Hmmh. Mistäköhän sitä alottas. Oon 18-vuotias nuori nainen ja oon tässä jo pitkänkin aikaa yrittäny laihdutella, mut oon huomannu vaan epäonnistuvani. Funtsailin asioita ja tajusin että mulla taitaa olla muitakin ongelmia edessä kun vaan pelkät liikakilot. En nimittäin osaa syödä. Normaalisti. Joko mä syön TODELLA vähän ja repsahdan myöhemmin syöpöttelemään oikein antaumuksella tai sitten mä yritän syödä kunnolla, mutta poden siitäkin hirveetä morkkista.
Mun päässäni saattaa joskus kummitella aika anorektisia ajatuksia ja oon joskus oksentanutkin tahallani syötyäni liikaa. Anoreksiaa taikka bulimiaa ei siltikään oo todettu.
Mä en jaksais tällasta, en todellakaan. Haluisin vaan laihtua normi painoseks mutten millään taida onnistua koskaan ku aina illan tullen iskee kamala ahmimiskohtaus. Liikunta multa kyllä sujuu, muttei syöminen. Onko kellään mitään vastaavanlaista ongelmaa tai osaisko joku antaa ees pientä neuvoo miten alkaa purkaa tätä tilannetta ja yrittää saada syömistä hallintaan? En oikein mitään "ammatti" apua haluis hakea, ainakaan vielä. Et jos joku kertois vähän ajatuksiaan tästä asiasta olisin tosi kiitollinen.
Mun päässäni saattaa joskus kummitella aika anorektisia ajatuksia ja oon joskus oksentanutkin tahallani syötyäni liikaa. Anoreksiaa taikka bulimiaa ei siltikään oo todettu.
Mä en jaksais tällasta, en todellakaan. Haluisin vaan laihtua normi painoseks mutten millään taida onnistua koskaan ku aina illan tullen iskee kamala ahmimiskohtaus. Liikunta multa kyllä sujuu, muttei syöminen. Onko kellään mitään vastaavanlaista ongelmaa tai osaisko joku antaa ees pientä neuvoo miten alkaa purkaa tätä tilannetta ja yrittää saada syömistä hallintaan? En oikein mitään "ammatti" apua haluis hakea, ainakaan vielä. Et jos joku kertois vähän ajatuksiaan tästä asiasta olisin tosi kiitollinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voi kuinka kuulostaakaan tutulta, liian tutulta! Mulla on ollut tuollaista ihan samantapaista toimintaa jo kohta 8 vuotta. Se alkoi silloin yläasteella, jolloin aloin lukea anoreksiaa käsittelevää kirjallisuutta ja kouluesitelmätkin käsittelivät sh:tä jos mahdollista. Kuvittelin aina, että pääsen ongelmistani eroon. No nyt olen jo yli 20 ja naimisissa, mutta ongelmat ovat vain lisääntyneet. Koskaan en ole painoani saanut tarpeeksi alas (omasta mielestäni), vaan olen alimmillani painanut 51kg ja olen 161cm. Tällä hetkellä painoa on n. 52 kg. Luku ei välttämättä olisi noin iso, jollen harrastaisi liikuntaa niin paljon. Tuntuu, että paino ei ole tippunut 3kk:ssa ollenkaa, vaikka käyn jumpilla ahkerasti. Kuitenkin on senttejä lähtenyt jonkun verran (en ole mitannut, mutta huomaan sen JOPA itse ja vaatteet ei purista).
Mulla on siis ongelmana myös se, että olen piiiitkiä aikoja syömättä paljon mitään, mutta sitten vaan joku asia napsahtaa pään sisällä ja syön taas normaalisti. Puhuit viestissäs syöpöttelystä, mutta itselläni ei ole oikeastaan semmosta. Syön vaan normaalisti, niin ettei paino laske eikä nouse. Ja olen hyvin masentunut siitä. Olen kuitenkin normaalipainoinen, mutta näen itseni aina vaan isompana ja löysempänä. Toivon välillä, että sairastuisin, jotta voisin hakea apua ongelmiini. Nyt mut naurettais ulos, koska kaikki luulee, että olen ok. Ja eihän mussa olekaan ulkoisesti mitään poikkeavaa, mutta pää on täpösen täynnä kaloreita ja liikuttuja tunteja. Voipi olla, että mun kohdalla vaadittais "kunnon sairastuminen", ennen kuin pääsen tästä p****sta eroon. Aikaa on kuitenkin kulunut vuosia jo, joten en usko, että paranen ikinä! Olin varma, että edes naimisiinmeno olisi saanut jotain muutettua mun pään sisällä, mutta ei! :(
mulla on todettu anoreksia ja jouduin osaston jälkee opetteleen uudestaan ton syömisen taidon.. no, opin sen sit liianki hyvin ja aloin ahmiin, tai syöpötteleen.. pelkään niin paljon lihomista et ruuat piti sit karsia päivästä pois, jolloin on ihan tavallista et syöpöttely alkaa sit illalla.. ammattiauttajilla oon juossu ja ravitsemusterapeutti on tehny ruokailusuunnitelman.. en oo kyl hyötyny mitenkää erityisesti noista terapeuteista. jos ittellä on niin paljon halua seurata sitä suunnitelmaa niin hyvä, mut mua alkaa ahdistaan ne määrät jota päivän aikana pitäis syödä..
elikkäs oikeestaan ainoo keino saada sitä iltasyöpöttelyä kuriin on syödä tasasin väliajoin ja monipuolisesti..
Kiitti molemmille vastauksista. :>
On tää vaan niin vaikeeta. Tänään onneks syöny aamulla kaks leivän palaa ja vähän sellasta valion ihanaa karviaismarja keittoo. :) Pelottaa vaan ilta taas. Ois tossa kunnon ruokaa mutta kun se ei nyt vaan maistu. Sit illalla on taas mukavaa yrittää pidätellä itteensä, ettei ahmis liikaa.
Tämmöset asiat saa ihmisen oikeesti miettimään. Millonkohan tää mullakin on alkanu. Muistaa kuinka joskus on osannu syödä normaalisti ja olla ajattelematta liikaa ruokaa, painoo ja liikuntaa. Missä vaiheessa asiat on kääntyny väärinpäin? Sen kun tietäs.
Hyvää jatkoo teille molemmille.