Joku kirjoitti tuolla jossain taempana, että sellaiset vl-ihmiset voisivat alkaa pitää yhteyttä, jotka ovat joutuneet ulos tai lähteneet itse. Tai joita muuten kiinnostaa mahdollinen irti pääseminen. Mutta en enää muista enkä löydä sitä kirjoitusta. Enkä nimimerkkiä. Olen aika tottumaton. Vasta äsken alkanut lukea tätä.
Voiko joku auttaa. Onko jollakin tietoa kuka tästä yhteydenpidosta kirjoitti?
Olisin kiinnostunut yhteydenpidosta.
Voiko joku auttaa. Onko jollakin tietoa kuka tästä yhteydenpidosta kirjoitti?
Olisin kiinnostunut yhteydenpidosta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
En muista kuvaamaasi keskustelua. Mutta tässä on yksi palasta jossa ainakin on mahdollista käydä läpi kokemuksia aiheesta:
http://koti.mbnet.fi/vltietoa/keskustelu/index.php
Kiitos linkistä, tämä palsta on uutta minulle. Pitääpä tutustua.
tassa kysymyksessa, mutta palstojen vakavanaamaisena huumorimiehena voin kertoa patkan oman elamani psalmia:
Nuorena miehena asuin paikkakunnalla, jossa oli rauhanyhdistys. Seuroista ilmoitettiin kirkollisissa ilmoituksissa. Kun sitten muutin tyon perassa toiselle paikkakunnalle, piakkoin joukahtui mieleen lahtea seuroihin. Ei kun lehti esille ja tutkimaan kirkollisia ilmoituksia, ja kas, seurathan sielta loytyivat.
Ankesin seurapirttiin. Miehet istuivat mustissa ja vakavina. Lapsia ja nuoria ei nakynyt, mutta olisivatko istuneet hiljaa ja kiltisti etupenkissa. Saarna oli jo alkanut, ja saarnamies hieman sekosi sanoissaan kun naki oudon naaman pysahtyneen ovelle (sivumennen sanoen: minulla on ruma naama). Kuuntelin hetken sita saarnaa ja lahdin seurapirtista tuumaillen, etta siella oli ripaus teennaisen arvelluttavaa henkea, mutta en ollut varma tasta, koska henkimittari ei ollut mukanani.
Myohemmin paikkakunnalta loytyi myos uskovaisten seuroja. Pappiseriseuran myrskyissa uskovaisten porukkaan olivat jaaneet vain kurjimmat eli sellaiset, jotka eivat ainakaan maailman silmissa mitaan ole.
Mutta tuon ensiksi mainitun saarnamiehen kanssa meista kylla sittemmin tuli hyvat tutut. Hanella oli uskovainen tytar. Sitten kun isa makasi kuolinvuoteellaan eika enaa oikein nayttanyt kuulevan eika nakevan mitaan, tytar kutsui minut katsomaan isaansa toiveissa, etta minulla ehka olisi isalle viela joitakin hyvia terveisia. Istuinkin pitkaan vanhan, ennen uskoneen papan aarella ja juttelin valilla hiljakseen jotakin. Han ei kuullut enaa. Taisin istuskella siina kauemminkin. Mieleen muistui raamatunpaikka
'...kuinka tutkimattomat ovat sinun tiesi
ja kasittamattomat sinun tekosi'
seka virsi
'Tiet kaikki kerran kulkee
porteille kirkkomaan..'