Ekaksi: olen tosikova penkkiurheilija. Käyn katsomassa paljon eri lajeja, kunhan rahat ja aika vain antavat myöten. Telkkari on aina auki, kun urheilua tulee tuutista (huom! nyk. asunnossa ei näy Eurosport): tänäänkin varmasti katson lentistä ja pidän Perungan puolta...
Niin, tästä jalkapalloilusta piti kysymäni. Ja Suomesta, tietty. Uskon, että suurin osa tämän palstan seuraajista tietää paljon jalkapailloilusta. Minä en niin hirveästi, esim. verkon reikien määrä on epäselvä. Mutta Rivelino oli rautaa, samoin Eder ja Mario Kempes. Nykyisistä ehkä Batigol ja brassien R-miehet. Eiliseen. Ymmärtääkseni Italian voittaminen piti olla helppo nakki. Luen paljon lehtiä ja Ilta-Sanomissa tämä jalkapalloon erikoistunut toimittaja Einiö taisi jo viime vuoden puolella visioida: Näin Suomi menee EM-kisoihin. Siinä oli analysoitu Suomen vastustajat ja matsitkin "pelattu" etukäteen. Minusta juttu oli hauska, mutta tulos mahdoton. No, sama yltiöjournalismi jatkui vielä eiliseen asti, monissa lehdissä. Vastus todettiin kovaksi vaan ei mahdottomaksi. Ja mahdollisen tappion syy muistettiin mainita (siis eihän sitä sanottu suoraan, että Suomi kaatuu siihen): Litti, Litti, Litin jalka. Litin kohtalo on Suomen kohtalo. Pelasta meidät, Litti! No, ei pelastanut, vaikka onkin terveenä mies paikallaan. Jo jotain 5 vuotta sittenhän sanottiin, että kun Suomella on vähintään 10 Litin tasoista miestä, niin tulosta tulee...Miksei siis päästä edes EM-kisoihin?
Siispä kysynkin: 1) Miksi Suomella oli vain (muistaakseni) yksi pelaaja kotoisesta liigasta? Minun mielestäni tottakai joukkueen nykyiset pelaajat ovat ihan OK, mutta eikö kotimaan sarjassa pelaavilla olisi enemmän sitä näyttämisen halua ja voitontahtoa, taitoakin varmasti olisi? 2)Mihin tämä hirmuinen yltiöjournalismi ja kovat odotukset perustuvat? Ennakkojuttujen ja -lausuntojen perusteella Italian tosiaankin piti hävitä ainakin kolmella maalilla? Luulisi että maajoukkueellakin olisi mukavampi olo, kun ei olisi ollut niin kovaa painetta pakkovoitosta? Kehut olisi voinut jättää ottelun jälkeiseksi ajaksi - jos niihin olisi ollut aihetta. 3) Koska Suomella on oikeasti mahdollisuudet päästä arvoturnaukseen?
Onneksi kohta tulee lätkän MM-kisat. Kyllähän silloinkin hehkutellaan etukäteen, mutta menestymisen mahdollisuudetkin ovat ihan toiset.
Niin, tästä jalkapalloilusta piti kysymäni. Ja Suomesta, tietty. Uskon, että suurin osa tämän palstan seuraajista tietää paljon jalkapailloilusta. Minä en niin hirveästi, esim. verkon reikien määrä on epäselvä. Mutta Rivelino oli rautaa, samoin Eder ja Mario Kempes. Nykyisistä ehkä Batigol ja brassien R-miehet. Eiliseen. Ymmärtääkseni Italian voittaminen piti olla helppo nakki. Luen paljon lehtiä ja Ilta-Sanomissa tämä jalkapalloon erikoistunut toimittaja Einiö taisi jo viime vuoden puolella visioida: Näin Suomi menee EM-kisoihin. Siinä oli analysoitu Suomen vastustajat ja matsitkin "pelattu" etukäteen. Minusta juttu oli hauska, mutta tulos mahdoton. No, sama yltiöjournalismi jatkui vielä eiliseen asti, monissa lehdissä. Vastus todettiin kovaksi vaan ei mahdottomaksi. Ja mahdollisen tappion syy muistettiin mainita (siis eihän sitä sanottu suoraan, että Suomi kaatuu siihen): Litti, Litti, Litin jalka. Litin kohtalo on Suomen kohtalo. Pelasta meidät, Litti! No, ei pelastanut, vaikka onkin terveenä mies paikallaan. Jo jotain 5 vuotta sittenhän sanottiin, että kun Suomella on vähintään 10 Litin tasoista miestä, niin tulosta tulee...Miksei siis päästä edes EM-kisoihin?
Siispä kysynkin: 1) Miksi Suomella oli vain (muistaakseni) yksi pelaaja kotoisesta liigasta? Minun mielestäni tottakai joukkueen nykyiset pelaajat ovat ihan OK, mutta eikö kotimaan sarjassa pelaavilla olisi enemmän sitä näyttämisen halua ja voitontahtoa, taitoakin varmasti olisi? 2)Mihin tämä hirmuinen yltiöjournalismi ja kovat odotukset perustuvat? Ennakkojuttujen ja -lausuntojen perusteella Italian tosiaankin piti hävitä ainakin kolmella maalilla? Luulisi että maajoukkueellakin olisi mukavampi olo, kun ei olisi ollut niin kovaa painetta pakkovoitosta? Kehut olisi voinut jättää ottelun jälkeiseksi ajaksi - jos niihin olisi ollut aihetta. 3) Koska Suomella on oikeasti mahdollisuudet päästä arvoturnaukseen?
Onneksi kohta tulee lätkän MM-kisat. Kyllähän silloinkin hehkutellaan etukäteen, mutta menestymisen mahdollisuudetkin ovat ihan toiset.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hävittiin juu ja ei ollut Suomella sanan sijaa eilisessä pelissä. Yritänpä vastata kysymyksiisi
1) Yksinkertaisesti parhaat pelaajat ovat ulkomailla, lisäksi siellä useimmat (eivät kaikki) ovat tottuneempia kovaan pelitempoon. Kotimaan sarjojen pelaajilla ei olisi tällä hetkellä oikein lainkaan pelikokemusta.
2)En havainnut mitään ylihehkutusta, innostuneita juttuja kyllä. Ei sitä paitsi ennakkoon lyötynä pidä mihinkään lähteä, vaikka Italia onkin maailman huippumaita (MM-kisoista huolimatta)
3) Jaa´a, sitä ei kukaan tiedä. Suomen kokoiseltä maalta tarvitaan tuuria, että samaan aikaan sattuu olemaan monta hyvää pelaajaa, ne eivät loukkaannu, ja vielä peleissäkin tarvitaan tuuria. Esimerkiksi Hollanti karsiutui pois viime MM-kisoista. Englanti ei päässyt kisoihin ainakaan 1974 ja -78.
Futiksen taso ja suosio maailmalla on aivan toista, kuin muutaman maan harrastaman lätkän. Suoraan sanoen se lätkän kova suosio Suomessa vie paljon mahdollisia hyviä pelaajia futikselta ja syö mahdollisuuksiamme. Jos futiksen kotisarjojen suosiota saataisiin nousemaan, niin saataisiin enemmän hyvää pelaaja-ainesta ja aikaa myöten menestymismahdollisuudet paranisivat.
Valitettavasti aika ei ole vielä ollut kypsä suuriin voittoihin. Maltti puuttuu pelata reilut 90 minuuttia totaalista joukkuefutista. Mutta ensiksi kysymyksiisi ja sitten muuhun analyysiin.
1. Kotimaanpelaajilta puuttuu pelitempo tällä hetkellä, sillä suomi on maantieteellisesti hankala jalkapallomaa. Huomasitteko kuinka hyvin HJK pärjäsi mestarien liigan alkupeleissä kun meillä oli etulyöntiasema eli HJK oli treenannut ja pelannut koko kauden ja euroseurat vasta aloittelivat kautta. Talvi tekee pelaamisen hankalaksi, sillä meidän sarja pyörii eri aikaan kuin euroopan kentillä. Mutta niinhän tapahtuu myös ruotsissa ja norjassa? Miksi he pärjäävät paremmin? Heillä on palloilukulttuuri toista, siellä ei jääkiekkoa arvosteta niin kuin meillä. Siellä toisin sanoen arvostetaan oikeita asioita toisin kuin meillä. Jääkiekko on globaalisti marginaalilaji. Myöskin futisolosuhteet ovat meillä huonommat kuin norjalla ja ruotsilla. Kyllä joka pikkupitäjässä jäähalli on mutta mites kunnon futishalli talvea varten tai stadion kesää varten. Parempaan ollaan kyllä menossa, mutta hiljalleen.
2. Urheilujournalismi on asia erikseen. Futiksen taso maailmalla on niin hyvä joten helpot voitot eivät kuulu futikseen. Futis on kovaa työtä ja kun "noin" 90 minuuttia on täynnä tiedetään kumpi on voittanut. Toisin sanoen ennakkojutut kertovat suoraan urheilujournalismin tasosta joka on amatöörimäisempi kuin pelin taso. Suoraan sanottuna tällaiset toimittajat eivät mielestäni oikein ymmärrä futiksen hienoutta tässä tulosvastuullisessa yhteiskunnassamme. Esim. entisajan otteluraportit olivat paljon värikkäämpiä (lue 50-luvun sanomalehtiä), mutta nykyaikana arvostetaan vain maaleja eikä työntekoa ja hikeä. Nykytoimittajien jutut ovat siis kieleltään erittäin köyhiä. Toimittajista on tylsää odottaa vesisateessa maalia 90 minuuttia kun makkara on kylmää eikä ole olutta saatavilla. Futis ei siis ole toimittajien mieleen koska otteluraportin tekoon tarvitsee tehdä töitä. Futis ei siis suomen olosuhteissa ole mediaseksikästä.
3. Pikku hiljaa, sillä nyt rupeavat olosuhteet kotimaansarjoissa olemaan kohtuulliset ja meillä on riittävästi pelureita eurokentillä. Itse olen sanonut 15 vuotta, että suomi pääsee MM kisoihin 2006. Aika näyttää, mutta miksi MM kisoihin? Siksi että ymmärtääkseni MM kisoissa suomi on paremmassa arvontakorissa kuin EM kisoissa.
Loppukaneettina todettakoon että vielä jonain päivänä suomi pääsee EM/MM kisoihin ja kun pää on avattu jatkossakin pääsy on helpompaa kun pääsee parempaa "arvontakoriin"!
No kuule hyviä kysymyksiä! Enimmän osan innostuksesta voi laittaa suomalaisen median piikkiin. Ylilyöntejä tulee samalla tavalla kuin lätkän ja formulan suhteenkin. Pitkä matka on vielä arvokisoihin, eteenpäin mennään mutta niin menevät muutkin. Kotimaasta ei löydy pelaajia koviin maaotteluihin, tempo on aivan eri.
Otsikolla Hiljaa hyvä tulee on näköjään kirjoitettu vain ja ainoastaan asiaa. Taitaa olla asiantuntija!
Tosiasia on, että futis ja lätkä eivät ole keskenään arvostelukelpoisia lajeja. Aivan eri harrastajamäärät ja levinneisyys. Kaikki kunnia lätkänpelaajille ovat hyviä urheilijoita, mutta jääkiekon maailmanmestaruus vastaa jalkapallossa yksittäisen maaottelun voittoa eikä silloinkaan vastus ole kovin häävi!
Kyllä usko on kova että arpaonni suosii suomea MM2006 karsinnoissa ja matka saksan kisoihin on edessä suomea kannattamaan. Nyt EM karsinnoissa tulisi keskittyä tulevaisuuteen ja rakentaa joukkuetta MM karsintaa silmällä pitäen. Maajoukkueen parhaat päivät ovat edessäpäin, sillä "nuoret" kyvyt ovat vasta puhkeamaisillaan kukkaan mm. Forssell jne. Toivottavasti terveyttä riittää.
Sinä päivänä kun suomi kisoihin pääsee alkaa ennennäkemätön futishysteria ja suomen media menee aivan sekaisin. Samassa alkaa ns. ketsuppi-ilmiö eli pääsy kisoihin jatkossa helpottuu koska henkinen lukko on nujerrettu ja pääsy parempiin arvontakoreihin on sinetöity. Näin menestys ruokkii itseään ja tulevaisuus näyttää valoisammalta!
Kotimaan sarjoissa seurojen olisi saatava pelaajien keski-ikää joukkuetta kohden kasvatettua lähemmäs 30 vuotta, kuten maailman huippuseuroissa on. Palloliiton täytyy tehdä hartiavoimin töitä jotta tuotteesta saadaan parempi. Jotain uutta täytyisi kehittää jotta yleisöä saataisiin enemmän pelitapahtumiin. Katsojapalveluita tulee kehittää ja ehkä uudentyyppinen peliohjelma olisi piristysruiske. Näillä viittaan varovaisesti mahdolliseen 14 joukkueen sarjaan ja play-off pelaamiseen ymmärtäen lajin perinteet. Näillä toimenpiteillä saataisiin aikaan lisää maaleja ottelua kohden, levitettyä laji kansalliseksi ja kiihkeämpiä kaksinkamppailuita.
Samalla koko futiskentän tulee tehdä asiat paremmin ja ammattimaisemmin kuin tähän mennessä. Resursseja on, sillä harrastajia riittää ylivoimaisesti eniten suomessa kaikkiaan yli 100 000. Tästä porukasta täytyisi vielä osata tehokkaammin seuloa se terävin kärki. Toivottavasti alalle tulisi osaavia pelaaja-agentteja, jotka yhdessä seurojen kanssa onnistuisivat tässä. Pelaaja-agentti toiminta on suomessa lapsen kengissä, mutta tulevaisuudessa varmasti kasvava työllistäjä. Kyllä Litti ja Hyypiä voivat kiitellä onnistunutta agenttiaan Kampmania.
Näitä menestyksen päiviä odotellessa nyt täytyy valmistautua tulevaisuuteen, sillä yksi asia on varma, eli huomenna olemme päivää lähempänä voittoa ja kisoja!