Kirjoja Neuvostoliittoon siirtyneistä

Anna Petrovskaja: Kohtalokas kielto
Taisto Huuskonen: Ennin tarina
-"- Oma elämänkerta, en juuri nyt löytänyt hyllystä, mutta googlettamalla löydät.
Lea Lampila: Toivon tähti, loikkariperheen tarina.
Vastapainoksi voisit lukea kirjan nimeltä: Matka Neuvosto Suomessa. Tekijä varmaan löytyy myöskin Googlen kautta.

Tsekkaapa Pentti Haanpään romaani Noitaympyrä, sen lopussa Pate Teikka loikkaa Neuvostoliittoon... olipahan ihmeellinen romaani.

Kopioin tähän muutamia myyntilistoiltani, mitä äkkiseltään löytyi

HUUSKONEN, TAISTO: LAPS SUOMEN. Wsoy 1980. 8p. 350. S. K3.
Taisto Huuskonen ylitti morsiamensa kanssa rajan 4. 10. 1949. He loikkasivat Neuvostoliittoon, asuen ja eläen siellä yli 26 vuotta. Muistelmateos tuolta ajalta on Huuskosen omakohtaista tilitystä unelmien katkerasta kariutumisesta Neuvostoliiton arkirealiteetteihin. ”Tiedän, että nämä muistelmat saavat aikaan melkoisen kohun joissakin piireissä... mutta se ei ole ollut tarkoitukseni. Olen ollut ja olen edelleenkin sitä mieltä, että Suomen etujen mukaista on olla hyvissä väleissä kaikkien maiden kanssa. Sen ei kuitenkaan pitäisi estää antamasta totuudenmukaista kuvaa... Näissä muistelmissa tulee mainituksi, että kommunismi ei ole aate vaan uskonto. Tiedän sen omista kokemuksistani. Nämä uskovaiset tekevät minusta tämän kirjani perusteella petturin ja ehkä provokaattorinkin... olen valmis vastaamaan jokaisesta sanastani.”
Kirjan ensimmäinen ja toinen painos 1979, peräti 6 painosta vuonna 1980 (3.-8.p).
Neljästoista painos ilmestyi 1988. ”Lähihistoriamme luetuimpia kotimaisia kirjoja, harvinainen muistelma- ja tilitysteos, kiitetty ja kiistelty dokumentti elämästä sodanjälkeisessä Neuvostoliitossa...”
Jossain vaiheessa tsekkasin mitä tästä pyydetään nettiantikvariaateissa, yli 40:n antikvariaatin hintatiedot läpi käytyäni...
1979 1p S Kp K3: 7.
1980 S Kp K3: 5, 5, 7.
1980 S K3: 6.
1983 12p S Kp K3: 7.
1987 14p N K3: 5.
1987 N K4: 7.
Mulla hintana neljä euroa kovakantinen 1980, ja kolme euroa vuoden 1987 nide.

Taisto Huuskoselta (4.11.1925 Tampere - 28.11.1990 Mouhijärvi) ilmestyi joitain kirjoja jo ennen paluuta Suomeen, esimerkiksi HUOMENEN ORAAT, Karjalan kirjakustantamo, Petroskoi 1963.
Huuskoset palasivat Suomeen 1975.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Taisto_Huuskonen

William Hallin (Neuvosto-Karjalan kulttuurielämän vaikuttajia 1958-96) päiväkirjoista löytyy muutama mielenkiintoinen Huuskosta koskeva katkelma:
24.1.1973
Kirjailija Taisto Huuskosen kirje puolueen aluekomiteaan: ”Tasavalan kirjailijaliiton puheenjohtaja Vikström katsoi myös velvollisuudekseen ryhtyä hoitamaan hermojani ilmoittamalla minulle puhelimitse, että, ellen jää sairaalaan, hän passittaa minut hullujen huoneelle tai juoppoparantolaan.
Koska näyttää erittäin vaaralliselta olla moisen liiton jäsenenä, olen päättänyt erota liiton jäsenyydestä tällä päivämäärällä.
Jäsenkortin palautan ensitilaisuudessa.
Kentjärvi, tammikuun 14., 1973.
Kunnioittavasti Taisto Huuskonen.”
25.1.1973
Soitin Vikströmille Huuskosen kirjeestä. Mies kertoi, että eräs lääkäri puhui jo monelle kirjailijaliiton jäsenelle, että puhuisivat järkeä Huuskoselle. ”Suurella vaivalla saimme sen parantolapaikan. Kuukauden hänen olisi pitänyt olla siellä sairaalassa. Ja enhän minä mitään hullujenhuoneista puhunut”, sanoi Vikström. ”Mutta kyllä hän juopotteleekin joskus liikoja ja on hänen kanssaan puhuttava joskus lujemminkin.”
9.2.1973
Kävin Taisto Huuskosen luona. Saatoin hänet tänne aluekomitean huoneistoon. Kutsuimme Vikströmin. Keskustelu loppui rauhallisesti.

http://www.juminkeko.fi/william_hall/tiedot.htm

HUURRE, KIRSTI: SIRPIN JA MOUKARIN ALLA. Yhdeksän vuotta Neuvostoliitossa.
Wsoy 1942. 2p. 253 sivua.
Kirsti Huurre erosi perheestään matkustaen suurin odotuksin ”maahan, missä vallan piti olla vain työläisillä, ei rahalla, syntyperällä eikä häikäilemättömyydellä, maahan, jossa ihmisen piti olla vapaa ja onnellinen.”

LAMPILA, LEA: TOIVONTÄHTI. Loikkariperheen tarina.
Wsoy 1991. 293. S. Kp. K3.
Sulo ja Helmi Leikko loikkasivat Venäjälle vuonna 1931. Unelma paremmasta tulevaisuudesta muuttui kuitenkin pian painajaiseksi. Helmi Leikko olisi halunnut palata – siitä alkoi hänen toista vuosikymmentä kestänyt karkotus-, vankila- ja työleirikierteensä. Kirja alkaa vuodesta 1931 ja päättyy 1940-luvun lopulle. Tosikertomus ihmisten kohtaloista, jotka monien tuhansien muitten suomalaisten kanssa 1930-luvulla ”loikkasivat työn ja leivän hakuun, mutta päätyivät Stalinin orjamarkkinoille”.

SALMINEN, AINO: KULJIN STALININ SIPERIAA. Akateeminen kustannusliike 1964. 234 sivua. Kirjassa kuvituksena muutama piirroskuva.
”Kolmikymmenluvun pulavuodet lienevät matkaansaattaneet toistakymmentätuhatta suomalaista, jotka salaa ylittivät Neuvostoliiton rajan. Harvat ovat palanneet kertomaan kokemuksiaan...”

Vielä mm.

RAHMANOVA, ALJA: YLIOPPILAITA, RAKKAUTTA, KUOLEMAA. Venäläisen naisylioppilaan päiväkirja. Wsoy 1934. 2p. 417. S. K3, erittäin siisti. Päiväkirja ajalta 24.9.1916 – 13.9.1920.
Mulla hintana 6 e.

Alja Rahmanovan muistelmateokset AVIOELÄMÄÄ PUNAISESSA MYRSKYSSÄ ja YLIOPPILAITA, RAKKAUTTA, KUOLEMAA poistettiin 1940-luvulla suomalaisista kirjastoista ja kirjakaupoista.

http://kirjasto.jyu.fi/jyk/kokoelmat/julkaisut/kielletyt_kirjat/diss44-6.pdf

STRÖM, ARNE: SETÄ, ANNA LEIPÄÄ. Wsoy 1936. 331 sivua.
Mielenkiintoinen. Tanskalainen siipikarjaspesialisti muutti perheensä kanssa Amerikasta siellä viettämänsä yhdentoista vuoden jälkeen Neuvostoliiton maaseudulle auttamaan valtion kanafarmin perustamisessa ja hoidossa vuonna 1932. Tässä kerronnaltaan elävässä muistelmateoksessa Ström kuvaa yhdentoista kuukauden työtään farmilla, neuvostovenäläisten elämäntyyliä ja GPU:n pelkoa, sekä ulkomaalaisen saamaa erityiskohtelua alkeellisissa oloissa.
Kirja päättyy kuvaukseen kuukauden lomamatkasta Kaukaasiassa, jonka jälkeen perhe siirtyy Suomeen vuonna 1933.

Asioiden taustaa mm.

AHO, JUHANI: HAJAMIETTEITÄ KAPINAVIIKOILTA. I. Ensimmäinen ja toinen viikko. Wsoy 1938. 2p. 190. II. Kolmas ja neljäs viikko. Wsoy 1918. 180. III. Loppuviikot. Wsoy 1919. 298. S. K3, siisti, ilmeisesti kustantajan yhteissidos tai sitten hyvä jälkisidos, kaikki osat samoissa kansissa, mukana myös välisivut: esinimilehdet ja sisällysluettelot.
* Kuten kaikki luetellut tämäkin mulla myynnissä!

AMPUJA, MIKKO: PAJASTA PARLAMENTTIIN.
Neljäkymmentä vuotta Suomen työväenliikkeessä.
Tammi 1947. 274 liitekuvasivut.

HUOMENEN TIELLÄ. Suomen työläisnaisliikkeen 60-vuotisjuhlakirja. Suomen Naisten Demokraattinen Liitto 1960. 2p. 272. Kuv. S. Kp. K3, erittäin siisti.
Eri kirjoittajia, mm. Historiallinen katsaus 1900 – 1918 vaiheisiin (Helvi Laine), 25 penniä päivän palkka – muistelmia Porista (J.M.), Hennala – muistikuvia vankileiriltä vuodelta 1918 (Mikko Eränen), Espanjan lasten auttaminen sisällissodan aikana (Sylvi-Kyllikki Kilpi), Kuolemaan tuomitut – Sofia Hjulgrén ja Martta Koskinen (Hertta Kuusinen), Runoja (Elli Parkkari, Elvi Sinervo, Kaisu-Mirjami Rydberg, Eva Wichman), suomalaisia naisia saksalaisten keskitysleireillä (otteita kirjeistä). Runsas kuvitus.

KAIRAMO: SOSIAALIDEMOKRAATTISEN NUORISOLIIKKEEN HISTORIA 1. 1906 – 1922. SNK 1986. 370. Kuv. S. Kp. K3, täysin siisti. Hyvä kuvitus. Sosiaalidemokraattisen nuorisoliikkeen historia liiton perustamisesta sen ensimmäiseen hajoamiseen saakka Aimo Kairamon kirjoittamana. Perustaminen tapahtui eduskuntauudistuksen tuntumassa, hajoaminen kansalaissodan jälkeen muunkin työväenliikkeen jakautuessa sosiaalidemokraatteihin ja kommunisteihin. ”Nuorisoliike oli kaikessa mukana ja koki kaiken omalla tavallaan. Tutkimus ulottuu valtakunnan tasolta paikallisiin osastoihin. Se kattaa kasvatustyön, monipuolisen kulttuurityön ja politiikan. Myös vähemmän tunnettu arkinen järjestötoiminta on kuvattu.”

KIPINÄSTÄ TULI SYTTYI.
Muistiinpanoja Suomen Kommunistisen Puolueen 40-vuotistaipaleelta.
Yhteistyö 1958. 2p. 267 liitekuvasivut.
SKP:n täyttäessä 40 vuotta, vuonna 1958, puolueen historiasta ja maamme poliittisista ja yhteiskunnallisista tapahtumista kommunistien näkökulmasta. Kirjassa käsitellään vuosia 1918 – 45, kirjoittajina T. Lehén, Inkeri Lehtinen, Armas Äikiä, Toivo Karvonen ja Hertta Kuusinen.

KUUSINEN, O. W.: KANSAINVÄLISIÄ KYSYMYKSIÄ. Kansankulttuuri 1951. 255. S. K3, kansissa jonkin verran kulumaa. Armas Äikiä: ”Tämä kokoelmateos on vain suppea valikoima siitä valtavasta tuotannosta, jolla työväenliikkeemme kunniaveteraani Otto Ville Kuusinen on rikastuttanut Suomen marxilais-leniniläistä teoreettista kirjallisuutta. Suppeudestaan huolimatta tämä kokoelma ei kuitenkaan jää vain kunnianosoitukseksi 70 vuotta täyttäneelle suurmestarillemme, vaan muodostuu epäilemättä tärkeäksi oppikirjaksi Suomen Kommunistisen Puolueen jäsenille ja kaikille niille, jotka tahtovat tutustua siihen, miten marxismin-leninismin oppeja on sovellettava jokapäiväisessä luokkataistelussa.”
Teoksen aloittaa Otto Ville Kuusisen laatima SKP:n perustavan kokouksen Avoin kirje toveri Leninille Moskovassa 3. 9. 1918. Lenin oli juuri joutunut murhayrityksen kohteeksi, jonka johdosta hän ei voinut saapua SKP:n perustavaan kokoukseen, jonne hänet oli kutsuttu. Kirje on samalla historiallinen asiakirja, jossa SKP osoittaa kunniaa ”sosialistisen vallankumouksen suurelle johtajalle” ja tekee hänelle selkoa ”Suomen työväen ja torpparien vallankumouksesta, sen merkityksestä, ansioista ja virheistä”. Kirjeen alkusanat ovat kuvaavia:
”Toveri Lenin! Syvällä mielenjärkytyksellä ja suuttumuksella olemme saaneet kuulla, että porvariston lähettämä salamurhaajan kuula on haavoittanut Teitä, Venäjän Sosialistisen Neuvostotasavallan ensimmäistä soturia ja kansainvälisen vallankumouksellisen työväenliikkeen johtajaa...”
Muita kirjan tekstejä O. V. Kuusisen puhe ”Nuoriso ja taistelu sodanvaaraa vastaan” 1935, kirjoitus ”Missä on Stalin, siellä on voitto” Novoje Vremjassa 1949, ym.

KYLÄVAARA, KEIJO: VUOSI SEITSEMÄNTOISTA. Reportaasi itsenäisen Suomen syntymävuodesta. Helsingin Sanomat 1967. 230 liitekuvasivut. Runsaasti kuvasivuja.
Suomen yhteiskunnallisista ilmiöistä ja tapahtumista vuonna 1917. Historiallisesti valaisevaa yleistietoa katkerista ja kipeistä vaiheista; lakoista, mielenosoituksista, väkivaltaisuuksista, poliittisista toimenpiteistä ja terrorista. ”Vuosi seitsemäntoista perustuu runsaaseen dokumenttien käyttöön. Sen kirjoittaja, toimituspäällikkö Keijo Kylävaara, on koonnut aineistonsa valtaosan arkistoista ja kirjallisuudesta sekä sanoma- ja aikakauslehdistä. Luotettavuus ja tasapuolisuus ovat kaiken aikaa kuuluneet hänen työnsä tavoitteisiin.”

PAAVOLAINEN, JAAKKO: NUORI TANNER, MENESTYVÄ SOSIALISTI. Tammi 1977. 528 kuvaliitteet. S. Kp. K3. Neliosaiseksi suunnitellun elämäkertateoksen ensimmäinen jakso: Väinö Tannerin elämäkerta vuoteen 1911 saakka.
Jaakko Paavolainen kuvaa Väinö Tannerin yhteiskunnallisen vastuun ja poliittisen vakaumuksen syntymistä ja muodostumista sekä ylipäätään hänen elämänvaiheitaan vuosina 1881 – 1911.
Paavolainen selostaa Tannerin kokemuksia mm. ”lentävänä reportterina” suurlakkoviikon aikana Pietarissa vuonna 1905 ja tutustumista Eetu Saliniin. Eetu Salinin kehotuksesta Tanner siirtyi Poriin Sosiaalidemokraattilehden toimittajaksi 1906 ja samoin Salinin houkuttelemana hän suostui vaaliehdokkaaksi. Vuonna 1907 Tanner oli alkoholismista ja perheristiriidoista kärsivän Eetu Salinin tukena Salinien kotona Porin Kyläsaaressa parin kuukauden ajan. Väinö Tanner oli vasta 26-vuotias tullessaan ensimmäisen yksikamarisen eduskuntamme kansanedustajaksi. Seikkaperäinen teos perustuu laajaan ja osittain ennen julkaisemattomaan lähdeaineistoon kuvaten Tannerin lisäksi monia muita tuon ajan poliittisia vaikuttajia ja heidän työtään. Myös Tannerin toiminta SOK:n johdossa ja silloiset osuustoimintaliikkeen ristiriidat tulevat selostetuiksi.
Hyvä kuvitus, kuvia mm. ajalta Eetu Salinin luona, jotkut kuvista Väinö Tannerin itsensä ottamia.

PARKKARI, NESTORI: NUORET TAISTELUN TIELLÄ.
Suomen vallankumouksellinen nuorisoliike 1900 – 1944.
Kansankulttuuri 1970. 304 liitekuvasivut.

TALAS, ONNI: EI SE NIIN TAPAHTUNUT. Vastaus Väinö Tannerille. Karisto 1949. 212. S. K3.
Talas ottaa kantaa Tannerin ”Kuinka se oikein tapahtui” ja Oskar Tokoin ”Maanpakolaisen muistelmat” kirjoihin ja niissä esitettyihin tietoihin, verraten keskenään punaisten ja valkoisten veritekoja sekä kuvaten asioiden historiallista ja poliittista taustaa. Seikkaperäisesti Talas selostaa punaisten suorittamia verilöylyjä, murhia ja kidutuksia.

TANNER, VÄINÖ: KUINKA SE OIKEIN TAPAHTUI.
Vuosi 1918 ensi vaiheineen ja jälkiselvittelyineen.
Tammi 1949. 2p. 502. Kuv. S. K3.

Arvo Poika Tuomisen kirjat. Kremlin kellojen lisäksi mm.
MYRSKYN AIKAA. Tammi 1970. 227 kuvaliitteet. S. Kp. K3. Arvo (Poika) Tuominen jatkaa siitä mihin jäi muistelmateoksessa ”Maan alla ja päällä”: talvisodan syttyminen ja sanoutuminen irti Moskovasta. Selostaessaan tapahtumia vuodesta 1939 alkaen Tuominen joutuu monessa kohdin viittaamaan aiempiin tapahtumiin.
Mielenkiintoinen osa kirjaa on Tuomisen henkilökohtainen muistelu ja pohdiskelu O. W. Kuusisesta, hänen merkityksestään Venäjälle ja Suomelle. Tuominen päätyy toteamaan että Otto Wille oli suuri suomalainen joka teki maalleen palveluksia silloinkin, kun ne ulkopuolisen mielestä tuntuivat karhunpalveluksilta. Tuominen pohtii ja selostaa Terijoen hallituksen vaiheita ja sen vaikutuksia, samoin syitä sen perustamiseen, ja käsittelee Buharinin ”yli-imperialismin” teoriaa, joka johti kehittäjänsä teloituslavalle.
Punaisena lankana teoksessa kulkee Hitlerin ja Stalinin 1939 tekemä sopimus ja sen vaikutukset suurpolitiikkaan ja nimenomaan Suomen kohtaloihin. Olisiko talvisota voitu välttää? Oliko jatkosota väistämätön?

VÄLISALMI, H.: MIES MAAILMAN TURULLA.
Tammi 1946. 352 liitekuvasivut. S. K3.
Heikki Välisalmi oli lehtimies, kulttuurihenkilö ja poliittinen osallistuja. Sosiaalidemokraattisen puolueen alkuvaiheissa mukana ollut Välisalmi vangittiin 1914 ja oli karkotettuna Siperiaan. Hän kertoo muistelmateoksessaan mm. karkotusajasta Siperiassa. Suomeen palattuaan hän toimi Hämeenlinnan poliisimestarina ja otti osaa eduskunnan toimintaan vuoden 1917 historiallisesti merkittävässä vaiheessa. Kirja on kuvausta Suomen yhteiskunnallisista oloista ja niiden kehittymisestä 1800-luvun lopulta 1930-luvulle.

Ruotsinkieltä taitaville maailmanpolitiikan historiaa länsinaapurimme "sosialistisen" siiven kansankalenterista:
http://tori.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000007&conference=4500000000001120&posting=22000000024208253

- - -

Mainitsen vielä muutaman kirjan mitkä ei oo mulla myynnissä.

Kuvan ja Sanan solidaarisuuskirjat-sarjasta pari maininnan arvoista:

OLGA SEMJONOVA: TYÖMIEHEN PARATIISI. Kuva ja sana 1980.
Alkuperäisteos Workers Against the Gulag ilm. 1979.
"Mikä on totuus vapaista ammattiliitoista, lakkomahdollisuuksista, sotilaiden surmaamista työläisistä Neuvostoliitossa? Tässä kirjassa kertovat työläiset. Heidän kertomuksensa on uskomaton. Mutta kaikki on dokumentoitua totuutta! Työmiehen aseman parantaminen paljastuu rikokseksi 'työmiehen paratiisissa'. Puna-armeijan konekivääritulella lakaistaan maahan lakkoilevia työläisiä. Lukijan kädessä oleva kirja on salakuljetettu dokumentti, hätähuuto lännen ihmisille. Kirjoittajat sanovat: 'Vetoamme teihin, mutta teemme sen tuskalla, sillä omassa maassamme kukaan ei kuule meitä'. Vladimir Klebanov, ukrainalainen kaivosinsinööri, työläinen: 'Halusin oikeudenmukaisuutta työpaikalleni. Pyysin tutkimaan väärinkäytöksiä, vaadin lahjonnan ja työtapaturmien salailun lopettamista. Minut erotettiin työpaikasta. Pahoinpideltiin. Suljettiin mielisairaalaan ja vankilaan.'"

ANDERS KÜNG: LATVIAN VAINOTTU PAPPI.
Kuva ja sana 1979. Alkuteos LÅNG VÄG TILL FRIHET.
"Tämä on kertomus Hugo M. Grivansista. Kertomus latvialaisesta papista. Kertomus miehestä joka elää tänä päivänä Ruotsissa... Hugo M. Grivans vihittiin papiksi itsenäisen Latvian luterilaiseen kirkkoon. Neuvostoliiton vallattua Latvian Grivans vangittiin. Grivansia syytettiin aluksi siitä, että hän oli sallinut seurakuntansa laulaa 'fasistihymniä' - Latvian kansallislaulua. Toistamiseen hänet vangittiin siitä, että oli saarnassaan käsitellyt uskovien vainoja muinaisessa Roomassa. Pastori Grivans eli 16 vuotta neuvostoliittolaisilla vankileireillä. Maaliskuussa 1977 hänet vapautettiin. Grivans sai muuttaa Ruotsiin ja siellä tavata ensimmäistä kertaa 33 vuoteen vaimonsa ja ainoan elossa olevan poikansa... Kirjailija Anders Küng on tuonut tämän luterilaisen balttipapin kohtalon lähelle jokaista lukijaa. Kirja on saman aikaisesti asiallinen ja jännittävä. Kirjan ansiot huomioitiin hiljattain Ruotsissa kun tekijälle luovutettiin Tukholman Eduskuntatalossa pidetyssä juhlatilaisuudessa ns. Tingstenpalkinto. Suomalaisille lukijoille kirjalla on aivan oma merkityksensä..."

Vähemmistökansojen vainoista sekä kristittyjen vainoista Venäjällä ja Neuvostoliitossa on kirjoitettu useita mielenkiintoisia ja lukemisen arvoisia kirjoja joissa neuvostodiktatuurin yhteiskunnallinen, järjestelmällinen väkivalta pakkotoimenpiteineen valottuu arkielämän tasolta, vainottujen perheiden ja heidän kärsimystiensä kautta.
Tällaisia kirjoja on mulla hyllyssä ja laatikoissa paljonkin (kaikki noin 3500 kirjaani kun ei mahdu hyllyihin, ja niiden lisäksi sitten vielä saman verran myytäviä kirjoja joten asunnossa on tällä hetkellä luultavasti yli 7000 kirjaa). En lähde niitä nyt selailemaan, mutta mainitsen ainakin Juho Punkan elämäntarinan, nää on parhaillaan kirja-alessa, ostin kummatkin kristillisestä kirjakaupasta hintaan 4 euroa:

OLAVI ESKOLA: SIPERIAN KIERROS. Saarnamies Juho Punkan tarina.
Aikamedia 2004, toinen painos. Ensimmäinen painos ilmestyi 1990.
Takakannesta: "Juho Punkan muistelmiin perustuva teos kertoo punaisen terrorin ajasta inkeriläisten keskuudessa entisen Neuvostoliiton alueilla. Teos tarjoaa koskettavan näkökulman kristittyihin, jotka joutuivat kärsimään uskonsa tähden." Olavi Eskola kirjan esipuheessa: "Tuttavuuteni Juho Punkan kanssa alkoi vuonna 1980 Leningradissa. Vierailimme Eero Pokelan johtamana eräässä inkeriläiskodissa, kun Juho oli palaamassa saarnamatkaltaan Liettuasta kotiinsa Suhumiin Mustanmeren rannalle ja vieraili samaan aikaan kyseisessä kodissa. Jo silloin meille varovaisesti raotettiin esiripun takaisia tapahtumia hänen vaiherikkaasta elämästään. Vuonna 1982 Juhon harras rukous ja toive täyttyi: hän pääsi vierailemaan rakastamassaan Suomessa. Tuhannet ihmiset hengellisissä kokouksissa kuulivat hänen julistavan Jumalan sanaa, mutta harvat tiesivät hänen tarinansa... Kirja ei pyri olemaan mikään dokumentti, vaan kerrottuihin tosiasioihin perustuva henkilöromaani. Olen pyrkinyt, siellä missä se on ollut mahdollista, kertomaan tapahtumat tarkasti niin kuin Juho ne on kertonut. Esimerkiksi Juhon yliluonnollinen kokemus rangaistussellissä on säilytetty mahdollisimman tarkkaan sellaisena, kuin Juho sen on kokenut."
OLAVI ESKOLA: SUSIPASSISSA.
Juho Punkan elämä Siperian kierroksen jälkeen.
Aikamedia 2004, toinen painos. Ensimmäinen painos ilm. 1994.
Takakannesta: "Punkan suvun vaiheet avautuvat lukijalle värikkäinä ja jännittävinä 1960-luvun Neuvostoliitossa... Juho Punkka pakeni 'maan alle' ja teki vaarallisia retkiä kiertävänä pastorina..."

Juho Punkka kuoli samoihin aikoihin kun kirja Siperian kierros marraskuussa 1990 ilmestyi.

Mitä ehdottomasti suosittelen luettavaksi teoksen autenttisuuden vuoksi on KAARLO KURKON toimittama INKERIN SUOMALAISET GPU:N KYNSISSÄ, kokoelma karkoitettujen kirjeitä. Ilmestyi 1940-luvun alussa. Yks niitä kirjoja mitä en oo viitsinyt laittaa myyntiin, oon jättäny omaan hyllyyn tämän. Teoksen erikoisuutena on ensinnäkin että kirjeet on tallennettu alkuperäisessä muodossa kirjoitusvirheineen kaikkineen, toiseksi, kirjassa mukana valokopioita kirjeistä avattavina liitteinä. Koskettava dokumentti.

Itselläni sattuu tällä hetkellä olemaan lukemisen alla kaksikin punaiseen historiaan liittyvää.
STUART KAHAN: KREMLIN SUSI. Wsoy 1988. Syntyperältään juutalaisesta L. M. Kaganovitshista joka oli eräissä vaiheissa Stalinin läheisin mies, merkittävä organisaattori ennen toista maailmansotaa, häikäilemätön poliittinen taktikoija. Oli valtansa huipulla 1930-luvulla, erittäin merkittävä vielä 1940-luvulla ja jokseenkin merkittävä 1950-luvulla. Erotettiin varapääministerin paikalta 1957, jolloin myös monille hänen mukaansa nimetyille kaupungeilla ja paikoille annettiin uudet nimet. Esimerkiksi Kaganovitshin syntymäkaupunki Kaganovitsh (ennen Kaganovitshia kaupungin nimi oli Kabany) sai uuden nimen Novokasirsk, ja Kaganovitshin mukaan nimettyä metroa alettiin nimittää Leninin metroksi. Suosittelen lukemaan.
Sekä
historiallisilla asiatiedoilla ja kristillisellä elämänkatsomuksella maustettu viihteellinen, lähinnä ajanvietekirjallisuudeksi kelpaava Pellan romaanitrilogia Tuulen taistelukentät, ensimmäinen osa
JUDITH PELLA: TUULEEN KIRJOITETTU. Aikamedia 2003. Kansipaperista: "Eletään vuotta 1941. Maailma on uuden ajan kynnyksellä. Lehtikeisari Keagan Hayes taistelee sitkeästi pitääkseen lehtensä Los Angelesin ykkösuutisoijana. Kitkainen suhde kolmeen tyttäreen räjähtää käsiin, kun sota vetää lahjakkaat naiset eri puolille maailmaa. Tapahtumat kulkevat Hollywoodin ja Punaisen torin akselilla, eikä sota jätä ketään koskettamatta..."

- - -

Suurin osa luettelemistani kirjoista - ja kymmenittäin muita varmastikin asiaa monelta puolelta valaisevia - löytyy kirjastoista.

Suosittelen tutustumaan asiaan monelta kantilta ja harrastamaan niin sanottua itsenäistä ajattelua sikäli kuin mahdollista on, muistaen että kaikessa, olkoon näkökulma punainen tai valkoinen tai siitä väliltä, on aina jonkin verran suoranaista propagandaa tai ainakin väritystä kirjoittajien henkilökohtaisista näkemyksistä ja kokemuksista johtuen, sekä, että suodattaessamme lukemaamme omakohtaisen ajattelun läpi viimeistään silloin väritämme luettua henkilökohtaisten näkemystemme ja kokemustemme mukaisesti, näin arvioiden kirjoitusten luonnetta ja totuusarvoa.

Toivo Nuuttinen: Kaikki päättyy repeämään

Vilho Rantanen: Ristin ja Siperian tie

T.Sarrimo: Sotavankina Neuvosto-Venäjällä

Jaan Siiras: Viro neuvostokurimuksessa

Paul Dukes: Punaisen hämärän maa

Aleksandra Rahmanova: Avioelämää punaisessa myrskyssä

Theodor Dan: Venäjän työväenluokka kommunismin jaloissa

Henri Beraud: Mitä minä näin Moskovassa

"Neukkufania" suosittelen lisäksi lukemaan Alexandr Solzhenitsynin teoksen "Vankileirien saaristo". Se antaa realistisen kuvan reaalisosialismin maasta.

Front, Hjalmar: Kremlin kiertolaisia

Neuvostokomennuksella Siperiassa

just luin tuon huuskosen laps suomen -kirjan. todella mielenkiintoinen. kuten on myös parvilahden berijan tarhat. molemmat uljaita neuvostoliiton olojen kuvaajia, joskin hieman eri kantilta.

Luin Pasilassa putkanpahnoilla ton toivontähti.oli aikahyvä.

Yksi erittäin hyvä ja mielenkiintoinen kirja aiheesta on Christer Bouchtin
Karjala kutsui.