9.4 vietämme Mikael Agricolan päivää, joka on myös suomen kielen päivä.Tänä vuonna tulee kuluneeksi 450 vuotta hänen kuolemastaan, ja juhlavuotta vietetään monin tavoin.
Agricolahan loi suomen kirjakielen murteiden pohjalta, rakensi kielioppia ja kehitti sanastoa. Urakka oli valtava, ja pohjana oli latina ja ruotsi.
Agricola loi myös perustan suomenkieliselle kirjallisuudelle kääntäjänä.Lähinnä hän käänsi tekstejä kirkon tarpeisiin , ja suurin saavutus on Se Wsi Testamenti v. 1548.
Kansan lukutaidolle antoi perustan hänen aapisensa, Abckiria.
Uskonpuhdistajana Agricolan merkitys on myös huomattava.
Agricola toimi myös rauhannneuvottelijana Moskovan rauhassa, ja hän kuoli sieltä palatessaan v.
1557.
Abckirian alkusanat:
Oppe nyt Wanha ia noori
joilla ombi Sydhen toori.
Jumalan keskyt ia mielen
iotca taidhat Somen kielen.
Laki se sielun Hirmutta
mut Cristus sen taas lodhutta.
Siis liput salkoon 9.4. - eläköön suomen kieli!
Oma kieli, oma mieli
51
2806
Vastaukset
- ruuneperi ek
On tietysti ollut tärkeä ja hieno asia, että suomalaiset ovat voineet sivistyä omalla kielellään. Aluksi varmaan vain luku-,kirjoitus-ja laskutaito, myöhemmin historiaa, maantietoa y.m.
Uskonnon opetuksen tarpeisiin lienee suomi myös ollut tärkeä.
Olen joskus tykönäni ihmetelyt kaikkien "mongennusten" tärkeyttä. Hyvä, ettei haluta jokaiselle omaa kieltä.
Minusta olisi hyvä jos olisi yksi maailmankieli, jota opetettaisiin koulussa. Pikkukielet saisivat elää omaa elämäänsä.
Eikö olisi hyvä, jos kaikki ymmärtäisivät toisiaan?- mirjamarja ek
Etkö muista, että Baabelissa yrittivät.
Ei siitä mitään tullut! - ruuneperi ek
mirjamarja ek kirjoitti:
Etkö muista, että Baabelissa yrittivät.
Ei siitä mitään tullut!Nyt eletään organisoiduissa yhteiskunnissa.
En tarkoita, etteikö kieliä ja murteita saisi puhua. Turhaa, maksavaa käännöstyötäkin jäisi pois. - mirjamarja ek
mirjamarja ek kirjoitti:
Etkö muista, että Baabelissa yrittivät.
Ei siitä mitään tullut!Jospa koko tarina on vertauskuva juuri siitä, että jokaisella on oma äidinkielensä, joka on niin hänen oman identiteettinsä osa, että siitä luopuminen ei onnistu ongelmitta.
Onhan ihmisiä, jotka asuvat muilla mailla vuosikymmenet, mutta kun vanhuus ja muistinmenetys iskevät, kieli muttuu lapsuuden kieleksi ja myöhemmin opittu unohtuu.
- Sinikynä
Ratkaiseva edistysaskel Suomen kielen asemassa tapahtui, kun keisari Aleksanteri II, J.W.Snellmannin aloitteesta, antoi vuoden 1863 kieliasetuksen. Sen mukaan Suomen kielen tuli 20 vuoden kuluessa saavuttaa tasavertainen asema Ruotsin kielen kanssa maan virallisena kielenä.
Kieliasetuksen toimeenpanoa jarrutettiin monin tavoin ruotsinkielisten virkamiesten toimesta, mutta sitä ei voitu tehdä tyhjäksi. Suomen kieli tuli siten vuonna 1883 viralliseksi kieleksi, mutta kesti vielä pitkään, ennenkuin täydellisestä tasavertaisuudesta ruotsin kielen kanssa voitiin puhua.
Kesti siis yli 300 vuotta, ennen kuin Mikael Agricolan luoma Suomen kieli saavutti virallisen ja tasavertaisen aseman Suomessa, ruotsin kielen rinnalla. Fyi fan.- Rouva Remander
Olen J.W. Snellmanille ja Aleksanteri II:lle syvästi kiitollinen.
Äidinkielemme ei ole markkinatalousasia vaan ihmisen oikeus ilmaista tunteensa omalla, kauniilla ja vivahteikkaalla suomen kielellä. Rouva Remander kirjoitti:
Olen J.W. Snellmanille ja Aleksanteri II:lle syvästi kiitollinen.
Äidinkielemme ei ole markkinatalousasia vaan ihmisen oikeus ilmaista tunteensa omalla, kauniilla ja vivahteikkaalla suomen kielellä.Olipa hyvin sanottu.
Minun oli tarkoitus esittää kaksi kysymystä eräästä aiemmasta puheenvuorosta johtuen:
Tehdäänkö suomesta se maailman ainoa virallinen kieli, joka opetetaan kaikille kansoille?
Aloitetaanko opettaminen Suomesta?- mirjamarja ek
LateVaan kirjoitti:
Olipa hyvin sanottu.
Minun oli tarkoitus esittää kaksi kysymystä eräästä aiemmasta puheenvuorosta johtuen:
Tehdäänkö suomesta se maailman ainoa virallinen kieli, joka opetetaan kaikille kansoille?
Aloitetaanko opettaminen Suomesta?Johan nuo aikanaan keksivät maailmankielen, esperanton, joka on kuulemma hyvin selkeä ja helppo kieli oppia.
Sitä nyt vaan kaikki opettelemaan! - tntematon kirjuri
mirjamarja ek kirjoitti:
Johan nuo aikanaan keksivät maailmankielen, esperanton, joka on kuulemma hyvin selkeä ja helppo kieli oppia.
Sitä nyt vaan kaikki opettelemaan!Suomea nyt sentään osaa muutama miljoona, esperantoa vain joku sata.
- kielitaitoinen Baabelista
tntematon kirjuri kirjoitti:
Suomea nyt sentään osaa muutama miljoona, esperantoa vain joku sata.
Juupa juu. Jos esperanto olisi parempi kuin suomi olisi Agricola varmaan luonut sen kirjoituskielen.
Nimittäin jos esperanto olis jo silloin keksitty.
- Hintriika1
Maailman paras kieli on oma äidinkieli. Minulle se on suomi. Mutta ymmärrän, että sille, jonka äidinkieli on joku toinen, on paras juuri se hänen omansa. Äidinkielellään jokainen osaa parhaiten ilmaista itseään.
Vieraan kielen taito on rikkautta, mutta omaa kieltä ei korvaa mikään toinen. Montakohan kertaa olen tälläkin palstalla sanonut, että rakastan suomenkieltä. Se on paras lahja, jonka olen elämässäni saanut. Minulle se on myös rakkain leikkikalu!
Jokaisella pitäisi olla oikeus omaan kieleen! Siihen tavoitteeseen tässä maailmassa on vielä pitkälti matkaa. - Likka321
Omalla kielelläni
vihani on verevä
rakkauteni pehmeä.
Sisimpäni
elää tasapainossa
oman kieleni kanssa.
Sen läheisyys
hyväilee hiuksiani.
Kieleni on kasvanut kanssani,
juurtunut minuun.
Kieleni voi peittää,
mutta sitä ei voi poistaa
repimättä rikki
solujeni rakennetta.
Jos te maalaatte
vieraan kielen ihoni päälle,
sismpäni ei voi hengittää.
Tunteeni
eivät pysty tunkeutumaan esiin
tukittujen huokosten läpi.
Kuume nousee.
Se etsii ulospääsyä ,
tapaa ilmaista itseään.
Pirkko Leporanta-Morley
Suomen kieli on ihoni, ilmani,lumisateeni, raivoni ja suruni, se on kieli , jossa parannan syvimmät haavani ja siinä muovaan ja istutan tunteeni. Suomen kieleni on itse alkuperä ja perusta minuudelleni.
Antti Jalava- Maalaismies*
Äidinkieli on voittamaton. Kun vanhetessa muistamattomuus alkaa viedä sanoja suusta ja mielestä, ensiksi häviävät myöhemmin opitun kielen sanat; viimeiseksi jää äidinkieli.
- ullamirjami¤
Maalaismies* kirjoitti:
Äidinkieli on voittamaton. Kun vanhetessa muistamattomuus alkaa viedä sanoja suusta ja mielestä, ensiksi häviävät myöhemmin opitun kielen sanat; viimeiseksi jää äidinkieli.
vieraassa maassa käytännössä huomannut ,sen jonka Maalaismies jo sanoikin . Meitä täällä naapurimaasa on paljon ikääntyviä Suomalaisia ,ja vaikka heillä on ollut vahva Ruotsi ,niin vaan se Suomi tulee nyt , ja onneksi on palveluja helposti saatavissa nyt tälläkin kielellä. Varmaankin on vaikeeta maahanmuuttajilla saada omalla kielellään ymmärtämystä. Ja tulkkiakaan ei jokapaikkaan riitä.
ullamirjami¤ kirjoitti:
vieraassa maassa käytännössä huomannut ,sen jonka Maalaismies jo sanoikin . Meitä täällä naapurimaasa on paljon ikääntyviä Suomalaisia ,ja vaikka heillä on ollut vahva Ruotsi ,niin vaan se Suomi tulee nyt , ja onneksi on palveluja helposti saatavissa nyt tälläkin kielellä. Varmaankin on vaikeeta maahanmuuttajilla saada omalla kielellään ymmärtämystä. Ja tulkkiakaan ei jokapaikkaan riitä.
Koettakaapa sanoa sama englanniksi oikein sillä kunnon leveällä ällällä! Sehän on tyly mälähdys.
Ruotsiksi se on niin kapea ja terävä että kuulostaa suorastaan ivalliselta. Kovin paljon hellyyttä ei lauseessa ole saksaksikaan, intohimoa ehkä, kun rakastuntut puhaltaa ensimmäisen ja viimeisen sanan lopuksi haa-kirjaimen koko keuhkojensa voimalla. Venäjänkielinen rakkaudentunnustus on pehmeä ja pyöreä kuin vauvalle lepertelisi.
Romanian ´jeutejubesk´it ja unkarin ´särätläk´it ovat niin omaa luokkaansa, että takuulla ainakin minulla olisi naurussa pidättelemistä.
Suomeksi nuo kolme sanaa voi sanoa eri sävyin lapselle, äidille, rakastetulle, ystävälle ja jopa sarkastisesti vihamiehelle.
Olen onnellinen, että äidinkieleni on näin monimuotoinen ja -vivahteinen ja että voin purkaa ajatuksiani sitä kirjoittamalla.
Kunnioittevan työn ovat tehneet niin Agricola kuin fennofiilit ja -maanitkit sekä tietysti myös se Venäjän keisari, joka arvosti kansalaisten oikeutta heidän omaan kieleensä.- mirjamarja
Venlastiina kirjoitti:
Koettakaapa sanoa sama englanniksi oikein sillä kunnon leveällä ällällä! Sehän on tyly mälähdys.
Ruotsiksi se on niin kapea ja terävä että kuulostaa suorastaan ivalliselta. Kovin paljon hellyyttä ei lauseessa ole saksaksikaan, intohimoa ehkä, kun rakastuntut puhaltaa ensimmäisen ja viimeisen sanan lopuksi haa-kirjaimen koko keuhkojensa voimalla. Venäjänkielinen rakkaudentunnustus on pehmeä ja pyöreä kuin vauvalle lepertelisi.
Romanian ´jeutejubesk´it ja unkarin ´särätläk´it ovat niin omaa luokkaansa, että takuulla ainakin minulla olisi naurussa pidättelemistä.
Suomeksi nuo kolme sanaa voi sanoa eri sävyin lapselle, äidille, rakastetulle, ystävälle ja jopa sarkastisesti vihamiehelle.
Olen onnellinen, että äidinkieleni on näin monimuotoinen ja -vivahteinen ja että voin purkaa ajatuksiani sitä kirjoittamalla.
Kunnioittevan työn ovat tehneet niin Agricola kuin fennofiilit ja -maanitkit sekä tietysti myös se Venäjän keisari, joka arvosti kansalaisten oikeutta heidän omaan kieleensä.Suomalaisessa sanonnassa on tosi tunne. Ei sitä turhan päiten käytetä, kuten esim. englannin kielessä, missä "love" on niin yleinen sana.
Sielä "love" vaikka mitä, kuten lähimmäisiään, työtovereitaan, julkkiksia, presidenttejä, ruokaa, kissojakoiria.
Jäyhä suomalainen korkeintaan "tykkää". Vahvempi sana säästetään vahvemmalle tunteelle. - Hakomäen Eemeli
mirjamarja kirjoitti:
Suomalaisessa sanonnassa on tosi tunne. Ei sitä turhan päiten käytetä, kuten esim. englannin kielessä, missä "love" on niin yleinen sana.
Sielä "love" vaikka mitä, kuten lähimmäisiään, työtovereitaan, julkkiksia, presidenttejä, ruokaa, kissojakoiria.
Jäyhä suomalainen korkeintaan "tykkää". Vahvempi sana säästetään vahvemmalle tunteelle.Mutta eiköhän se noin mene.
Kaikilla pitää olla oikeus omaan kieleensä.
Toiset kirjoittaa paremmin. Toiset puhuu.
Mutta oma kieli on se jolla on kulttuuri pidetään hengissä.
Kyllä Mikael Agricola perustavaa laatua olevan suurtyön teki. Venlastiina kirjoitti:
Koettakaapa sanoa sama englanniksi oikein sillä kunnon leveällä ällällä! Sehän on tyly mälähdys.
Ruotsiksi se on niin kapea ja terävä että kuulostaa suorastaan ivalliselta. Kovin paljon hellyyttä ei lauseessa ole saksaksikaan, intohimoa ehkä, kun rakastuntut puhaltaa ensimmäisen ja viimeisen sanan lopuksi haa-kirjaimen koko keuhkojensa voimalla. Venäjänkielinen rakkaudentunnustus on pehmeä ja pyöreä kuin vauvalle lepertelisi.
Romanian ´jeutejubesk´it ja unkarin ´särätläk´it ovat niin omaa luokkaansa, että takuulla ainakin minulla olisi naurussa pidättelemistä.
Suomeksi nuo kolme sanaa voi sanoa eri sävyin lapselle, äidille, rakastetulle, ystävälle ja jopa sarkastisesti vihamiehelle.
Olen onnellinen, että äidinkieleni on näin monimuotoinen ja -vivahteinen ja että voin purkaa ajatuksiani sitä kirjoittamalla.
Kunnioittevan työn ovat tehneet niin Agricola kuin fennofiilit ja -maanitkit sekä tietysti myös se Venäjän keisari, joka arvosti kansalaisten oikeutta heidän omaan kieleensä.niin...suomalainen on tietysti meille rakas, kun ...se on meille rakas.
Lisään vielä maisteltavaksi ranskaksi je t´aime (äännä zö teem),viroksi ma armastan sind ja kurdiksi suunnilleen azizam...susmorsian kirjoitti:
niin...suomalainen on tietysti meille rakas, kun ...se on meille rakas.
Lisään vielä maisteltavaksi ranskaksi je t´aime (äännä zö teem),viroksi ma armastan sind ja kurdiksi suunnilleen azizam...selvennykseksi....suomalainen:minä rakastan sinua...omalla äidinkielellämme!
- mummeli-36
susmorsian kirjoitti:
selvennykseksi....suomalainen:minä rakastan sinua...omalla äidinkielellämme!
Että kuitenkin suomalainen mies voi helpommin sanoa saman asian vaikka Englannin kielellä mutta suomeksi sannoo et: "Mie tykkään sinusta, olet mulle tärkee."
No oikeestaan kyllä tuossa tulleekin enemmän asiaa kun siinä ulkolaisessa tekstissä. Hyvä siis niin,,,sanokaa miehet vaan niin,,,,
- Maalaismies*
Muistan lukeneeni Albert Schweitzerin (hän joka harjoitti lääkärin tointa Afrikassa) elämäkerrasta, kuinka hän Sveitsissä oppi lapsena kolme kieltä.
Kuitenkin hän täsmentää ettei ihminen kunnolla opi kuin äidinkielensä. Sen voi helposti testata vaikkapa tavallisten työkalujen nimillä. Lapsi oppii kotona niin rikkaan sanaston ettei sitä parhainkaan kielen kääntäjä tavoita eikä osaa ilman sanakirjojen apua. - Likka321
Ihmisen on yleensä helppo ilmoittaa, mikä hänen äidinkielensä on.Käsite ei ole kuitenkaan yksiselitteinen. Äidinkieli voidaan määritellä seuraavin perustein:
-kieli, jonka on ensin ppinut
-kieli , jonka hallitsee parhaiten
-kieli, jota käyttää eniten
-kieli, johon itse samastuu
-kieli, jonka syntyperäisenä puhujana muut henkilöä pitävät
Kansanomaisia määritelmiä äidinkielelle:kieli, jolla laskee ja ajattelee sekä kieli, jolla näkee unta tai kirjoittaa runoja tai päiväkirjaa.
Itse pidän hyvänä määritelmänä Skutnabb-Kankaan tutkimuksesta löytämääni:
"Äidinkieli on se kieli, jonka on oppinut ensiksi ja johon samastaa itsensä."- Maalaismies*
Lapsen muistia on verrattu pehmeään vahaan. Siihen piirtyvät syvälle ensiksi opitut asiat. Vuosien mittaan "muistivaha" kovenee. Asiat kirjautuvat heikosti muistiin ja karisevat sieltä nopeasti pois.
Tässä mielestäni oiva selitys sille, miksi me vanhat muistamme niin hyvin lapsena opitun kielen. Maalaismies* kirjoitti:
Lapsen muistia on verrattu pehmeään vahaan. Siihen piirtyvät syvälle ensiksi opitut asiat. Vuosien mittaan "muistivaha" kovenee. Asiat kirjautuvat heikosti muistiin ja karisevat sieltä nopeasti pois.
Tässä mielestäni oiva selitys sille, miksi me vanhat muistamme niin hyvin lapsena opitun kielen.Olen ajatellut, että isänmaa juontaa juurensa siitä, että miehet yleensä omistivat maat ja mannut, jotka sitten siirtyivät isältä pojalle...
Äidinkieli taas johtunee siitä, että äidit puhuivat lapsilleen omaa kieltään, ja lapset omaksuivat sen.
Olen jopa pystyvinäni todistamaan asian:
Kun suomalainen avioituu erikielisen kanssa ja muuttaa puolisonsa kielialueelle, eivät suomalaismiehet puhu lapsilleen suomea vaan maan tai alueen kieltä.
Suomalaisnaisten lapset sen sijaan oppivat myös suomen, koska äidit puhuvat heille suomea, vaikka miestensä ja muitten ihmisten kanssa puhuvatkin kielialueen kieltä.
Suvun ja ystäviemme kohdalla tämä pitää poikkeuksetta paikkansa, ja itsekin olen tällainen tapaus.- Likka321
Venlastiina kirjoitti:
Olen ajatellut, että isänmaa juontaa juurensa siitä, että miehet yleensä omistivat maat ja mannut, jotka sitten siirtyivät isältä pojalle...
Äidinkieli taas johtunee siitä, että äidit puhuivat lapsilleen omaa kieltään, ja lapset omaksuivat sen.
Olen jopa pystyvinäni todistamaan asian:
Kun suomalainen avioituu erikielisen kanssa ja muuttaa puolisonsa kielialueelle, eivät suomalaismiehet puhu lapsilleen suomea vaan maan tai alueen kieltä.
Suomalaisnaisten lapset sen sijaan oppivat myös suomen, koska äidit puhuvat heille suomea, vaikka miestensä ja muitten ihmisten kanssa puhuvatkin kielialueen kieltä.
Suvun ja ystäviemme kohdalla tämä pitää poikkeuksetta paikkansa, ja itsekin olen tällainen tapaus.Isänmaa, kotimaa, synnyinmaa - synonyymeilla on hiukan eri sävy.Isänmaa-sanaan saattaa sisältyä patrioottista leimaa, puhutaan myös yltiöisänmaallisuudesta.
Koti, uskonto ja isänmaa, nämähän ovat olleet kauan suomalaisten perusarvot.
Tuo Venlastiinan esimerkki äidin roolista kielen siirtäjänä pitää paikkansa. - Hintriika1
Likka321 kirjoitti:
Isänmaa, kotimaa, synnyinmaa - synonyymeilla on hiukan eri sävy.Isänmaa-sanaan saattaa sisältyä patrioottista leimaa, puhutaan myös yltiöisänmaallisuudesta.
Koti, uskonto ja isänmaa, nämähän ovat olleet kauan suomalaisten perusarvot.
Tuo Venlastiinan esimerkki äidin roolista kielen siirtäjänä pitää paikkansa.Työväestön piirissä "isänmaa"-sanaa vierastettiin pitkään juuri tuon yltiöisänmaallisuuden takia. Sanassa kuului Suur-Suomi-haihattelut ja sotilassaappaitten kumina. Nykyisin sana on jo aika neutraali.
"Synnyinmaa" on sananakin kaunis. Aivan kuin "äidinkieli"'. "Kotimaa" kuulostaa arkisemmalta mutta kotoisalta. Harva enää julistaa "isänmaatakaan" sanana pannaan. Maailma muuttuu. Onneksi. - isoäiti*
On olemassa myös ihmisiä, jotka ovat syntyneet
kaksikieliseen perheeseen, ja oppineet kaksi
kieltä rinta rinnan.
Heillä on kaksi äidinkieltä, koska kumpikaan kieli ei ole hallitseva, ainakin itse sanovat niin.
Tiedän kaksikielisen perheen, jossa oli otettu *kolmatta* kieltä puhuva lastenhoitaja, jotta lapset oppisivat hänen kielensä.
Lapset oppivat vaivattomasti tämänkin kielen.
Tämä vain todisteena lapsen oppivaisuudesta. - Likka321
isoäiti* kirjoitti:
On olemassa myös ihmisiä, jotka ovat syntyneet
kaksikieliseen perheeseen, ja oppineet kaksi
kieltä rinta rinnan.
Heillä on kaksi äidinkieltä, koska kumpikaan kieli ei ole hallitseva, ainakin itse sanovat niin.
Tiedän kaksikielisen perheen, jossa oli otettu *kolmatta* kieltä puhuva lastenhoitaja, jotta lapset oppisivat hänen kielensä.
Lapset oppivat vaivattomasti tämänkin kielen.
Tämä vain todisteena lapsen oppivaisuudesta.Minäkin tunnen näitä kaksikielisiä, jotka ovat jo lapsuudessaan oppineet kaksi kieltä juuri niin, että vanhemmilla on eri äidinkielet ja lapselle puhutaan kumpaakin.
Kaksikielisyyden muoto on myös se, että lapsi oppii kotonaan vanhempiensa käyttämän kielen ja esim.päiväkodissa tai koulussa ympäristön käyttämän kielen.
Lasketaanko vain lapsena kaksi kieltä oppinut kaksikieliseksi ? Vaaditaanko kaksikielisyyden määritelmän täyttämiseen syntyperäisen kielenpuhujan taso? Käsite "kaksikielinen" ei siis ole aivan yksiselitteinen käsite.
Entä kuinka "monikielinen" voi olla? - Maalaismies*
Hintriika1 kirjoitti:
Työväestön piirissä "isänmaa"-sanaa vierastettiin pitkään juuri tuon yltiöisänmaallisuuden takia. Sanassa kuului Suur-Suomi-haihattelut ja sotilassaappaitten kumina. Nykyisin sana on jo aika neutraali.
"Synnyinmaa" on sananakin kaunis. Aivan kuin "äidinkieli"'. "Kotimaa" kuulostaa arkisemmalta mutta kotoisalta. Harva enää julistaa "isänmaatakaan" sanana pannaan. Maailma muuttuu. Onneksi.Globalisuuden vastapainoksi paikallisuus korostuu. Nopeasti on nähty ettei koko maailma ole niin vain hallittavissa eikä ytimeen ole pääsyä edes Euroopan puitteissa. Kaikki haluavat edistää omaa etuaan.
Näin isänmaa, äidinkieli ja miks´ei uskontokin on noussut arvoon arvaamattomaan. Likka321 kirjoitti:
Minäkin tunnen näitä kaksikielisiä, jotka ovat jo lapsuudessaan oppineet kaksi kieltä juuri niin, että vanhemmilla on eri äidinkielet ja lapselle puhutaan kumpaakin.
Kaksikielisyyden muoto on myös se, että lapsi oppii kotonaan vanhempiensa käyttämän kielen ja esim.päiväkodissa tai koulussa ympäristön käyttämän kielen.
Lasketaanko vain lapsena kaksi kieltä oppinut kaksikieliseksi ? Vaaditaanko kaksikielisyyden määritelmän täyttämiseen syntyperäisen kielenpuhujan taso? Käsite "kaksikielinen" ei siis ole aivan yksiselitteinen käsite.
Entä kuinka "monikielinen" voi olla?Minun isovanhempieni kotona,oli myös tilanne sellainen,että vaari oli aivan ruotsinkielinen,
ei kuulema osanut kunnolla suomea koskaa.(oli
Pietarsaaresta) mummoni taasen oli Tampereen tyttöjä.Asuivat siellä Pietarsaaressa.Sen ajan
tavan mukaan poikia pidettiin parempina ja olivat laittaneet pojat ruotsinkieliseen kouluun ja tytöt
suomenkieliseen. Ei oikein ollut vielä tasa-arvoa
poikien ja tyttöjen välillä. Kummankin kielen kuitenkin oppivat jokainen.Varmaan hyötyä oli elämässään siitä...Tästä rakkaasta äidinkielestämme sanoisin,että on todella hienoa,että alkoi tulla suomenkielistä kirjallisuutta ja että suomenkieli sai virallisen aseman .Onhan se kansakunnalle tärkeää,että on oma kieli..Luin suomen kielen kehityksestä..oli mielenkiintoista luettavaa..kannattaa tutustua ..
Suomenkieli on monivivahteista ja runsassanaista.
Vielä maamme useat murteet rikastuttavat kieltämme.Meillä on ollut runsaasti runoilijoita ja kirjailijoita ja on edelleenkin ..On hieno kansalliseepos Kalevala. Meidän kannattaa vaalia kieltämme,että se säilyisi puhtaana.Tulee liikaa
vaikutteita muista kielistä...Kirjoitan tähän pienen runon,jonka olen löytänyt jostain.
Tekijästä ei ole tietoa :
"Valo puhkeaa pimeydestä.
Sateenkaari syntyy sateesta.
Kyyneleet tekevät tietä
ilon ja onnen tulla.
Kulje sateenkaaren siltaa.
Kulje laulun polkua
ja ympärilläsi on vain kauneutta.
Kaikki tummat usvat
katoavat sateenkaaren tuolle puolen."- uzma-m
irkku-37 kirjoitti:
Minun isovanhempieni kotona,oli myös tilanne sellainen,että vaari oli aivan ruotsinkielinen,
ei kuulema osanut kunnolla suomea koskaa.(oli
Pietarsaaresta) mummoni taasen oli Tampereen tyttöjä.Asuivat siellä Pietarsaaressa.Sen ajan
tavan mukaan poikia pidettiin parempina ja olivat laittaneet pojat ruotsinkieliseen kouluun ja tytöt
suomenkieliseen. Ei oikein ollut vielä tasa-arvoa
poikien ja tyttöjen välillä. Kummankin kielen kuitenkin oppivat jokainen.Varmaan hyötyä oli elämässään siitä...Tästä rakkaasta äidinkielestämme sanoisin,että on todella hienoa,että alkoi tulla suomenkielistä kirjallisuutta ja että suomenkieli sai virallisen aseman .Onhan se kansakunnalle tärkeää,että on oma kieli..Luin suomen kielen kehityksestä..oli mielenkiintoista luettavaa..kannattaa tutustua ..
Suomenkieli on monivivahteista ja runsassanaista.
Vielä maamme useat murteet rikastuttavat kieltämme.Meillä on ollut runsaasti runoilijoita ja kirjailijoita ja on edelleenkin ..On hieno kansalliseepos Kalevala. Meidän kannattaa vaalia kieltämme,että se säilyisi puhtaana.Tulee liikaa
vaikutteita muista kielistä...Kirjoitan tähän pienen runon,jonka olen löytänyt jostain.
Tekijästä ei ole tietoa :
"Valo puhkeaa pimeydestä.
Sateenkaari syntyy sateesta.
Kyyneleet tekevät tietä
ilon ja onnen tulla.
Kulje sateenkaaren siltaa.
Kulje laulun polkua
ja ympärilläsi on vain kauneutta.
Kaikki tummat usvat
katoavat sateenkaaren tuolle puolen."Meilla puhuttiin lapsille kolmella kielella,mina puhuin suomea,mieheni puhui heille urdua ja yhteinen kotikieli oli englanti.
Menin takaisin tyohon ja lapsille jai vahemman aikaa, siksi koti kieli useimmiten oli englanti ja suomi vahitellen putos pois.
Lapset puhuivat sujuvasti englantia ja urdua, keskenaan ja kavereittensa kanssa puhuivat urdua.
Koulut ja opiskelut olivat englanniksi.
Puhuin kuulemma suomea unissani.
Suomessa kuitenkin tapahtui mielenkiintoinen tapaus,olin matkalla Jyvaskylaan junalla,tunnelissa ilmavirta pudotti avoimen ikkunan paahani ja menetin tajuntani,kun tulin tajuihini,amerikkalainen mies puhui englantia minulle,olin tajuttomana ollessani puhunut englantia ja muut matkustajat luulivat minua ulkomaalaiseksi turistiksi.
Outoa, taalla unissani puhuin suomea ja Suomessa englantia.
- Maalaismies*
Kielen tutkijat sanovat laskeneensa, että Shakespearen sanavarasto käsitti peräti 25 000 sanaa. Samaan aikaan lontoolaisen työmiehen sanavarasto oli 800 sanaa ja hän tuli niillä mainiosti toimeen.
Itse huomaan tulevani päivittäin toimeen käyttämättä montaakaan sanaa. Ellei kaupoissa satu tuttava vastaan, siellä ei välttämättä tarvitse muuta kuin nyökätä ja hymyillä kassalla. Samoilla eleillä pääsee kotonakin pitkälle.
Mitä se kunnollinen kielitaito mahtaa olla?- mirjamarja
Kun lapsesta asti lukee ja lukee, kaikkea klassikoista mainoksiin, niin hyvä kielitaito kehittyy ja säilyy.
Itse olen niitä, joka ei voi olla lukematta. Raitiovaunussakin luen mainokset tuolien selkämyksistä, tai otan ilmaislehden, vaikka ei ole matkaa kuin kolme pysäkinväliä.
En minä silti kaiken aikaa puhu. Menee juuri noin, kaupassa, "kiitos" ja onko tämä tuoretta?" ja "näkemiin". Aika vähiin menisi puheet, jos vain lähipiirin kanssa sanoja vaihtaisi.
Siispä myös palstalle ja kieltä käyttämään! - Hintriika1
mirjamarja kirjoitti:
Kun lapsesta asti lukee ja lukee, kaikkea klassikoista mainoksiin, niin hyvä kielitaito kehittyy ja säilyy.
Itse olen niitä, joka ei voi olla lukematta. Raitiovaunussakin luen mainokset tuolien selkämyksistä, tai otan ilmaislehden, vaikka ei ole matkaa kuin kolme pysäkinväliä.
En minä silti kaiken aikaa puhu. Menee juuri noin, kaupassa, "kiitos" ja onko tämä tuoretta?" ja "näkemiin". Aika vähiin menisi puheet, jos vain lähipiirin kanssa sanoja vaihtaisi.
Siispä myös palstalle ja kieltä käyttämään!Mirjamarjan jutusta jatkan yksinäisen "kielitaito-ongelmaa". Kun jäin leskeksi, minulla oli tosi vähän ystäviä Helsingissä. Entiset yhteiset ystävät kaikkosivat, kuka nyt paripuolesta välittäisi!
Puhuminen ääneen jäi usein noihin kaupan kassalla sanottuihin pariin sanaan. Joskus pitkäksikin aikaa. Sitten, kun joutui nokatusten juttusille, tuntui kuin sanat olisivat olleet kadoksissa. Täytyi oikein pinnistää, että osasi ilmaista itseään!
Tämä ilmiö tuli siitä huolimatta, että olen aina ollut himolukija. Luen kirjoja ja kirjoitan paljon itsekin. Kirjoittaessa on kuitenkin aikaa miettiä oikeaa sanaa. Mutta suullisen ilmaisun taito voi taantua, ellei saa puhua ääneen!
Yksikseni en ole vieläkään oppinut puhumaan. Onneksi täällä pohjoisessa on ystäviä sen verran, että säilyy puhekykyisenä. Muutto oli yksin jäämisen jälkeen elämäni paras päätös .
- Likka321
Mikael Agricolan patsas sijaitsee Turun Tuomiokirkon edessä ja kirkon sisälläkin on pronssiveistos.Agricola toimi jo nuorena Turun piispa Martti Skytten sihteerinä ja myöhemmin Turun katedraalikoulun rehtorina.Tänään on Turun tuomiokirkossa juhlajumalanpalvelus, jota voi seurata tv:stä.Pääjuhla on Turun konserttitalossa.
Ehkäpä kulttuurista ja historiasta kiinnostuneet turkulaiset kirjoittajat tuovat tapahtumista terveisiä tai kertovat, miten juhlavuosi Turussa näkyy.
Mikael Agricola-seura on paljon tehnyt työtä juhlavuoden takia, ja myös useimmat koulut huomioivat tänä keväänä kirjakielemme isää.- ja pitkästyin
vanhalla kielellä melkein kaikki liturgiat messuttiin ja laulettiin.. Tarja Halonenkin siellä istua törötti synkän näköisenä. Kirkko on kyllä tosi upea!
- isoäiti*
Suomen kieltäkin voi rakastaa. Silloin kuin sitä ei kuule päivittäin, niin rakkaus siihen korostuu.
Sen nyanssit ja rikkaus ovat kuin musiikkia korville ja suussa se maistuu makealle kuin lapsuuden ahomansikat.
Mikael Agricola katselee surullisena entisen
koulukaupunkinsa Wiipurin rähjäisessä kirjastossa.
Patsas on Oskari Jauhiaisen käsialaa.- miekii mukana
Miks tää Jauhiane hänet niin surulliseks vesti?
- isoäiti*
miekii mukana kirjoitti:
Miks tää Jauhiane hänet niin surulliseks vesti?
Alvar Aallon suunnittelema kirjasto Viipurissa on niin surkeassa kunnossa, että surulliseksi se
vetää Agricolankin...huokaus - Likka321
isoäiti* kirjoitti:
Alvar Aallon suunnittelema kirjasto Viipurissa on niin surkeassa kunnossa, että surulliseksi se
vetää Agricolankin...huokausOlen nähnyt Viipurin kirjaston vuosia sitten, kun kunnostustöitä oli aloitettu.Kansainvälisiä varojakin siihen on annettu, mutta hanke ei ole tainnut oikein edistyä.
Suomessa on taas sitäkin äärilaitaa, että on komeita palatsimaisia kirjastorakennuksia ja monumentaalisia kulttuurilaitoksia, mutta varoja niiden toimintaan myönnetään nihkeästi.
Kansallinen ylpeytemme on kakille maksuton kirjastolaitos, ja sen puolia kannattaa pitää. Se on yksi kansan sivistyksen peruspilareista. Likka321 kirjoitti:
Olen nähnyt Viipurin kirjaston vuosia sitten, kun kunnostustöitä oli aloitettu.Kansainvälisiä varojakin siihen on annettu, mutta hanke ei ole tainnut oikein edistyä.
Suomessa on taas sitäkin äärilaitaa, että on komeita palatsimaisia kirjastorakennuksia ja monumentaalisia kulttuurilaitoksia, mutta varoja niiden toimintaan myönnetään nihkeästi.
Kansallinen ylpeytemme on kakille maksuton kirjastolaitos, ja sen puolia kannattaa pitää. Se on yksi kansan sivistyksen peruspilareista.tärkeyttä minäkin korostan vaikka oma käyttöni on minimissä.
Aikoinaan olin suurkuluttaja, luin kaikki mahdolliset kaunokirjallisuuteen kuuluvat, oliko syynä dekin, että edesmennyt sisareni istui lainaamon tiskin takana.
Toisaalla olen kertonut, että lukemiseni on nyt jäänyt vähiin, taidottomuuteni siihenkin asiaan on paljastunut.
Paikkakunnallani on asiallinen kirjastotalo toimiva, mutta ei liian uhkea.
Joka paikassa on taistelu euroista ja teatterimme painiskelee nyt tuhon kynsissä, ellei valtio tule auttamaan.
Kulttuuria sekin edustaa ja ehkä myös sivistävää tuotetta tarjoaa, kirjallisuudesta esitykset koostuu.- Maalaismies*
Likka321 kirjoitti:
Olen nähnyt Viipurin kirjaston vuosia sitten, kun kunnostustöitä oli aloitettu.Kansainvälisiä varojakin siihen on annettu, mutta hanke ei ole tainnut oikein edistyä.
Suomessa on taas sitäkin äärilaitaa, että on komeita palatsimaisia kirjastorakennuksia ja monumentaalisia kulttuurilaitoksia, mutta varoja niiden toimintaan myönnetään nihkeästi.
Kansallinen ylpeytemme on kakille maksuton kirjastolaitos, ja sen puolia kannattaa pitää. Se on yksi kansan sivistyksen peruspilareista.Viipurin kirjastotalo on kaikkineen niin rappiokunnossa, että se olisi rakennettava alusta alkaen uusiksi. Keskiverto viipurilainen ihmetellee, mitä hohtoa suomalaiset näkevät pakkilaatikossa, jota he niin innokkaasti yrittävät entisöidä.
Suomalaisten auttamishalussa on surkuhupaisia piirteitä. Hyvää tarkoittavat naisemme ovat kantaneet vuositolkulla kampetta Venäjän Karjalaan. Sikäläinen hallinto on kiusaantunut "auttamisesta".
Eipä silti, 80-luvulla vasemmistolaiset nuoremme menivät sankoin joukoin jälleenrakentamaan Castron Kuubaa talkoovoimin. Omien epäkohtien korjaaminen ei tunnu kovin tärkeältä. - yli 70 vee
Maalaismies* kirjoitti:
Viipurin kirjastotalo on kaikkineen niin rappiokunnossa, että se olisi rakennettava alusta alkaen uusiksi. Keskiverto viipurilainen ihmetellee, mitä hohtoa suomalaiset näkevät pakkilaatikossa, jota he niin innokkaasti yrittävät entisöidä.
Suomalaisten auttamishalussa on surkuhupaisia piirteitä. Hyvää tarkoittavat naisemme ovat kantaneet vuositolkulla kampetta Venäjän Karjalaan. Sikäläinen hallinto on kiusaantunut "auttamisesta".
Eipä silti, 80-luvulla vasemmistolaiset nuoremme menivät sankoin joukoin jälleenrakentamaan Castron Kuubaa talkoovoimin. Omien epäkohtien korjaaminen ei tunnu kovin tärkeältä.Vaikea käsittää, että pieni maa alkaa avittaa yhtää maiilman suurinta valtiota erilaisissa projekteissa.
Kirjastotaloakin "korjattiin" siten, että seinät konservoitiin, mutta katto vuoti.Seuraukset arvaa.
Monrepoon projektit ovat myös kaikki menneet hukkaan.
Olemme olleet rahoittamassa Pietarin vedenpuhdistushanketta, joka totisesti olisi omin voiminkin pitänyt saada aikaan vuosikymmenien kuluessa.
Mitähän sillekin projektille kuuluu?
Kyllähän se hyvä asia on, että emme unohda vähäväkisiä maittemme rajojen ulkopuolella, mutta miksei paneuduta maihin, joilla ei todellakaan ole kykyä itse kansalaisiaan hoitaa?
Koko Afrikka meni hunningolle siirtolaisvallan alla aikanaan, eikä hallinto lähde kunnolla käyntiin oikein missään, Katsotaan nyt vaikka 28 vuotta sotinutta Angolaa, josta oli eilen dokumentti TV:ssä, tai Zimbabwea, jossa korruptio ja omanvoitonpyynti on aiheuttanut korvaamattomia tuhoja. Tai Somaliaa, joka ei selviä.
Satsattaisiin koulutukseen niissä maissa, jossa kansa on lukutaidotonta ja ilman toimeentuloa.
Vain se auttaisi eteenpäin. Likka321 kirjoitti:
Olen nähnyt Viipurin kirjaston vuosia sitten, kun kunnostustöitä oli aloitettu.Kansainvälisiä varojakin siihen on annettu, mutta hanke ei ole tainnut oikein edistyä.
Suomessa on taas sitäkin äärilaitaa, että on komeita palatsimaisia kirjastorakennuksia ja monumentaalisia kulttuurilaitoksia, mutta varoja niiden toimintaan myönnetään nihkeästi.
Kansallinen ylpeytemme on kakille maksuton kirjastolaitos, ja sen puolia kannattaa pitää. Se on yksi kansan sivistyksen peruspilareista.Joskus tuntuu kuin "kulttuuripalatsit" olisivat tärkeämpiä kuin kulttuuri! Rakennetaan upeita kirjastotaloja ja varojen puutteessa lopetetaan sivukirjastot eikä kirjastoihin pystytä tekemään riittävästi uusia kirjahankintoja tai palkkaamaan henkilökuntaa.
Kuitenkin tässäkin on kysymys priorisoinnista: onko kulttuurillemme ja sivistyksellemme tärkeämpää se, että suomalaisilla on mahdollisuus lukea paljon, vai se, että päästään esittelemään arvovieraille ja turisteille paikkakunnan kolossaalista kirjastorakennusta. (Mieluummin vain ulkopuolelta, jos tämä suuntaus jatkuu.)- Satu*
Likka321 kirjoitti:
Olen nähnyt Viipurin kirjaston vuosia sitten, kun kunnostustöitä oli aloitettu.Kansainvälisiä varojakin siihen on annettu, mutta hanke ei ole tainnut oikein edistyä.
Suomessa on taas sitäkin äärilaitaa, että on komeita palatsimaisia kirjastorakennuksia ja monumentaalisia kulttuurilaitoksia, mutta varoja niiden toimintaan myönnetään nihkeästi.
Kansallinen ylpeytemme on kakille maksuton kirjastolaitos, ja sen puolia kannattaa pitää. Se on yksi kansan sivistyksen peruspilareista.Tänään
on nyt sitten
Pernajan pojan päivä!
Kiitos Mikael Agricola rakkaasta suomen kielestä!
- Likka321
Agricolan luoman suomen kirjakielen pohjana oli länsimurteiden rakenne, mutta sanastoa hän otti paljon itämurteista. Hän loi paljon uudissanoja, koska kansan kielessä ei kaikkia käsitteitä ollut. Esim.hallitus, esikuva ja käsikirjoitus ovat hänen luomuksiaan.Lainasanoja hän otti käyttöön myös , esim. enkeli, palmu.
Aina tämä sepittely ei ihan luontunut käyttöön: esim. huikuri=huikentelevainen ihminen ja heikkuri=irstailija. Hassuilta kuulostavat myös luutarha=hautausmaa, lustitarha=paratiisi ja vertaveli=toveri.
Kuitenkin 60% hänen käyttämistään sanoista on nykypäivänäkin käytössä.- Satu*
ovat vain tottumuksen luontevoittamia.
Jos rupeaa jotain sanaa tarkemmin miettimään,
se voi tuntua vieläkin kummalliselta. - Yksi kysymys
Oletko ollut äidinkielen opettaja vaiko historian, kuulostaa tuo sinun tietomäärä niin suurelta, kun olen seurannut sinun eri otsikoiden juttuja?
Hyvä se vaan on. - Likka321
Yksi kysymys kirjoitti:
Oletko ollut äidinkielen opettaja vaiko historian, kuulostaa tuo sinun tietomäärä niin suurelta, kun olen seurannut sinun eri otsikoiden juttuja?
Hyvä se vaan on.Olen hyvin kiinnostunut kielestä, miksei historiastakin, ja kyllähän tällaista tietoa kirjoista ja netistä löytää.Keskustelen mielelläni lähes kaikesta, vaikka aina ei asiantuntemustakaan ole.Täällähän oppii ja avartuu toisten vastauksista.Olen melko tuore kirjoittaja, joten alkuinnostusta on vielä riittänyt.
Tarkoitukseni ei ole vaikuttaa opemaiselta, minulla on vain tällainen tyyli, kun innostun aiheesta. - googleen
Yksi kysymys kirjoitti:
Oletko ollut äidinkielen opettaja vaiko historian, kuulostaa tuo sinun tietomäärä niin suurelta, kun olen seurannut sinun eri otsikoiden juttuja?
Hyvä se vaan on.sielä just samat asiat
- sitä suotta
googleen kirjoitti:
sielä just samat asiat
ylipäätään keskustellaan, kun kerran kaikki googlesta löytyy...
;=)
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jumala rankaisi; nainen kuoli Suviseuroissa
Eihän näissä joukkohysteriatapahtumissa ole mitään tolkkua. Aina pitää hajauttaa. Toivottavasti lestatkin tulevat nyt2285745Mopomiitti onnettomuus
Vittu se tehdas-alue ole oikea paikka mopomiitille, Ja minkälainen vanhempi hyväksyy, että pojan mopo kulkee järkyttävä1423438Pääsit nainen todella
lähelle ja kaikki sinussa oli jotain selittämättömän kiehtovaa. Silti en koskaan ymmärtänyt sinua täysin. Mitä halusit t1442539Koettakaa nyt Trumpinkin fanit ymmärtää:
Hän on myös jo vanha mies. Kukaan ei tiedä, mitä kunnossa hän on parin vuoden päästä.3442446- 552032
- 811596
YLE kirjoittaa - Viritetyt sähköpyörät aiheuttavat ongelmia poliiseille
"Itse rakennellut ja viritetyt sähköpyörät ovat poliisin ja Liikenneturvan mukaan yleistyvä kirous liikenteessä." https1201591- 311453
Olen miettinyt sinua tänään
Se mitä teit oli oikeasti vähän tylyä. En voi ottaa sitä muuna kuin mitä se konkreettisesti on. Esitän itsellenikin että241260Vieläkö pidät minusta
Vieläkö pidät minusta nuori nainen? Vaikutat etääntyneeltä ja olen ajatellut että haluat olla rauhassa.1051121