että pitää tästä, vaikka oikeasti ei ole sitä mieltä? Onko vaikeneminen niin vaikeaa? Pitääkö hiljaisuus täyttää tyhjillä sanoilla, joita myöhemmin katuu? Miksi jättää toinen ikävöimään, kuvittelemaan jotain, mitä ei olekaan? Antaa ymmärtää jotain, jonka sitten myöhemmin peruu? Miksi pitää leikkiä toisen tunteilla?
Niin paljon kysymyksiä ja niin vähän vastauksia. Kertokaa tyttörukalle, miksi..
Niin paljon kysymyksiä ja niin vähän vastauksia. Kertokaa tyttörukalle, miksi..
Vastaukset 3
Vanhimmat
narutettavissa olet. Sunhan ei kuitenkaan ole tarvinnut uskoa mitä on sanonut...
hyväuskonen hölmö, tiedän sen :). Mutta en silti ymmärrä, mitä tyydytystä joku toiminnallaan saa, sanomalla jotain mitä ei tarkoita. No, ehkä se on jonkun huvia ja hyvähän se on, että ihmisillä on hauskaa. Mut et kai se on nykyaikaa, et hauskuus tarkoittaa toisen kustannuksella leikkimistä..
En itsekään jaksa ymmärtää, oli kuitenkin ihanaa olla hyväuskoinen hölmö silloin, antaa toiveiden ja haaveiden elää, intohimon roihuta satojen kilometrien välillä.
En kadu yhtään, nautin silloin kaikesta siitä, ja itse olin rehellinen, kaikki sanomani oli totta...
Kaipaan sinua edelleen, ja olet minulle RAKAS ystävä ainiaan, ymmärrän sinua aina uudestaan.
Toivottavasti nautit sinäkin silloin, niistä yhteisistä sanailuista joissa kipinä roihusi, sana helisi..
Toivottavasti nautit siitä uudelleen, että teit kaiken toistaen samaa rataa, nauraen ja tietäen mitä pilaa...Sinulta..Minulle.
Olen iloinen, jos sait kaiken sen jälkeen vain nauraen unohdettua, vieläkin viestejäni naureskellen lueskelet, lähettämiäni valokuvia roskiin heittelet...
Ei se haittaa, tuskin luet viestejäni, tunnet kaipaustani, tai ajatteletkaan minua, PÄÄASIA, tein sinut lopultakin onnelliseksi...vaikken edes koskaan saanut suudellakaan sinua.
Ole onnellinen...odotan että otat taas yhteyttä.