Uskon että bi-seksuaalien karttaminen lesbojen keskuudessa johtuu jonkin sortin itsesuojeluvaistosta. Bisseissä kun on kuitenkin joukossa niitä miehille varattuja seikkailun hakijoita, jotka eivät siis millään tasolla hae Elämänsä Naista, vaan lähinnä naista sänkyynsä.
Mutta eihän näin pitäisi yleistää, sillä löytyyhän bi-seksuaaleista iso luku naisia, jotka Sen Oikean kohdattuaan olisivat valmiita rakentamaan naisen kanssa yhteistä elämää.Mutta mistä heidät tunnistaa?
Pakko myöntää, että itsekin olen sortunut bi-seksuaalisten naisten välttelyyn. Pelon takia että jäisin miehelle kakkoseksi, enkä sellaiseen tilanteeseen halua hakemalla hakeutua.
Nyt sitten kuitenkin kävi niin, että rakastuin bisseen.Se kävi niin yllättäen, äkki arvaamatta, että sen tajuttuani olin ainoastaan onnellinen siitä että nainen on bi-seksuaali eikä hetero!Unelmoin suhteesta, rakastamisesta ja rakkaudesta tämän naisen kanssa, mutta mutta nyt pelottaa ja tuntuu ettei tämä nainen ole sellaiseen valmis vaikka olemme onnellisia yhdessä.
Vaikuttaa että tämäkin nainen on pihalla kuin lumiukko, juoksee karkuun ja taas välillä syliin aivan kuin käyden jotain sisäistä kamppailua.Meillä on ihanaa yhdessä mutta tuntuu ettei hän voi hyväksyä sitä itsessään,tai antaa lupaa itselleen kuin hetkittäin.Pelkään että rikon tässä itseni mutta vielä ne hetket auttavat jaksamaan.
Varmasti teitä on muitakin jotka olette painineet vastaavassa tilanteessa.Miten teille käynyt?Kannattaako jatkaa toivomista ja yrittämistä siitä huolimatta että toisinaan tulee todella kylmää vettä niskaan?
Mutta eihän näin pitäisi yleistää, sillä löytyyhän bi-seksuaaleista iso luku naisia, jotka Sen Oikean kohdattuaan olisivat valmiita rakentamaan naisen kanssa yhteistä elämää.Mutta mistä heidät tunnistaa?
Pakko myöntää, että itsekin olen sortunut bi-seksuaalisten naisten välttelyyn. Pelon takia että jäisin miehelle kakkoseksi, enkä sellaiseen tilanteeseen halua hakemalla hakeutua.
Nyt sitten kuitenkin kävi niin, että rakastuin bisseen.Se kävi niin yllättäen, äkki arvaamatta, että sen tajuttuani olin ainoastaan onnellinen siitä että nainen on bi-seksuaali eikä hetero!Unelmoin suhteesta, rakastamisesta ja rakkaudesta tämän naisen kanssa, mutta mutta nyt pelottaa ja tuntuu ettei tämä nainen ole sellaiseen valmis vaikka olemme onnellisia yhdessä.
Vaikuttaa että tämäkin nainen on pihalla kuin lumiukko, juoksee karkuun ja taas välillä syliin aivan kuin käyden jotain sisäistä kamppailua.Meillä on ihanaa yhdessä mutta tuntuu ettei hän voi hyväksyä sitä itsessään,tai antaa lupaa itselleen kuin hetkittäin.Pelkään että rikon tässä itseni mutta vielä ne hetket auttavat jaksamaan.
Varmasti teitä on muitakin jotka olette painineet vastaavassa tilanteessa.Miten teille käynyt?Kannattaako jatkaa toivomista ja yrittämistä siitä huolimatta että toisinaan tulee todella kylmää vettä niskaan?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ole kärsivällinen. Rakastettusi ei ole vielä valmis myöntämään itselleen, että onkin biseksuaali. Se on kuitenkin iso osa identiteettiä. Anna hänelle aikaa.
Olen itse bi, ja tahtoisin kovasti olla naisen kanssa. taustalla kytee pelko, että osaanko olla naisen kanssa seksuaalisessa mielessä ja millaista se olisi. Kaikki on niin uutta. Tuntuu, että naisen kanssa olen vielä neitsyt vaikka olen harrastanut seksiä miehen kanssa.
Ehkäpä ihastuksesi tuntee samoin? Oletko puhunut asiasta hänen kanssaan?
Ja by the way, kiva kuulla mielipiteesi bisseistä. Tottahan se on, että osa bisseistä tahtoo "kokeilla" seksiä naisen kanssa. Mutta sillä ei tahdota loukata, vaan "todeta", että biitsareita tässä todellakin ollaan. En tajua, miksi lesbot karsastaa bissejä. Samassa veneessähän tässä ollaan!
Kiva että sinäkin koet noin......olisi mahdollista saada keskustella kanssasi???
Mä olen myös bisse, nyt jo aika sinut itseni kanssa, vihdoinkin. :) Mulla ei ole vielä paljon kokemusta, yksi vakava suhde miehen kanssa ja sekoiluja. Yllätän usein itseni miettimästä että voisinko oikeasti olla vakavassa parisuhteessa naisen kanssa, vai vain miehen. Mutta jotenki musta kuitenkin pohjimmiltaan tuntuu siltä että kun sen elämäni naisen kohtaan ni mä meen ihan mihin vain.. Ehkä se vain johtuu vielä kokemattomuudesta. Bissejäkin taitaa olla monenlaisia, niitä jotka haluavat vain seksiä (naisen) kanssa, niitä jotka eivät vielä ole päättäneet kumman kanssa mielummin olisi, ja lopuksi niitä joille sukupuolella ei niin ole väliä, sitä vaan rakastuu.
Oletko säkin bi, etkä ole vielä ollut naisen kanssa vaikka tahtoisit?? Kovasti tekisi mieli olla naisen kanssa "siinä mielessä", mutta tavallaan pelottaa, että...... en tiedä, se on niin uutta....
"Tottahan se on, että osa bisseistä tahtoo "kokeilla" seksiä naisen kanssa. Mutta sillä ei tahdota loukata, vaan "todeta", että biitsareita tässä todellakin ollaan. En tajua, miksi lesbot karsastaa bissejä."
En tiedä, mutta jokin noissa lauseissasi tökkii! Moni lesbo haluaa naisen, joka jo tietää haluavansa naista. Harva haluaa koekaniiniksi ja jäädä sitten odottamaan, että toteaako kyseinen nainen itsensä bi:ksi vai ei. Minä ymmärrän lesbojen bi-karsastuksen mainiosti.
No onhan toi aika itsekkäästi todettu asia, mutta se on karu totuus. Moni naista saamaton bisse saattaa vielä epäillä seksuaalisuuttaan, ennen kuin on ollut naisen kanssa. Se on valitettavaa niitä kohtaan, jotka joutuu kokeilevien biitsareiden "uhriksi".
Otetaan myös se huomioon, että yhden illan suhteissa ei yleensä muutenkaan haeta muuta kuin seksiä, oli kyse heteroista tai lesboista!
mun juttu ollenkaan ja uskon että ne voivat satuttaa ja tympäistä enemmän kuin ilahduttaa. Mutta jos l/b kipuilun dynamiikkaa ajatellaan, niin eihän niiden lesbojen ole mikään pakko alkaa seksiin ennen rakkaudenlupauksia. Ja jos alkavat, niin omalla vastuulla tietysti.
Vai onko joku väittänyt, että bissenaiset valehtelee lesboille saadakseen seksiä? Tuskinpa.
kiire sinne sänkyyn on? Hyvin voi edetä rauhallisemmin niin myttyyn menevät suhteenalutkin ovat aitoja, eikä kukaan tunne itseään hyväksikäytetyksi.
Samoilla aalloilla liikun teijän kaa. Tuli mieleen, et "kokeillessa" (kauhee ilmaisu, mut enivei) naista, on tärkeää, että tuntee vetoa häneen. Ja parempi tosissaan tuntea tämä paremmin, ennen sänkyyn hyppäämistä.
Mä oon miettinyt, et jos harrastaisin seksiä vaan jonkun naisen kanssa, sais väärän käsityksen seksuaalisuudesta. Jos seksi tuntuis karseelta, ni vois ajatella olevan sittenkin hetero. MUTTA on seksi kaameeta väärän miehenkin kanssa. hmmm, niin siis se pointti oli se , että ekakertalaisena kannattaa rakastella ihastuksensa kanssa.. jonka tuntee jo vähän pintaa syvempää
on niin hassuja juttuja joskus luettavaksi,etten oikein saa ainakaan mun elämääni mahtumaan.
Pidän Bi-naisista(kin)ja joskus tuntuu,että ovat avarakatseisempia kuin l-naiset.
Joten ainakin minä olen samassa paatissa:)
"Vai onko joku väittänyt, että bissenaiset valehtelee lesboille saadakseen seksiä?"
Ei kaikki tietenkään. Mutta itselläni on hyvässä muistissa eräs nainen, joka "unohti" mainita olevansa naimisissa. Asia sitten kerrottiin pakon edessä muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. En olisi "antanut" jos olisin tämän tiennyt...
Ihmisiä on niin monenlaisia. Tällä palstalla vaan korostuu seksi niin voimakkaasti, että irtoseksiä ja muita kokeiluja välttävä tuntee itsensä kyllä todella kummajaiseksi ja poikkeavaksi. Tulee surullinen olo.
En ole muutenkaan koskaan oikein ymmärtänyt sitä, että pitää "kokeilla" jotta tietäisi pitääkö naisista myös seksuaalisessa mielessä. Eikös sen mielenkiinnon ja tietoisen halun pitäisi olla jo olemassa ennen kuin ryhtyy itse toimintaan? No, taidan olla vain vanhanaikainen.
Mäkin olen hyvin vanhanaikainen nainen. Rakastelen naisia unelmissani, mutta en ole ikinä saanut naista. Mietin vaan, että mites sitten kun nainen on siinä hollilla. Haluanko hantä? Uskon niin. Mutta tämä naisen "kokeileminen" (edelleen hirevee kuvaus) tekee bisestä virallisen bissen. Et arvaa kuinka paljon tahdon naista, mutta pelkään, että jokin menee vikaan.......
Mutta kyllä mä ymmärrän lesboja siinä mielessä, et jos lesbo on täysin hullaantunut "kokeilevasta bissestä", ei ole oikein loukata lesbon tunteita. Mutta muistakaa rakkaat lepakot se, että bisset "kokeilee" mieluiten kiihottavaa ja mielenkiinytoista naista. Ainankin mä tahtoisin olla naisen kanssa ekalla kerralla, johon olen ihastunut/tunnen todellista vetoa. Koettakaa ymmärtää meitä bissejä, koska me tahdotaan ymmärtää omaa seksuaalisuuttamme!
Mä olen itse bi-nainen ja täysin tietoinen, että haluan naisen/naista. Olen tapaillut joitakin bi-naisia ja joku heistä on ollut niitä karkuun juoksijoita. Minusta se tuntui pahalta!
Siksipä: tutkikaa itseänne ja etsikää vastaus itsestänne. Ei kannata sotkea toista henkilöä mukaan omaan "itsensä löytämis vaiheeseen". Siitä tulee vittumaisen vahvasti koekaniinimainen olo! Ja ehkä juuri sen tähden muutkin bit leimautuvat sellaisiksi etteivät osaa päättää.
En osaa uskoa että karkuun juokseminen on tietoista toimintaa näiden naisten osalta.Joskus vain tapahtuu niin että tapaa ihmisen mitään suunnittelematta tai odottamatta ja siinä voi molempien tunteet päästä yllättämään.Totta kai se karkuun juokseminen siinä vaiheessa tuntuu pahalta.Haluisin ymmärtää tätä naista,päästä hetkeksi "pään sisään",tahdon tajuta käytöstään.Aloitinkin tämän keskustelun siitä syystä että saisin jotain näkökulmaa.
Ajattelen että hiljaa hyvä tulee,jos on tullakseen.Toistaiseksi en pysty muuta kuin tarjoamaan hurmaavan seurani ja antamaan hänelle aikaa;-)
sun kannattaa nyt uskoa asioiden järjestymiseen!!
Tuo pakeneminen on maailman selkein merkki siitä, että hän on niin rakastunut sinuun ettei itse meinaa kestää sitä! Nauttikaa nyt huumasta, koska ajan myötä tunnekuohut väistämättä tasoittuvat vaikka elämänne rakkaus kyseessä olisikin.
Kiitos kannustuksesta mutta vaikea mistään huumasta nauttia kun toinen ottaa kerta toisensa jälkeen jalat alleen.Vaan eiköhän tunnekuohut tästä tasoitu,toivotaan nyt vaikka niin,vaikka on toivoa vielä muuhunkin.
sitten tekee silloin, kun loittonee luotasi? Mietiskelee itsekseen vai jotain muuta? Kuinka kauan hän voi viipyä luotasi? Miten selitää katoamistemppunsa? Onko mahdollista että hän epäilee sinun tunteitasi/sitoutumistasi ja siksi pyrkii kauemmas ettei hullaantuisi liikaa ja joutuisi pettymään?
Onko hän ollut bisse jo kauan, vai oletko hänen ensimmäinen naisystävänsä?
En minä tiedä mitä hän tekee silloin enkä viitsi kysellä,sillä mitä se minulle kuuluu.Ei ole tavoitettavissa,ja sen tekee selväksi.Ei vastaa,ei halua nähdä tai puhua.En usko että hän epäilisi minun tunteita,olen kertonut sitoutumishalustani ja tunteistani painostamatta,vaikka voihan hän olla siitäkin säikähtänyt,
On hänellä naisia ollut mutta olen ensimmäinen jonka kanssa tapaamiset ei perustu pelkkään sexiin.
Herää kysymys kun näillä palstoilla käydään keskutelua siitä mitä lepakot ovat bisseistä mieltä,mutta entäs toisin päin?Miten biit kokevat sitoutumishaluiset lesbot?
vielä keskustella hänen kanssaan näistä asioista? Tottakai sinulla on tyttöystävänä oikeus kysyä mitä hänen mielessään liikkuu ja mitä hän toivoo tulevaisuudelta. Hänen vastauksistaan tai vastaamatta jättämisistään voit sitten vetää johtopäätöksesi. Valitettavasti hän itse kuitenkin on ainoa, joka todella tietää mistä kiikastaa... me bisset kun ollaan ihan yksilöitä vaan, jotka suhtuu asioihin omalla tavallaan ja tilanteen mukaisesti. Ei meillä ole yhteistä strategiaa siitä miten lesbojen kanssa käyttäydytään. Itse kyllä ilman muuta sitoutuisin naispuoliseen kumppaniini jos minulla sellainen olisi ja uskoisin meidän olevan oikeat toisillemme (toisaalta en sitoudu lopullisesti keneen tahansa, vaan todellakin odotan sitä oikeaa)! Luultavasti tosin aluksi hermoilisin myös, koska olen vielä ainakin osittain kaapissa.
Eikä minulla ole näkemystä myöskään "sitoutumishaluisista lesboista", paitsi että luulisin heidän sitoutuvan samalla tavoin kuin kaikkien muidenkin (yhtä yksilöllistä siis). Suomi 24 palstoilla kuitenkin on liikkeellä muutamia lesboja, jotka lietsovat toisissa lesboissa epäluuloja bissejä kohtaan yleisesti, sekä perusteetonta mustasukkaisuutta ja paranoijaa biN-tyttöystäviä/puolisoita kohtaan erityisesti.
Tähän mennessä minulle henkilökohtaisesti on kertynyt kokemusta vain perusteettoman mustasukkaisen ja syyttelevän miehen kanssa elämisestä, mutta en usko että jaksaisin naisenkaan kanssa vuodesta toiseen kituuttaa epäilysten polttopisteessä ja puolustaa itseäni kumppanin vainoharhoja vastaan. Suhteessa ja siihen sitoutumisessa kun pohjimmiltaan on kyse luottamuksesta, ja ilman sitä ollaan vähän heikoilla.
Teidän suhteen sain kuitenkin sen käsityksen, että sinä olet ihan täyspäinen ihminen, ja kumppanisi jostain muista syistä pelkää vakavaa suhdetta. Onko hänkin ehkä vielä osittain kaapissa, ja suvun reaktiot esimerkiksi jännittävät? Jos Ongelma on tuota luokkaa, niin kyllä te yhdessä siitä vielä yli pääsette.
Ehkä tuo "sitoutumishaluinen lesbo" oli hieman kärjistetty sanavalinta:-) Muistelen vain itseäni taannoin samassa tilanteessa.Hämmennyin todella lesbon osoittamasta seurusteluhalukkuudesta.Pelotti suoraan sanoen.Itseäni kiinnosti pirusti mutta en ollut silloin valmis siihen.Enkä peloltani ja hämmennnykseltäni pystynyt sitä sanomaan vaan heittäydyin hankalaksi,välillä en ollutkaan (muka )kiinnostunut enää ja silti hakeuduin seuraan, kun siinä oli niin hyvä olla.Toisen osapuolen kyselyt tai keskusteluyritykset vain pahensivat asiaa,koska en ollut valmis puhumaan tunteistani.Mutta tämäkin oli tietenkin yksilöreaktio ja onneksi siitä on aikaa ja nyt on kaikki toisin.
En tiedä kokeeko hän tilanteen sanoin minä aikoinaan mutta nyt en pysty kuin peilaamaan tätä tilannetta itseni kautta.
Mutta niin kuin sinäkin sanoit,eiköhän näiden ongelmien yli voi päästä:-)
että rakkaus on joskus pelottavaa. Ihanaa, että annat sille kuitenkin vielä mahdollisuuden kasvaa rohkeammaksi!
:)
On kyllästyttävää ja epäreilua, että monet lesbot ei luota bisseihin. Ihan niinkuin heteroissa ja lesboissa/homoissakin, on bisseissä niitä, jotka on uskollisia, ja niitä jotka seikkailee/kokeilee/pettää/etsii vain sänkyseuraa.
Jos on määritelmä valittava, niin kai koen itseni bisseksi, mutta olen viidettä vuotta yhdessä rakkaani kanssa (nainen). Jos tämä suhde johonkin kaatuu, niin ei mun eikä hänen seksuaaliseen suuntautumiseen ainakaan. Toisiaan rakastavat ihmiset, joilla on hyvä olla yhdessä, haluavat olla yhdessä, jos oma pääkoppa on suht kunnossa (eikä esim ongelmoi omaa identiteettiään, mitä haluaa elämältä, mikä meni aiemmin pieleen jne jne). Eli soutaminen ja huopaaminen kertoo sisäisestä kamppailusta, joka voi liittyä omaan seksuaali-identiteettiin tai sitten ihan muihin asioihin. Niitä muita ongelmia lienee jossain määrin lähes kaikilla pareilla, ihan riippumatta siitä, ovatko molemmat heteroita, homoja, bissejä, lesboja, vai jotain "sekoituksia" näistä ryhmistä.
Mutta toisaalta en ihmettele bissejen huonoa imagoa, täälläkin usein kirjoittelevat nämä sivusuhteista haaveilevat varatut naiset. Mutta ne ketkä itsestään ääntä pitävät, eivät heijasta koko totuutta. Itse olen kokenut lesbopalstan enemmän omaksi (vaikka sielläkin paljon aiheita ja asenteita, jotka eivät mua kiinnosta tai jopa ärsyttävät).
Ehkä en enää koskaan ole kenenkään miehen kanssa, jos nykyinen suhteeni kestää (kuten toivon), tai vaikkei kestäisikään. Silti en koe tarpeelliseksi omaksua jotain totaalilesboidentiteettiä, vaan myönnän, että minua kiinnostavat (seksuaalisesti, ulkonäöllisesti ja henkisesti) persoonat, eivät sukupuolet. Eli muut kai määrittelevät minut bisseksi.
Itse en ymmärrä loputonta tarvetta karsinoida ihmiset omien laumojensa joukkoon. Eikö kaikki vaan vois tulla toimeen keskenään, vaikkeivät haluaisikaan keskenään naida? ;)
yleisen kannanoton ohella halusin siis sanoa, että jos rakastaa, niin kannattaa yrittää. Mutta että ne parisuhteen ongelmat tuskin selviävät, jos ei yritä kohdata ja selvittää omaa sisäistä epävarmuuttaan seksuaalisuuden JA/TAI muiden itseä syvästi hämmentävien/vaivaavien asioiden suhteen.
Ei kun voimia tilanteeseesi!
Kirjoituksesi oli viisas ja allekirjoitan sanomasi täysin. Määrittelen itseni biseksuaaliksi, koska pystyn luomaan kokonaisvaltaisen psyykkisen ja fyysisen suhteen sekä naisiin että miehiin. Tosin määrittelen seksuaalisuuteni vain, jos se on aivan välttämätöntä. En pidä määritelmiin liittyvistä leimoista ja lokeroinneista.
Bi- ja lesbokeskustelupalstoilla minua on kiusannut eniten promiskuiteetti ja separatismi, jotka ovat myös "heteropalstojen" vakiotavaraa. Silloin tällöin tekstit ovat kuitenkin helmiä, kuten tämä nimimerkki "mmä":n kirjoitus. Kiitos sinulle!
Tarkoitukseni ei ollut ollenkaan viitata bi-seksuaalien imagoon,luottoon tai sen puutteeseen.En myös itse pidä kategorisoinnista mutta tietyissä asioissa se vaan voi valaista kokonaistilannetta paremmin.Meitä kaikkia on moneen junaan ja joka lähtöön ja jokainen kamppailee omien ongelmien kanssa.Seksuaalinen identiteetti tai epävarmuus siitä on vaan prosessi joka me varmasti ihan jokainen ollaan jouduttu omalla kohdalla käsittelemään ja käymään läpi.Siihen päälle sitten vielä muu historia.En yleistä että jokaisella bissellä tai lesbollakaan olisi itsensä etsiminen kesken tai kriisi päällä,mutta mun mielestä se on vähintään huomioitavan arvoinen asia,sillä kun se on päällä omalla kohdalla se ei ole mikään pikku juttu.Mut tottakai ihminen huomioidaan kokonaisuutena,yksilönä,eikä meista varmasti kukaan ole ensisijaisesti esim. lesbo tai bisse.