Olenko romanttinen hullu, kun kysyn, että onko joillakin ihmisillä joku toinen ihminen kohtalo? Vaikka järki, välillä tunteetkin, ja olosuhteet on vastaan, mutta silti se vain ON, eikä muuksi muutu. Ja olisi paljon parempiakin, toisten kanssa menisi paremmin, olisi helpompaa, ja olosuhteet paremmat, mutta joku liima, mitä ei voi selittää liimaa kiinni johonkin ihmiseen niin tiukkaan, ettei sitä voita lopulta kuitenkaan mikään. Silti ei edes tunnu aina siltä, että rakastaa, järkikin on vastaan, saatikka elämäntilanteet. Ja silti se vain ON. Onko kellään olemassa jotakin yksinkertaisesti kohtaloihmistä, joka on väistämätön?
Voiko joku olla kohtalo
vai tarkoitus
152917
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
se vaan on on on on on on on on on on onon ON vaan
ihmeliimattu. ei mene, ei sit millään. pakko siihen on uskoa, vaikken todella tätä ennen koskaan uskonut.
Uskoisin että voi. Ainakin minun tielleni on nyt osunut mies, joka tuntuu kohtaloltani. Meillä olosuhteet, elämäntilanteet ja kai periaatteet ja tietyt pinttyneet tavatkin sekä muut seikat ovat meitä vastassa. Olemme puhuneet, että on parempi jatkaa elämää ja että eihän sitä koskaan tiedä mitä vielä tapahtuu...ehkä joskus vielä. Toivon niin. Haluan niin. Haluan hänet. Rakastan Häntä. Rakastin heti kun hänet näin. Tiesin heti kun hänet näin, että tässä on mies, jota olen odottanut, halunnut AINA. Hänkin sanoi heti, että olen nainen, jota hän on halunnut.
Olemme ystäviä. Jokin meidän välillä on. Yritän elää sen kummemmin ajattelematta häntä. Mutta sitten hän ottaakin yhteyttä, tai minä häneen. Se "joku liima" on, tunnen sen hyvin voimakkaasti. En odota mitään, toivon vain. Luotan kohtaloon. :)
Jos kaksi "hullua" kohtaa sopivassa mielentilassa, niin sellainen illuusio voi syntyä. Molemmat ovat jotain vailla ja se toinen tuntuu olevan kuin vastaus kaikkiin kysymyksiin. Olen kohdannut sellaisen, mutta tiedän ettei ainakaan tässä vaiheessa jutusta tulis yhtään mitään. Ikä- ja kokemusero on niin suuri. Vaikka olo joskus puristaa, niin annan olla.
että oletko enemmän rakastunut toisen kokemukseen ja tietomäärään kuin itse persoonaan.
Tämä juttu ei mene niin ollenkaan. Mutta olen varovainen ja kysymyksiä olen asetellut enemmän kuin tarpeeksi.
Koko paketista olen kiinnostunut..
Olisiko Hän sitten, se sama ihminen, jos työskentelisi eri alalla??
Miksi Hän työskentelee alalla johon itsekin tunnen intohimoa.. Hän on huomattavasti pidemmällä kokemukseltaan ja tietomäärältään.. Kuinka paljon se lisää Hänen hohdokkuutta..
Mutta monimuotoinen persoona, herkkyys.. Ehkä ne oli kuitenkin ne joihin jäin kiinni.. Nopea äly, selittämätön luottamuksen tunne, jota en ole kokenut muiden kanssa.. Luottamus, jonka aistii.
Tunneaalokko tasaantui.. Ja jäljelle jäi tunne, kun ilmoitit, ettet ole kiinnostunut, etten pääse koskaan yli, vaikka olen tavannut "hyviä" kumppaniehdokkaita, syvällä mielessäni olet Sinä.. ja se tunne elää, vaikka aikaa on kulunut pian kolme vuotta.. Eikä me koskaan olla edes tutustuttu..
Ehkä ajttelit, että on olemassa muita, parempiakin..
oikeaan aikaan oltiin molemmat. Soitettiin ja käskettiin sinne missä kohdattiin, siitähän se sitten lähti. Nyt ei kumpikaan ole enää siellä.
Hän vain ON, eikä sille ole voinut tehdä mitään. Eipä sen puoleen, en enää haluakaan tehdä sille mitään. Eli elämäntilanne on mahdoton.
Kaikessa mahdottomuudessaan kaikki on mahdollista. Niin se on todettava! =)
Olen eräästä ajatellut noin.
Vilpitön sydän kun kohtaa vilpittömän sydämmen niin siinä on kaikki mitä elämässään enää sen jälkeen tarvitsee. Sen asian tuntee jo kohdatessaan molemmat eikä siihen mitään sanoja tarvita. Olosuhteet ovat toinen asia, johtaako asia mihinkään vai onko tilanne vain oivoi...
Ja silloin menee sekä sydän että järki.
aina kun ei ole rohkeutta tehdä ratkaisuja... Voivoi.
toi olosuhteisiin vetoaminen aina vähän vaikuttaa pelkuruudelta. Ei välttämättä pelkuruudelta sitä toista osapuolta kohtaan - vaan pelkuruudelta itseään ja omia tunteitaan kohtaan.
Uskaltakaa nyt kaikki vaan heittäytyä siihen rakkauteen silloin kun se kohdallenne osuu. Ihan oikeasti tää elämä ei loputtomiin jatku.
:)
Tietää, että tässä ei ole mitään järkeä, mutta silti se vain on. Tunteet on ihan p:stä. Vaikka on päättänyt, ettei tee asian eteen mitään, niin silti vaan on tunteita.Prkle!!!!!
tavalliseksi Erikeeperiksi - suht harmitonta, mut ei vaan lähde kulumallakaan... Sitten totesi, että on siinä ja pysyy, ei kulu, ei lähde. Ihmeliimaa - siinä forever. Mussa kiinni, hänessä kiinni...
Elämäntilanteet mättävät kaiken aikaa, silti se tunne, se vaan on ja syvenee... Järjettömän ihanaa - ihanan järjetöntä... Kumpaakohan enemmän...?!