Oon 27-vuotias nainen ja mulla on ollut elämäni aikana 15 seksikumppania. Näistä noin puolet on ollu sellaisia kenen kaa oon seurustellut. Näistä 15sta seksikumppanista vain siis vain pari on ollut varsinaisia yhenillanjuttuja, loput on sit ollu sellaisii kenen kaa oon tapaillut tms. mut juttu ei oo kuitenkaan oo edelly seurusteluun saakka. Menetin neitsyyteni 17 vúotiaana.
Kaikki pitää mua yleensä kilttinä ja niin mä itsekin pidän itseäni mut tuo määrä kuulostaa kuitenkin aika isolta. Mut mun seurusteluista suurin osa vaan joidenkin viikkojen tai muutaman kk:n mittaisia, vaan pari suhdetta on olleet noin vuoden pituisia. Eli todellakin suurimmaksi osaksi aikaa oon ollu kyl ihan sinkkuna viimeisten 10 vuoden aikana. Silloinhan mulle tulis joka vuos keskimäärin "vain" 1,5 uutta seksikumppania.
Montako seksikumppania mun ikäisille miehille/naisille on yleensä ehtinyt kertyä...? Kiinnostais tietää.
Ja mitä mieltä ootte, onko 15 paljon mun ikäisellä naisella?
Kaikki pitää mua yleensä kilttinä ja niin mä itsekin pidän itseäni mut tuo määrä kuulostaa kuitenkin aika isolta. Mut mun seurusteluista suurin osa vaan joidenkin viikkojen tai muutaman kk:n mittaisia, vaan pari suhdetta on olleet noin vuoden pituisia. Eli todellakin suurimmaksi osaksi aikaa oon ollu kyl ihan sinkkuna viimeisten 10 vuoden aikana. Silloinhan mulle tulis joka vuos keskimäärin "vain" 1,5 uutta seksikumppania.
Montako seksikumppania mun ikäisille miehille/naisille on yleensä ehtinyt kertyä...? Kiinnostais tietää.
Ja mitä mieltä ootte, onko 15 paljon mun ikäisellä naisella?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ikää siis 35 ja seksikumppaneita 10. Niistä 3 pitkää monivuotista kumpania, 4 lyhyempää seurustelu/tapailusuhdetta ja 3 yhden yön jutuksi laskettavaa, ne olivat joskus 20-25v. paikkeilla nuo yhden illan jutut.
on ollut 8 kpl,joista 2 kanssa oon seurustellut ja muiden kanssa vaan joitakin kertoja.Poikuus meni kans 17-vuotiaana.
Mulla vuodessa ainakin 50.. ;)
Mä olen 22v nainen ja mulla on ollu 17 seksikumppania joista kahden kanssa olen seurustellut, neitsyys meni mulla 17v kans..
Ei toi nyt vielä mitenkään huolestuttavan paljon ole. Ihannehan olisi tietysti löytää se oikea, jonka kanssa haluaa viettää loppuelämänsä ja perustaa perheen lapsineen. Joskus voi naiselle tehdä hyvää ottaa hiukan etäisyyttä asioihin, elää hetken aikaa yksin ja koittaa tulla toimeen omillaan. Mutta ihminen ei ole luotu elämään yksin eli hyvä kumppani on aina yksinoloa parempi varsinkin, jos tämä kumppani osaa tarvittaessa tehdä myös tilaa sinulle. Hyvä suhde on antamista ja saamista, sitoutunutta läheisyyttä, mutta samalla myös tilaisuus itselle kasvaa itsenäisenä ihmisenä.
Hyvä seksielämä on arvokas asia. On parempi, että on paljon kumppaneita ja vilkas seksielämä kuin, että olisi vähän kumppaneita ja laiha seksielämä. Jos seksi ja läheisyys tuntuvat toimivan, suhde tietysti tuppaa venymään pitemmäksi kuin jos ne eivät toimisi. On siis kannattavaa satsata hyvään suhteeseen. Jos mies on mukava, kuuntelee sinua ja pystytte puhumaan asioista, sellaista suhdetta on varmasti helpompaa ylläpitää ja siihen haluaa panostaa. Muista, että mikään suhde ei tule toimeen itsestään.
Jos kaikki suhteesi jäävät lyhyiksi, on olemassa vaara, että et opi toimimaan suhteessa rakentavasti siten kuin pitkäaikainen suhde vaatisi eli kriisitilanteessa saattaa suhteen päättäminen tuntua helpommalta kuin ongelmiin kajoaminen tai vaikkapa anteeksi pyytäminen. Muista, että yhtäkään liittoa ei rakenneta ilman riitoja ja kriisejä. Toisekseen, saatat alkaa liian ronkeliksi etsiessäsi aina vain parempaa suhdetta. Lopulta kukaan ei täytä odotuksiasi. Toista kun pitää pystyä rakastamaan, ei vain siksi, mitä hän on, vaan siitäkin huolimatta, mitä hän on :-)
No, rantuksihan mä oon tullu, kyl mä sen myönnän, mut jostain syystä noi mun seurustelut on kyl jääny lähes poikkeuksetta lyhyiksi. En tiedä mikä mussa sitte on mutta aina vaan yleensä aina joudun kuulemaan sen äijiltä että sen että "ei sussa mitään vikaa oo mutta ku mulla ei oo vaan tarpeeksi tunteita sua kohtaan".
vittumainen homma ku yleensä homma menee aina niin että ensin jätkät on korviaan ihastuneita minuun ja mulla taas menee aikani ennen kuin "lämpenen" miehillä. Sit aletaan hengaa ja vähän aikaa menee oikein mukavasti mut sit ku mä alan osoittaa omia tunteita niin yhtäkkiä jätkän tunteet ovatkin kadonneeet johonkin! en tajua.
Ja toi on käyny mulle monta kertaa. Löydän sit varmaan aina ne "tunnevammaiset" tyypit itselleni.
Eli ei oo siitä kiinni ettenkö haluaisi tai osaisi sitoutua.
Ja yleensä ihmiset vielä ihmettelee että miten mä voin olla sinkku. oon fiksu, nätti, koulutettu, sosiaalinen ja luotettava ihminen mutta silti vaan osaan jostain syystä poimia ne ihmiset jotka ei sit pysty rakastumaan minuun.
todella turhauttavaa.
ja sillon (harvemmin) jos ihastun tutustumisen kautta johonkin mieheen niin sitte kans ihastun korviani myöten. ja annan anteeksi miehelle niitä "huonompia" puolia. en mä tosiaan mitään täydellistä koetakaan etsiä koska ei sellaista oo olemassa. mulle riittäis mies joka on kivannäkönen, ystävällinen, fiksu, luotettava, toimeentuleva ja hauska.
olen 21v. ja minulla on ollut 10 miestä. Ja lisää ehtii tulla varmasti, kun niin nuorikin vielä;)
Oon 19v nainen ja seksikumppaneita ollu 2, molempien kans oon seurustellu.
Tusinan verran niit on mulle kertyny, ihan sopivasti mun mielestä. Ihmettelen vaan että tääl on käyny lukijoita jotain kuussataa mut vastauksia alle kymmenen...? onkohan tää aihe tabu sitten ku ihmiset ei uskalla kommentoida?
kun ikää on pian 50 vuotta ja kumppaneita vain 8, johtuen siitä että yhden kanssa olen styylannut aina pitkään, ei varsinaista yhden illan huumaa ole ollut koskaan.
Luulen että monella muullakin on pikemmin häpeä kuin saavutus, jos kumppaneita ei ole monta, ja oikein ei huvita käydä liioittelemaan. Toisaalta esim. entisen naapurin tapauksessa luulen häpeän tulevan siitä, että naisia on ollut kymmenittäin ja on sitten tullut lapsikin 4 eri naisen kanssa, vaikka ei ole ollut aikomustakaan seurustella.
...että minulla ei ole ollut kuin kolme kumppania ja ikää on jo 30 vuotta. Näistäkin kolmesta voisin mielelläni unohtaa "ne kaksi muuta" kokonaan. Mielestäni seksistä ei tee yhtään parempaa kumppaneiden lukumäärä vaan pikemminkin rakkauden ja erotiikan määrä nykyisessä suhteessa.
Voi olla, että olen erityisen onnekas, mutta olemme kokeilleet kumppanini kanssa lähes kaikkea sänkykamarissa ja sen ulkopuolella, joten en tunne jääneeni mistään paitsi seksin suhteen. Lisäksi molemmilla on hyvä mielikuvitus, luottamus toiseen ja kyky keskustella asioista.
Kun on löytänyt parhaan, ei kannata edes harkita vaihtamista. Ja miksi edes kokeilla niitä huonompia ensin?
Noin 350 kappaletta 70-luvulla ennen 27 ikävuotta. Sen jälkeen on riittänyt yksi.
Eiköhän se seksikumppaneiden sopiva määrä ole ihan yksilöllinen juttu. Niinkuin kaikki muukin tässä nykyelämässä.
Joillakin voi olla niin hyvä tuuri, että oikea ihminen osuu kohdalle heti ensimmäisellä kertaa. Toisilla voi mennä vähän kauemmin. Kuitenkin monet kymmenet tai sadat seksisuhteet kertovat jo jotain ihmisestä itsestään. Seksistä haetaan jotain semmoista, mitä siitä ei voi saada. Samoin kuin muidenkin "houkutusten" parissa.
Suurimmalle osalle ihmisistä alkoholi, pikaruoka tai ostoskeskukset eivät tuota ongelmia, mutta jotkut eivät saa millään tarpeekseen ja alkoholisoituvat, lihovat tai joutuvat velkavankeuteen.
Sama juttu on keittiöpsykologin ajatuksissa seksinkin saralla. Kohtuus kaikessa. Ja erityisesti on syytä kuunnella sisintään...
Mielestäni sä tiivistit hyvin tän asian ytimen. Ei sille mtään mahda jos se oikee ei tuu ekana vastaan. Moni hakee satunnaisilta seksikumppaneilta läheisyyden tunnetta ja välittämisen tunnetta, ja jos ei oo sattunu tosiaan niitä pidempiä suhteita kohdalle, täytyy sitä hellyydenkaipuuta jotenkin tyydyttää.
Ja sit mun mielestä sellaisten joilla on ollu vain pari sänkymumppania, niitten on turha pitää itseään sen parempina ihmisinä. Ne ovat vaan olleet onnekkaita kun ovat kohdanneet hyvän suhteen.
Mutta ei toisaalta se monien kymmenienkään seksikummppaneiden määrä ole mikään leuhkimisen asia. seksi on intiimi asia jonka mä ainakin haluun jakaa vain sellaisetn miesten kanssa, joilla on mulle oikeesti merkitystä. sitä lähemmäs ei kuitenkaan ihmiinen voi toista ihmistä päästää, joten miksi se olotila pitäii jakaa sitten kaikkien kanssa? tästäkin voi olla tietty eri mieltä.....