Huom. Tarina ja henkilöt ovat yksinomaan mielikuvitukseni tuotetta.
Kuulin Nemin aran mutta itsepintaisen koputuksen, kun hän viimeisen kerran mietittyään laski rystysensä vasten asuntoni terassinvastaista puuovea ja antoi käsivartensa ohjata ne vienoon tanssiin sen pinnalla. Tunsin sydämeni hakkaavan. Ainoa rakkauteni oli ovella - kaikki oli jo sanottu. Astuin ovelle. Nemi näkee minut ja hyväksyy minut - ja jos ei, minulla on viinaa juoda itseni vapauttavaan tiedottomuuteen.
Nemi! Kaksi kaunista tavua, kirkkaiden vokaalien eteerinen ilo, nasaaliset hymyäänteet kuin kesäilta sinitaivaan alla. Nemin nimi kutsuu kielisuudelmaan! Miten kauan olinkaan häntä katsellut. Suloinen tosiaankin - häntä suloisemmuus ei ole käsitteeksi käynytkään, hänen nimensä kahtaista kauneutta taikka hänen pehmeitä, aistikkaita poskiaan, hänen huulensa sulokaarta, hänen otsaluutiaraansa, hänen silmiensä tähtituiketta. Tunsin metsän tuoksun hänen farkuissaan ja kietaisupaidassaan, jonka sidettä hänen sormensa hapuilivat - silmäni suurenivat: Nemi alasti edessäni!
"En ole koskaan tavannut sinunlaistasi. Sanot, että olen sinulle Aurinko ja Kuu, ja taivaan tähdet ja kesän krysanteemit, vaan mitä sanoistani tunnet? Kerrot kehon kielestä ja miten paljon kehosi minua rakastaa. Niin olkoon: näytä minulle kehollasi, rakas, mitä tunteet ovat, niin minä kerron, ovatko yhteiset kätemme viiniköynnöstä vaiko tummalehtistä murattia"
Sanojen tarpeettomuudessa polvistuin kukkakäsin kaikkein kauneimman eteen astuen itsekin alastomuuteeni. Nemi, rakkain, olit lopultakin saapunut. Kohotin katseeni kiitollisena kohtaamaan Nemin silmien agaatin kultaoksideineen.
Tunsin Nemin tuoksun ylläni - myskiä ja metallia vaatteiden humuksessa. Tunnustellen kasvoillani, olkapäilläni ja rinnallani kohottauduin hiljalleen häntä vasten humaltuen hänen ihonsa soomasta. Silmämme vastakkain, huulemme raollaan, ja yhteinen huokaus ohjasi minut neminmuotoiseen kielten tanssiin. Minä tuntien hänen sulosylkensä kuin kesäsateen Kartagon raunioilla imin, nautiskelin ja hengitin hänen suunsa täydellisyyttä. Nemi astui tuleksi rinnassani ja voimaksi vartalossani: verivirrassa korvieni soidessa tunsin terskani kohtaavan kiiman lämmön ja kosteuden sen noustessa hänen haarojensa kolmiota vasten täyteen mittaansa, ja hän painautui kiihkeästi minua vasten. Nostin rakkaani syliini, mutta vielä ei ollut rakastelun aika - puhdasta neminektaria minun oli saatava.
Silmämme hehkuivat yhä yhteen, kun Nemi nousi kynttilänvalokylvyssäni ja hänen hänen hunajansa ammeesta keräämä emulsio valui virtana hänen reisiään myöten. Malttamattomuuttani voihkaisten kuljetin kielenkärkeni Nemin reiden sisäpinnalle ja tunsin hänen suloisenkatkeran makunsa - myskiä ja metallia, sitruunaa, etikkaa ja sokeria. Puhdistajani, lohduttajani! Kuljin kielenkärjin kohti hänen haarojaan tutkien, tuntien joka kristan vivahteen. Nemin kaikkeus täytti mieleni ja hakkaavan sydämeni kun hänen avoimet huulensa, hänen kukkansa terälehdet, olivat katseeni edessä siunauksena ja täyttymyksenä.
Nemin hunaja oli virta, josta minä join, ja suuni täyttyi hänen myskistään ja lihastaan. Kielenkärkeni vaelsi nautiskellen hänen häpyhuuliensa väliä pitkin häpykielelle huppuineen, ja Nemin voihkeiden linnunlaulu sähköisti minut. Uppouduin ja upottauduin häneen; kieleni kohdunkaulaa tavoitellen tunsin hänen sykkeensä ympärilläni, hänen makunsa kaikkine vivahteineen, nenääni vasten sekoitus virtsaa, etikkaa, elämää ja nautintoa. Nemi voihki ja kiemurteli huudahdellen vienosti, ja minä iloitsin koko sydämeni voimin imeskellen ja lutkuttaen.
Autuuteni huohotti kuin lopultakin rakastuneena, kun suu auki keräsin kielenkärjelläni hänen suuaukkoaan rajoittaen hänen mahlaansa vasten kurkkuani. Nemiä, puhdasta Nemiä, minä ajattelin, ja kurlasin ja purskottelin hänen nesteitään hammasväleihini niin että Nemin esanssi täytti kaiken koko suussani, ja painoin nenäni Nemin vaginaa vasten ja hengitin syvään niin että hänen vetensä nousi sieraimiini. Hajuhermoni olivat kyllästyneet Nemillä; kieleni Nemin peittämä. Viimeiseksi voihkaukseksi nuolin hänen virtsatietään, niin että hän alkoi hellästi pissata kaulaani vasten kylpyveteen, mistä istuin alas nauttimaan, ja hieroin otsatukkaani hänen häpyynsä. Kaikki Nemissä oli niin kaunista, ja minä huouin Nemiä kaikin paitsi kyltymättömällä elimelläni.
Kuljimme syleillen sängylleni, johon Nemi hyväksyen astui avautuen minun seurata sisäänsä. Lopultakin - meistä kahdesta tulisi yhtä ja erottamatonta. Tunsin olevani elämäni täyttymyksen hetkellä: ajan kypsä hedelmä, omenankukka, Nemi allani maan kutsuvaa jumalatarkohtua ja minä raivokas härkä, taivaan instrumentti kun työnnyin hänen huultensa ohi hänen sisäänsä tuntien suurinta nautintoa, ihmeistä ihanin hetki hänen vaginansa imien minut sisäänsä lypsäessä meidät lopullisesti yhdistävää nestettä. Laukaisin lapseni Nemin hedelmällisiin syvyyksien niiden tullakseen viinirypäleiksi ja kukkasiksi, avioliitoksi, meidän ikuiseksi tavumerkiksemme elämän aakkosissa, ja minä Nemin tuoksuun ja hikeen haihtuneena kuulin hänen kauneimman äänensä korvani juuressa
(huohottaen) "Minä hyväksyn sinut, rakkaani"
Kuulin Nemin aran mutta itsepintaisen koputuksen, kun hän viimeisen kerran mietittyään laski rystysensä vasten asuntoni terassinvastaista puuovea ja antoi käsivartensa ohjata ne vienoon tanssiin sen pinnalla. Tunsin sydämeni hakkaavan. Ainoa rakkauteni oli ovella - kaikki oli jo sanottu. Astuin ovelle. Nemi näkee minut ja hyväksyy minut - ja jos ei, minulla on viinaa juoda itseni vapauttavaan tiedottomuuteen.
Nemi! Kaksi kaunista tavua, kirkkaiden vokaalien eteerinen ilo, nasaaliset hymyäänteet kuin kesäilta sinitaivaan alla. Nemin nimi kutsuu kielisuudelmaan! Miten kauan olinkaan häntä katsellut. Suloinen tosiaankin - häntä suloisemmuus ei ole käsitteeksi käynytkään, hänen nimensä kahtaista kauneutta taikka hänen pehmeitä, aistikkaita poskiaan, hänen huulensa sulokaarta, hänen otsaluutiaraansa, hänen silmiensä tähtituiketta. Tunsin metsän tuoksun hänen farkuissaan ja kietaisupaidassaan, jonka sidettä hänen sormensa hapuilivat - silmäni suurenivat: Nemi alasti edessäni!
"En ole koskaan tavannut sinunlaistasi. Sanot, että olen sinulle Aurinko ja Kuu, ja taivaan tähdet ja kesän krysanteemit, vaan mitä sanoistani tunnet? Kerrot kehon kielestä ja miten paljon kehosi minua rakastaa. Niin olkoon: näytä minulle kehollasi, rakas, mitä tunteet ovat, niin minä kerron, ovatko yhteiset kätemme viiniköynnöstä vaiko tummalehtistä murattia"
Sanojen tarpeettomuudessa polvistuin kukkakäsin kaikkein kauneimman eteen astuen itsekin alastomuuteeni. Nemi, rakkain, olit lopultakin saapunut. Kohotin katseeni kiitollisena kohtaamaan Nemin silmien agaatin kultaoksideineen.
Tunsin Nemin tuoksun ylläni - myskiä ja metallia vaatteiden humuksessa. Tunnustellen kasvoillani, olkapäilläni ja rinnallani kohottauduin hiljalleen häntä vasten humaltuen hänen ihonsa soomasta. Silmämme vastakkain, huulemme raollaan, ja yhteinen huokaus ohjasi minut neminmuotoiseen kielten tanssiin. Minä tuntien hänen sulosylkensä kuin kesäsateen Kartagon raunioilla imin, nautiskelin ja hengitin hänen suunsa täydellisyyttä. Nemi astui tuleksi rinnassani ja voimaksi vartalossani: verivirrassa korvieni soidessa tunsin terskani kohtaavan kiiman lämmön ja kosteuden sen noustessa hänen haarojensa kolmiota vasten täyteen mittaansa, ja hän painautui kiihkeästi minua vasten. Nostin rakkaani syliini, mutta vielä ei ollut rakastelun aika - puhdasta neminektaria minun oli saatava.
Silmämme hehkuivat yhä yhteen, kun Nemi nousi kynttilänvalokylvyssäni ja hänen hänen hunajansa ammeesta keräämä emulsio valui virtana hänen reisiään myöten. Malttamattomuuttani voihkaisten kuljetin kielenkärkeni Nemin reiden sisäpinnalle ja tunsin hänen suloisenkatkeran makunsa - myskiä ja metallia, sitruunaa, etikkaa ja sokeria. Puhdistajani, lohduttajani! Kuljin kielenkärjin kohti hänen haarojaan tutkien, tuntien joka kristan vivahteen. Nemin kaikkeus täytti mieleni ja hakkaavan sydämeni kun hänen avoimet huulensa, hänen kukkansa terälehdet, olivat katseeni edessä siunauksena ja täyttymyksenä.
Nemin hunaja oli virta, josta minä join, ja suuni täyttyi hänen myskistään ja lihastaan. Kielenkärkeni vaelsi nautiskellen hänen häpyhuuliensa väliä pitkin häpykielelle huppuineen, ja Nemin voihkeiden linnunlaulu sähköisti minut. Uppouduin ja upottauduin häneen; kieleni kohdunkaulaa tavoitellen tunsin hänen sykkeensä ympärilläni, hänen makunsa kaikkine vivahteineen, nenääni vasten sekoitus virtsaa, etikkaa, elämää ja nautintoa. Nemi voihki ja kiemurteli huudahdellen vienosti, ja minä iloitsin koko sydämeni voimin imeskellen ja lutkuttaen.
Autuuteni huohotti kuin lopultakin rakastuneena, kun suu auki keräsin kielenkärjelläni hänen suuaukkoaan rajoittaen hänen mahlaansa vasten kurkkuani. Nemiä, puhdasta Nemiä, minä ajattelin, ja kurlasin ja purskottelin hänen nesteitään hammasväleihini niin että Nemin esanssi täytti kaiken koko suussani, ja painoin nenäni Nemin vaginaa vasten ja hengitin syvään niin että hänen vetensä nousi sieraimiini. Hajuhermoni olivat kyllästyneet Nemillä; kieleni Nemin peittämä. Viimeiseksi voihkaukseksi nuolin hänen virtsatietään, niin että hän alkoi hellästi pissata kaulaani vasten kylpyveteen, mistä istuin alas nauttimaan, ja hieroin otsatukkaani hänen häpyynsä. Kaikki Nemissä oli niin kaunista, ja minä huouin Nemiä kaikin paitsi kyltymättömällä elimelläni.
Kuljimme syleillen sängylleni, johon Nemi hyväksyen astui avautuen minun seurata sisäänsä. Lopultakin - meistä kahdesta tulisi yhtä ja erottamatonta. Tunsin olevani elämäni täyttymyksen hetkellä: ajan kypsä hedelmä, omenankukka, Nemi allani maan kutsuvaa jumalatarkohtua ja minä raivokas härkä, taivaan instrumentti kun työnnyin hänen huultensa ohi hänen sisäänsä tuntien suurinta nautintoa, ihmeistä ihanin hetki hänen vaginansa imien minut sisäänsä lypsäessä meidät lopullisesti yhdistävää nestettä. Laukaisin lapseni Nemin hedelmällisiin syvyyksien niiden tullakseen viinirypäleiksi ja kukkasiksi, avioliitoksi, meidän ikuiseksi tavumerkiksemme elämän aakkosissa, ja minä Nemin tuoksuun ja hikeen haihtuneena kuulin hänen kauneimman äänensä korvani juuressa
(huohottaen) "Minä hyväksyn sinut, rakkaani"
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aivan uskomatonta teennäistä sontaa. Onnittelut sulle, en ole aikaisemmin törmännyt vastaavaan.
Todella erikoinen tarina. Rakastuneen miehen ylistys Nemistä meni ehkä hieman liian pitkälle, mutta oli ainakin mielenkiintoista ja erilaista luettavaa. Jos olisin yhtä hyvä runoilemaan ja keksimään vertauksia, voisin itsekin yrittää jotain tämän suuntaista tavallisempien novellien ohessa. Kirjoittele lisää ja ota kunnon nimimerkki itsellesi anonyymi.
hahaha oh wow
joku sisältökin?
tyylikäs!
ihan uskomatonta paskaa, en ymmärtänyt mitä tarinassa edes tapahtui vaikka luin sen kokonaan.
kuvalauta.fi