Koira ei ole minun, onneksi. Kyseessä on kohta jo 8 täyttävä uros, joka käy samassa porukassa reenaamassa tottista ja viestiä. Koiralla on, uskomatonta kyllä, bh ja muutama tulos pk-kokeista. Ohjaajaansa se ei kunnioita vähääkään. Ei siis vähääkään. Käskyt kaikuvat kuuroille korville, ohjaajalla palaa pinna ja koiralle pitää karjua. Se tekee kaiken vähän sinnepäin, jos viitsii. Ohjaaja on koiralle rasite, jota ilman olisi mukavampaa (tekemisen nälkä ja into koiralla on kova, siis koira sinällään on erinomainen, vietikäs ja kohtuullisen kovaksi hakattu).
Vihainen se ei ole, paitsi ehkä ohjaajalleen. Ohjaaja ja koira ottavat säännöllisin väliajoin yhteen. Ohjaajan pitää jatkuvasti loimia koiraa jollain kättä pidemmällä, että saisi sen pysymään edes jollain lailla hanskassa. Ja kun koira saa tarpeekseen, se alkaa ihan tosissaan ärräämään ohjaajalleen. Ei pure, mutta ei kaukaa käytä. Ohjaaja roikkuu nivusissa, koira rauhoittuu ehkä joskus. Sinällään koira ei ole aggressiivinen, ei muille koirille, ei ihmisille. Luoksepäästävä ja avoin.
En ole koskaan nähnyt vastaavaa, enkä toivo näkeväni. Mietin vain, onko tosiaan aktiiviharrastajalla mennyt kaikki alusta asti päin persettä tottisten kanssa, vai voiko koirassa olla sittenkin jotain vikaa? Onko muilla samanlaisia?
Vihainen se ei ole, paitsi ehkä ohjaajalleen. Ohjaaja ja koira ottavat säännöllisin väliajoin yhteen. Ohjaajan pitää jatkuvasti loimia koiraa jollain kättä pidemmällä, että saisi sen pysymään edes jollain lailla hanskassa. Ja kun koira saa tarpeekseen, se alkaa ihan tosissaan ärräämään ohjaajalleen. Ei pure, mutta ei kaukaa käytä. Ohjaaja roikkuu nivusissa, koira rauhoittuu ehkä joskus. Sinällään koira ei ole aggressiivinen, ei muille koirille, ei ihmisille. Luoksepäästävä ja avoin.
En ole koskaan nähnyt vastaavaa, enkä toivo näkeväni. Mietin vain, onko tosiaan aktiiviharrastajalla mennyt kaikki alusta asti päin persettä tottisten kanssa, vai voiko koirassa olla sittenkin jotain vikaa? Onko muilla samanlaisia?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Koirahan voi olla vaikka mikä tottelevaisuuvalio ja silti käyttäytyä kuin kusipää.Eli eivät kulje todellakaan käsikädessä koulutus ja johtajuus.
Muuten sitten en viitsi ottaa kantaa jonkun toisen tekemiseen kun asianomainen itse ei ole täällä neuvoa kysymässä.
Meidän koulutuskentällä oli pari samanlaista koiran omistajaa. Kerran sitten paikallaanololiikkeessä toisen koira lähti paikaltaan ja meni hakemaan minun ja toisen omistajan koirat mukaansa leikkiin. Sain kutsuttua koirani suht nopeaa luokseni, mutta toisten koirat jatkoivat leikkiään omistajien karjumisesta huolimatta. Oma koirani sai isot kehut tullessaan luokse, mutta toiset toruivat koiriaan hillittömästi saatuaan ne viimein kiinni. Lopulta he tuntuivat häpeävän omaa käytöstään, kun katsoin heidän toimiaan, ajattelematta, suu auki. Siitä lähtien koirien sekä omistajien käytös on muuttunut parempaan suuntaan...Ehkä mallista sinunkin koirakoulukaveri oppisi, että koira tottelee kuitenkin vielä paremmin hyvällä kuin pahalla...ehkä...
Tässä on se ero:"mutta toiset toruivat koiriaan hillittömästi saatuaan ne viimein kiinni."
He ottivat koiransa kiinni ja toruivat,kyllä itse olisin toiminut samoin,jos koira ei tottele käskyä otan sen kiinni ja annan tukkapöllyä.
Niin johtaja koirakin tekee jos joku karkaa laumasta.
Olet oikeassa siinä, että susilauma kurittaa tottelemattomia. Minunkin vanhempi koira komensi kerran pentuamme, kun se kävi luvatta naapurissa enkä puuttunut asiaan.
Mutta mitä mieltä olet siitä, kun koira muuttuu kurittamisen ansiosta haluttomaksi tottelemaan ja jopa aggressiiviseksi omistajaansa kohtaan? Minä tiedän ainakin kokemuksesta, että saan koirani tulemaan luokse paremmin hyvällä kuin pahalla. Olen joskus jahdannut koiraani naama punaisena ja vihaisena kuin ampiainen eikä siitä ollut pahemmin hyötyä.
Myös muut tottisliikkeet onnistuvat paremmin, kun tekeminen on hauskaa ja jos koira tekee osaamansa liikkeen väärin niin useasti pelkkä topakka, mutta rauhallinen "ei" ja palkkaamatta jättäminen riittää. Koira oppii että tuota ihmistä on paras totella, koska sillon tapahtuu jotain hauskaa. Johtaja voi olla kurittamattakin.
jos koiraa rangaistaan siinä vaiheessa, kun se tulee luokse ja antaa kiinni, niin se kokee, ettei sen kannata tulla luokse ja antaa kiinni, koska siitä seuraa rangaistus... Koiralle luoksetulon tulisi olla mieluinen asia, eikä sellainen jota pitää pelätä. Itse en tosin anna "tukkapöllyjä" koiralleni muutenkaan koskaan.
ohjaaja ei KOSKAAN juokse koiran perässä. Itse olen pakotteiden käytössä samalla linjalla pasaatin kanssa. Luoksetulokäskyssä en kurita koiraa luoksetulosta vaan tottelemattomuudesta. Jos tänne ei toimi, menen koiran luo, palautan sen maan pinnalle, palaan takaisin omalle paikalleni ja toistan käskyn. Ja kyllä se vaan toimii.
Johtaja voi olla kurittamattakin, mutta ei kaikille koirille. On helppo moittia pakotteita ja kättä pidempää, jos oma koira ei ole koskaan sellaista tarvinut. Itselläni on nimittäin kokemusta sekä koirasta, jolle ei koskaan tarvinut kuin sormea nostaa ja koirasta, joka piti kirjaimellisesti nostaa seinälle.
se tuntuikin niin tyhmältä. Kaikki koirat ei vaan kiltisti odota paikoillaan odottamassa nuhteita, vaan lähtevät pakoon. Kun kohtelin koiraani huonosti ja komensin sitä kun se teki väärin, se ei enää kunnioittanu mua pätkääkään. Seuraamisesta ei alkuun tullu yhtään mitään, kun olin korjaillut koirani virheitä nykimällä hihnalla ja komentelemalla, siitä puuttui kokonaan kontakti, koira tuli mukana niin kuin lystäsi. Se oli myös kovapäinen. Mut sit tajusin, et en voi koskaan saada koiraani tekemään jotain sellasta mitä se inhoaa niin, et se näyttäisi hyvältä. Aloitin kaiken alusta, opetin koiralleni kontaktinoton niin, että se katsoi silmiini, kun sanoin "katso" ja sitten lähin harjoittamaan seuraamista ihan alusta ilman hihnankäyttöä, pelkästään houkuttelemalla ja palkitsemalla siitä että se seurasi jollain lailla ja katsoi silmiin. Nykyään se seuraa suht hyvin ilman hihnaa sekä hihnan kanssa, vielä on tosin kehittämisen varaa niin kuin aina...Pikkuhiljaa hyvä tulee.
Jos koirani tekee esim. liikkeestä maahanmenon väärin niin siinä vaiheessa minäkin käyn sen korjaamassa, mutta en hirveän kuuloisilla nuhteilla tai fyysisellä väkivallalla vaan asiallisesti siirrän koiran oikein ja jatkan liikkeen loppuun, kehut tulee sitten kun liike on tehty oikein. Useasti koiran omistaja saa kuitenkin katsoa peiliin, jos jokin liike ei meinaa onnistua...
Ymmärrän toki, että on erilaisia koiria, mutta johtajuusongelmat voi hoitaa myös muulloin kuin koulutettaessa, kuten sillä että kulkee aina itse ovista ensin, koira saa tulla autosta vasta luvan kanssa, ruoka annetaan vasta kun koira on tehny jonkun tempun yms. tiedätte varmaan...Niin tein omani kanssa. Koiran kouluttaminenhan pitäisi olla hauskaa, mitä mieltä siinä on enää sitten jos se tuottaa aina vaan pelkkää mielipahaa ja hirveää stressiä. Tottis näyttää sillon parhaimmalta, kun molemmat osapuolet nauttivat tekemisestään.
... syytä miettiä, mitä koiralle on tarkoitus opettaa. Jos on tarkoitus opettaa liikkeestä maahanmeno, ja koira vaikkapa istuu. Sinä menet siis koiran luo ja laitat sen maahan, ilmeisesti kädellä autat? Sitten jatkat matkaa ja kohta palkitset koiran? En voi kuin ihailla sitkeyttäsi ja menetelmiäsi, jos näin saat koiralle opetettua nopean, suoran ja varman liikkeestä maahanmenon. Minun logiikallani kun tuossa opetetaan, että seuraamisesta käsky maahan tarkoittaa: "istu jotenkin siihen, ja kohta ohjaaja tulee luokseni ja laittaa minut maahan. Sitten se kävelee vähän ja kohta se palkitsee hyvästä työstä". Meitä on moneksi.
mutta ennen kuin alkaa opettamaan koiralle liikkeestä maahanmenoa, on sen osattava maahanmeno. Esitin tuon liikkeen lähinnä esimerkkinä...Mutta jos koirani jäisi vahingossa istumaan tai seisomaan, vaikka sen pitäisi mennä maahan niin kävisin kärsivällisesti sen korjaamassa ilman käsiä...Lopetan liikkeen opettamisen aina muutamaan onnistumiseen niin siitä jää sitten molemmille hyvä mieli =)
Mutta kuten jo aikaisemmin sanoin, olen jäävi puhumaan asioista kuitenkaan pk-lajien puolella tai tosissaan kilpailuihin osallistuvien puolesta. Minulle tokoilu on hauska harrastus... Sähkön käyttö tuntuis musta inhottavalta. Miettikää jos sellanen olis teidän kaulassa töissä ja joka kerta, kun tekisitte pienenkin virheen, saisitte sähköiskun. Miltä se työ sen jälkeen tuntuis?
Eli jos koira käskyistä huolimatta ottaisi ritolat,kävelen perässä niin kauan kunnes saan kiinni,sitten tukkapöllyä,käsky tänne ja palkka.
Se kuka kävelee ovista ensin/yms,sillä ei ole kyllä mitään merkitystä.
Ja koiria on erilaisia,kova koiraa kestää pakotteen,jotkut jopa "vaativat" sitä,kun koira kuumenee liikaa,niin pakotteella saadaan taas vastaanottaivaiseen tilaan.
Kun ollaan kovan koiran kanssa tekemisissä/pk-lajeista kyse,niin ovista menemällä ja makkaraa syöttämällä ei päästä pitkälle.
Jossain vaiheessa koiralle joutuu antamaan pakotteita,sellaista koiraa ei olekkaan joka ei tarvitse pakotteita,niiden kovuus vaan vaihtelee.
voitais ilmeisesti keskustella hamaan loppuun asti =)
Itse olen edelleen sitä mieltä, et jos omistajan ja koiran suhde on kunnossa, molemmat kunnioittavat toisiaan ja yhteistyö pelaa niin pakotteita ei tarvita. Opettaminen ilman pakotteita on hitaampaa ja vaatii paljon enemmän mielikuvitusta, koska siinä on oltava itse niin mielenkiintoinen ja johdonmukainen, mutta lopussa kiitos seisoo ihan yhtälailla. Jopa tokon mm-kisoissa ollut suomalainen sanoi kerran minulle, että ei tykkää käyttää pakotteita opettamisessa. Hänellä ei tosin ollut palveluskoiraa...
Eli myönnän, että en tiedä tarpeeksi pk-roduista, jotta voisin varmaksi sanoa kumpi keino on tehokkaampi sitten taas pk-lajeissa. Jos homma toimii niin ei kai siinä ole mitään valittamista...Joskus voi vaan olla hyväksi kokeilla vanhojen neuvojen sijaan jotain uutta =)
No, yleensä pk-koirilla käytetään pakotteita, itsekin aikoinaan uskoin ehkä liikaa siihen metodiin että käsky-kuritus-palkka, mutta esim. tämä eräs mieshenkilö, joka on ilmoitellut täälläkin tarjoavansa koulutusapua ja on opaskoirakoulun kouluttaja ym.,
niin hän treenaa myös käyttöbelgiä samassa suojeluryhmässä missä itse ennen kävin, ja hän on koiransa myös puruosuudessa täysin klikkerillä kouluttanut! Eli todellakin, kaikki on mahdollista ilman yhtäkään pakotetta, ja sitten on paljon siltä väliltä.
Juu, minäkin muistan erään hyvin suojelupuolella menestyneen uroksen, joka oli sähköllä koulutettu liki 100 %. Kisojen jälkeeno ohjaajalta joku aloitteleva eläinaktivisti harrastaja kävi kysymässä koulutuksesta ja USKOI vielä, kun ohjaaja pokkana kertoi, että nakilla tämä meidän rekku on koulutettu...
että niin monia koiraraasuja koulutetaan "lähes 100 % sähköllä" - tyylillä... =(. Ymmärrän kyllä, että ns. pakotteiden käyttö on joidenkin koirien kohdalla tarpeen, mutta itselleni tulee tuollaisesta tunne, ettei edes halua käyttää koirille miellyttävämpiä keinoja. Ja samalla ihmetyttää miksi haluaa harrastaa koirien kanssa, jos sen kouluttaminen on sitä, että sille tuotetaan kipua =(... En itseasiassa edes tiennyt, että sähköpantoja saa suomessa vielä käyttää.
sähköstähän täällä on jo monesti puhuttu. Jälleen kerran sanon heti alkuun, että itse en koiriani ole kouluttanut enkä kouluta sähköllä, vaikka tiedänkin miten ko. koulutusmenetelmä toimii ja olen sähköpantaan käytännössäkin kokeillut. Laitonhan se on. Mutta. Siltikin. Virkakoiratkin koulutetaan yhä paljolti sähköllä. Johtuen enimmäkseen siitä, että se on tehokas ja nopea tapa opettaa koiralle asioita. Eikä ole sen kipua tuottavampi kokemus kuin ketjukaulain, sen sijaan huomattavan paljon turvallisempi oikein käytettynä.
tämä koira on ihan oikeasti koulutettu klikkerillä ;) Itse en ole nähnyt, mutta yksi tuttu on ja sanoo ettei voi kuin ihailla ohjaajan kärsivällisyyttä, ja myöntää, ettei hänestä siihen olisi ja en tiedä olisiko minustakaan...