telkusta paraikaa tulevaa ohjelmaa, ja pittää sannoo etä kyllä miehet on ikkuissii pikkupoikkii :))
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
ohjelmassa pari meikäläissiin ikätoveria hyppää yli kahenkymmenen asteen pakkasessa mäkkee, - voi hyvät hyssykät, pittääpi olla kyllä papparaisilla pikkupoijjan sielu ei tuota muuten.. :D
näytämään mallia että, liikkumisen eteen voi tehdä just sitä mistä tykkää. Ei katso ikää, eikä kokoa.....tosi mukava oli katsella heitä.
Mieli hyvä heillä,,,ja tuloksiaki synty....
mieli hyvä.
Korvien välissähän ne useimmat liikunnan esteet ovatkin. Itekin aikoinaan pelkäsin ihan hirveästi kun keski-iän kynnyksellä opettelin laskettelemaan, mutta niin se vaan sitten sujui, ja hyvin jo sujuikin - nyt vaan olisi opeteltava uudelleen seki, en ole moneen vuoteen käynyt mäessä.
Samoin rullaluistelu pelotti, mutta hauskaa sekin oli, sitten kun sen oppi, - niin että ennakkoluulotonta lapsenomaisuutta kai tässä elämässä tarvittaisiin enemmän. :)
Aikuinen mies on isoksi kasvanut poika, syvällä sisimmässään yhä täynnä poikamaisia kepposia ja yhä ajatellen yhtä asiaa kerraallaan kuin poika. Laikkimieltä ja räväkän reuhkaamisen tarvetta on ja miessakissa meno vain yltyy. Vaaran uhmaaminen ja riskinotto - naisen mielestä aivan järjetön uskaliaisuus - on vain hauskaa leikkiä. Jos nyt joku luu katkeaa, mitä siitä kun hauskaa on ollut.
miesten keskeinen oma aikakin on tärkeä, saavat vaikka painia jos siltä tuntuu :))
Ne miesten kalastus- ja metätysretket kuuluvat myös tähän samaan katekoriaan, saavat olla huimat keskenään :)
ylleistä, löytyy niitä naistenkin joukosta ikuisia pikkutyttöjä.
missä muka? :))
Mutta mennä nyt tekemään jotain noin älytöntä, ilman kypärää ja jotkut suksen losut jalassa; monotkin aikaudelta viiskyt jotain.
Ja mikä pakkanen, parta jääpuikoilla ne poijjat siellä huhki..mokomat :))
Muistatko mitään vastaavanlaista lähihistoriastasi, poikamaista viikarointia? :)
katsottua, että paha ottaa kummempaa kantaa.
Kyll on tainnut meikäläinen jossain välissä päästä kasvamaan aikuiseksi (ainakin melkein) kun ei mitään poikamaisia viikarointeja tule mieleen. Tai sitten on dementia jo päässyt niin pahaksi.
Niistä ikuisista pikkutytöistä, eikös sellaisiksi voisi ajatella vaikka keski-ikäisiä naisia, jotka eivät ymmärrä vanhentuneensa ja pukeutuvat edelleen teinitytön lailla, tavalla, joka ei heille sovi.
vaikka kuin se sisäinen teini haluaisi laittaa esim. napapaidan ja lävistyksiä kulmiin, pakko sitä on toppuutella :)
Mitä mieltä olet Hanta Krausin tsailista, en nyt muista mikä hänen viimeisin nimensä oli, mutta kai tiedät varmaan kenestä on kysymys?
Tosin "Hantta" taitaa olla vielä aikas paljon nuorempi esim. meikäläistä.
P.s. ajattelin tuossa että meinasit minua pikkutytöksi, kun tulee ilkuiltua täällä.pukeudun kyllä suhtkoht asiallisesti, en sano nuorekkaasti - sattuneesta syystä :)
olisko parempi sanoa vain no comments. Tosin vähään aikaan en ole edes kuviaan nähnyt mutta vanhempien muistissa olevien kuvien mukaan ei...
Enhän minä sinua;) voihan täällä ilkuilla "isotkin tytöt".
Voihan sitä pukeutua silti nuorekkaasti mutta tyylillä.
..hyvä et edes jokin säilyy tässä elämässä mitä saa äidiltään, niin tuo opin tietty. ;)
Ja jos nyt meinasit negatiivisessa mielessä, niin ei ku peilin katson kuka on tuon kaiken takana,....:D
mielessä missään nimessä, vaan minusta se oli niin huvittavan näköistä - pojat, pikkuisen jo ylipainoiset rellukat siellä hyppyrimäessä kuin pikkupoijjat ikkään :))
P.s. äideiltäkö se lapsellisuus peritäänkin :)
..eikös ne naiset ole nuokin ylipainoiset kasvattanut,..ja muutenkin naiset tuon alan on omineet itselleen. :)
Lasten kasvatuksenko, vai ruoan laiton, vai - lihavuudenko, ei minä oikke ymmärtäny nyt? :)
Pikkupoikia karkkikaupassa. Siinä on meidän sielu ja sydän, ja jos me ei enää sitä olla meillä on joku vakava ongelma tai sairaus;)
vaikka ikää jo paljon - vuosina, paperien mukaan. Sisimmässäni olen paljon pikkupoikaa, valmiina kepposiin ja uhkarohkeisiin tekoihin. Vieläkin saatan metsäretkellä hypätä millaisesta paikasta tahansa välittämättä mitä alla on, ja kävellä keskellä yön pimeyttä missä tahansa. No, on minulla taskussa Marlboro-rasia, jossa on yksi savuke, ja muutama lantti, siltä varalta että käsipuoleen tarttuu joku tarpeessa oleva. Kuje mielessä monta kertaa työssä, vastaanottajat nauravat viestejäni, myös pahastuvat hulvattoman kielenkäyttöni takia. Yhdestä työpaikasta sain pikalennon, kun käyttäydyin pikkupoikana suuren pomon huoneessa, minne minut oli kutsuttu "aivan omintakeisen, lainvastaisen ratkaisun keksijänä".
Aina en tiedä missä on sopivan raja, useammin en siitä välitä, ja riskiä otan myös liikenteessä. Työni hoidan kyllä tunnollisen tarkasti, vapaa-aikana olen vallaton ja valmis melkein mihin tahansa haasteeseen, ajattelematta mitä siitä voi seurata. Kauan olen saanut hengissä olla, vaikka muistan kun koulupoikana yksi samaa matkaa mopolla - paljaspäisenä, talvipakkasella - ajanut kaveri sai aivokalvontulehduksen ja kuoli. Vaan silloin oli kovemmat pakkasetkin. Miinus 27 oli mittarissa alhaisin lukema, kun mopolla kouluun lähdin. Välillä piti pysähtyä ja lämmittää käsiä pakoputkea vasten, ja kankeana kylmästä istuin ensimmäisen oppitunnin.
ohjelma tulee uusintana
veikeitä, höpsöt ukot :))
Uskaltaisitko hypätä hyppyrimäestä, tai oletko koskaan hypännytkään?