Eli kun kehittelette jotakin tarinaa tarpeeksi kauan, niin alkaako teistä tuntua että se maistuu jopa puulta kun kaikki juonenkäänteet ja pienimmätkin yksityiskohdat muistaa ulkoa?
Alkaako teitä koskaan
kyllästyttämään tarinat
10566
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kirjoita niin pitkälle, mutta jep, tuttu fiilis. Se johtuu siitä, että tekstissä on jotain vikaa.
Mulla ainakin auttaa se, että en koske siihen vähään aikaan.
Jossain vaiheessa oma tarina saattaa pursuta korvistakin. Ei mikään ihme, jos sitä samaa pyörittelee juurta jaksaen. Kyllästyminen merkitse sitä, ettei koe etenevänsä tarinan kehittämisessä riittävän tehokkaasti; jos vaivannäkö sen sijaan tuntuu arvoiseltaan, sitkeys lukea niitä samoja juttujaan kantaa taatusti.
Kyllästymisvaiheessa tarinan voi jättää suosiolla levähtämään hetkeksi, niin johan ilmantuu taas hinku löytää tekstistä uusia ulottuvuuksia.
Jos teksti on "vaiheessa", eli en tiedä miten kannattaisi jatkaa, pistän sen lomalle. En tosin sillä aikaa kirjoita mitään muutakaan, annan aivojen levätä, en käy edes koneella. Juoni pyörii päässä yötä päivää.
Kikkailen eri vaihtoehdoilla, luen lehtiä, katselen telkkaria ja naps... Sieltä se juonen jatko vaan pöllähtää, ihan itsekseen ja sitten onkin taas mukvan laittaa sormet näppikselle.
Mutta se mitä kirjoitan, en kyllästy siihen tai jos niin on, niin se ei ole minun juttuni.
Mulla toi kyllästyminen iskee varman sen takia nopeammin päälle koska en varsinaista tarinaa oikeassa muodossa ole kirjoittanu vielä kun vähäsen mutta kieriskelen runkojuonten eli "overview" - kuvausten parissa. Ite tarinaa kirjoittaessa kehkeytyy sitte ne väli- ja yksityiskohtaiset tapahtumat.
Puhutte liikaa juonesta. Se on vain yksi tekijä, saattaa liikana uuvuttaa lukijaa, ohentaa henkilökuvia, sivuuttaa kuvausta yleensäkin. Em tekijät rakentavat uskottavuutta, maaperää juonelle, motiiveille jne. Aika paha: alkaa kyllästyttämään! Katsoisin tarkkaan kieliasun, tuo sattuu olemaan alkaa kyllästyttää. Kieli kaipaa huoltoa, ks. esim. Marsa Luukkosen tuore Hauskaa kielenhuoltoa! Vahva kirjoittaja pääsee leikkimään metaforilla, ellipseilla, oksymoroneilla jne. Vaikeaa?? Kirjoittaminen on. Siinä oppii, kirjoittaminen kannattaa aina. Ja kun kässäri on kertaalleen kirjoitettu, mieleen nousevat sanaparit, lauseet,kokonaiset luvut tai jopa itse teos.. siis nousevat yksiköt ovat niitä, jotka eivät ole vielä kunnossa.
Minulla on kyl enemminkin sellanen ongelma että kehitän ympäristöä välillä turhankin tarkasti. Kun rakentelen omaa maailmaa, sinne pitää keksiä vähän kaikki uudestaan ja mulla on jääny sellanen vaihe päälle et suunnittelen kaikkea muuta paitsi juonta. Juoni on nyt vasta viime aikoina noussu esille.
siitä, että tekstissä on pikkutarkkaa kuvailua esineitä, olosuhteista yms. Ja se on hyvä varmaan niin.
Mutta itse olen alkanut kyllästyä pitkänpitkiin lööpereihin, sillä lopulta ne ovat vain kirjan täytettä. Ehkä myöskin näyte kirjoittajan mielikuvituksesta, mutta ei kukaan osaa mennä kovin syvälle toisen mielikuviin.
Minulle on tärkeämäpää juoni ja sen kuviot, kuin verhot ja tapettien kuviot, näin kärjistäen.
Mutta tämäkin on varmasti makua asia?
mä luen yleensä noin miljoona kertaa kirjoittamani ja alkaahan se joskus tuntuun surkealta. väliin tuntuu hyvältä ja ajattelen että osaanhan mä kirjottaa ja sit taas seuraavan päivänä ei. siks oliski hienoo saada palautetta kustantajilta.
ongelma, kutsun sitä "juonenhajoittajaksi". Eli kun olen jotain selkeää tarinaa kirjoittanut jonkun aikaa, saankin uuden, samantapaisen juhlaidean. Sitten tekeekin mieli ruveta kirjoittaman sitä, mutta kun se on niin samantapainen kuin vanha tarina niin tulee mieleen, että ymppään vanhan tarinan uuteen sivujuonteeksi. Henkilöt mukaan jne. kun teemat ovat samantapaisia. Sitten alkaa ottaa päähän. Tää on joku ideavirus varmaan.
mulla taas menee niin että kun keksin hyvän aiheen niin kirjotan sitä jonkin aikaa ja sit tuleekin parempi idea kesken yhden tarinan :D