Hei! Meillä on harkinnassa mahdollisesti tässä muutaman vuoden aikana ryhtyä sijaisvanhemmaksi. Vielä ei ole kuitenkaan oikea aika, koska biologiset lapset ovat sen verran pieniä. Olisin halunnut kuulla teidän sijaisvanhempien ja sellaiseksi aikovien kokemuksia seuraaviin kysymyksiin:
1. kuinka biologiset lapset sopeutuivat sijaislapsen tuloon?
2. Entä onko biologisten vanhempien kanssa yhteistyö sujunut ongelmitta?
3. Ja kuinka tarkasti olette saaneet määritellä sijaislapsen iän tms ominaisuudet? Saako sukupuolesta esittää toiveita?
4. Tuleeko sijaislapsen tulla aina perheen pienimmäksi?
Lämmin kiitos kaikille vastanneille.
Myös minä toivoisin että tällä palstalla saataisiin asianmukaista keskustelua aikaan..
1. kuinka biologiset lapset sopeutuivat sijaislapsen tuloon?
2. Entä onko biologisten vanhempien kanssa yhteistyö sujunut ongelmitta?
3. Ja kuinka tarkasti olette saaneet määritellä sijaislapsen iän tms ominaisuudet? Saako sukupuolesta esittää toiveita?
4. Tuleeko sijaislapsen tulla aina perheen pienimmäksi?
Lämmin kiitos kaikille vastanneille.
Myös minä toivoisin että tällä palstalla saataisiin asianmukaista keskustelua aikaan..
Vastaukset 7
Vanhimmat
vai oliko tämä mielestäsi asiaton kysymys, olen vaan utelias, mitkä ovat motiivisi. Etkö usko että muutkin hoitavat mielellän itse omat lapsensa, sossujen mielivalta on saatava loppumaan
Biologiset lapsemme olivat kymmenen vuotta sitten, kun aloitimme sijaisperheenä iältään 12,10,7 ja 4 -vuotiaita. Sijoitettuun, joka oli vauva, he suhtautuivat kuin pikkusisaruksen syntymään.
Biologisten vanhempien kanssa on ollut toisaalta helppoa, mutta toisaalta hankalaa : nämä kun ovat lähinnä loistaneet poissaolollaan, mikä taas herättää lapsissa monenlaisia tunteita.
Vain nuorimman sijoitetun vanhemmat pitävät yhteyttä säännöllisen epäsäännöllisesti.
Olemme aina itse esittäneet mahdollisimman pientä sijoitettua ja siten, että hän tulisi perheen nuorimmaksi - sukupuolesta emme ole esittäneet mitään.
Mielestäni sijoitetun lapsen olisi hyvä päästä perheen nuorimman lapsen asemaan.
Jos suunnittelette pääkaupunkiseudulle tarjoutua sijaisperheeksi suosittelen kääntymään Vantaan kaupungin puoleen. Yhteyttä kannattaa ottaa hyvissä ajoin ennenkuin ajattelee olevansa valmis vastaanottamaan sijoitetun lapsen sillä ensimmäisestä yhteydenotosta kotianne tarvitsevan lapsen tuloon kuluu hyvinkin 2-3 vuotta.
löytyy biovanhempia laidasta laitaan.Osa ystäviä osa sieltä toisesta päästä.Älä kuitenkaan säikähdä, kyllä sosiaalityäntekijät etukäteen jo tietävät ja kertovat totuuden.Toivomuksia kyllä myös mielellään kuuntelevat.Itse emme ole niitä kyllä esittäneet.
niin mieti motiivisi toisten äitien ja isien lasten hoitajaksi?
Ilmeisesti haluat helppoa rahaa?
Mietippä, oikein ajan kanssa? Antaisitko OMAT lapsesi jollekin toiselle hoidettavaksi?
Mieti miltä siitä ihmisestä tuntuu, joka näin joutuu tekemään?
Hoida omasi ja ala tehdä jotain kunniallista palkkatyötä, eiks je.
Mieti vielä, antaisitko omat lapsesi pois??
1. Sopeutuminen riippui siitä, kysyttiinkö ja arvostettiinko mielipidettäni vai ei. Ensimmäisen kohdalla arvostettiin ja sopeuduin melkein vanhempiani paremmin, muiden kohdalla mielipiteelläni ei ollut merkitystä (vaikka olin 7 vuotta edellistä kertaa vanhempi), enkä ole sopeutunut vieläkään, vaikka tapahtumasta on jo kymmenen vuotta. Itse asiassa joudun terapiaan vielä tämän vuoden puolella.
2. Yhteistyön onnistuminen biologisten vanhempien kanssa riippuu luonnollisesti biologisten vanhempien suhtautumisesta huostaanottoon. Uskoakseni yhteistyö biovanhempien kanssa on useimmissa tapauksissa enemmän tai vähemmän ongelmallista. Vanhempieni ottamien sijaislasten biovanhempien kohdalla yhteistyö on useimmiten sujunut hyvin.
3. Vanhempani ovat melko vapaasti saaneet määritellä sijoitettavien lasten iät ja sukupuolet itse. Valinnan vapaus riippuu kuitenkin tarjonnasta. Lapsella mahdollisesti olevista lievemmistä sairauksista uskoisin sosiaaliviranomaisten vaikenevan, jottei se haittaisi lasten sijoittumista. Minunkin vanhemmille lapsia on lähes poikkeuksetta kehuttu hieman liikaakin.
4. Sosiaaliviranomaiset sijoittavat lapset meilellään perheen pienimmiksi, jotta sijaislapsi varmasti saisi vähintään yhtä paljon huomioa kuin oma lapsi. Kiistaton totuus on ainakin meillä kuitenkin ollut se, että aivan kaikki ovat olleet kiinnostuneita vain ja ainoastaan sijaislapsista, ovatpa he olleet minkäikäisiä hyvänsä. Tämän on jopa äitini myöhemmin myöntänyt. Omien lasten edes jonkinasteisen huomion turvaamiseksi suosittelen itse ottamaan edes osan sijaislapsista biologissia lapsia vanhemmiksi.
Itse olen siis sijaisperheen biologinen lapsi (ainoa sellainen), mistä johtuen vastaankin ehkä enemmän lapsen näkökulmasta. Tänä päivänä olen kuitenkin aikuinen (24v.) ja koska kerron asiat nimenomaan biologisen lapsen näkökulmasta, ei kantaani mielestäni kannattaisi painaa villaisella.
Itse en kuuna päivänä ainakaan menisi "täyttämään" kotiani sijaislapsilla. Jos joskus sijaislapsia ottaisin, ottaisin heitä korkeintaan saman verran, kuin mitä minulla olisi biologisia lapsia ja ottaisin sijaislapsia ainoastaan omien lasteni suostumuksesta, mieluiten toivomuksesta.
Sijaisperheen biolapsi esitti tärkeän asian l. sen että sijaisperheeksi ryhdyttäessä perheen biologisten lasten mielipide on tärkeä.
Lapsen/lasten kanssa täytyy asiaa käsitellä heidän ikänsä ja ymmärryskykynsä huomioiden, eikä sijaisperheeksi voi ryhtyä, jos biologiset lapset vastustavat - meillä lapset ovat olleet joko innoissaan tai suhtautuneet neutraalisti uuden lapsen tuloon.
Sen verran vielä Vantaan kaupungin käytännöistä, että ennen kuin perhe hyväksytään sijaisperheeksi, on mm. perheen biologisia lapsia haastatellut sosiaalityöntekijä kotikäynnillä. Huostaanotetun lapsen vanhempien mielipide lapsen sijaisperheeseen sijoittamisesta vaikuttaa paljon siihen voidaanko lasta ylipäätään tarjota sijaisperheeseen - vaihtoehtoina ovat ammatillinen perhekoti, lastensuojelulaitos tai SOS-lapsikylä.
Vielä lisäisin sen, että sijoitukseen tulevat lapset ovat hyvin tarvitsevia monessa suhteessa, joten on hyvä, että perheen biologiset lapset ovat jo pikkulapsi-iän ohittaneet - omassakin perheessämme olisi ehkä kannattanut antaa nuorimman biologisen lapsen kasvaa muutama lisävuosi ennen ensimmäistä sijoitusta.
Kiitos tähän mennessä tulleista hyvistä neuvoista ja vastauksista. On tosi hyvä kuulla teidän sijaisvanhempien mielipiteitä ja ensiarvoisen tärkeä oli tuo sijaisperheen biolapsen näkökulma.
Ja olen kanssa täysin samaa mieltä, että perheen biolasten tulee olla yhtä valmistuneita sijaislapsen tuloon kuin itse vanhempien. Niin suuri muutos koskettaa yhtälailla kaikkia osapuolia. Asiasta tulisi pystyä puhumaan avoimesti ja lasten ikätaso huomioiden. Myös sosiaalityöntekijöiden pitäisi osata ottaa niin sijais- kuin biolapset huomioon.
On tosi ikävää kuulla, että sinun kohdallasi sijaisperheen biolapsi ei näin tapahtunut enää seuraavien sijoituksien kohdalla. Toivon sulle tosi paljon voimia käsitellä asiaa terapiassa ja myöhemmin rakentaa omaa vanhemmuuttasi. Varmasti omat vanhempasi ovat myös olleet pahoillaan jälkikäteen "ajattelemattomuudestaan" ja olet heille ensiarvoisen tärkeä.
Asumme itse pääkaupunkiseutua pohjoisemassa ja nuorin biolapsi täyttää pian 2v. Vanhempi on neljä vuotta vanhempi. Annamme vielä heidän kasvaa aikansa ennen kuin mahdollisesti prosessiin lähdemme mukaan, vaikka toki koko prosessi vie aikaa pitkään. Vanhempi lapsemme on puhunut jo haluavansa meille lisää lapsia ja hänen kanssaan olen puhunut myös sijaislapsista.
Ja kritisoijille voin selvittää toki motiiveitamme. Ne eivät ole raha. Enkä todellakaan usko, että kenenkään, joka sijaisvanhemmaksi ryhtyy motiivina olisi raha. Meillä on mielestämme hyvä, rakastava ja turvallinen perhe. Meille lapsemme on kaikki kaikessa. Meitä on siunattu kahdella ihanalla lapsella. Perheeseemme mahtuisi mielestämme hyvin vielä ainakin yksi lapsi lisää. Emme tunne tarvetta, että tämä lapsi kantaisi meidän geenejämme. Suomessa on surullisen paljon lapsia, joilla ei ole mahdollisuutta eheään perhe-elämään. Miksi emme siis voisi tarjota sijaiskotia sitä tarvitsevalle? Katson myös, että käymästä sosiaalialan koulutuksestani voi olla myös hyötyä tärkeässä kasvatustehtävässä.
Eíkä meillä ole tarkoituksena "himoita toisten lapsia". Enkä tietenkään pystyisi omista lapsistani koskaan luopumaan, he ovat kaikkemme. Ja onneksi ei kukaan heitä meiltä olisi ottamassakaan, sillä heillä on asiat hyvin. Ymmärrän äitinä huostaanotetun lapsen vanhempien tuskaa. Lapsi on varmasti jokaiselle vanhemmalle rakas. Sijoituksessa kuitenkin otetaan huomioon ensisijaisesti lapsen paras. Ja jos lapsen paras ei ole jostain syystä omassa kodissaan, pitäisi myös oikeiden vanhempien tämä ymmärtää. Kukaan sijaisvanhempi ei varmaankaan halua "ryöstää" toiselta lapsia, vaikka toki rakastaa heitä kuin omiaan. Sijaisvanhemmuudessa ollaan kuitenkin velvollisia yhteydenpitoon lapsen vanhempien kanssa. Ja lapsen parhaan mukaista olisi yhteistyö, eikä sotiminen. Eihän se toki aina ole helppoa. On tärkeää muistaa myös se tosiasia, että perhe-elämä antaa sijaislapsille paremmat valmiudet tulevaan elämään kuin laitoshoito.
Mielelläni kuulen teidän mielipiteitänne ja neuvojanne vielä lisää.