Ette ole lääkäreitä, joten miksi keskustelette diagnoosista (BED), ettekä vaikkapa ahmimisesta?
Diagnoosi on täysin merkityksetön hoidon ja ammattikunnan ulkopuolella, eivätkä lääkäritkään (joilla sentään on edellytykset diagnosoida ihmisiä, vai veikkaatteko että istuvat Suomen vaikeimmat pääsykokeet, 6 vuotta yliopistossa ja 2 klinikalla harjoitellen jätkänshakkia?) diagnosoi itseään tai ihmisiä internetin kautta. Samasta syystä on vain haitaksi keskustella aiheesta tällaisilla sanoilla, koska
1) tällöin aikaisemmasta oireesta (ahmiminen, johon minulla on taipumusta) voi tulla osa identiteettiä (häiriö, jolle en voi mitään ilman ammattilaisen apua)
2) merkitys riippuu kontekstista, joten sanat BED merkitsevät joka tapauksessa enemmän kuin todennäköisesti teille hyvin eri asiaa kuin niiden kanssa ammatikseen työskenteleville ihmisille, ja näin ollen aiheutatte lähinnä sekaannuksia.
Tv. itse kokenut
PS. Lukekaa viesti ennen kuin vastaatte, esimerkiksi en puhunut yllä olevassa viestissä mitään vertaistuen tarpeellisuudesta tai sen saamisesta.
Diagnoosi on täysin merkityksetön hoidon ja ammattikunnan ulkopuolella, eivätkä lääkäritkään (joilla sentään on edellytykset diagnosoida ihmisiä, vai veikkaatteko että istuvat Suomen vaikeimmat pääsykokeet, 6 vuotta yliopistossa ja 2 klinikalla harjoitellen jätkänshakkia?) diagnosoi itseään tai ihmisiä internetin kautta. Samasta syystä on vain haitaksi keskustella aiheesta tällaisilla sanoilla, koska
1) tällöin aikaisemmasta oireesta (ahmiminen, johon minulla on taipumusta) voi tulla osa identiteettiä (häiriö, jolle en voi mitään ilman ammattilaisen apua)
2) merkitys riippuu kontekstista, joten sanat BED merkitsevät joka tapauksessa enemmän kuin todennäköisesti teille hyvin eri asiaa kuin niiden kanssa ammatikseen työskenteleville ihmisille, ja näin ollen aiheutatte lähinnä sekaannuksia.
Tv. itse kokenut
PS. Lukekaa viesti ennen kuin vastaatte, esimerkiksi en puhunut yllä olevassa viestissä mitään vertaistuen tarpeellisuudesta tai sen saamisesta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
palstaa nimeltä ahmijat, siinä kai suurin syy. Jos tajuaa, että ongelmia syömisen kanssa on eikä koe olevansa anorektikko eikä bulimikko, koska ahmii eikä tyhjenny, niin eikö silloin ole aika luonnollista miettiä, että voisi sairastaa BEDiä.
Käypä anorexia palstalla kyselemässä kuinka monelle lääkäri on sanonut, että olet anorektikko. Suurin osa wannabeitä tai kaverin, perheen tai itsensä diagnosoimia.
Sitä mieltä toki olen, ettei kenenkään pitäisi antaa MITÄÄN diagnoosia kenestäkään muusta kuin itsestään jos ei ole lääkäri, mutta ounastella ja arvaillahan saa.
ja keskustelen aivan tasan tarkkaan toisen saman diagnoosin omaavan kanssa asioista niiden oikealla nimellä.
Ketään en ole diagnosoinut enkä sitä tule jatkossakaan tekemään.
Kaikki ahminta ei ole BED:ä, eikä kaikki mikä kiiltää ole kultaa...
Mm. bulimikko ahmii, eikä välttämättä oksennna.
Diagnoosi EI ole minulle merkityksetön, olenhan saanut oikean diagnoosin takia myöskin oikeanlaista hoitoa!!!
minulle on saman diagnoosin antanut niin psykiatri (hänen alaansahan tämä on...) kuin myöskin sisätautilääkäri.
Hyvä asia, jos sinulla on ongelma ja saat siihen hoitoa joka auttaa.
Viittasinkin jo, että diagnoosi on merkityksellinen hoidossa :)
Minkälaista hoitoa sinulla on? Miten se on auttanut sinua?
fluoxetin, SSRI-lääke, 80 mg/vrk ravitsemusterapia hypnoositerapia. Hypnoositerapiassa (lääk.suorittamassa!) käyn nyt muutaman kerran, laitetaan taas "estot päälle", jatkan toki normaalia psykoterapiaani siinä rinnalla.
Hypnoositerapiasta on ollut apua, mutta...valitettavasti sen apu kohdallani on (kuten kuulema usein on) lyhytaikaista.
Hynoositerpiassa laitetut "estot" saavat aikaiseksi sen, etten yksinkertaisesti pysty ahmimaan, tulee fyysisesti välittömästi paha olo (jota muutoin ei tule ellei sitten ole ahminut valtavia ruokamääriä).
Maksan koko "lystin" itse, siis molemmat terapiat, rav.terpan plus tietty lääkkeet (kuten jokainen), eli hypnoositerapiassa minulla ei yksinkertaisesti edes ole varaa käydä kovin usein, käyn parin kerran jakson, eli hoito ei ole pitkäaikaista. Olisi ihanteellista pystyä käymään siellä aina tarvittaessa mutta....taloudellinen tilanne ei sitä salli:((
SSRI-lääkitys on antanut kylläisyyden tunnetta, omalla kohdallani parhaimmaksi on osoittautunut fluoxetin (Seronilia tällä hetkellä), toki olen kokeillut muitakin kys.lääkeryhmän lääkkeitä, fluoxetin on se paras, minulle.
Unet ovat tosin tuolla annoksella sitten vähissä...
Terapiassa keskustellaan (ollaan jo vuoden verran keskusteltu) syistä, miksi yritän ruoalla täyttää tyhjyyttä ja mikä se tyhjä, syvä onkalo oikein on..
Minulla on perhe, olen jo iältäni keski-ikäinen, asiat päälisin puolin ok, mutta...
Rav.terapeutti on tietysti ihan ok asia, mutta tiedän ne kaikki asiat joita hän tuo esille, eli tiedän mitä pitäisi tehdä, vaan teen toisin, syytä en tiedä. Sen kun tietäisin en olisi tässä tilanteessa.
Tsemppiä itse kullekin! Ja hyvää Pääsiäisen aikaa jo näin etukäteen.
Olet ilmeiesti todella motivoitunut pääsemään eroon ahmimishäiriöstä, kun satsaat siihen noin paljon aikaa ja rahaa.
Toivotan sinulle oikein hyvää pääsiäistä ja onnea terveen ja terveellisen elämän löytämiseen.
Toisilla tuo fluoxetin tuntuu tosiaan auttavan. Mikään taikalääke se ei kuitenkaan ole, itse olen syönyt sitä viimeiset 3 vuotta 80mg annoksella eikä ruokahaluun sillä ole ollut mitään vaikutusta.
Mutta jokaisella tehoaa eri asiat.