Sen kasvot sulkeutuivat

"Emme muista itseämme osana kauneutta:
ojentuvia käsiä, varjottomien päivien raikkautta"

Tuo on äärettömän kauniisti sanottu ja pitää osin varmasti paikkansa. On suuri onni ja helpotus tajuta oma kauneutensa ja erityisyytensä. Samalla on helpompi nähdä myös lähimmäisensä osana kauneutta. Sen sijaan en oikein osaa kommentoida muihin ajatuksiisi (mikäli ne edes ovat sinun ajatuksiasi eivätkä sittenkin runo?). Siihen luonnolliseen, niin kuin minä sanan ymmärrän, kuuluvat sekä järkeily että tunnekuohut.

Siksi toisekseen järki ja tunteet eivät minusta ole toistensa vastakohdat, vaan tiiviisti toisiaan tukevia ja toisiinsa sekoittuneita käsitteitä. Jokaisella on tunteet, mutta kukaan ei voi elää vain niiden opastuksessa. Järki ohjaa meitä osoittamaan tunteemme muut huomioonottavalla tavalla ja niin, että niistä koituu jotain, jota hyväksi voi kutsua. Rakkaudesta, mielihyvän tunteesta ja sen tavoittelemisesta olisi tuskin paljonkaan iloa, jos emme pystyisi järkevästi punnitsemaan myös rakkautemme kohteiden asemaa ja toiveita. Sama pätee muihin tunteisiin.

Runooni palatakseni. Kyllä, on ehkä kasvien onni, ettei niillä ole aivoja. :) Kiitos kommentistasi ja leppoisat illan jatkot!

Hessu-kissa. kirjoitti:

"Emme muista itseämme osana kauneutta:
ojentuvia käsiä, varjottomien päivien raikkautta"

Tuo on äärettömän kauniisti sanottu ja pitää osin varmasti paikkansa. On suuri onni ja helpotus tajuta oma kauneutensa ja erityisyytensä. Samalla on helpompi nähdä myös lähimmäisensä osana kauneutta. Sen sijaan en oikein osaa kommentoida muihin ajatuksiisi (mikäli ne edes ovat sinun ajatuksiasi eivätkä sittenkin runo?). Siihen luonnolliseen, niin kuin minä sanan ymmärrän, kuuluvat sekä järkeily että tunnekuohut.

Siksi toisekseen järki ja tunteet eivät minusta ole toistensa vastakohdat, vaan tiiviisti toisiaan tukevia ja toisiinsa sekoittuneita käsitteitä. Jokaisella on tunteet, mutta kukaan ei voi elää vain niiden opastuksessa. Järki ohjaa meitä osoittamaan tunteemme muut huomioonottavalla tavalla ja niin, että niistä koituu jotain, jota hyväksi voi kutsua. Rakkaudesta, mielihyvän tunteesta ja sen tavoittelemisesta olisi tuskin paljonkaan iloa, jos emme pystyisi järkevästi punnitsemaan myös rakkautemme kohteiden asemaa ja toiveita. Sama pätee muihin tunteisiin.

Runooni palatakseni. Kyllä, on ehkä kasvien onni, ettei niillä ole aivoja. :) Kiitos kommentistasi ja leppoisat illan jatkot!

Meillä kaikilla aivot
kasveilla
ötököillä
kataisellakin

Emme eroa olennaisesti sammaleesta

Hessu-kissa. kirjoitti:

"Emme muista itseämme osana kauneutta:
ojentuvia käsiä, varjottomien päivien raikkautta"

Tuo on äärettömän kauniisti sanottu ja pitää osin varmasti paikkansa. On suuri onni ja helpotus tajuta oma kauneutensa ja erityisyytensä. Samalla on helpompi nähdä myös lähimmäisensä osana kauneutta. Sen sijaan en oikein osaa kommentoida muihin ajatuksiisi (mikäli ne edes ovat sinun ajatuksiasi eivätkä sittenkin runo?). Siihen luonnolliseen, niin kuin minä sanan ymmärrän, kuuluvat sekä järkeily että tunnekuohut.

Siksi toisekseen järki ja tunteet eivät minusta ole toistensa vastakohdat, vaan tiiviisti toisiaan tukevia ja toisiinsa sekoittuneita käsitteitä. Jokaisella on tunteet, mutta kukaan ei voi elää vain niiden opastuksessa. Järki ohjaa meitä osoittamaan tunteemme muut huomioonottavalla tavalla ja niin, että niistä koituu jotain, jota hyväksi voi kutsua. Rakkaudesta, mielihyvän tunteesta ja sen tavoittelemisesta olisi tuskin paljonkaan iloa, jos emme pystyisi järkevästi punnitsemaan myös rakkautemme kohteiden asemaa ja toiveita. Sama pätee muihin tunteisiin.

Runooni palatakseni. Kyllä, on ehkä kasvien onni, ettei niillä ole aivoja. :) Kiitos kommentistasi ja leppoisat illan jatkot!

tavalla... Näinhän sen pitäisi olla.
On kuitenkin ihmisiä, jotka syytävät omat heikkoutensa/virheensä/erheensä/petoksensa toisten niskaan. Siinä on kaukana kaikki muu. On kokemusta ihan lähiajoilta.

cc. kirjoitti:

Meillä kaikilla aivot
kasveilla
ötököillä
kataisellakin

Emme eroa olennaisesti sammaleesta

Aivan, aivan. Eromme sammaleeseen ei loppujen lopuksi ole niin suuren suuri, että sitä erityisesti kannattaisi hehkuttaa... Vaan täytynee myöntää, etten ihan elä kuten opetat: ei sitä kovin usein tule tuollaista tasa-arvoa käytännön elämässään toteuttaneeksi. :) Nostan peruukkiani sulle, jos siihen kykenet! Tässäpä minulle uusi tavoite, johon pyrkiä. Sinnikkäästi ja aatteeseen uskoen.

Mutta, mutta. Voitko kertoa minulle ajtuksesi selkeämmin. Olen oikeasti kiinnostunut, MITEN meillä kaikilla on aivot. Siis mitä tarkoitat ilmaisulla "aivot"?

Kuule, tulin huikean hyvälle tuulelle kommentistasi. Hyvää yötä sulle!

muut huomioonottavalla kirjoitti:

tavalla... Näinhän sen pitäisi olla.
On kuitenkin ihmisiä, jotka syytävät omat heikkoutensa/virheensä/erheensä/petoksensa toisten niskaan. Siinä on kaukana kaikki muu. On kokemusta ihan lähiajoilta.

(Jopas minun pikku runoseni on johtanut meidät kummalliseen keskusteluun). Maailmasta löytyy niitäkin, jotka kaatavat likaämpärinsä muiden tontille. Sellaisina hetkinä täytyy vain toivoa, että oma järki ja tunne tai jonkun toisen tunne-järkiyhdistelmä antaisi voimia voittaa vaikeudet, voimaa yritykseen ymmärtää. Sitä toivon sinullekin. Kummarran kommentistasi kauniin kiitoksen. Öitä. Mitä parhaimpia.

Hessu-kissa. kirjoitti:

(Jopas minun pikku runoseni on johtanut meidät kummalliseen keskusteluun). Maailmasta löytyy niitäkin, jotka kaatavat likaämpärinsä muiden tontille. Sellaisina hetkinä täytyy vain toivoa, että oma järki ja tunne tai jonkun toisen tunne-järkiyhdistelmä antaisi voimia voittaa vaikeudet, voimaa yritykseen ymmärtää. Sitä toivon sinullekin. Kummarran kommentistasi kauniin kiitoksen. Öitä. Mitä parhaimpia.

Jonkunhan se kupla oli puhkaistava ja luulempa, että niin oli hyvä. Likaämpärit ja toisten tontit - mielenkiintoinen yhdistelmä sinulta.

Ymmärtäminen ei ole mahdollista kaikkien suhteen.
Siihen ei riitä järki, eikä tunne.