Kysyisin, kuinka pystytte oleen sukulaisvierailuilla, jos joku on sielää maha pystyssä ja hehkuttaa raskauttaan? Mikä on luonnollista, niin minäkin tekisin, jos olisin. Mutta kun se oma menetys painaa taustalla ja estää iloitsemasta toisen puolesta. Siinä nielet sitten kyyneleitä. Mies ilmottaa katseellaan, että koita nyt olla poraamatta, kyllä mekin vielä onnistutaan ja ite iloitsee siskonsa puolesta, joka on raskaana ja saa minut tuntemaan syyllisyyttä negatiivisista tunteistani häntä kohtaan. Kun on monta vuotta halunnut hirveesti lasta ja vuosi yrityksestä tullut täyteen, takana yksi menetys lähiaikoina ja miehen sisko ei ole ollut oikeen koskaan innostunut lapsista ja pamahti samantien raskaaks. Tiedän, että asiat voisi olla pahemmin ja olen onnellinen, koska mahdollisuuksia tulla uudelleen raskaaksi kuitenkin on, mutta...
Toisten
raskaudet
6876
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ompa se hyvä että maailma hieman kouluttaa ennen lapsen saantia. Sillä sitä kärsivällisyyttä sitten kaipaat kun joskus sen lapsen sitten käsivarsillesi saat.
Minunkin sisareni käyttäytyi niin kuin sinä nyt, ja kyllä se pisti vihaksi, ettei voinut olla puolestani onnellinen kun minulla oli syytä juhlaan, (minä menin naimisiin,-hän erosi samaan aikaan, eikä tullut häihin) itselleni ei olisi tullut mieleenkään kiukutella hänelle, vaan sydämestäni olin onnellinen hänen (vauva) lapsestaan vaikka omani meni kesken. Elämä on vain elämää, otettava se mikä annetaan, ja osattava olla siitä onnellinen.
Kuinka olen lukevinani rivien välistä että olet vielä ylen nuori? itse olen jo yli 4-kympin pitkän pötkön (ja taas raskaana) ja toi se elämä nyt mitä vaan, niin avoimin ovin sitä katselen. Sillä sitä elämää ehkä riittää minullekkin vielä vuosikymmeniksi.
Tiedän tunteen... Ystävä odottaa, itse en ole kyennyt hänelle vielä kertomaan, että minulla meni kesken. En edes halua nähdä lasten kuvia. Suru on niin suuri, että iloitseminen muiden lapsista olisi nyt teeskentelyä. Teeskentelyä, johon en edes pystyisi, edessä on lääkkeellinen keskeytys, eli istukka ja muu sellainen otetaan ulos... Voimia sinulle!
Tiedän myös hyvin tunteen. En itsekään aiemmin (ennen lapsettomuutta ja keskenmenoja) tiennyt näistä tunteista mitään... ei sitä vilpittömästi voi olla toisten puolesta onnellinen (toisten raskauksista). Aina "pelottaa" että kukahan taas seuraavaksi on raskaana..
Mulla on mennyt kesken reilu pari vuotta sitten rv 17. Aluksi kaikki tuntui odottavan lasta, olin sitten ruokakaupassa tai katsoin töllöä. Sukulaisistani 2 sai vuoden sisällä lapsen ja sitä hehkutusta sai kuulla. Jaksoin kyllä heidän puheensa, koska olinhan itse ollut samanlainen. Iloinen en osannut olla, mutta en osannut olla mistään muustakaan. Aikaa myöten elämä normalisoitui...vieläkin mietin enkeliäni mutta nyt jo pystyn iloitsemaan sydämestäni muiden raskaudesta...
voimia!
Voimia myös teille kaikille. Haluaisi niin kovasti olla aidosti onnellinen toisten puolesta, mutta minkä sitä tunteilleen voi. En ole kertonut menetyksestäni raskaina oleville sukulaisille ja ystävälleni, koska haluan säästää heidät siltä. Olen pystynyt aika hyvin peittämään tunteeni ja nielemään itkuni. Pikkusiskollani on laskettu aika kolme viikkoa sen jälkeen, mitä itselläni olisi ollut. Aina kun näen häntä, mielessä käy ajatus, että itse olisin suunnilleen nyt tuossa samassa vaiheessa. Sinulle, joka mietit ikääni: lähestyn kolmeakymppiä.
kerro rohkeesti mitä on tapahtunut ja mitä sä tunnet.... se helpottaa. muista ettei kenenkään meidän tarvitse jaksaa kaikkea. Ystävät (oikeat) ja perhe kyllä tukevat vaikka itse et sitä uskoisi. Sinulla on oikeus tuntea, itkeä, raivota ja huutaa. tunteiden läpikäyminen on ainoa tie selvitä siitä helvetistä. ja usko vaan se huominen tulee sieltä kuitenkin.