välillä se iskee niin kovin, etten tiedä, mitä tekisin. kaipuu vanhaan elämään.. ja tää tuntuu hirveeltä, saan hirveitä tunnontuskia ja mietin, että entä jos lapselleni sattuu jotain ja menetän hänet, kun vanhoja aikoja kaipailen. siis lapseni on minulle tärkein ja rakastan häntä yli kaiken.nyt kuolisin ilman häntä. mutta oisin halunnut tehdä vielä niin paljon, elin unelmaani asumalla ulkomailla. ja sitten tulin raskaaksi lapsen isän manipuloinnin kautta (miksi se järki katosi...) ja nyt olen totaalisen yksin lapsen kanssa. uhmaikä ja kaikki. ja mua välillä niin kyllästyttää mun elämä. mut olen pelkuri, en uskalla lähteä ulkomaille lapseni kanssa, entä jos en pärjääkään, en halua yksin. en jaksa olla kotonakaan enää, töitä haen... mutta vihaan suomea, niin totaalisesti suomen kylmyyttä, että se saa miettimään, miksi olen täällä. olen kuin elävä kuollut. töihinhän se on täällä mentävä, suu ruokittavana. miks elämä joskus tuntuu niin paikoilleen jääneeltä? en jaksa enää yrittääkään... mitä tehdä?
vanha elämä
kuinka kaipaankaan...
8483
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ja miksei vauvan kanssa voisi lähteä ulos? Ulkomaille? Tulevien vuosien myötä tulet toki kaipaamaan ...mutta myös lapsen kanssa voit toteuttaa !!
Tsemppiä! =)
Onko sinulla taipumusta olla uskaltamatta toteuttaa haaveitasi? ja sitten syyttää olosuhteita?
Mietin vain tuota lausetta: "ja sitten tulin raskaaksi lapsen isän manipuloinnin kautta (miksi se järki katosi...) "
Manipuloinnin? Eikö raskaaksi tulla seksiä harrastamalla ja olemalla käyttämättä ehkäisyä?
Eikö sinulla todellakaan ollut omaa halua saada lapsi? Vai oletko jälkeenpäin selittänyt asian itsellesi noin, jotta uskoisit, ettei sinulla ole omaa vastuuta tekemiisi valintoihin, joita myöhemmin kadut?
Jos ulkomailla eläminen oli sinulle realistinen mahdollisuus ennen lasta, se on sitä sinulle vieläkin. Lastenhoito on mahdollista järjestää monin tavoin (esim. au pair).
Jos ulkomailla asuminen oli vain lapsellinen haave, joka ei koskaan oikeasti ollut toteuttamiskelpoinen, myönnä se.
Tee itsellesi ja lapsellesi palvelus, ja yritä toteuttaa unelmasi tai luovu siitä. Älä syytä lasta, joka ei ole valinnut sinulle syntyä, siitä että hän tuhosi unelmasi.
todellakaan ole missään vaiheessa syyttänyt lastani. olen asunut ulkomailla, mutta se on eri asia, kun ei tarvii huolehtia kuin itsestään.tämän vuoksi lapsen kanssa lähteminen tekee siitä vaikeaa. on miljoona asiaa selvitettävänä ja kaiken hoitaa yksin, ei se ihan niin yksinkertaista ole, mitä luulet maassa jossa asiat tehdään toisin mitä suomessa.
olen toteuttanut haaveita,tämän suurimmankin. myin kamani ja lähdin töihin ja asumaan sinne minne halusin. sinne en voi enää palata, kiitos lapsen isän. ehkä jonnekin muuhun maahan eli taas saa opetella uuden kulttuurin ja uudet tavat toimia ja selvittää miten kaikki pelittää kys. maassa.
manipuloinnin, todellakin. en rupea sitä tässä sen kummemmin selittämään. vastuun olen kantanut ja yksin. en IKINÄ olisi voinut tehdä aborttia. en ymmärrä miksi syytät minua vastuun pakoilemisesta.
luulisi äiti-ihmisinä täältä löytyvän äitejä, jotka tukee toisiaan ja antaa voimaa arjen jaksamisessa. vähänkin kun jotain kirjoittaa ollaan syyttämässä ja vetämässä kummia omia johtopäätöksiä, missä ei ole totuuden häivää. tämä kotipsykologin leikkiminen meni ainakin metsään ja rytinällä!
halusit vain empatiaa?
Olen pahoillani ette sitä ymmärtänyt. Ehkä voisit mainita kirjoituksissasi, että haluat vain myötäeläviä vastauksia, niin ei jatkossa käy näin hassusti.
Ja muuten olen sitä mieltä, että aikuinen ihminen, jota ei ole seksiin pakotettu, on naurettava väittäessään, että tuli manipuloiduksi. Oli sitten mies tai nainen.
Mutta hei, w/e
että sitä joskus kyllä kaipaa niitä vanhoja aikoja.
mä sanon sitä surutyöksi ihan kuin joku läheinen olisi kuollut. Aika paljonhan sitä pystyy vielä tekemään vaikka onkin lapsi mutta jotkut asiat ja kaverit vaan jää pois kuvioista.
Sama juttu oli naimisiin menon kanssa... ja siitäkin selvittiin.
Onneksi lapsi tuo mukanansa paljon uutta... kuten esim tuon uhmaiän (jonka mainitsit) joka pitää hyvin "liikkeessä".
tuo lapsi uutta ja niin kuin sanonikin, hän on kaikki kaikessa minulle. pois en antaisi! =)pystyy toki asioita tekemään, mutta kuitenkin elämä muuttunut täydellisesti. mutta olen onnellinen siitä, että ainakin minulla on lapsi, vaikka olenkin yksin. jollain ei ole koskaan mahdollisuutta saadakaan.
jäipä mukava mieli viestistäsi, mukavaa kevään jatkoa sinulle =)
avioliittoa odotellessa =)))
Siis en minäkään ole tyytyväinen nykyiseen elämääni 2 lapsen äitinä ja avomiehen puolisona..
Entinenkään elämä ei kiinnosta, vaikka kivoja muistoja onkin.
Haluaisin jotain ihan muuta, mutten tiedä mitä.
Onkohan tää jotain kolmenkympin kriisiä....