkin sinun kannattaa kerätä rohkeutta. et häviä sillä mitään. ja se ettet muka ole tarpeeksi rohkea on vain tekosyy. jokaisesta löytyy sen verran rohkeutta. yksi lause ei elämäsi tuskaa tuosta pahenna, päinvastoin. mitä siis pelkäät? et ainakaan sitä, että vajoaisit syvemmälle, koska se ei ole mahdollista..

ja se itsemurha.. raukkamaisinta mitä kukaan voi tehdä. vihaan ha paheksun itsemurhan tehneitä, sillä heidän takiaan kaltaisillesi ihmisille (joilla ahdistus tuntuu ylitsepääsemättömältä) muodostuu päähän mielikuva itsemurhasta rohkeana ratkaisuna. SE EI OLE RATKAISU, SE ON KAIKEN LOPPU. itsellenikin on käväissyt mielessä joskus ajatus itsemurhasta, mutta äitini miesystävän tapettua itsensä tajusin, miten järjettömiä ajattelen. hän oli raukkamaisin henkilö mitä tiedän. säälin ja vihaan häntä sen yhden ainoan teon takia yli kaiken.

puhu jollekin! avaat vain suusi, se ei ole sen vaikeampaa. usko pois. äläkä sano itsellesi ettet pysty. kyllä pystyt. älä ajattele asiaa enempää, annat vaan mennä. niin minäkin tein vaikka pelottikin. jos minä uskalsin kertoa asiasta niin uskallat sinäkin.

ja INHOAN niitä, jotka mielenterveydenhäiriössä ahmivat ja oksentavat. Se on niin RAUKKAMAISTA tuhota elämänsä ja kehonsa.

Olet naurettava ihminen, jos ymmärrät bulimiaa ja oksentamista, mutta et masennusta ja itsemurha-ajatuksia/itsemurhaa. Ja vieläpä vihaat sitä onnetonta ihmistä... että taidanpa minäkin sitten VIHATA sitä bulimikkoa, kun se on niin raukkamainen ja itsekäs. Luuletko, ettei bulimikon läheiset ole huolissaan? Ja se bulimiakin saattaa olla itsemurha...

VIHAAN kirjoitti:

ja INHOAN niitä, jotka mielenterveydenhäiriössä ahmivat ja oksentavat. Se on niin RAUKKAMAISTA tuhota elämänsä ja kehonsa.

Olet naurettava ihminen, jos ymmärrät bulimiaa ja oksentamista, mutta et masennusta ja itsemurha-ajatuksia/itsemurhaa. Ja vieläpä vihaat sitä onnetonta ihmistä... että taidanpa minäkin sitten VIHATA sitä bulimikkoa, kun se on niin raukkamainen ja itsekäs. Luuletko, ettei bulimikon läheiset ole huolissaan? Ja se bulimiakin saattaa olla itsemurha...

EI bulimikot/anorektikot/syömishäiriöiset oireile loppujen lopuksi omaksi huvikseen, se EI ole hauskaa, se EI ole kunnioitettavaa, siitä TULEE hirveä olo ja usein taustalla ON jokin muu mielenterveysongelma, jolloin syömisongelmat ovat kehon reagoimistapoja pään sisäiseen kaaokseen.

Tällainen käyttäytyminen saattaa olla raukkamaista ja inhottavaa, mutta se ei enää tietyssä vaiheessa pysy hallinnassa ja leviää reisille.

Mikään ei ole mustavalkoista..

sontikka kirjoitti:

EI bulimikot/anorektikot/syömishäiriöiset oireile loppujen lopuksi omaksi huvikseen, se EI ole hauskaa, se EI ole kunnioitettavaa, siitä TULEE hirveä olo ja usein taustalla ON jokin muu mielenterveysongelma, jolloin syömisongelmat ovat kehon reagoimistapoja pään sisäiseen kaaokseen.

Tällainen käyttäytyminen saattaa olla raukkamaista ja inhottavaa, mutta se ei enää tietyssä vaiheessa pysy hallinnassa ja leviää reisille.

Mikään ei ole mustavalkoista..

Et nyt sitten YHTÄÄN tajunnut, mitä tarkoitin. Tiedän kyllä, että bulimia on psyykkinen sairaus, mutta vertasin vain bulimiaa masennukseen. Tämä yksi tollo sanoi vihaavansa masentunutta ihmistä, joka teki itsemurhan, koska se on niin SÄÄLITTÄVÄÄ. Siihen vain totesin, että jos hän vihaa masentunutta, minä voin vihata bulimikkoa, ja se on ihan yhtä oikein. Molemmathan ovat sairauksia, joiden seurauksena voi olla oksentaminen tai itsemurha, kumpaakaan ei saa vihata sairautensa tähden.

Minun mielestäni itsemurhan tekevä tai oksenteleva bulimikko ei ole raukkamainen tai inhottava. En pidä heitä säälittävinä tai vihaa heitä, vaan tunnen empatiaa heitä ja heidän kärsimystään kohtaan. Tarkoitin vain, että ei tuo henkilö voi vihata masentunutta, mutta ymmärtää bulimikkoa - molemmat ovat aikalailla samalla lähtöviivalla.

että sillai kirjoitti:

Ymmärrät kyllä bulimiaa, muttet masennusta? Ihminen saattaa todellakin olla psyykkisesti niin SAIRAS, että tappaa itsensä. Se ei aina ole mikään järkevä ja harkittu teko, vaan sekavassa mielentilassa epätoivoinen ylilyönti. Missä on empatiasi? Vihaat ihmistä, joka oli niin onneton, että päätyi niin hirveään tekoon kuin itsemurhaan... Uskomatonta.

sanoin vihaavani häntä, äitini miesystävää, jolla ei todellakaan ollut bulimiaa!! ja häntä todella voin sanoa vihaavani. olen empaaattinen, mutta se, että hirttää itsensä lapsensa edessä .. niin empaattiseksi en kykene että tuon anteeksi antaisin, ihme jos et ymmärrä..

itsellesi kirjoitti:

Et nyt sitten YHTÄÄN tajunnut, mitä tarkoitin. Tiedän kyllä, että bulimia on psyykkinen sairaus, mutta vertasin vain bulimiaa masennukseen. Tämä yksi tollo sanoi vihaavansa masentunutta ihmistä, joka teki itsemurhan, koska se on niin SÄÄLITTÄVÄÄ. Siihen vain totesin, että jos hän vihaa masentunutta, minä voin vihata bulimikkoa, ja se on ihan yhtä oikein. Molemmathan ovat sairauksia, joiden seurauksena voi olla oksentaminen tai itsemurha, kumpaakaan ei saa vihata sairautensa tähden.

Minun mielestäni itsemurhan tekevä tai oksenteleva bulimikko ei ole raukkamainen tai inhottava. En pidä heitä säälittävinä tai vihaa heitä, vaan tunnen empatiaa heitä ja heidän kärsimystään kohtaan. Tarkoitin vain, että ei tuo henkilö voi vihata masentunutta, mutta ymmärtää bulimikkoa - molemmat ovat aikalailla samalla lähtöviivalla.

nyt tuli sohastua ampiaispesään. anteeksi, on jäänyt patoutumaan viha tuota YHTÄ miestä kohtaan.... ette voi tajuta ellei teiltä itseltänne ole kuollut lähiomainen oman käden kautta..

toiseksi minulla itselläni on bulimia. ja kärsin masennuksesta. äh. nyt tuntuu kuin hakkaisi päätä seinään. vaikea sanoa sanottavansa näin netin kautta, mutta bulimikkojen ahdistusta en vähättele! itsekin elän sitä helvettiä ja tiedän miltä tuntuu kun keinot alkavat loppua...

bulimia ja tämä kyseinen henkilö jota vihaan ovat täysin eri asia ja nyt kaduttaa että edes otin asian puheeksi!! mutta niin monta henkeä voitaisiin pelastaa... itsemurhan tehneet usein kuolevat turhaan, turhaan SE TÄSSÄ PISTÄÄ VIHAKSI! bulimia tuo mukanaan masennuksen, en kiellä sitä, mutta masennuksesta voi toipua! ja tämä vihaamani mies EI kärsinyt bulimiasta, vaan alkoholismista. hän ei viitsinyt hakea hoitoa vaikka me perheenä häntä oltaisiin tuettu! hän sanoi ettei halua puhua asiastaan ulkopuolisille, kun hänen asiansa eivät muille kuulu.. ja meni sitten ja tappoi itsensä ja antoipa vielä lapsensa löytää hänet (hän tiesi että hänen oma lapsensa tulisi löytämään hänet hirtettynä)

että siinä teille selvennys, toivottavasti nyt meni paremmin perille. tarkoitus ei ollut ei todellakaan haukkua bulimikkoja eikä vähätellä itsemurha-ajatuksia. vaikeaselkoisesti tuli asiat esitettyä ja teidän osaltanne tulkittua väärin, mutta täällä olen auttamassa muitakin parantumaan. henkilökohtainen viha tuota miestä kohtaan vaan sävytti tekstiäni ihan väärin, anteeksi siis siitä..

majs kirjoitti:

sanoin vihaavani häntä, äitini miesystävää, jolla ei todellakaan ollut bulimiaa!! ja häntä todella voin sanoa vihaavani. olen empaaattinen, mutta se, että hirttää itsensä lapsensa edessä .. niin empaattiseksi en kykene että tuon anteeksi antaisin, ihme jos et ymmärrä..

väittänyt sinun sanoneen vihaavasi bulimikkoja. Sinä sanoit vihaavasti psyykkisesti sairasta (esim. masennusta tai skitsofreniaa sairastavaa) ihmistä, jos hän tekee itsemurhan. Aika rajua puhetta.

"ja se itsemurha.. raukkamaisinta mitä kukaan voi tehdä. vihaan ha paheksun itsemurhan tehneitä, sillä heidän takiaan kaltaisillesi ihmisille (joilla ahdistus tuntuu ylitsepääsemättömältä) muodostuu päähän mielikuva itsemurhasta rohkeana ratkaisuna."

Eli siis vihaat mielisairasta henkilöä, joka päätyy itsemurhaan sekavassa mielentilassa. Oletpa empaattinen.

Ymmärrän kyllä, jos vihaisit VAIN sitä äitisi miesystävää, joka tarkoituksella (?) aiheutti trauman lapselleen, mutta miten voit vihata KAIKKIA itsemurhan tehneitä, jotka saattavat vain olla niin sairaita mieleltään, että siihen päätyvät?

Ja huomautan vielä, että bulimiakin saattaa olla itsemurha; jotkut bulimikot todella kuolevat oksentamisesta johtuviin seurauksiin. Vihaatko heitäkin? Niin, sanoit jo, että heitä et vihaa. Mutta niitä mielisairaita, joiden itsemurha on aivan yhtä harkittu kuin bulimikonkin, vihaat. Reilua.

Bulimia on mielenterveydellinen sairaus, joka saattaa aiheuttaa kuoleman. Masennus on mielenterveydellinen sairaus, joka saattaa aiheuttaa kuoleman. Kuinka voit toista näistä kuolevista henkilöistä vihata? Mikset sitten vihaa sitä bulimikkoa, joka tappaa itsensä oksentamalla (ja samalla antaa nuorille esimerkkiä), vaan ainoastaan sitä toista? Tuo on todella epäloogista ja törkeää.

majs kirjoitti:

nyt tuli sohastua ampiaispesään. anteeksi, on jäänyt patoutumaan viha tuota YHTÄ miestä kohtaan.... ette voi tajuta ellei teiltä itseltänne ole kuollut lähiomainen oman käden kautta..

toiseksi minulla itselläni on bulimia. ja kärsin masennuksesta. äh. nyt tuntuu kuin hakkaisi päätä seinään. vaikea sanoa sanottavansa näin netin kautta, mutta bulimikkojen ahdistusta en vähättele! itsekin elän sitä helvettiä ja tiedän miltä tuntuu kun keinot alkavat loppua...

bulimia ja tämä kyseinen henkilö jota vihaan ovat täysin eri asia ja nyt kaduttaa että edes otin asian puheeksi!! mutta niin monta henkeä voitaisiin pelastaa... itsemurhan tehneet usein kuolevat turhaan, turhaan SE TÄSSÄ PISTÄÄ VIHAKSI! bulimia tuo mukanaan masennuksen, en kiellä sitä, mutta masennuksesta voi toipua! ja tämä vihaamani mies EI kärsinyt bulimiasta, vaan alkoholismista. hän ei viitsinyt hakea hoitoa vaikka me perheenä häntä oltaisiin tuettu! hän sanoi ettei halua puhua asiastaan ulkopuolisille, kun hänen asiansa eivät muille kuulu.. ja meni sitten ja tappoi itsensä ja antoipa vielä lapsensa löytää hänet (hän tiesi että hänen oma lapsensa tulisi löytämään hänet hirtettynä)

että siinä teille selvennys, toivottavasti nyt meni paremmin perille. tarkoitus ei ollut ei todellakaan haukkua bulimikkoja eikä vähätellä itsemurha-ajatuksia. vaikeaselkoisesti tuli asiat esitettyä ja teidän osaltanne tulkittua väärin, mutta täällä olen auttamassa muitakin parantumaan. henkilökohtainen viha tuota miestä kohtaan vaan sävytti tekstiäni ihan väärin, anteeksi siis siitä..

oman käden kautta. En silti vihaa häntä, vaan suren sitä tuskaa, jonka hän joutui kokemaan, ja vieläpä päätyi itsensä tappamaan. Tottakai toisinaan minua kiukuttaakin, että hän jätti meidät tänne, mutta en silti vihaa häntä epätoivoisesta teostaan. Ymmärrän, ettei hän tarkoittanut satuttaa meitä, vaan oli vain niin sairas.

Minä ymmärrän kyllä, mistä on kyse, mutta en ymmärrä sitä, että voit vihata kaikkia itsemurhan tehneitä, kuten sanoit. Itsemurhan tekevä saattaa todellakin olla niin masentunut tai keskellä hallusinaatioitaan, että en todellakaan kykene vihaamaan häntä, jos hän itsemurhan epätoivoissaan tekee. Aivan kuten en voi vihata bulimikkoa, joka kuolee oman käden kautta työntämällä ne kurkkuun.

Kuinka sinä voit?

kuollut pappa kirjoitti:

oman käden kautta. En silti vihaa häntä, vaan suren sitä tuskaa, jonka hän joutui kokemaan, ja vieläpä päätyi itsensä tappamaan. Tottakai toisinaan minua kiukuttaakin, että hän jätti meidät tänne, mutta en silti vihaa häntä epätoivoisesta teostaan. Ymmärrän, ettei hän tarkoittanut satuttaa meitä, vaan oli vain niin sairas.

Minä ymmärrän kyllä, mistä on kyse, mutta en ymmärrä sitä, että voit vihata kaikkia itsemurhan tehneitä, kuten sanoit. Itsemurhan tekevä saattaa todellakin olla niin masentunut tai keskellä hallusinaatioitaan, että en todellakaan kykene vihaamaan häntä, jos hän itsemurhan epätoivoissaan tekee. Aivan kuten en voi vihata bulimikkoa, joka kuolee oman käden kautta työntämällä ne kurkkuun.

Kuinka sinä voit?

ehkäpä tämä kyseinen mieshenkilö jätti sen verran syvät traumat ja pilasi alkoholismillaan kolme vuotta elämästäni, että kohdistan vihani mihin sattuu... anteeksi, en ole noin suorasukainen. ymmärrän kyllä että joskus tuntuu siltä, kuin muita vaihtoehtoja ei olisi.

ei varmaan olisi terapia tuon miehen tekosten kannalta haitaksi.. tapahtumien aikaan painoin kaiken villasella. jäänyt näköjänn kalvamaan oikeen kunnolla. en ole sitä aiemmin tajunnut.

anteeksi nyt vielä että suututin koko yhteisön henkilökohtaisilla ongelmillani.

ja minä EN kirjoitti:

väittänyt sinun sanoneen vihaavasi bulimikkoja. Sinä sanoit vihaavasti psyykkisesti sairasta (esim. masennusta tai skitsofreniaa sairastavaa) ihmistä, jos hän tekee itsemurhan. Aika rajua puhetta.

"ja se itsemurha.. raukkamaisinta mitä kukaan voi tehdä. vihaan ha paheksun itsemurhan tehneitä, sillä heidän takiaan kaltaisillesi ihmisille (joilla ahdistus tuntuu ylitsepääsemättömältä) muodostuu päähän mielikuva itsemurhasta rohkeana ratkaisuna."

Eli siis vihaat mielisairasta henkilöä, joka päätyy itsemurhaan sekavassa mielentilassa. Oletpa empaattinen.

Ymmärrän kyllä, jos vihaisit VAIN sitä äitisi miesystävää, joka tarkoituksella (?) aiheutti trauman lapselleen, mutta miten voit vihata KAIKKIA itsemurhan tehneitä, jotka saattavat vain olla niin sairaita mieleltään, että siihen päätyvät?

Ja huomautan vielä, että bulimiakin saattaa olla itsemurha; jotkut bulimikot todella kuolevat oksentamisesta johtuviin seurauksiin. Vihaatko heitäkin? Niin, sanoit jo, että heitä et vihaa. Mutta niitä mielisairaita, joiden itsemurha on aivan yhtä harkittu kuin bulimikonkin, vihaat. Reilua.

Bulimia on mielenterveydellinen sairaus, joka saattaa aiheuttaa kuoleman. Masennus on mielenterveydellinen sairaus, joka saattaa aiheuttaa kuoleman. Kuinka voit toista näistä kuolevista henkilöistä vihata? Mikset sitten vihaa sitä bulimikkoa, joka tappaa itsensä oksentamalla (ja samalla antaa nuorille esimerkkiä), vaan ainoastaan sitä toista? Tuo on todella epäloogista ja törkeää.

voi äh. uskon, että se kuulostaa sinun korvaasi rajulta. et voi tuntea tätä tunnetta, jota tunnen häntä kohtaan. ja pakostakin "itsemurhaajat" henkilöityvät tuohon mieheen, muita itsemurhantekijöitä kun en tunne..

totta on myös se, että tunnen sääliä tuota miestä kohtaan. ja yritin häntä auttaa, en ole mikään sydämetön hirviö. mutta kaikki se paha, mitä hän teki ennen kuolemaansa meidän perheellemme, sai vihan roimahtamaan viimeistään hänen tehtyä itsemurhan. onko sinun perheenjäsenesi kuollut itsemurhan seurauksena?

ja se, miksi pidän itsemurhan tekeviä itsekkäinä, johtuu myös puhtaasti siitä, että tämä mies oli itsekäs, eikä kukaan teistä voi tuota väitettä kumota. sairas myös (siksi häntä autoimmekin) mutta niin helvetin itsekäs. tuimme tuimme, herran jumala me tuimme, vaikka itse olimme lopen uupuneita. lopulta psykiatrimme sanoi, että laittakaa piste tälle ja antakaa sen ihmisen olla, se ei teidän apuanne tule ottamaan vastaan. todella vaikea selittää kirjaimin mistä tämä viha tulee. tosin ei sitä varmaan ymmärrä, jos jotain tällaista ei ole kokenut...

minulle itsemurha-sanasta tulee automaattisesti assosiaatio tuohon mieheen, en voi sille mitään! en vain tajunnut, että muut eivät sitä näe.. eivätkä tietenkään näe, olenpa tyhmä. tuttavani teki myös itsemurhan, nuori tyttö. En todellakaan vihaa häntä, haluan hänet takaisin, haluaisin saada uuden mahdollisuuden auttaa häntä pääsemään masennuksestaan. mutta tämä kokemus miehen itsemurhasta on vahvempi ja herättää niin suuret tunteet, etten osaa niitä hillitä.

anteeksi että purauduin. se todellakin oli tunteenpurkaus, ei jyrkkä kannanotto, vaikka se siltä teistä vaikutti. olen tämän itsemurhan suhteen epälooginen, täysin epälooginen. mielipidettäni itsemurhaan eivät ohjaa teon kohtaamattomalle ominainen kyky punnita järkisyitä. minussa itsemurha ajatuksena synnyttää vain voimakkaita tunteita. ja tunteethan eivät selittäydy ulkopuoliselle loogisesti.

voi minkä sotkun sain aikaan. tuli nyt itsellekin selvennettyä mistä ajatukseni kumpuavat. toivottavasti edes joku nyt ymmärsi, miksi kirjoitin kuten kirjoitin.. olen todella pahoillani, että vedin teidät tunneverkostooni ja sain kaikki kiukkuisiksi. ja vieläpä ihan turhaan..

En ole. Tämä oli eka viestini, jonka tänne kirjoitin.

Vielä lisäisin tohon omaan viestiini, että en todellakaan pysty avautumaan kenellekään, koska osittain musta myös tuntuu, että myös mun lähimmäiset ovat osäsyyllisiä tähän mun sairauteen. Musta tuntuu, että NE halus musta tällaisen. Miksi ne muuten olisivat ruvenneet normaalipainoiselle tytölle huomauttelemaan liikakiloista? Jotenkin tuntuu vaan, että bulimiasta on tullut osa mun persoonallisuuttani. Mina en ole enää pelkästään minä, vaan Minä ja Mia.

failure kirjoitti:

En ole. Tämä oli eka viestini, jonka tänne kirjoitin.

Vielä lisäisin tohon omaan viestiini, että en todellakaan pysty avautumaan kenellekään, koska osittain musta myös tuntuu, että myös mun lähimmäiset ovat osäsyyllisiä tähän mun sairauteen. Musta tuntuu, että NE halus musta tällaisen. Miksi ne muuten olisivat ruvenneet normaalipainoiselle tytölle huomauttelemaan liikakiloista? Jotenkin tuntuu vaan, että bulimiasta on tullut osa mun persoonallisuuttani. Mina en ole enää pelkästään minä, vaan Minä ja Mia.

todella harmi että läheisesi ovat mitä ovat. itselläni ainakin on sellainen olo, että muille kuin läheisille en tästä edes voisi puhua.

tuo on niin hullua että nuorelle tytölle huomautetaan kiloista! :( eivät ne tajua miten paljon se vaikuttaa mieleen. tässä olen myös miettinyt, miksi bulimia alunperin lähti liikkeelle. osasyynä myös tuo, etten ollut lapsena mikää hoikka, niin kuin muut suvussani. ja siitähän sain kuulla. ei minua haukuttu, mutta olin aina se vähän pyöreämpi.

bulimian kanssa kun elää kauan niin se kasvaa kiinni. voi että kun toivoisin että saisit rohkeutta karistaa se kannoiltasi :/ koska bulimiasta pääsee kyllä eroon, se ei ole mahdotonta. itselläni jo kk takana viime oksentamisesta- en ikinä pystynyt kuvittelemaankaan elämää ilman bulimiaa. ammattilaisen avulla ja kovalla työllä onnistut sinäkin :)

failure kirjoitti:

En ole. Tämä oli eka viestini, jonka tänne kirjoitin.

Vielä lisäisin tohon omaan viestiini, että en todellakaan pysty avautumaan kenellekään, koska osittain musta myös tuntuu, että myös mun lähimmäiset ovat osäsyyllisiä tähän mun sairauteen. Musta tuntuu, että NE halus musta tällaisen. Miksi ne muuten olisivat ruvenneet normaalipainoiselle tytölle huomauttelemaan liikakiloista? Jotenkin tuntuu vaan, että bulimiasta on tullut osa mun persoonallisuuttani. Mina en ole enää pelkästään minä, vaan Minä ja Mia.

Hei. Kuulostaa tutulta.

Olisko sulla meseä tai sähköpostia? Olen kovin yksinäinen minä(kin).

Ruokamääräsi kuulostivat suurilta, 8 suklaalevyä on jo 8x200= 1,6 kg. Syön yhtä paljon ja enemmänkin.

failure kirjoitti:

En ole. Tämä oli eka viestini, jonka tänne kirjoitin.

Vielä lisäisin tohon omaan viestiini, että en todellakaan pysty avautumaan kenellekään, koska osittain musta myös tuntuu, että myös mun lähimmäiset ovat osäsyyllisiä tähän mun sairauteen. Musta tuntuu, että NE halus musta tällaisen. Miksi ne muuten olisivat ruvenneet normaalipainoiselle tytölle huomauttelemaan liikakiloista? Jotenkin tuntuu vaan, että bulimiasta on tullut osa mun persoonallisuuttani. Mina en ole enää pelkästään minä, vaan Minä ja Mia.

okei.

todellakin, mulla on ollut bulimareksiaa muttei koskaan bulimiaa "puhtaana" ja tuntuu, että muut aiheuttaa sen.tai mä ite, mutta stressaan jopa muiden ongelmista aivan liikaa, ihan kaikesta. en tiiä. plus sitten kun isä huutaa jne aina, musta vaan on tullu tällänen pettymys kaikille.