Vai oliko?
Sanojen, tekojen, ja eleiden ristiriitaisuus on kuluttavaa.
Olin, ja olen rakastunut. Sitä mihin, en tiedä. Kaikki se tunne, ja tuska kohdentuu sinuun. Sait minut ensin huomaamaan, sitten ihastumaan, ja lopulta rakastumaan.
Uskon ettei se ollut tarkoituksesi. Olet sen teollasi osoittanut. Kuitenkin ruokit ihastustani, etkä päästä minusta irti. Ja minäkään en irroita.
En ymmärrä miksi teet niin? Miksi minä teen niin?
Kumpikaan ei halua ottaa asiaa puheeksi, vaikka joskus siihenkin olisi mahdollisuus. Kaikki tapahtunut unohdetaan ja annetaan olla.
Leijumme, kuin erillisten saippuakuplien sisällä, katsellen toisiamme, hiljaa. Jos liikumme, tai puhumme, kupla puhkeaa. Sitä ei saa puhkaista, siellä on turvallista, se on niin kaunis. Vain hiljaisuus sisällään.
Missä milloinkin olet, mitä ikinä teetkin, mitä ikinä tapahtuukaan, niin muista, että on ainakin yksi pieni sydän, joka antaa voimaa sinulle, ja tuntee puolestasi
Sanojen, tekojen, ja eleiden ristiriitaisuus on kuluttavaa.
Olin, ja olen rakastunut. Sitä mihin, en tiedä. Kaikki se tunne, ja tuska kohdentuu sinuun. Sait minut ensin huomaamaan, sitten ihastumaan, ja lopulta rakastumaan.
Uskon ettei se ollut tarkoituksesi. Olet sen teollasi osoittanut. Kuitenkin ruokit ihastustani, etkä päästä minusta irti. Ja minäkään en irroita.
En ymmärrä miksi teet niin? Miksi minä teen niin?
Kumpikaan ei halua ottaa asiaa puheeksi, vaikka joskus siihenkin olisi mahdollisuus. Kaikki tapahtunut unohdetaan ja annetaan olla.
Leijumme, kuin erillisten saippuakuplien sisällä, katsellen toisiamme, hiljaa. Jos liikumme, tai puhumme, kupla puhkeaa. Sitä ei saa puhkaista, siellä on turvallista, se on niin kaunis. Vain hiljaisuus sisällään.
Missä milloinkin olet, mitä ikinä teetkin, mitä ikinä tapahtuukaan, niin muista, että on ainakin yksi pieni sydän, joka antaa voimaa sinulle, ja tuntee puolestasi
Vastaukset 15
Vanhimmat
Käsittelet tunteitasi ainakin sanallisesti hyvin.
Oot varmaan nainen, oonko oikeassa?
Kirjoituksesi on taas niitä, joista joka toinen löytää oman tarinansa.
Omassani en aio olla enää se, joka ahdistelee juttuineen. Enkä nauti siellä kuplassani olemisesta! Vielä se puhkeaa.. Ehkä se olisi siedettävää, jos kokisin selvästi, että toinen jakaa. Rakkauteni on selvästi saman laatuista kuin sun, joten täältä saat ymmärrystä!
*ahdistelee juttuineen*?
Miten VOIT ajatella noin...
Kyllä siitä vähintään jokatoinen löytää itsensä:)
Tarkoitukseni oli kuitenkin vain purkaa omia tunteitani. Ja kuten sanoit, en halua ahdistella juttuineni häntä. Enkä aio sitä tehdä muutenkaan. Ei hän sitä toivo.
Kyllä se kupla puhkeaakin, se on lopun alku. En minäkään nauti tästä tilanteesta, se on raskasta, kaikin puolin vaikeaa, mutta tarkoitin juuri sitä, että asian voi antaa olla, ajatella kauniisti, koska muuta ratkaisua ei ole.
Jos suunnan kääntää, tulee vastaan kaiken alku ja loppu. Minkä alku, minkä loppu, siihen ei ole vastausta.
luulet, ettei toivo.
Minulle se olisi parasta, mitä voisi tapahtua.
Järki kuljettaa kauas.
Toivoa voi aina:)
Minä toivon, ja pelkään niin etten toivo. Kyllä hänkin varmasti toivoo kaikenlaista.
Realistina, olen ymmärtänyt, ettei hän halua, että häntä häiritään.
Järki-ihmisenä haluan noudattaa tätä ajatusta.
Totuus kuitenkin on sellainen, mikä on kadonnut.
Ehkä sulla järki on niin viisas, että se kuljettaa. Toivon sulle ainakin sitä, sieluntoverisi kun luultavasti olen. Menee sitten ainakin jollakin putkeen :) Itsekin olen tajunnut, että hän haluaa olla rauhassa, ja siksi annan hänen olla, vastedes.
Totuus totisesti on kadonnut.
monelle...
kohdistuu varmasti eri tavalla eri ihmisiin, enkä epäile, ettenkö olisi tärkeä ihminen myös.
Ainakaan tätä:) olet sarjassa se jokatoinen.
Hyvää päivänjatkoa:)
moi, olet sä edes varma että tuo toinen ei halua sinua?? vaikka kirjot. näin: "Kuitekin ruokit ihastustani, etkä päästä minusta irti"
2 eri saippuakupla voi muuttua yhdeksii
älä luovuttaa, usko
En mäkään ymmärrä mistä on kyse hänen kohdallaan. Antaa ymmärtää että vois olla jotain ja sit... Olisin niin toivonut että olisimme voineet olla edes ystäviä mutta kenties hän sitten haluaakin enemmän, mene ja tiedä. Kehonkieli puhuu että voisi olla kiinnostunut, mutta ehkäpä paikka on väärä - kukapa tietää.
On niin vaikeeta...
Olen nainen, kuten arvata saattaa:)
Kirjoitan nyt vain ja ainoastaan omista tunteistani, ja ajatuksistani. Muiden, hänen puolesta en voi kirjoittaa, kuin arvauksia ja päätelmiä.
Tämä sivusto on ihanteellinen roukkimaan mielikuvitusta. Kääntää kaikki ympäri ja ajatella hänen sittenkin ajattelevan näin:)
En kuitenkaan mene siihen lankaan.
Tarkoitin saippuakuplilla kuvainnollisesti käyttäytymistämme. Kaikki teot ja eleet, ja sanat ovat ristiriidassa keskenään.
Voihan hänellä ollakin joitain positiivisia tunteita, ehkä, voisi olla. Toisena hetkenä tuntuu, että se kaikki on negatiivista, enkä ymmärrä normaalia ystävällisyyttä, vaan paisuttelen asiat mieleisikseni.
Tätä jälkimmäistä yritän noudattaa. En halua ahdistaa, tai käyttäytyä niin, että minua pitäisi varoa.
Kaiken tämän takana on pelko. Pelko tunteista, tulevasta, pelko häpeästä, pelko omasta arvostaan.
Haluan säilyttää sen kaiken kauniin rakkauden häntä kohtaan, mitä tunnen nyt.
Ja koska en voi sitä hänelle näyttää, säilytän sen sisälläni.
Peloissani, yksin, omassa kuplassani.
kun suoraan mun ajatuksista. uskomatonta.
kovasti voimia sulle, sympatiaa ja jaksamista!
Olisin voinut itse kirjoittaa samalla tavalla. Tilanne on sietämätön ja voisin tehdä mitä vaan että ne kuplat puhkeaisivat. Päättyisi tämäkin lopulta.