Yleensä jos ihminen on paljon yksin eikä ole juurikaan sosiaalisia kontakteja niin ajatukset alkaa harhautua ja tulee mielenterveysongelmia.
Kenelle yksinäisyys ei aiheuta ongelmia? Millaisille ihmisille
Itselleni se on aiheuttanut. Kotona perheen parissa kun asuin niin ei ollut ongelmia paljoakaan, mutta kun muutin opiskeleen niin olen paljon yksin ja on ongelmia
Kenelle yksinäisyys ei aiheuta ongelmia? Millaisille ihmisille
Itselleni se on aiheuttanut. Kotona perheen parissa kun asuin niin ei ollut ongelmia paljoakaan, mutta kun muutin opiskeleen niin olen paljon yksin ja on ongelmia
Vastaukset 8
Vanhimmat
esimerkiksi minulle jolla on asperger, olen hyvin epäsosiaalinen, ja yksinäisyys on minulle elinehto, ja sairastun jos joudun liikaa olemaan sosiaalinen ja ihmisten parissa, ihan kuten jotkut ihmisistä sairastuvat kuten sanoit, yksinäisyydestä.
Eli siis vaikkapa minunlaiselleni ei ole ongelma.
Voisitko koittaa hankkia ympärillesi ystävien ja vaikka opiskelukaverien joukon, joiden kanssa voisit viettää vapaa aikaasi, niin et joutuisi olemaan niin paljoa yksin? Entäpä joku sosiaalinen harrastus?
Täällä toinen aspergeri, jota sosiaaliset tilanteet kuormittavat paljon enemmän kuin yksin oleminen. Itse asiassa yksin ollessani en tunne itseäni yksinäiseksi juuri koskaan, mutta ihmisten seurassa useinkin, koska erilaisuuteni korostuu ja tunnen koko ajan olevani ulkopuolinen.
Minulla ei ole mitään diagnoosia, vaikka ehkä pitäisi. Olen aina kokenut, että yksin ollessani voin olla oma itseni. Kaikenlainen ärsykevilinä kuormittaa ja usein pelkään saavani ihmisiltä karkeita kommentteja, jos en osaa miellyttää heitä joka hetki. Minulla on pari tosihyvää ystävää ja muutama muukin, joiden kanssa tykkään rupatella. Sattuman oikusta olen ajautunut töihin hyvin vilkkaaseen työpaikkaan, ja järki tuntuu lähtevän. Kaipaan itsenäisyyttä ja omaa rauhaa myös työssä.
olen valinut tämän nykyisen olemiseni oikein miettien ja nautin , kärsin jos ihmisiä ympärillä , kaikesta metelistä touhuamisesta. jopa asuin kumppanista. olen joutunut nuorempana kärsimään miehistä , kovasta elämästä ,työ tressistä .valitsin näin ,kissani kanssa elän en tunne yksinäisyyttä.päivät menee liiankin pian 50vuotiaana rupeaa nauttimaan joka päivästa aamuista illoista.voi mikä nautinto onkaan hiljaisuudessa.
menoa lehdistä ja TV:stä. Hän voi lukea kirjallisuutta, katella leffoja. Kuunnella musiikkia.
Ei ole pakko tuijottaa vaan omaa napaa ja omaa surkeuttaan.
meistä on moneen junaan, jotkut tarvii omaatilaa enempi kuin toiset, toisille se ei sovi sitten ollenkaan. Itse tykkään olla yksi omassarauhassa mutta viihdyn myös kavereittenseurassa.
Tosin envoi sietää suuria juhlia missä on paljon puoli tai tuntemattomiaihmisä. siksi viihdyn savossa ja sen huumorisuudessa sekä rauhallisuudessa.
Joillekin yksin olo sopii paremmin kuin toisille, mutta jokaisen täytyy pystyä olemaan riittävästi omillaan. On myös ihmisiä, jotka eivät osaa olla lainkaan yksinään ahdistumatta. Näinä näennäissosiaalisuuden aikoina pidetään jopa ihanteena, että koko ajan sähelletään toisten kanssa. Kyvyttömyys olla yksin kuitenkin rajoittaa elämää, kuten opiskelua, asumista ja vapaa-ajan viettoa. Monet pitävät yllättävänä, että se myös kuormittaa ja sekavoittaa ihmissuhteita sekä omaa mielenterveyttä!
Kyllä on niin ihanaa elää yksin, siis asua yksin, en mistään hinnasta vaihtaisi "rauhaani". Voi elää ihanassa hiljaisuudessa, joka on esim. työpäivän jälkeen mahtavaa, kun ei tarvitse miellyttää ketään muuta kuin itseään. Ihanaa, että voi "tanssia" vain "oman pillin" mukaan.