Hei,
Olen kolmikymppinen mies. Olen sairastanut masennusta noin 5 vuotta. Olen käyttänyt suuria määriä alkoholia ja poltellut kannabista, mutta olen viimein päässyt päihteistä lähes kokonaan eroon. Alkoholia käytän silloin tällöin.
Opiskelin aikanani ammatin, mutta en saa sen alan töitä millään. Se ja taloudelliset ongelmat (velkoja ulosotossa) sekä päihteiden käyttö olivat suurimpia syitä masennuksen puhkeamiseen. Olen ollut sairaslomalla masennuksen takia ja monta kertaa on ollut lähellä, että joutuisin osastolle. Elämä alkaa kuitenkin nyt vaikuttamaan valoisammalta. Olen saanut työpaikan ja lähden syksyllä opiskelemaan uutta ammattia.
En ole käynyt lääkärin luona yli puoleen vuoteen, vaikka reilu kuukausi sitten aloin taas saamaan paniikkkohtauksia ja olin todella ahdistunut. Mietin taas silloin pitkästä aikaa itsetuhoisia ajatuksia, mutta onneksi olen päässyt niiden yli.. Pelkään vaan, että ne tulevat uudelleen.
Suurinta ahdistusta elämässäni aiheuttaa nyt se, että seurustelen minua paljon nuoremman naisen kanssa. Hän on vasta 18 ja olen ihan alusta asti keskustellut hänen kanssaan kaikista, siis ihan kaikista asioista, mitä minulla on ja on ollut elämässäni. Tuntuu vaan välillä, ettei hän ymmärrä minua ihan täysin. Mietinkin onko tämä siltikään rakkautta? Onko kyseessä jotakin läheisriippuvuutta, sillä tapaamme melkein joka päivä ja aina kun en tapaa häntä tunnen olevanni jollakin tavalla ahdistunut. Aluksi ajattelin ahdistuksen johtuvan vain ihan tavallisesta ikävän tunteesta, mutta pelkään että kyseessä on jotakin muuta.
Sain juuri myös tietooni, että hän ei ole kertonut minusta mitään vanhemmilleen. En oikeasti tiedä mitä tekisin nyt tämän suhteen kanssa. Pelkään, että jään taas aivan yksin. Olkaa kilttejä vastatkaa minulle...
Olen kolmikymppinen mies. Olen sairastanut masennusta noin 5 vuotta. Olen käyttänyt suuria määriä alkoholia ja poltellut kannabista, mutta olen viimein päässyt päihteistä lähes kokonaan eroon. Alkoholia käytän silloin tällöin.
Opiskelin aikanani ammatin, mutta en saa sen alan töitä millään. Se ja taloudelliset ongelmat (velkoja ulosotossa) sekä päihteiden käyttö olivat suurimpia syitä masennuksen puhkeamiseen. Olen ollut sairaslomalla masennuksen takia ja monta kertaa on ollut lähellä, että joutuisin osastolle. Elämä alkaa kuitenkin nyt vaikuttamaan valoisammalta. Olen saanut työpaikan ja lähden syksyllä opiskelemaan uutta ammattia.
En ole käynyt lääkärin luona yli puoleen vuoteen, vaikka reilu kuukausi sitten aloin taas saamaan paniikkkohtauksia ja olin todella ahdistunut. Mietin taas silloin pitkästä aikaa itsetuhoisia ajatuksia, mutta onneksi olen päässyt niiden yli.. Pelkään vaan, että ne tulevat uudelleen.
Suurinta ahdistusta elämässäni aiheuttaa nyt se, että seurustelen minua paljon nuoremman naisen kanssa. Hän on vasta 18 ja olen ihan alusta asti keskustellut hänen kanssaan kaikista, siis ihan kaikista asioista, mitä minulla on ja on ollut elämässäni. Tuntuu vaan välillä, ettei hän ymmärrä minua ihan täysin. Mietinkin onko tämä siltikään rakkautta? Onko kyseessä jotakin läheisriippuvuutta, sillä tapaamme melkein joka päivä ja aina kun en tapaa häntä tunnen olevanni jollakin tavalla ahdistunut. Aluksi ajattelin ahdistuksen johtuvan vain ihan tavallisesta ikävän tunteesta, mutta pelkään että kyseessä on jotakin muuta.
Sain juuri myös tietooni, että hän ei ole kertonut minusta mitään vanhemmilleen. En oikeasti tiedä mitä tekisin nyt tämän suhteen kanssa. Pelkään, että jään taas aivan yksin. Olkaa kilttejä vastatkaa minulle...
Vastaukset 1
Vanhimmat
tunnut itsekin tajuavan, missä mennään.Ikä-ero voi tuottaa ongelmia, juuri elämänkokomuksen, tai sen puutteen takia.Tarkertuminen toimimattomaan suhteeseen, oli syy siten mikä tahansa, ei pitemmän päälle ole antoisaa.Jokainen tarvitsee vierelleen ihmisen,joka on "samalla aaltopituudella".
Herkkänä ihmisenä olet hieman solmussa, mutta kyllä solmutkin aukenevat, tai ainakin hieman löystyvät elämän kuoppaisilla teillä.Uusia näkökulmia ja värejä elämääsi.Muista myös olla itsellesi armollinen.