Asuipa kerran kaukaisessa Eternian valtakunnassa mies nimeltä prinssi Adam, jota hänen ystäviensä Arse-miehen ja hovitaikuri (black mage) Orgion keskuudessa kutsuttiin nimellä Ilkka Lipsanen. Vaaran uhatessa Eterniaa Adamilla oli tapana muuttua ketjuihin ja alushousuihin pukeutuvaksi eeppiseksi sankariksi, Lol-maniksi. Tämä oli tarkoin varjeltu salaisuus, jonka tiesivät vain harvat; olivathan Adam ja Lol-man ulkonaisesti kuin toistensa peilikuvia.
Adamilla oli syntymäpäivä pääsiäisenä, ja hän oli pyytänyt isältään lahjaksi chocoboa, sillä hänen (tai oikeastaan Lol-manin) uskollinen sotaratsu, Taisteluneekeri, alkoi olla jo vanha ja väsynyt otus. Adam oli kuullut, että oli olemassa maaginen kultainen chocobo, jolla vosi ratsastaa taisteluihin mitä hankalimpiin paikkoihin. Ja viimein tuli pääsiäispäivä! Mutta kuinka ollakaan, viimeinen asia jonka Adam aavisti saavansa isältään lahjaksi oli 30-senttinen muna, joka levollisesti makasi suuren nahkaisen siemenpussin päällä; isä oli ajatellut myös poikasen ravinnontarvetta. Adam luuli saavansa täysikasvuisen chocobon, mutta jäi odottamaan kärsivällisesti kuoriutumista.. Ja samassa se tapahtui! Munasta putkahti esiin tummansininen linnunpää, joka huusi: "Kweh!".
"Sininen!?" raivosi Adam, ja ajoi raivoissaan chocobon pois Eterniasta. Jopa vieressä asioita tarkkaillut H.C. Andersen huusi: "Hyi vittu että on ruma lintu!". Chocobo juoksi pois itkien kyyneleitä, sillä sekin oli luikerrellut ulos kolostaan näyttämään Chocobolle keskisormea.
Chocobo ajautui sylitanssijaksi "Chocobo's Paradiseen", tunnettuun porttolaan, jonka omistaja (nimeltään Don Corneo) ei kuitenkaan pitänyt Cocon (joksi hänet oli nimetty) saamien tippien vähyydestä, sillä Maantiekiitäjä-niminen portto ansaitsi yli tuplasti sen minkä Coco. Niinpä Don Corneo lähetti Cocon "Maa"-nimiselle planeetalle kaverinsa Esterin avaruusohjelman mukana.
Maassa Cocosta ei myöskään pidetty, ja paikalliset asukkaat halusivat lynkata hänet kävelyttämällä merirosvolaivan lankulta alas mereen. Coco oli jo varma kuolemastaan, kun hän tippui keskelle raivoavaa valtamerta. . . Mutta sitten tapahtui jotain ihmeellistä: Coco kellui kuin pihkatappi karhun takapuolessa, ja kykeni jopa kävelemään veden pinnalla! Siitä lähtien Maan asukkaat palvoivat Cocoa, ja antoivat hänelle uuden nimen "Jeesus", eivätkä enää halunneet ajatellakaan ratsastavansa hänellä (oli yleisesti tunnettu mielipide, että vaikka historiankirjojen Jeesus ratsasti aasilla, nykypäivänä vain aasit ratsastavat Jeesuksella). Cocoa odotti ylellinen elämä 12:n hänelle läheisimmän mieshenkilön kanssa, ja hänestä tuli jokasunnuntainen puheenaihe tuhansiksi vuosiksi Maa-planeetalla.
Mikä on se tarinan opetus? Älköön kukaan koskaan peljätkö munasta saatavaa yllätystä, sillä Viisauden pelko on Herran alku!
Adamilla oli syntymäpäivä pääsiäisenä, ja hän oli pyytänyt isältään lahjaksi chocoboa, sillä hänen (tai oikeastaan Lol-manin) uskollinen sotaratsu, Taisteluneekeri, alkoi olla jo vanha ja väsynyt otus. Adam oli kuullut, että oli olemassa maaginen kultainen chocobo, jolla vosi ratsastaa taisteluihin mitä hankalimpiin paikkoihin. Ja viimein tuli pääsiäispäivä! Mutta kuinka ollakaan, viimeinen asia jonka Adam aavisti saavansa isältään lahjaksi oli 30-senttinen muna, joka levollisesti makasi suuren nahkaisen siemenpussin päällä; isä oli ajatellut myös poikasen ravinnontarvetta. Adam luuli saavansa täysikasvuisen chocobon, mutta jäi odottamaan kärsivällisesti kuoriutumista.. Ja samassa se tapahtui! Munasta putkahti esiin tummansininen linnunpää, joka huusi: "Kweh!".
"Sininen!?" raivosi Adam, ja ajoi raivoissaan chocobon pois Eterniasta. Jopa vieressä asioita tarkkaillut H.C. Andersen huusi: "Hyi vittu että on ruma lintu!". Chocobo juoksi pois itkien kyyneleitä, sillä sekin oli luikerrellut ulos kolostaan näyttämään Chocobolle keskisormea.
Chocobo ajautui sylitanssijaksi "Chocobo's Paradiseen", tunnettuun porttolaan, jonka omistaja (nimeltään Don Corneo) ei kuitenkaan pitänyt Cocon (joksi hänet oli nimetty) saamien tippien vähyydestä, sillä Maantiekiitäjä-niminen portto ansaitsi yli tuplasti sen minkä Coco. Niinpä Don Corneo lähetti Cocon "Maa"-nimiselle planeetalle kaverinsa Esterin avaruusohjelman mukana.
Maassa Cocosta ei myöskään pidetty, ja paikalliset asukkaat halusivat lynkata hänet kävelyttämällä merirosvolaivan lankulta alas mereen. Coco oli jo varma kuolemastaan, kun hän tippui keskelle raivoavaa valtamerta. . . Mutta sitten tapahtui jotain ihmeellistä: Coco kellui kuin pihkatappi karhun takapuolessa, ja kykeni jopa kävelemään veden pinnalla! Siitä lähtien Maan asukkaat palvoivat Cocoa, ja antoivat hänelle uuden nimen "Jeesus", eivätkä enää halunneet ajatellakaan ratsastavansa hänellä (oli yleisesti tunnettu mielipide, että vaikka historiankirjojen Jeesus ratsasti aasilla, nykypäivänä vain aasit ratsastavat Jeesuksella). Cocoa odotti ylellinen elämä 12:n hänelle läheisimmän mieshenkilön kanssa, ja hänestä tuli jokasunnuntainen puheenaihe tuhansiksi vuosiksi Maa-planeetalla.
Mikä on se tarinan opetus? Älköön kukaan koskaan peljätkö munasta saatavaa yllätystä, sillä Viisauden pelko on Herran alku!
Vastaukset 13
Vanhimmat
en ole uskovainen joten opetus meni varpaille
Hei hitsi...meinas mammalla päästä pissit karkailee ja popparit mennä väärään kurkkuun...Onkohan tämä novelli tehty rakkaudella?No niin tai näin, mukavaa pääsiäistä vaa kaikille ja on tää mukavaa piristettä tänne apua mitä mä teen ku olen pelannu 2 sek ja jumis-viesteille =)
minkä teen, teen rakkaudella.
En jaksanu lukee
Sun olis pitäny leikkiä lapsena Masters of the Universe -hahmoilla. Mulla oli niitä monta.
Suosikkejani olivat Spiderman-hahmot
mutt en jaksanu lukee sanaakaan.
Olkaa sitten oppimatta elämän perustotuuksia :
nyt vasta tajusin ettet olekaan mikään noob jota on hauska dissata vaan stilskin.
Rasismia, uskonnon pilkkaa ja sana arse.... tämä on hyvä.
..että ainakin diapamos saattaisi ymmärtää. Tosin tuota rasismia en voi allekirjoittaa, kun Taisteluneekeri ei minusta ole rasistinen sana.
Jaksoin aluksi lukea vain viimeisen virkkeen joten luulin tätä uskonnolliseksi opetussaduksi. Nyt luin kokonaan ja no... Raamatun pilkkaamisesta saa aina plussaa.
TLDR
ei sentään
Parhaiten nauroin: "isä oli ajatellut myös poikasen ravinnontarvetta."
'Jopa vieressä asioita tarkkaillut H.C. Andersen huusi: "Hyi vittu että on ruma lintu!"'
Tämä on niin nerokas line että alan plagioimaan.